Tippaamisen ABC Yhdysvaltain matkalaiselle
Se ihana kamala juomaraha! Onko sitä pakko aina antaa? Ja kuinka paljon missäkin tilanteessa? Mutta mitä jos ei olekaan tyytyväinen palveluun?
Tippaaminen istuu tiukasti amerikkalaisessa kulttuurissa, ja on hyvä tietää muutama kultainen sääntö sitä koskien. Tässä siis ohjeet seuraavalle Yhdysvaltojen matkallesi:
MIKÄ IHMEEN TIPPI?
Tippi, eli virallisesti palveluraha tai juomaraha, on asiakapalvelijalle jätettävä palkkio tehdystä työstä. Yleisimmin matkailija kohtaa sen ravintolassa käydessään tai hotellissa asuessaan.
Tippiä jätetään etenkin niille ammattikunnille jotka työskentelevät minimipalkalla, esimerkiksi tarjoilijoille ja siivoojille. Amerikkalainen minimipalkka on Suomeen verrattuna varsin alhainen. Summa vaihtelee osavaltioittain, mutta voi alhaimmillaan olla vain $7.25.
Me Suomessa taas olemme tottuneet siihen, että palveluraha on laskettuna jo mukaan asiakaspalvelijan tuomaan laskuun ja otettu huomioon tarjoilijoiden palkoissa, joten tipin jättäminen ulkomailla tuottaa usein päänvaivaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että monissa maissa tippaaminen kuuluu kulttuuriin, ja tipeistä koostuu lähes koko asiakaspalvelijan palkka.
Tipin voi kirjoittaa laskuun sille osoitetulle viivalle, tai jättää erikseen käteisenä pöydälle. Nykyään monessa paikassa tuodaan maksupääte asiakkaan luo, ja siihen voi itse näppäillä haluamansa tipin.
Jos haluaa olla turvallisuus asioissa varman päälle, kannattaa paperilaskulle summan perään aina lisätä pennit vaikka ne olisivatkin pelkkiä nollia, ja sen perään voi vielä vetää viivan. Näin ei kukaan pääse lisäilemään tippisummaan mitään jälkikäteen.
Monet hius- ja kynsisalonkiyrittäjät toivovat tippejä käteisenä, että asiakaspalvelija saa ne heti mukaansa. Jos käteinen on kuitenkin unohtunut matkasta, voi tipin kirjoittaa sielläkin kortilla maksettaessa kuittiin.
KETÄ TIPATAAN JA KUINKA PALJON?
Tippiä jätetään yleensä asiakaspalveluammatissa oleville henkilöille. Ravintoloissa suosituksena on 18-20% laskun verottomasta summasta. Ei siis loppusummasta vaikka monet niin tekevätkin.
Myös silloin, kun ruoka tilataan itse tiskiltä tai kyseessä on take out ravintola, suositus on eri. Yleisesti ottaen silloin ei ole tarvetta jättää tippiä. Jos tilaus on kuitenkin monimutkainen tai asiakaspalvelija on ollut erityisen avulias, on kohteliasta jättää noin 10% tippiä. Monesti tiskillä saattaa olla tippikuppi johon voi tipauttaa setelin tai pari.
Viime aikoina on kovasti puhuttanut joidenkin kahvipaikkojen ja pikaruokaravintoloiden maksupäätteilleen lisäämät tippisuositukset. Perinteisesti esimerkiksi autoluukulla tai kahviloissa ei ole tavattu jättää tippiä ja ihmiset kokevat sen nolona, että joutuvat painamaan ”no tip” painiketta.
Kaupoissa, bensa-asemilla tai vaatepesuloissa ei tarvitse jättää juomarahaa, mutta ainakin seuraaville ammattikunnille tulisi sitä jättää:
Tarjoilijat (pöytiin tarjoilu) 18%-20% laskun verottomasta summasta (normaali tippi on 20% mutta jos palvelussa on huomautettavaa voi jättää vähemmän)
Baarimikot $1 per drinkki
Huonesiivoojat $2-5 per yö (riippuen tehdäänkö väli siivousta)
Laukunkantajat lentokentällä, autovuokraamoissa ja hotellissa $2 per laukku
Hotellin ovimies taksin tilauksesta $1-2
Hotellin huonepalvelu 15-20% laskun verottomasti loppusummasta ellei laskuun ole lisätty jo palvelurahaa
Valet parking (vartioitu parkkialue): $2 auton tuomisesta
Lentokentän pyörätuolipalvelu $5 per asiakas
Kampaajat 15-20%
Kynsihuoltajat 15-20%
Hierojat 15-20%
Taksit 10-15%*
Kotiinkuljetus (esim. pizza- tai ruoka tilaus) 10% tilauksen verottomasta loppusummasta
Matkaoppaat/Matkanjohtajat Lyhyestä retkestä $5, useammasta tunnista $10 ja koko päivästä $20-30 (linja-autonkuljettajalle retkillä voi antaa hiukan vähemmän). Yksityiselle oppaalle annetaan enemmän tippiä, esim. 10-15% retken hinnasta.
Matkaoppaiden kohdalla on myös yksi poikkeus; kansallispuistojen vartijat. Vaikka rangerien tehtävä on opastaa ja auttaa puistossa vierailevia matkaajia, ei heitä tarvitse tipata. Kaikki kansallispuiston työntekijät ovat valtion palkkalistoilla, eivätkä näin ollen saa ottaa vastaan tippejä.
Isojen ryhmien (enemmän kuin kuusi henkilöä) ravintolalaskuun lisätään yleensä automaattisesti tippi, ja laskujen lopussa saattaa olla ehdotuksena jo laskettu tipin määrä. Kannattaa siis olla tarkkana kun lasku tulee.
Laskussa tai näytöllä oleva tippiehdotus ei missään nimessä tarkoita, että tippiä pitää jättää juuri sen verran. Jokainen jättää tippiä oman halunsa mukaan esimerkiksi reilummin jos oli oikein tyytyväinen, tai vähän vähemmän jo tarjoilussa on ollut jotain huomautettavaa.
Kokonaan tippaamatta jättäminen koetaan erittäin epäkohteliaana. Vähän huonommastakin palvelusta jätetään siis yleensä tippiä mutta määrä voi olla hiukan pienempi. Pennin jättäminen pöydälle on viesti ravintolan esimiehelle, että asiakas on saanut todella surkeaa palvelua.
*Toisin kuin alkuaikoina, Uber sallii nykyään kuljettajien tippaamisen. Tippiä ei kuitenkaan voi jättää Uber appsin kautta, vaan se on annettava suoraan kuljettajalle. Uber sanoo, ettei tippiä tarvitse jättää, mutta siitä ollaan kyllä kiitollisia. Kannattaa muistaa, että samalla kun sinä asiakkaana arvostelet Uber -kyytisi, kuljettaja jättää myös arvion sinusta muiden kuskien luettavaksi. Lyft sen sijaan antaa mahdollisuuden lisätä tipin jo aplikaatiossaan.
EDIT: Muutama lukija jo kommentoikin, että joku aika sitten Uber appsiin on lisätty tippausmahdollisuus. Kiitos kommenteista!
LASKUN PUOLITTAMINEN
Lasku puolittaminen ei varsinaisesti liity tippaamiseen, mutta sopii ehkä muuten aihepiiriin. Suomessa aika usein jokainen maksaa omat ruokansa, mutta täällä pöytään tuodaan automaattisesti yksi lasku.
On yleistä, että kaveriporukat maksavat laskut esimerkiksi vuorotellen, eivätkä tarjoilijat oikein tahdo ymmärtää jos jokainen pyytää oman laskun. Joskus laskun puolittaminen onnistuu perhekunnittain mutta siitä on hyvä mainita tarjoilijalle jo tullessa.
Toinen yleinen tapa on pyytää jakamaan lasku tasan syöjien kesken. Esimerkiksi kolme syöjää antaa kolme luottokorttia ja pyytää jakamaan laskun tasan kolmeen. Jokainen sitten allekirjoittaa omat kuittinsa ja jättää oman osuutensa tippiä.
MIKÄ AVUKSI TIPPAAMISESSA
Yleensä reissun päällä menee muutama päivä, että tippikulttuuriin taas tottuu. Hyvänä keinona voi pitää pientä muistilappua lompakossa, että ketä pitikään tipata ja kuinka paljon. Itselläni on uusissa maissa yleensä samanlainen lappu myös valuuttamuunnoksista.
Laskutoimitukseen avuksi on myös kehitelty useammanlaisia applikaatioita. Ilmaiseksi voi ladata ainakin Tip, QuickTip ja GlobeTipping -appsit. Iphonen Converter osiossa on myös tippilaskuri.
Jos jossakin kohdassa menee täysin sormi suuhun, voi aina kysyä neuvoa joltakin paikallisilta. Yleensä sieltä tulee vastaus kaikista nopeimmin. Neuvoa voi kysyä myös hotellin vastaanotosta.
Eikä siis kannata hävetä sitä, että ei tiedä miten toimia. Voin vakuuttaa, että tippaaminen tuottaa päänvaivaa myös paikallisillekin!
No nyt oli hyödyllinen postaus! Me kun käytiin Havaijilla mietin, että tämmöistä ohjepostausta kaipaisin. Oltiin aika hukassa, aina mietittiin että kuuluuko tässä tilanteessa tipata vai ei. Ymmärrän, että tipata siellä pitää, mutta miksi sen pitää olla noin monimutkaista kaikkine poikkeuksineen. 😀
Kiitos Anna!
Mulle on varmaan ikuisiks ajoiks jäänyt mieleen San Franciscolainen taksikuski, joka oli joskus vieraillu Suomessa ja jonka kyydissä istuttiin vähän pidempi aika. Juttua riitti ja oli tosi mukava vähän vanhempi herrasmies, mut osattiin vasta vähän kyydistä pois nousun jälkeen laskea 1+1 se viimeinen haudan vakava ilme ja tippaamatta jättäminen. Se oli meidän ensimmäinen taksireissu Amerikassa eikä meillä käynyt small talkin ohessa pienessä mielessäkään, että myös takseissa kuuluisi tipata. 😀
No, kaikkeahan ei voi aina tietää. Mutta näen hyvin mielessäni tämän tapahtuman 😂
Voihan tippaus! Muistan miten se aiheutti päänvaivaa kolme vuotta sitten tehdyllä USA:n itärannikon tourneella. Eipä tosiaan tullut kaikille mainitsemistasi ammatinharjoittajista "oikeita" tippejä annettua. Kiitos listasta, se pitää laittaa muistiin seuraavaa Amerikan-reissua varten. Toki joka maassa on oma tippikulttuurinsa, täällä Espanjassakin asuessa on ollut totuttautumista, mutta jenkkien systeemi tuntuu jotenkin todella haastavalta.
Kiitos kommentista Eeva! Osaatko sanoa millä tavalla tippaaminen Espanjassa eroaa täkäläisestä?
Ahdistaa kun aina täytyy olla taskut täynnä dollarin seteleitä ja niitä on kaiveltava esiin tavan takaa. Toinen harmittava asia on verot jotka aina pompahtavat laskun jatkoksi niin ettei koskaan voi valmiiksi ottaa tasarahaa
Totta. Muistan itsekin aikoinaan, että se vero aina aiheutti harmaita hiuksia. Nyt siihen on jo tottunut mutta jos pitää esim. kaverille maksaa joku ostos niin annan summassa vähän ylimääräistä kun en jaksa laskea paljonko vero on.
Tulipa tämä sopivaan aikaan, just Nycin matkan alla. Vaikka tippaamista on tullut harjoiteltua, on pieni kertaus välillä paikallaan. Tippaaminen on sen verran vierasta suomalaiselle, että siihen pitää ihan erikseen keskittyä. Olit hyvin ottanut huomioon erilaiset tilanteet. Kiitos hyvistä vinkeistä.
Kiitos Aron ja hyvää reissua!
Paikallisen tippikulttuurin selvittäminen on aina yhtä ärsyttävää, varsinkin kun olen itse nihkeä tippailemaan, jos palvelu on ollut sinnepäin. Valaiseva postaus, olisipa jokaiseen maahan samanlainen opastus olemassa!
Kiitos Pia!
Helmikuiselta Nykin reissulta jäi vahvasti sellainen fiilis, että Jenkeissä ollaan kyllä maksamisen kanssa pahasti jälkijunassa Suomeen verrattuna. Myös tämä tippikulttuuri on jotenkin kömpelö ja siinä on runsaasti muistettavaa. Hyvä kirjoitus siis!
Maksamisessa ehkä eniten nyppi ne lukuisat vaiheet maksupäätteellä ja kysymykset meiliosoitteita myöten sen sijaan, että näytät korttia/puhelinta ja näppäilet maksimissaan pin-koodin.
Ne email osoitteet ja puhelinnumerot on puhtaasti markkinointia varten vaikka muuta usein väitetään. En anna osoitteitani kauppoihin. Ennen sanoin aina että olen ulkomailta, nykyään sanon että en halua antaa sitä. Täällä on nyt vasta siirrytty sirukorttien lukijoihin ja vieläkään se ei kaikissa kaupoissa toimi. Täytyy muistaa että isossa maassa muutokset vievät aikaa. Pankkiasiat toimivat myös aika kömpelösti.
Voi että miten tippikulttuuri on mulle vaikea. Amerikassa tarjoilija ja baarimikko on kyllä saanut tippinsä, samoin laukun kantaja, mutta enpä ole tajunnut siivoojalle jättää tai taksikuskille mittarin summaa enempää. Suomalaisena kun on tosiaan tottunut siihen, että hinta sisältää myös työntekijän palkan. Usein olen esimerkiksi hotellin respasta kysynyt, mikä on paikallinen tippikulttuuri. Se helpottaa omaa olemista, ettei ihan moukkana ole.
Kiitos kommentista. Olen ollut täällä kohta 7 vuotta ja edelleen pähkään tämän asian kanssa. Usein rentouttava kampaamo tai hierojakäynti muuttaa luonnetta kun alan kesken kaiken miettimään että paljonko pitää jättää tippiä ja onko minulla edes käteistä mukana.
Hyvä muistutus tästä, kun tuun nyt kesäkuussa kahdeksannen kerran USAan (OR+WA). Ei tietysti muuta mitään, mutta onneksi sielläkin monet tiedostaa tuon tavan pöhköyden: https://www.youtube.com/watch?v=q_vivC7c_1k
Tervetuloa taas tänne suunnalle!
Kiitos – tuo luoteisnurkka on vasta eka kerta, kun viime elokuun pimennysreissu piti perua. Tai jos tarkoitit koko USAa, niin sitten kyllä taas. ^_^
Mutta hauska&hyvä video, oon aina katsonut sen ittekin joka kerta kun eri puolille tippikommentointeihin oon sen jakanut. 😉
Tippaaminen on tietysti ankkalaa ja joskus olen jättänyt törkeästi tippaamatta, ei sen takia, että olisin sika, vaan sen takia, ettei ole taskun pohjat täynnä kolikoita. Niitä pitää tietysti olla, mutta hyvä, että selviää ilmankin nykyään. Madventuresissa oli aika näytelty kohta, jossa muistaakseni Riku kovisteli Tunnaa, että tippaa perkele, nyt tippaat perkele. Näyteltynä pidän sitä siksi, että tietysti Tunna tajusi asian muutenkin. Koska olen kommari, niin se tietysti velvoittaa olemaan varsin avokätinen tippaaja. Vaikeaa se on kuitenkin joka kerta. Joillekin ihmisille antaminen tuottaa iloa, minä en kuulu niihin.
En minäkään kuulu. Vaikka ohjeet paperilla näyttää aika selviltä, niin aina mietin pääni puhki, että paljonko taas pitikään jättää. Kävin vasta hierojalla johon minulla oli lahjakortti. Sitten siellä kesken hieronnan tuli mieleen, että perhana, onkohan mulla yhtään käteistä lompakossa tippiä varten. Ja hieronnanhan pitäisi olla rentouttava kokemus…