Ensi tunnelmia Honolulusta Havaijilta. Heti matkan alussa on ollut vähän vastoinkäymisiä, mutta millaista on perillä Oahun saarella?
Terveiset täältä Honolulusta Havaijilta! Lensimme tänne viettämään spring breakia ja vähän lämmittelemään Kalifornian sateisen talven jälkeen. Olemme olleet Havaijilla ennenkin mutta emme koskaan Oahun saarella. Oahu on Havaijin pääsaari, jossa myös osavaltion pääkaupunki, Honolulu sijaitsee. Varsinaisia saariahan on kahdeksan vaikka ihan kaikilla niistä ei ole turismia.
Lensimme Havaijille kotikentältämme San Josesta paikallisella Southwest lentoyhtiöllä. Lentoaika oli lähes tasan viisi tuntia, ja lento meni ihan kivasti. Havaijin lennoilla on usein turbulenssia ja kapteeni lupaili sitä myös tälle lennolle. Tyynen valtameren tuomat myrskytuulet, kuten esimerkiksi Pineapple Express ovat tuttuja myös meillä Kaliforniassa. Keikutus lennolla oli lopulta hyvin pientä mutta laskeutuminen sivutuulessa oli sitäkin pelottavampi. Perille päästiin kuitenkin ehjinä ja aikataulussa, joten kaikki siltä osin hyvin.
Korona sotkii Havaijin matkoja
Meidän edellinen Havaijin matka peruuntui kokonaan koronarajoitusten myötä vuonna 2020. Matka sijoittui silloin ihan ensimmäisten rajoitusten alkuun, eli jännitimme ihan loppuun asti miten matkan käy. Ensin alkoi lentojen peruminen ja lopulta myös Havaijin osavaltio sulki ovensa vierailijoilta. Olimme menossa Mauin saarelle, jonne meillä jäi myös rahaa sisään peruuntuneen majoituksen myötä. Nyt emme voineet sitä käyttää, sillä asunto oli jo varattu toisaalla, mutta palaamme Mauille varmasti joskus myöhemmin.
Ja tälläkin kertaa korona uhkasi sotkia meidän Havaijin matkan. Perheen pienimmäinen nimittäin sairastui koronaan juuri viikkoa ennen matkaa. Siinäpä sitten pähkäilimme, että perummeko reissun suosiolla vai katsommeko miten tilanne kehittyy. Nopeasti laskettuna olin melko varma, että lapsi ehtii ennen matkaa jo tervehtyä, mutta isompi kysymysmerkki oli me muut perheenjäsenet. Sekä hotelli että lennot olivat vielä onneksi peruttavissa jopa päivää ennen matkaa. Lopulta jäimme odottamaan, että miten meidän käy. Ja kuinka ollakkaan, kukaan muu ei sitten sairastunutkaan! Liekö marraskuussa sairastamamme korona sitten suojannut meitä muita, vai miten ihmeessä tässä näin kävi?!
Ongelmia hotellilla
Olimme varanneet hotellin Honolulun ranta-alueelta, Waikikilta. Kurvasimme sinne Uberillä ja kun olimme asettuneet huoneeseen, päätimme lähteä syömään. Yhdysvalloissa matkustellessa meidän tulee harvemmin käytettyä tallelokeroita, mutta nyt yhdessä hotellin arvosteluissa mainittiin, että jollakin oli kadonnut tavaroita huoneesta. Niinpä laitoimme kaikki elektroniikat tallelokeroon ja suljimme sen. Ja nips, naps, sepäs ei sitten enää auennutkaan. Respalla oli kuitenkin heti tilanne hallinnassa, ja rivien välistä luin, ettei tämä ollut edes mikään uusi ongelma. Huoltomies saapui heti avaamaan tallelokeron. Kävi ilmi, että koodin jälkeen olisi pitänyt painaa myös tähteä, mitä ei ohjeissa kylläkään mainittu. Tyhmät me! No, pääsimme illalliselle ja nukkumaan.
Seuraavana aamuna suunnitelmissa oli mennä lähirannalle vähän snorklaamaan. Koska eilen tallelokero toimi, laitoimme tavarat sinne ja nips, naps, taas oltiin jumissa. Ei auttanut se tähtikään tässä tilanteessa. Saimme jälleen huoltomiehen paikalle, joka vaihtoi lokeroon patterin. Kun sekään ei auttanut, oli hänenkin vaan todettava, että lokero on rikki. Hän lähti saman tien hakemaan uutta tallelokeroa varastosta. Siinä hommassa oli kulunut jo pari tuntia ja olin vähän yllättynyt, ettei meille tarjottu uutta huonetta. Meidän nimittäin piti olla paikalla koko korjauksen ajan. Uusi tallelokero tuotiin eikä senkään asentaminen mennyt ihan niin nopeasti kuin meille annettiin ymmärtää.
Lopulta huoltomiehille koitti ruokatunti, ja minä aloin suivaantua odottelemiseen. Menin respaan keskustelemaan huoneen vaihdosta, sillä olimme nyt ensimmäisenä lomapäivänä odottaneet monta tuntia huoneessa katsellen pyllistelevää huoltomiestä. Respassa oltiin hyvin ymmärtäväisiä ja minulle annettiin avain, jotta voimme käydä katsomassa kelpaako uusi huone meille. Ja kelpasihan se, meidät siirrettiin nimittäin penthouseen, hotellin ylimpään kerrokseen. Huone oli selvästi remontoitu vastikään, ja siellä oli modernimpi ilmastointilaite ja keittokomero kuin aiemmassa huoneessamme. Ja maisemathan sieltä ylhäältä olivat tietysti paljon paremmat. Asiakaspalvelulle täysi kymppi! Loma voi alkaa.
Ensi tunnelmat Honolulusta
Ensi tunnelmat Honolulusta ovat olleet vähän ristiriitaisia. Olen nähnyt täältä niin paljon kauniita kuvia, mutta eihän tämä kaupunki nyt niin kovin kaunis ole. Vanhoja, korkeita ja rumia rakennuksia tykkänään. Rannalta katsottuna nekin kyllä näyttävät paremmilta. Kaupungin melu ei tunnu taukoavan koskaan ja hälytysajoneuvojen sireenit soivat. Vinkki; pyydä siis hotellihuone mahdollisimman ylhäältä niin on hiljaisempaa! Täällä ei todellakaan herätä sellaiseen lintujen lauluun, joka herätti meidät aina Big Islandilla. Missä se paratiisi oikein on? Emme ilmeisesti ole todellakaan kaupunki-ihmisiä, emme silloinkaan kun ranta on ihan vieressä.
Tällä hetkellä ajattelen, että yksi kerta Oahulla käyntiä varmasti riittää. Vaikka mielihän voi toki vielä muuttua kunhan päästään täältä kaupungista kiertämään saarta. Honolulu on kuitenkin niin ikoninen paikka, että halusin sen joskus nähdä. Halusin myös käydä joskus Pearl Harborissa, toisen maailman sodan muistoksi perustetussa kansallispuistossa. Ohjelmassa on sen lisäksi ainakin snorklausta ja patikointia. Eiköhän täällä viikko vierähdä joutuisasti!
Oletko käynyt Oahulla ja Honolulussa? Laitahan kommentteihin kaikki matkavinkkisi tai kerro mitä ylipäätään tykkäsit!
En ole käynyt Havaijilla kuin television kautta xD Jollain tapaa saaristo kiehtoo, vaikka en olekaan mikään rantalomailija. Kiehtoisi tietää enemmän paikallisesta kulttuurista. Jään kiinnostuksella seuraamaan tiedän matkanne etenemistä!
Honolulussa ei ole tullut käytyä. Onpas teillä ollut tilanne kassakaapin kanssa. Toisaalta samanmoinen tilanne meillä oli Espanjassa. Huoltomies sitten avasi oven, kun ei sitä itse auki saatu. Pohdinkin, voiko niihin luottaa?
Niin, Meksikossa taidettiin viimeksi käyttää kassakaappia, muuten ollaan yleensä luotettu ettei huoneesta mitään häviä. Mutta huoltomiehen avaimellahan se tosiaan aukeaa, eli sitten pitää luottaa, että huoltomies ei sieltä mitään vie. Mikään ei ole täydellistä! 😬
Täällä myös yksi, joka ei ole koskaan käynyt Havaijilla! Jään siis odottamaan innolla postauksianne ja mietteitä paikasta! 🙂
Ensimmäinen asia, mitä ajattelen Honolulusta ja Havaijista ylipäätään, on se, että kaikki on kallista.
Minä en ole sairastanut koronaa laisinkaan. Minulla on ollut suoranainen inho koko koronashowta kohtaan, enkä osallistunut tähän koko projektiin muutoin kuin kahdella injektiolla. Ne menivät ilman mitään sivuoireita.
Ei ihme, että tavarat katoavat, kun kukaan ei uskalla käyttää tallelokeroita enää. Minulla on ollut tuollainen kammon niiden tallelokeroiden kanssa. Toisaalta, jos joku huoltomies saa ne auki jossain ajassa, niin eikö silloin myös joku varas saisi.
Havaijilla ei ole tullut käytyä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten mielipiteenne paikasta muuttuu matkan aikana – vai muuttuuko. 🙂
Ärsyttävää aina noiden tallelokeroiden kanssa. Itse kyllä käytän aina, mutta ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on saanut pyytää henkilökuntaa apuun. Usein sen takia, että on itse söhlännyt, mutta myös patterin loppumisen tai jonkun muun vian takia. Harmittaa aina, kun menee kallisarvoista loma-aikaa turhaan odotteluun hotellihuoneessa. Ehkä hauskin tallelokero on ollut Kolumbian San Adresin saarella ( https://youtu.be/alVj1k1b7SE ).
En ole koskaan ollut Havajilla. Kalifornian sukulaiset käyvät niin paljon, että alkanut kiinnostaa😉. Karibialle Suomesta vaan helpompi mennä. Onko Havajilla jotain mitä ei Karibialla?
Me vietimme muutaman päivän Oahulla juurikin tuon Pearl Harborin takia (https://meriharakka.net/2017/10/07/pearl-harbour-ja-waikiki-beach/).
Hotellien kassakaappeihin olemme lakanneet luottamasta sen jälkeen kun meiltä Kolumbian Cartagenassa varastettiin rahaa sieltä. Käytämme aina samaa koodia tuollaisissa tilanteissa, joten olimme ihan varmoja, että tiesimme koodimme, mutta kaappi ei kerran auennutkaan. No, huoltomies sitten paikalle avaamaan sitä. Ihmettelimme kyllä tilannetta ja kun sitten inventoimme sisältöä niin rahakuoresta puuttui noin 100 euroa – ei kaikki, eli varovasti oli varastettu. Mutta varmasti varastettu, sillä tiesimme koodimme ja paljonko rahaa oli. Se, ettei kaappi auennut koodilla johtui tietysti siitä, että varas = huoltomies ei ollut tiennyt käyttämäämme koodia jo oli sulkenut kaapin vaan jollain koodilla. Tuota pienen rahasumman häviämistä oli sitten tietysti vaikea todistaa, eli vaikka siitä hotellissa valitimmekin, niin emmehän me niitä takaisin saaneet.
Nyttemmin luotamme ennemmin lukittuihin koviin matka- tai lentolaukkuihin. Toki nekin voi varastaa, mutta ainakaan siihen ei ole tuollaista valmista väylää kuin kassakaappeihin.
Tylsältä kuulostaa tuo turha odottaminen loman alussa, mutta onneksi saitte lopulta miellyttävän hotellihuoneen tilalle. Ei olla Oahussa tai Honolulussa oltu, eikä itse asiassa Havaijilla ylipäätään. Nyt kuitenkin tulevalla Pohjois-Amerikan matkalla ollaan harkittu matkaa myös Havaijin saarille. Oahu ei kuitenkaan olisi meidän kohteena, vaan mainitsemasi Big Island, sekä Maui.