Ennen kuin muutin Yhdysvaltoihin, kävin täällä usein lomalla. Teimme useita road trippejä ja kävimme siellä sun täällä ihmetellen suuren maailman menoa. Itselläni oli yleensä onneksi mukana paikallinen ystävä joka tiesi miten homma toimii. Silti koin aika ajoin pieniä hämmennyksen hetkiä ja vielä nykyäänkin opin aina jotain uutta reissatessa. Niinpä päätin koota pienen infopaketin niille, jotka suunnittelevat road tripiä Amerikan suuntaan.
Heti kun aloin suunnitelemaan tätä postausta, ajatukset alkoivat rönsyilemään matkavakuutuksista ESTA:an ja muuhun Yhdysvaltoihin matkustamiseen liittyvään. Ihan kaikkea en voi siis tähän juttuun laittaa, joten täytyy koota myöhemmin toinen postaus, jossa kerrotaan yleisemmin matkustamisesta tänne. Tässä keskitytään nyt siis road trippailuun. Ja sitten täytyy tietenkin muistaa, että minä katselen asioita kalifornialaisten aurinkolasien läpi. En ole suinkaan käynyt kaikissa Amerikan osavaltioissa (vielä.. ha ha), ja niistäkin joissa olen käynyt, on voinut asioita unohtua. Olisi siis kiva, että jos tätä lukee joku jonka mieleen tulee tärkeitä pointteja muista osavaltioista, laittaisi postauksen loppuun kommenttia. Se auttaisi sitten muita road trippien suunnittelijoita, ja minua itseänikin, jos jossain vaiheessa kyseisessä paikassa ajelen.
Mutta toivotaan nyt, että tästä on jotain hyötyä tännepäin tuleville:
Reitin suunnittelu
Reittiä suunnitellessa on hyvä muistaa, että välimatkat Yhdysvalloissa ovat todella suuret. Kannattaa varata matkaan enemmän aikaa kuin mitä kartta-ohjelmat ehdottavat, varsinkin jos reitille sattuu suurempia kaupunkeja tai esimerkiksi vuoristoa. Ruuhka-ajat vaihtelevat aamuruuhkan kello 6-10 ja iltaruuhkan kello 15-19 välillä. Samoin vuoristotiet ovat usein mutkaisia ja hitaita ajaa läpi. Sitten tietenkin täytyy välillä pysähtyä jonnekin syömään ja vessatauolle. Meillä usein aikaa vievät myös ylimääräiset pysähdykset valokuvausmielessä, varsinkin jos ollaan jollakin kuvauksellisella alueella. ”Vista point” -kyltit tarkoittavat jonkinlaista näköala-aluetta, ja niissä on ihan kiva välillä pysähtyä. Parasta olisikin jos olisi mahdollisuus jättää reittisuunnitelmaan vähän väljyyttä, että voi tarvittaessa vaikka vähän poiketa reitiltä, tai vaikka yöpyä eri paikassa kuin oli suunnitellut. Monesti parhaat reissut syntyvät juuri sitten, että kun löytääkin kivan kaupungin, niin on mahdollisuus jäädä kauemmaksi aikaa.
Yleisimmät paikallisten käyttämät kartta-ohjelmat ovat ehdottomasti Google Maps, Waze ja Apple Maps. Niiden käyttämiseen tarvitaan kuitenkin dataa, eli matkailijan hyvänä vaihtoehtona on ottaa vuokra-autoon vuokraamosta navigaattori. Uudemmissa autoissa se on yleensä jo valmiina, eli navigaattoria varatessa kannattaa varmistaa ettei se ole autossa sisäänrakennettuna. On ihan hyvä idea tallentaa reitti lähtökohteessa vaikka puhelimeen offline -tilassa, tai kantaa vaikka sitä paperista karttaa mukana. Laajassa maassa ollaan usein katve-alueilla joissa karttahaku ei toimi, ja autojen navigaattorit eivät aina ole täysin luotettavia. Karttaohjemista voi etukäteen tarkistaa myös mahdolliset tiesulut ja tullit.
Hyvä matka-applikaatio on esimerkiksi Roadtrippers. Sen avulla voi suunnitella reitin, tarkistaa karttaa, ja saada ehdotuksia reitinvarrelta nähtävyyksistä joista ei muuten olisi tiennytkään. Olen löytänyt monta uutta hauskaa paikkaa sen avulla. Roadtrippers käyttää pohjalla Google Mapsiä.
Ajokortti
Yhdysvalloissa voi ajaa ja vuokrata auton suomalaisella ajokortilla. Täällä ei itse asiassa edes ”tunnusteta” kansainvälistä ajokorttia, joten tänne tuloa varten sitä ei kannata lähteä hankkimaan. Jokaisessa osavaltiossa on omat ajokortit ja omat lait autoileville, eli se mikä päti Kaliforniassa, ei välttämättä pädekään enää New Yorkissa. Jos haluaa lukea lisää ajokorteista tai tieliikennelaista, yleensä jokaisen osavaltion DMV:n nettisivulta löytyy siihen opas. Esimerkkinä tässä vaikkapa California Driver Handbook (2018).
Suomalainen ajokortti ei usein käy henkilöllisyystodistuksena (varsinkaan virallisemmissa paikoissa kuten kasinoilla tai hotelleissa), eli kannattaa kantaa passia mukana iltariennoissa ja muualla. Ajokortista, samoin kuin muista asiakirjoista on hyvä kantaa mukana kopiota siltä varalta, että ne hukkuvat matkalla. Itse yleensä nappaan kuvan ajokortista ja vuokra-auton rekisterikilvistä puhelimeeni. Rekisterinumeroa kysytään usein kirjautuessa sisään hotelliin.
Tien päällä
Ajaminen Yhdysvalloissa on varsin selkeää ja maalaisjärjellä pärjää hyvin. Liikennettä on paikoitellen enemmän kuin Suomessa, ja isojen kaupunkien luona tieverkosto voi olla vähän sekava. Suurin ero liikennesäännöissä lienee oikealle kääntyminen ja runsas STOP-merkkien käyttö. Oikealle saa siis kääntyä punaisistakin liikennevaloista ellei sitä erikseen ole merkeillä kielletty, eikä aja kenenkään eteen. STOP-merkein varustetuissa risteyksissä tie ylitetään siinä järjestyksessä kuka oli paikalla ensimmäisenä. Näihin kahteen sääntöön kun tottuu, alkaa aika pian toivomaan niitä Suomeenkin.
Nopeusrajoitukset vaihtelevat osavaltioittain. Freewayllä jos haluaa ajella vähän liikennevirtaa hitaammin, on suotavaa pysytellä uloimmaisella kaistalla kun taas sisäkaistaa kutsutaan usein nimellä ”fast lane”. Monilla kaupunkialueilla on myös merkittyjä Car pool -kaistoja. Ne on usein merkitty HOV kirjaimilla, tai tämän tyyppisellä ◇ timattimerkillä. Silloin merkit kertovat kuka niillä saa ajella ja milloin.
Usein kun ajelee pidempiä matkoja huomaa, että seuraaville huoltoasemille tai ruokapaikkoihin voi olla aika pitkä matka. Jos ajelee vuoristoissa tai erämaiden läpi kannattaa tankata auto aina tilaisuuden tullen. Joillakin huoltoasemilla automaatit eivät huoli ulkomaisia luottokortteja, koska varmennus tapahtuu täällä usein syöttämällä automaattiin korttiin sidoksissa oleva zip koodi, eli postinumero. Silloin on käytävä sisällä maksamassa ennen tankkausta. Ja jos ilmenee tarvetta autonrenkaiden ilmojen tarkistamiseen, niin ainakin Kaliforniassa on voimassa laki jonka mukaan tankkaajille on annettava ilmaa ilmaiseksi. Moni ei tätä tiedä, eikä sitä tietenkään mainosteta missään. Voit siis tankkaamisen jälkeen käydä sisällä huolto-asemalla ja pyytää henkilökuntaa avaamaan ilmauslaitteet, jolloin sinun ei tarvitse syöttää laitteeseen kolikoita.
Parkkeeraminen
Auton voi jättää tien varteen joko parkkiruutuihin tai alueelle jossa ei ole kieltomerkkejä. ”No parking” -kylttien lisäksi täällä käytetään eri värisiä maalauksia katukivetyksessä. Jos pyörätien reuna pelkkää punaista viivaa täynnä, niin tiedät, että siihen ei saa pysähtyä eikä jättää autoa. Vihreällä viivalla kannattaa katsastella kylttejä tai katumaalauksia siitä, kuinka pitkäksi aikaa paikalle voi jättää auton. Yleensä se on 15 tai 30 minuuttia. Jos ei maalauksia tai kylttejä ole lainkaan, voi huolettaa parkkeerata auton tien varteen.
Isoissa kaupungeissa voi olla helpompi löytää parkkipaikka parkkihallista kuin tienvarsilta. Parkkihallit vaan ovat usein aika hintavia paitsi pienemmissä kaupungeissa, joissa on usein ilmaisiakin halleja. Google Maps kertoo mistä lähin parkkialue löytyy. Itselläni on käytössä ilmainen BestParking applikaatio, joka näyttää kartalta kaikki parkkialueet, niiden hinnat ja aukioloajat.
Koska reissussa pitää revetä moneen suuntaan ja päässä on monta asiaa yhtä aikaa, meille on käynyt muutaman kerran niin, että emme ole muistaneet minne auton jätimme. Monissa parkkihalleissa on useita kerroksia ja kaikki näyttävät ihan samanlaisille. Meille on tullut sellainen tapa, että nappaamme aina kuvan kännykällä parkkiruudun tai kerroksen numerosta. Joskus nappaan kuvan myös katukyltistä että tiedämme minkä nimiselle kadulle pitää palata. Helpottaa kummasti kun ei tarvitse kävellä parkkihallia ympäriinsä montaa tuntia etsimässä autoa.
Sellainen vinkki vielä, että ei kannata jättää mitään arvokkaan näköistä autoon kun se jättää parkkipaikalle. Esimerkiksi kaikki käsilaukut ja reput, kamerat, kännykät ja muut, houkuttelevat varkaita. Murtoja tapahtuu ihan jatkuvasti varsinkin isommissa kaupungeissa ja varkaat ovat hyvin nopeita. Joskus on kuitenkin pakko jättää tavaraa autoon kun itse lähtee vaikka patikoimaan tai nähtävyyksiä katsomaan. Silloin yritän peittää laukut peitteellä tai pyyhkeellä. Toistaiseksi olemme selvinneet ilman kolhuja (koputan puuta).
Mitä mukaan
Me täällä asuvat kun teemme road trippejä, niin meillä on tietysti se etu, että mukaan otettavat tavarat löytyy omasta varastosta eikä niitä tarvitse rahdata mukaan toiselta puolelta maailmaa. On kuitenkin pari juttua mitkä ehkä kannattaisi kipaista ostamaan ennen autoilemaan lähtöä varsinkin jos tien päällä ollaan useampi viikko. Ja sitten on ne muutamat perusasiat joita tarvitset ehdottomasti mukaan matkalle.
Vettä ja ruokaa
Mukana kannattaa aina olla reilusti vettä ja ruokaa. Kuten aiemmin jo mainitsin, välimatkat ovat usein tosi pitkiä ja täällä voi välillä törmätä äärimmäisiin sääilmiöihin. Jos auto esimerkiksi hajoaa Nevadan autiomaassa, niin on hyvä olla vähän evästä autossa. Monet kansallispuistot myös ovat joko vuorilla, metsiköissä tai autiomaissa, ja samalla poissa puhelimen katvealueelta. Valitettavasti joka vuosi saa lukea lehdistä surullisia tarinoita, joissa road trippailijat ovat eksyneet tai juuttuneet kiinni syrjäisellä tiellä, eikä mukana ole ollut vettä tai ruokaa. Sieltä he sitten löytyvät joko heikossa kunnossa tai kuolleena pitkien etsintöjen jälkeen. Parempi siis olla kunnolla varautunut jos meinaa viettää aikaa tien päällä.
Kylmälaukku
Kylmälaukku eli ”cooler” on tosi kätevä matka-apu, varsinkin jos reissussa on useamman viikon. Sellaisen voi käväistä hakemassa edullisesti vaikkapa Walmartista heti matkan ensimmäisenä päivänä. Siis vaikka samalla kun käy ostamassa sitä vettä. Meillä on aina pieni cooleri mukana jonka pohjalle dumppaan pakastimen lokerosta jääpalat. Niiden päälle sitten ladon vesipulloja ja kaikki viileässä säilytettävät eväät. Kun pääsemme perille hotelliin, siirrän jäljellä olevat eväät jääkaappiin ja kaadan jäät pois. Sitten kun matka jatkuu, käyn kylmälaukun kanssa hotellin jääpalakoneella hakemassa uudet jäät. Jääpaloja myydään täällä myös huoltoasemilla ja useiden kauppojen eteisissä.
Toissa road tripillä opin ystävältäni uuden kikan; laitoimme hotellissa aina muutaman vesipullon pakastimeen ja aamulla ne olivat umpijäässä. Ne toimivat ikään kuin ”kylmäkalleina” coolerissa kunnes vesi suli ja joimme ne pois. Tähän tietenkin käyvät vain kaupan kertakäyttöpullot joita meillä on yleensä varastossa maanjäristysten varalle. Muutoin käytämme täytettäviä pulloja mutta road tripillä kerttispullot ovat käytännöllinen lisä takakonttiin. Ainakin Kaliforniassa nämä vesipullot menevät kierrätykseen.
Lumiketjut
Jos reitillesi sattuu vuoristoa, kannattaa tarkistaa teiden tilanne. Joillakin vuorilla voi olla yllättäen lunta vielä kesäkuussakin. Yleensä tiet ovat siinä vaiheessa jo sulat mutta jos on liikenteessä muuna aikana vuodesta, voi olla tarpeen ottaa mukaan lumiketjut. Autovuokraamot yleensä vuokraavat myös lumiketjuja mutta niitä saa myös esimerkiksi Walmartista. Kannaattaa laskea onko edullisempaa ostaa ketjut vaiko vuokrata. Jos lumimyrsky yllättää vuorella ja ketjut tulevat pakollisiksi, tienvarren putiikit myyvät ketjuja kolminkertaisella hinnalla.
Täältä löydät tietoa teiden kunnosta, tiesuluista ja tietöistä. Jos olet menossa kansallispuistoon, yleensä heidän sivuille päivitetään ajankohtaiset tiedot. Ja ainahan voi tietenkin soittaa myös määränpäähän, vaikkapa hotelliin, ja kysyä onko heillä tietoa teiden kunnosta.
Muuta kätevää tilpehööriä
Aina on hyvä kantaa mukana pientä survival kit:ä josta löytyy ainakin seuraavat asiat: laastareita, puhdistusliinoja, purkin/pullonavaaja ja taskulamppu. Itselläni on yleensä aina mukana baby wipes puhdistusliinoja jotka ovat pelastaneet meidät monilta sotkuilta autossa. Niillä on hyvä pyyhkäistä myös kädet ennen ruokailua. Otan aina matkalle mukaan myös tyhjiä muovipusseja. Isommat toimivat roskiksina autossa, ja pienempiin Ziploc-pusseihin voi laittaa eväitä tai muuta tavaraa jonka ei halua sotkeentuvan. Onpa meillä joskus tarvittu oksennuspussiakin autossa kun ollaan oltu mutkaisella vuoristotiellä.
Mukana kannattaa kantaa myös pikkurahaa. Kolikoilla saa usein usein maksettua parkkimaksuja tienvarsiparkissa ja dollarin seteleillä tietulleja.
Majoitus
Riippuen vähän reissusta, me saatamme joskus jättää huonevaraukset viime tinkaan. Saatamme siis varata huoneen vasta samana päivänä kun tiedämme minne asti jaksamme ajaa. Kokemuksesta olen huomannut, että usein hinnat netissä ovat kuitenkin halvemmat kuin respan tiskillä. Joissakin hotelleissa olemme saaneet nettihintaa näyttämällä hinnan laskemaan, mutta joskus olemme myös kävelleet reilusti ulos tekemään varausta puhelimella. Vähän hölmöä mutta minkäs teet. Sitten vaan pokkana takaisin respaan näyttämään, että nyt on varaus tehty. Jos kuitenkin on liikenteessä sesonki-aikaan tai ajelee jollakin suositulla alueella, niin on hyvä tehdä varaus etukäteen. Kesällä esimerkiksi Kalifornian Pacific Coast Highwayn hotellit ovat kuumaa kamaa.
Itse käytän vaihtelevasti Hotels.comin ja Booking.comin palveluja. Kurkkaan aina kuitenkin, mikäli huoneen saisi samalla hinnalla hotellin omilta sivuilta. Peruutusehdot on hyvä lukea jollei ole aivan varma, että ajaa kyseiseen paikkaan asti. Me reissaamme yleensä lasten kanssa, joten otamme mielellään majoituksen aamiaisella. Se nopeuttaa aamutoimia kun ei tarvitse ensimmäiseksi lähteä etsimään aamupalapaikkaa. Hotelli-aamiaisiakin on täällä vähän joka lähtöön, mutta arvosteluja lukemalla yleensä käy ilmi mitä aamiaisella on tarjolla tai vastaako se nettisivujen kuvausta. Isoissa kaupungeissa AirBnB on usein halvempi kuin hotellihuone. Hostellit ja motellit ovat luonnollisesti niitä kaikista edullisimpia majoitusmuotoja.
Huh huh, tulipas paljon tekstiä. Ja täydennystä tulee aina vielä kun mieleen tulee joku uusi tärkeä asia tai kommentteihin tulee jotain tärkeitä juttuja. Siihen asti, ei muuta kuin hyviä road trippejä ja turvallisia reissuja!
Tässä vielä meidän ikimuistoisimmat road tripit, jotka ovat olleet toistaiseksi sillä kuuluisalla Pacific Coast Highwayllä Kaliforniassa (Highway 1), Utahin upeissa maisemissa ja Loneliest Road Nevadassa. Muitakin road trippejä löytyy tuolta blogin hakemistosta.
Kalifornian rantatie Highway 1 – Parhaat palat
Amerikan yksinäisen tie huitsin Nevadassa – Uskaltaisitko lähteä?
Dinosaurusten jalanjäljillä Utahissa – Arches ja Canyonlands
Bryce Canyon, Utah – Upein näkemäni kansallispuisto






Tämäpä oli mukavaa luettavaa, palaan vielä noihin muihin teksteihin myöhemmin, sillä RoadTrip on toivelistalla 🙂
Kiitos Martta! Toivotaan että pääset reissuun pian.
Kiitos Paula hyvästä vinkkipaketista! Tämä tuli tarpeeseen, kun kahden kuukauden päästä ollaan on the road. Sulla on täällä muitakin hyviä postauksia, joita olen käynyt lukemassa. Tässä kohtaa täytyy sanoa God save the travel blogs 🙂
Kiitos Merja! Kiva jos tästä oli apua. Jos tulee mieleen jotain kysymyksiä niin laita tulemaan. Tulee varmasti hieno reissu.
Kiitos, tässä postauksessa oli monta hyödyllistä vinkkiä! Olen menossa roadtrippailemaan Kaliforniaan, Nevadaan ja Arizonaan syksyllä, joten aihe on ajankohtainenkin itselleni. 🙂 Vähän mua jännittää kyllä autolla ajaminen siellä, etenkin kaupungeissa. Siksi vuokrasin navigaattorin että saa keskittyä täysillä liikenteen seuraamiseen!
Hienoa! Ei muuta kuin tervetuloa tänne suunnalle! Ajaminen täällä on kyllä onneksi hyvin selkeää. Kyllä minuakin alkuun hirvitti se liikenteen määrä ja ajaminen esimerkiksi San Franciscossa. Pitää vaan olla valppaana koko ajan. Äkkiä siihen sitten tottuu.
No siinäpä oli tuhti tietopaketti. En tosin nyt suunnittele matkaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä… Kiinnostaisi kyllä.
Kiitos Terhi! Koitahan jossain vaiheessa laittaa tämäkin listalle.
Hei kiitos tästä! Kesälle 2019 olemme suunnitelleet pitkää, noin kuukauden mittaista reissua Kaliforniaan tarkoituksenamme tutkia niin paljon länsirannikkoa kuin mahdollista (onneksi mies tykkää ajamisesta, minä en :)). Ajattelimme etsiä jonkun tukikohdan jostain, Airbnb:n, asunnonvaihdon tai muun, ja roadtrippailla sieltä sitten eri paikkoihin. Mikäli suunnitelmat menevät kuten olemme ajatelleet, vuoden päästä tähän aikaan on ainakin lapsilla jo kovasti matkakuumetta 😀
Sitten ei muuta kuin suunnittelemaan reissua! 😀 Hyvä että olette varanneet paljon aikaa matkalle.
Kiitos taas mainiosta vinkkipaketista. Etenkin nuo pysäköintivinkit pitää tarkistaa ennen seuraavaa roadtripiä. Värikoodit eivät ole ihan hallussa. Santa Barbarassa oli lähellä, ettei automme päätynyt hinattavaksi poliisin hoiviin. Pysäköinti oli ihan ilmaista, mutta kiellettyä keskiviikkona, jolloin tietenkin olimme liikkeellä. Oli tuo sivulause jäänyt huomaamatta kokonaan. 🙂 Hyvällä tuurilla satuimme paikalle juuri viimeiselle mahdollisella hetkellä.
Noiden all way stop -risteysten hyödyistä olen kanssasi vähän eri linjoilla. Kyllähän niitä oppii käyttämään, joskin ensimmäinen kokemus voi olla aika jännä. Silti eurooppalaiseen liikenneympyrään verrattuna ne ovat todella hankalia ja tahmeita. Jos joka suunnasta tulee autoja tasaisena virtana, on seuraavan vuoron arvonta kyllä ihan lottoa, myös paikallisille. Myytinmurtajat tutkivat, että ihan lyhyellä harjoituksella jenkkiläiset oppivat ajamaan liikenneympyrässä niin, että risteyksen läpi pääsee enemmän autoja kuin jos risteys olisi stop-risteys.
Tuo drive-thru tree saa aina hymyn huulille. 🙂
Kiitos Aron! Huh huh, olipa onni ettei autoa hinattu pois. Sen lunastaminen ei ole nimittäin mitään ihan halpaa. 😬
Itse tykkään näistä STOP-risteyksistä enemmän kuin ympyröistä. Mielenkiintoinen tieto tuo Myytinmurtajien tutkimus. Kaikkea nekin on tutkineet. 😀