Kolin kansallispuisto – Olipahan upea kokemus!
Kolin kansallispuisto Pohjois-Karjalassa on kerrassaan hieno kokemus! Järvimaisemien ja luontopolkujen lisäksi puistossa on vaaroja, vesiputous ja Pirunkirkkokin. Huippujen kierros vei meidät suoraan kansallismaisemamme äärelle, Pieliselle. Näköalat ovat upeat!
*Postaus sisältää affiliate-linkkejä
On ollut suoranainen vääryys, että meillä on kestänyt näinkin kauan päästä käymään Kolin kansallispuistossa. Onhan siellä sentään kansallismaisemamme, ja se on kansallispuistoistamme ehkä se kaikkein kuuluisin. Olen jo kauan suunnitellut sinne menoa, mutta aina on reitin varrelle tullut jotain muuta.
Tänä kesänä kuitenkin suuntasimme Itä-Suomeen viettämään juhannusta, emmekä voineet enää ajaa Kolin ohi. Sen jälkeen kun olimme pysähtyneet Kajaanin rauniolinnalle, jatkoimme matkaa kohti kansallispuistoa.
Kolin kansallispuisto on Pohjois-Karjalan suuri ylpeys. Sen lähimmät kaupungit ovat Joensuu ja Lieksa. Meille ajomatkaa Kajaanista tuli noin 180 kilometriä, kun taas Joensuusta matkaa on vain noin tunnin verran.
Koli sijaitsee Pielisen länsipuolella, ja paras ajoreitti sinne on Kolintietä pitkin. Se on päällystetty, ja näin ollen nopeampi kuin muut puistoon johtavat tiet. Joskus talvisin Kolille voi päästä myös Pielisen yli johtavaa jäätietä pitkin.
Kolin kansallispuisto juhannuksen alla oli todella kiireinen paikka. Uskoisin sen olleen sellainen kyllä varmaan koko heinäkuunkin. Varaukset kannattaa siis tehdä ajoissa, sillä Koli on todella suosittu.
Me onneksemme majoituimme puiston sisällä olevaan Break Sokos Hotel Koliin, ja näin pääsimme lähtemään aitiopaikalta luontopoluille. Alunperin halusin nimittäin suosia paikallisten pienyrittäjien tarjoamia majoituksia, mutta tällä kertaa käytännöllisyys voitti.
Muita kivoja paikkoja joita katselimme, olivat esimerkiksi Guesthouse Koli Freetime, Vanhan Koulun Majatalo ja Kolin Ryynänen (joka on valitettavasti vuoden 2023 remontissa).
Seuraavana aamuna katsellessani parkkipaikkaa etsiviä autoja, tiesin kuitenkin tehneeni oikean ratkaisun. Sen lisäksi, että automme oli jo tiukasti parkissa, pääsimme hyvissä ajoin patikoimaan. Ja saimme vielä illalla ihastella mitä upeinta auringonlaskua koko puiston upeimmalta paikalta!
HUIPPUJEN KIERROS – OLIHAN SE HUIPPU
Me olimme tietenkin tulleet Kolille katsomaan sitä mitä kaikki muutkin, eli upeita maisemia. Aamulla yritimme päästä hyvissä ajoin liikkeelle ennen kuin luontopolut täyttyivät ihmisistä. Söimme aamiaista hotellin terassilla, josta saimme jo ihailla maisemaa Pieliselle. Sen jälkeen chekkasimme ulos hotellista, veimme laukut alas autolle hotellin funikulaaria käyttäen ja lähdimme luontoon.
Huippujen kierros on luontopolku, jolla vierailijat pääsevät näkemään kaikki Kolin upeimmat maisemat. Se lähtee ihan suoraan hotellin pihasta, ja on noin 1,4 kilometriä pitkä rengasreitti. Heti ihan alkuun reitillä otetaan kävijöiltä luulot pois, kun edessä on useampi jyrkkä portaikko. Mutta ylhäällä odottaa upea palkinto, nimittäin kailloiden päältä avautuva maisema Pieliselle.
Tästä kohdasta on muun muassa otettu yllä oleva auringonlaskun kuva. Tarjolla on myös portaaton reitti niille, jotka ovat liikkeellä lastenvaunujen kanssa tai muuten etsivät esteetöntä polkua. Se ei kuitenkaan tee samanlaista kierrosta vaan menee yksinkertaisesti näköalapaikalle ja takaisin.
Ensimmäinen varsinainen maisemapaikka tulee vastaan pian näiden kallioiden jälkeen. Se on nimeltään Ukko-Koli, ja se on Kolin maisematasanteista korkein. Ja kyllähän sieltä 347 metristä melkoiset näkymät onkin. Siinä se nyt on; kuuluisa kansallismaisemamme!
Ukko-Koli on Kolin kansallispuiston tunnetuin paikka, ja ymmärrän kyllä hyvin miksi Kolista on tullut niin suosittu. Järvimaisema ei nimittäin tästä voi enää parantua. Näkymä on todella upea! Tähän olisi voinut jäädä tuijottelemaan alas vaikka kuinka kauaksi aikaa.
Ukko-Kolin jälkeen saavutaan Paha-Kolille. Se on samanlainen maisemapaikka kuin edellinenkin, mutta sijaitsee ihan hitusen matalammalla. Paha-Kolin kohdalla kannattaa katsella maisemien lisäksi myös jääkauden kallioihin jättämiä jälkiä.
Samalla kun jää liikkui, sen pohjalle jääneet kivet hioivat kallioon erilaisia uurteita, murroksia ja kouruja. Niitä löytyy koko puiston alueelta, mutta Paha-Kolin kohdalla on erityisen hienot silokalliot.
Paha-Kolin jälkeen polku kurvaa oikealle ja maisema muuttuu olennaisesti. Saavutaan Akka-Kolille, jonka näkymät ovat alas Vesivaaralle. Akka-Kolin upeilla kallioilla on lastenkin hauska kiipeillä.
Tässä olisi ollut erityisen hyvä paikka pysähtyä syömään eväitä, jos sellaiset on mukanaan tuonut. Meillä niitä ei tällä kertaa ollut, sillä reittihän ei ole mitenkään kovin pitkä. Kalliota kuitenkin riittää silmin kantamattomiin.
Akka-Kolin korkeimmalla kohdalla kun kurkistaa alas, voi nähdä puisen ristin. Siellä on Hiljaisuuden temppeli, jossa vihitään vuosittain 30-40 paria. Nimi sopii mielestäni tälle paikalle tosi hyvin, sillä Ukko-Kolin ja Paha-Kolin jälkeen ihmiset kaikkosivat jonnekin. Tilalle tuli ihana hiljaisuus ja rauha. Istahdimme hetkeksi kallioille nauttimaan luonnosta, ennen kuin jatkoimme matkaa takaisin kohti hotellia.
Sanomattakin on selvää, että näinkin suositussa kansallispuistossa reitit on selkeästi merkitty ja polut helposti nähtävillä. Reiteillä oli värikoodit, ja Huippujen Kierroksella seurattiin keltaisia merkkejä.
Huomioitavaa on, että nyt ollaan tietenkin luonnossa, eikä näköalapaikoilla ole minkäänlaisia kaiteita. Kallioilla on syytä pitää lapsista huolta, sillä siellä on ihan oikeasti todella vaarallisia paikkoja. Sen lisäksi poluilla on portaikkoja, kiviä ja juurakkoja.
Kun olimme kierroksemme tehneet, istahdimme hetkeksi kahville ja jäätelölle Luontokeskus Ukon terassille. Sillä välin ylös Huippujen Kierrokselle vievälle portaikolle ehti kertymään aika pitkä jono. Ja lisää porukkaa lappasi funikulaarilla alueelle koko ajan.
Taas kerran kiitin, että olimme päässeet liikenteeseen aikaisin aamulla, eikä meillä kulunut aikaa parkkipaikan etsimiseen. Sen sijaan saimme nauttia auringosta ja jäätelöstä! Ja kierrellä vähän luontokeskuksessakin. Siellä kannattaa muuten pysähtyä ennen poluille lähtöä mikäli tarvitsee neuvoja patikkareiteille tai jos haluaa itselleen matkamuistoja. Sieltä löytyy myös vessat ja pieni kahvila.
KOLIN MAISEMAHISSISSÄ
Jo heti edellisenä päivänä Kolille saapuessamme, oli vanhempi neitimme bongannut hotellin pihasta lähtevän maisemahissin. Hän oli toivonut sellaiseen pääsyä jo Lake Tahoella, Kaliforniassa ollessamme, mutta silloin emme hissin kyydille lähteneet.
Nyt kun meillä oli kuitenkin aikaa tutustua paikkaan enemmänkin, hyppäsimme hissin kyytiin. Ja nimensä mukaisesti, maisemathan olivat tietenkin upeat!
Hissi vei meidät ihan rinteen alapuolelle missä oli pieni rinneravintola. Söimme siellä vähän lounasta ja nautimme ravintolan aurinkoisesta terassista. Pääsimme kokemaan hissin vielä toiseen suuntaan kun palasimme ylös luontokeskuksen pihaan.
Perhelippu hissiin maksoi muistaakseni 18€, ja sillä pääsi sekä alas, että ylös. Pienten lasten kanssa kannattaa muistaa, että tuolihissistä poistuminen voi olla vaikeaa. On varauduttava nostamaan lapsi pois samalla kun itse hyppää alas. Hissin ikäraja taisi olla 4-vuotta, eli meidän pienimmäinen juuri ja juuri pääsi kyytiin. Kaiken kaikkiaan ihan kiva reissu tämäkin.
KOLIN KANSALLISPUISTO OLI HIENO KOKEMUS
Vaikka olimme Kolin kansallispuistossa ehkä kaikista pahimpaan sesonki-aikaan, tykkäsimme silti, että vierailu sinne oli hieno kokemus. Itse luonnossa ollessa kaipaan aina sitä kuuluisaa luonnon rauhaa, jota nyt tietenkään ei täältä löytynyt. Mutta onhan nämä maisemat jokaisen nähtävä edes kerran!
Sen lisäksi kaikki toimi hyvin ja saatavilla oli monenlaisia palveluita. Toki sitä aina miettii, että kuuluuko kansallispuistossa ollakkaan ihan kaikkea. Jopa hotellista lähtien. Missä menee kaupallistamisen raja? Mutta en voi valehdella, etteikö tämä kokonaisuus ollut aika makea.
Luonnonrauhaa Koliltakin varmasti löytyy kunhan lähtee puistossa vähän vähemmän tunnetuille poluille. Lueskelin myöhemmin mitä kaikkea Kolilla on ja tulin siihen tulokseen, että sinnehän pitää suunnata vielä joskus uudelleenkin. Puistosta löytyy kaikenlaista aina vesiputouksesta Pirun kirkkoon saakka.
Etenkin tuo Pirun kirkko voisi olla mielenkiintoinen kohde seuraavalle kerralle. Ja ehkä nyt kun Huippujen kierros on nähty, voimme majoittuakin jonnekin muualle kuin huipulle.
Niin, ja pari päivää sen jälkeen kun olimme vierailleet Kolilla, funikulaari oli hajonnut keskelle rinnettä. Sen sisälle oli jäänyt jumiin joukko ihmisiä useammaksi tunniksi. Ei voi sanoa kuin että, huh huh!
Ainakin meidän vierailun aikaan funikulaarissa oli todella kuuma, ja sinne pakkautui kaikenlaista porukkaa vauvoista vaareihin ja koiriin saakka. En tosiaankaan kadehdi niitä, joiden lomapäivä kului kuumassa funikulaarissa. Mutta meidän kokemus onneksi oli aivan toisenlainen.
❊❊❊
Millaisia kokemuksia sinulla on Kolilta? Mitä muita paikkoja suosittelisit Kolin kansallispuistossa nähtäväksi?
Koli on kyllä aivan ihana paikka! Itse suunnittelen tälle vuodelle ruskaretkeä Kolille lokakuun alkuun, kesällä olen vieraillut useamman kerran jo. Ja tuosta funikulaarista – olenpa itsekkin jäänyt sinne jumiin, tosin hissi kerkesi jo ylös asti. Ovet eivät vaan enää auenneet. 🙂 Huoltomiehelle soitettiin, mutta sitä ennen eräät hotellivieraat olivat ilmoittaneet respaan, että jotku istuskelee hississä. Onneksi respasta saivat avattua oven ulkoa päin.
Jokunen vuosi sitten vierailimme elokuun lopulla Kolilla. Harmitti silloin hieman se, että usea paikka oli jo kiinni. Olisimme niin mielellämme menneet esim risteilylle, joka lähti tuolta rannasta. Koli breaks sokos hotel allasosastoineen on mahtava elämys.
Se on totta, että taitaa olla kesäaikaan Koli erittäin suosittu.
Ihana paikka ja hyvin informatiivisesti olet sen mahdollisuudet kuvannut. Kyllä tämä Koli suomalaiselle vähän niin kuin kuuluu yleissivistykseen, eli et ollenkaan turhaan ihmettele, miten "vasta nyt". Meillä on kokemus tuosta maisemahissistä jostakin 70-luvulta ja sitten kävimme toisen kerran huipulla ottamassa kuvia kuusi vuotta sitten. Mutta näköjään vielä jäi paljonkin näkemättä, kuten tuo upea auringonlasku. Aila
Kiitos Aila! Kyllä näin on, kaikki tietää mikä on Koli. Aika hauskaa, että teillä on kokemus niin kauan sitten jota voi sitten verrata tähän uuteen reissuun.
Olen käynyt ensimmäisen kerran Kolilla 12-vuotiaana ja viime kesänä kävin verestämässä muistoja päiväretken merkeissä. Piipahdimme kolmella huipulla, mutta muihin reitteihin emme ehtineet tutustua. Maisemat siellä oli upeat! 🙂
Maisemat on todellakin upeat! Kyllä sinne mielellään uudelleenkin menisi käymään.
Kiitos kattavasta Kolin oppaasta! Meidänkin piti tuolla tänä kesänä käydä ensimmäistä kertaa, mutta juurikin oletetun ruuhkan takia siirtyi nyt jonnekin tulevaan. Auringonlasku ja maisemat muutenkin näyttävät kyllä tuolla upeilta.
Suosittelen kyllä. Itse mietin, että olisikohan ihan loppukesä kun koulut on jo alkaneet, tai vaikka alkukesä siellä vähän rauhallisempi. Itse ajattelin, että ehkä juhannuksena ei ole niin paljon jengiä liikkeellä mutta väärässä olin.
Sama juttu, mekin oltiin vasta tänä kesänä kertaa Kolilla ja kyllä kolahti! Niin kaunista, että maisemiin vain uppoutui. Kauniimpia maisemia saa Suomesta kyllä hakea, mielestäni. Mekin mentiin itse asiassa maisemahissiin ja miehen kanssa sylissä istui alle 2-vuotias reissuesamme. Hän istui kyllä tosi nätisti, mutta olihan se hieman jännittävääkin, koska teoriassa hän olisi voinut alkaa rimpuilla.
Oho, eli eivät ilmeisesti ole kovin tarkkoja tuosta ikärajasta. Meillekään siitä ei siis sanottu mitään, huomasin vain taulun hissiin meneessä, jossa siitä oli maininta. Tai ehkä se tarkoittaakin suksien kanssa olijoita.
Kiva, että tekin tykkäsitte Kolista. Maisema on kyllä tosi kaunis!
Poikkesimme tuolla ensimmäisenä koronakesänä vähän ex tempore kun olimme sillä suunnalla liikkeellä ja kaikki tuntuivat Kolista kohkaavan. Ruuhkat iltapäivällä tuolla lyhyellä polulla olivat aikamoiset, mutta ehkä tilanne tänä kesänä on jo vähän tasoittunut!
En usko, että oli tasoittunut. Me olimme liikenteessä heti aikaisin aamulla ja silloin oli ihan kiva olla poluilla. Mutta iltapäivällä siellä oli ihan jonoa sekä noille portaikoille, että parkkipaikalle. Porukkaa tuntui riittävän!
Voi että, katselen aina kaihoisasti Kolin kuvia 🙂
En ole (vieläkään) saanut käytyä siellä. En tiedä, säästelenkö sitä johonkin täydelliseen ajankohtaan vai mistä kiikastaa… Ehkäpä ensi kesänä sitten 🙂
Minulla oli vähän samat fiilikset tähän asti. Katselin muiden kuvia ja mietin, että miksi en koskaan käynyt Kolilla. Oli kyllä ihan hieno paikka. 😁
Minulla on paljonkin muistoja Kolista, sillä olin Koli-liikkeessä ja kynttilämielenosoituksessa talvella pimeässä. Huomasin, että yksi paikka olikin vielä ilman kynttilää ja olin menossa sinne, mutta huomasin onneksi, että siellä onkin kuilu.
Toinen muisto oli yhdeltä keväältä, kun fillaroin Kolille Joensuusta, mutta juuri se funikuläärin kohta oli liian jyrkkä ajaa tietä pitkin ja fillari rupesi keulimaan ja jouduin taluttamaan. Niin jouduin myöhemmin Kaliforniassakin. Ehkä nyt olisin niin viisas, että ajaisin vastapalloon ulkokaarteen kautta.
Siitä ei ole montaakaan vuotta, kun kävin Kolilla ja tällä kertaa hankkimassa Lieksan geokätkökartalle. Tällä kertaa huomioni kiinnittyi siihen, että horisontin etäisimmät vaarat olivat Aunuksen puolella Venäjällä. Olen myös aprikoinut, näkyyköhän Nilsiän Pisa Kolille. Ei, kuulemma, näy.
Meillä ei ole kuin tämä yksi muisto Kolilta mutta ehkäpä päästää joskus vielä uudelleen.
Jep, Koli on kieltämättä kaunis paikka! Me ei tänä kesänä vielä olla siellä käyty, mutta saa nähdä, jos ehditään vielä syksyn ruska-aikaan. Tuo Pirunkirkko kiinnostaa meitäkin, me ei olla sitä myöskään käyty vielä katsomassa, vaikka Kolilla ollaankin käyty useampaan kertaan. Erityisesti Marika haluaa noita luolia mennä aina tutkimaan sisäpuoleltakin, itse en aivan niin innostunut ole, koska todella ahtaita onkaloita ne yleensä ovat.
Oma suosikkini noista kolmesta kuuluisimmasta huipusta on muuten jostain syystä ollut aina tuo Paha-Koli…
Itse suosittelisin myös Mäkrän kiertoa Kolilta. Se on 7,2 km pituudeltaan ja kulkee osin samaa reittiä Huippujen kierroksen kanssa. Nousu Mäkrävaaralle on tosin kyllä raskas. Se on kuitenkin paikkana huomattavasti rauhallisempi kuin nuo kolme tunnetuinta lähimpänä olevaa huippua, mutta maisemat vastaavat pitkälti Ukko- ja Paha-Kolia. Sieltä löytyy myös kuuluisa Eero Järnefeltin mänty! Kannattaa myös harkita Kolia talvella (erityisesti tammi- / helmikuu), jos täällä joskus siihenkin aikaan olette. Kaunista tykkylunta on puissa runsaasti!
Kiitos vinkeistä Mikko! Tuo Mäkrän kiertäminen kuulostaa kyllä hienolta. Toivottavasti pääsemme pian uudelleen Kolille.
Paha-Koli oli kyllä varmaan paikkana meidänkin suosikki, joskin Ukko-Kolilla oli jotenkin enemmän tilaa. Paha-Kolilla oli sen verran ihmisiä, että kuviakin oli ajoittain vaikea saada.