Carmel, tai oikeammin Carmel-by-the-Sea, tunnetaan etenkin Clint Eastwoodista ja koirista. Se sijaitsee Kalifornian rannikolla Montereyn piirikunnassa, vajaa 200 kilometriä San Franciscosta etelään. Me vietimme mukavan viikonlopun Carmelissa arjen pyörityksen keskellä, ja voisin lähteä kyllä uudelleenkin. Ihana paikka!
CARMEL JA KOIRAT
Carmelissa kävellessä ei voi välttyä näkemästä runsaasti koiria. Koirat ovatkin siellä tervetulleita lähes joka paikkaan. Niitä näkyy kaduilla, kaupoissa, hotelleissa, ravintoloissa ja etenkin kaupungin rannalla (Carmel City Beach). Se on yksi harvoja rantoja jossa koirat saavat myös kulkea ilman talustushihnaa, edellyttäen, että ne tottelevat omistajan käskyjä. Siellä ne juoksentelivat sulassa sovussa muiden koirien, lenkkeilijöiden, surffareiden ja lasten kanssa. Kaupungin ranta on ihan pääkadun päässä, eli lähes keskellä kaupunkia.
Monet hotellit ja ravintolat mainostavat koira-ystävällisyydellään, ja vesikuppeja näkyikin tuon tuosta sama minne menimme. Joillakin ravintoloilla on koirille jopa oma menu. Ja jollei koiran kanssa pääse ihan sisälle asti, niin terassille pääsee ainakin istuskelemaan. Käveleskellessä tuli myös vastaan useampia koirantarvikekauppoja, ja monessa kaupassa koirille tarjotaan namuja. Huhun mukaan kaupungin koiravillityksen aloitti laulaja-näyttelijä Doris Day tehdessään Cypress Inn -hotellista lemmikkiystävällisen. Hän omistaa osan hotellista, ja asuu itsekin Carmelissa.
DOWNTOWN CARMEL
Aiemmilla pikavisiiteilläni olen aina saanut Carmelista sellaisen kuvan, että sen ravintolat ja putiikit on suunnattu etenkin varakkaammille pariskunnille. Pääkadulta löytyy niin Tiffany Co kuin Coachkin, mutta esimerkiksi syömään pääsee hiukan edullisemminkin, jos vain jaksaa kävellä pois ihan keskustan hulinasta. Bilekaupunkia Carmelista ei mielestäni saa, mutta tulin huomaamaan, että perheellisille se sopi vallan mainiosti. Me kävimme muun muassa Dr. Seuss galleriassa ja Thinker Toy -lelukaupassa. Leikkipuistojakin olisi ollut tarjolla, mutta vietimme mieluummin aikaa rannalla. Kaupungin suloisinta karkkikauppaakaan ei voi ohittaa. Cottage of Sweets on aivan pääkadun varrella.
EI KORKOKENGILLÄ, KIITOS
Keskustan kaduille ei kannata lähteä vaeltelemaan korkokengissä. Puiden juuret ovat kasvaneet kapeiden kävelykujien alle niin, että niistä on tullut erittäin epätasaisia ja asfaltti on halkeillut. Lastenrattaillakin piti välillä vähän katsoa, että mihin koloon niitä lykkii. Sattumalta näin erään neitokaisen sipsuttelevan alamäkeen korkkareissa näillä kujilla, ja mietinkin, että onpas vaivalloisen näköistä kulkua. Vasta sen jälkeen opin, että korkkareissa kävely Carmelissa on jopa laitonta, ellei siihen ole hakenut erillistä lupaa. Jep, luit ihan oikein!
Laki juontaa juurensa 1920-luvulle, jolloin sen keksi eräs lakimies estääkseen ihmisiä haastamasta kaupunkia oikeuteen kaatuessaan epätasaisilla teillä. Kengän korko ei saa ylittää 5,1 cm tai pohja olla yli 6.5 cm2. Erityislupia korkokengillä kävelyyn voi hakea kaupungintalolta (City Hall).
CLINT EASTWOOD JA MISSION RANCH INN
Carmelista puhuttaessa väkisinkin esiin tulee aina sen kuuluisin asukas, Clint Eastwood. Hän toimi myös kaupungin pormestarina yhden kauden vuodesta 1986. Yksi erikoisista laeista jonka Eastwood ensitöikseen kumosi, oli kielto myydä tai syödä jäätelöä kadulla. Nykyään asukkaat ja turistit saavat siis jäätelönsä, mutta edelleenkään kaupunkiin ei haluta minkäänlaisia ketjuravintoloita tai pikaruokapaikkoja.
Eastwood sijoitti rahaa Mission Ranch Inn :n pelastaaksen sen asuntokompleksin rakennussuunnitelman alta. Paikka remontoitiin, ja nyt se tunnetaan hotellin lisäksi ravintolastaan. Huhujen mukaan Clint itse saattaa joskus käydä paikan päällä soittamassa pianoa tai syömässä. Eli jos olet fani, tämä paikka kannattaa katsastaa. Me suunnittelimme sunnuntaibrunssilla käyntiä Mission Ranchillä mutta se valitettavasti tällä kertaa jäi. Ensi kerralla kun olemme lähistöllä, haluan ehdottomasti käydä paikan päällä.
CARMEL MISSION
Carmel Mission tai oikeammin Mission San Carlos Borromeo del río Carmelo perustettiin vuonna 1770. Kalifornian missionit ovat lähetyssaarnaajien perustamia tukikohtia ja kirkkoja, jotka on jälkeen päin restauroitu. Suurin osa niistä toimii nykyään katolilaisena kirkkona. Carmelin missio oli järjestyksessään toinen avatuista missioneista, ja sitä johti Saint Junípero Serra, missionien perustaja ja oppi-isä. Hänet onkin haudattu kappelin lattian alle. Carmel Missionissa toimii nykyään kirkon lisäksi katotilainen koulu sekä museo.
Olemme käyneet useissa missioissa ja olen kirjoittanut niistä aikaisemminkin. Ne ovat tärkeä osa Kalifornian historiaa, ja mielenkiintoisia vierailukohteita.
CARMEL RIVER STATE BEACH
Kotimatkalla meidän oli tarkoitus pysähtyä Point Lobos State Parkissa, jonka sanotaan olevan todella kaunis ja käymisen arvoinen paikka. Kävi ilmi, että emme olleet ainoita joilla oli tämä suunnitelma. Perille päästyämme oli parkkipaikka jo täynnä ja autoja oli pitkästä Highway 1:n varrellakin. Olimme sen verran myöhään liikenteessä, ja ajomatka kotiin häämötti edessä, että päästimme pysähtyä tien vieressä olevalle rannalle. Rantoja oli vierekkäin kaksi, ja päädyimme pienelle mutta kuvan kauniille Carmel River State Beachille. Ranta on kaunis mutta petollinen. Näiden kahden rannan sanotaan olevan yhdet Kalifornian vaarallisimmista, sillä vaikka meri näyttää tyynelle, sen alla pauhaa voimakkaita virtauksia jotka imaisevat mukanaan. Nämä rannat eivät sovellu siis uimiseen, mutta kivaahan rannalla on muutenkin käydä.




No onpas erikoisia lakeja Carmelissa. 😀 Meillä jäi kaupunki näkemättä, kun suunnattiin ainoastaan 17-Mile Drivelle, mutta kenties jonain päivänä palaamme Highway 1:lle ja meillä on aikaa myös itse kaupungille.
Mulle tuli sama mieleen kuin nimimerkille ”suunnaton”, eli kuinkahan moni hakee lupalapun vähän erikoisemmaksi matkamuistoksi 🙂
Ihania ristikkorakenteita taloissa ja upeita paanukattoja. Tulee mieleen Saksan tai Ranskan maaseutu.
Aika hauska tuo korkkarikielto! Ja olisipa tosiaan mainio matkamuisto, jos hakisi siihen lupalapun 🙂 Karkkikauppakin on aika sympaattisen näköinen. Kaiken kaikkiaan vaikutaa mukavalta paikalta.
Luin myöhemmin jostakin blogista, että eräs hänen tuttu oli hakenut luvan ja kehystä yt sen seinälle. 😆
Kiitos tästä erittäin informatiivisesta jutusta. Aina silloin tällöin näissä matkapostauksissa tulee vastaan paikkoja, joista ei ole ikinä kuullutkaan. Niin tälläkin kertaa. Ja tuo korkkarikielto on kyllä hauska!
Kiitos Tanja kommentista! Tuo korkkarijuttu on kyllä aika erikoinen juttu. Teki melkein mieli hakea sellainen lupa muistoksi. 😂