Venäjälle Saimaan kanavaa pitkin on helppoa mennä. Jo yksin laivamatka sulkuineen on kokemisen arvoinen. Näin meidän kanavaristeily meni.
Kesäloman reissumme vei meidät tällä kertaa tapaamaan ystäviä Itä-Suomeen, ja samalla teimme heidän kanssa yhdessä päiväristeilyn Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle.
Aamu alkoi aikamoisella vesisateella mutta satamaan päästyämme päästyämme sateet olivat kaikonneet, ja matkallemme sattuikin sitten oikeastaan aika hieno päivä.
Päivä Viipurissa ja Saimaan kanavalla oli kaikinpuolin mielenkiintoinen, ja todellinen sekoitus historiaa ja nykypäivän elämää. Kannatti lähteä.
Huom! Me olimme tällä matkalla kesällä 2018. Saimaan kanavaristeilyt on sittemmin lopetettu johtuen Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan mutta kesäkuukausina tehdään vielä risteilyjä Suomen puolella kanavassa.
SAIMAAN KANAVA
Saimaan kanava on avattu ensimmäisen kerran jo vuonna 1856. Se on ainutlaatuinen vesialue koko maailmassa, sillä Suomi on vuokrannut alueen 50:n vuoden sopimuksella Venäjältä. Vastaavia alueita muualla maailmassa ovat olleet esimerkiksi Panaman kanava, Macao ja Hongkong mutta niiden vuokrasuhteet ovat jo rauenneet.
Valmistuttuaan Saimaan kanavasta tuli sekä matkailunähtävyys että tärkeä kauppareitti. Se kävikin nopeasti ahtaaksi ja sitä alettiin uudistamaan vuonna 1927. Työt kuitenkin keskeytyivät kun talvisota alkoi vuonna 1939 ja kanavaankin tuli sekä talvi- että jatkosodassa tuhoja.
Kanavaa alettiin lopulta rakentamaan uudelleen vuonna 1963 ja se valmistui 1968. Kanavan asioita hoitavat molempien maiden kanavavaltuutetut.
Saimaan kanavassa on kaikkiaan kahdeksan sulkua, joista kolme on Suomen puolella ja viisi Venäjän puolella. Valitoiden raja ylitetään Nuijamaanjärvessä.
M/S CARELIA
Me hyppäsimme m/s Carelian kyytiin aamulla Lappeenrannasta ja lähdimme puksuttamaan Saimaan kanavaa kohti. Matka oli mielenkiintoinen sillä emme olleet koskaan ennen matkustaneet tällaista kanavaa pitkin.
M/s Carelialle mahtuu noin 200 matkustajaa ja matkat myydään Saimaatravelin kautta.

Laivalla on kaksi ravintolaa; toinen ruokaravintola ja toinen kahvilatyyppinen ravintola A-oikeuksin. Lisäksi laivan yläkerroksessa on aurinkokansi.
Me olimme varanneet laivasta ruokailun menomatkalla, joten päädyimme istumaan ravintolan pöydässä lähes koko matkan, sillä toiseen kattaukseen pöytäämme ei oltu myyty kenellekään.
Ruoka oli oikein maittavaa, joten voin hyvin suositella ruokailua laivassa. Noutopöydässä oli tarjolla sekä kalaa että lihaa, salaattipöytä, ihanaa saaristolaisleipää ja muita leipiä, sekä ruokajuoma, kahvi ja jälkiruoka. Lapsille oli varattu vielä jäätelöt.
Tulomatkalla emme halunneet syödä yhtä tuhdisti, joten tilasimme vain keitot. Keittokin oli ruokaisa kalakeitto leivän kera, joten jaksoimme sillä hyvin loppumatkan.
Laivasta löytyi myös pienen pieni lasten leikkihuone, mikä oli ihan kiva juttu, sillä matkassamme oli risteilyemännän mukaan tämän kesän ennätysmäärä lapsia.
Mukanamme ollut risteilyemäntä piti sekä huolta matkustajista että kertoi matkalla mielenkiintoisia tarinoita kanavan historiasta. Emäntämme oli suorastaan loistava persoona; välitön ja iloinen, ja näytti aidosti nauttivan työstään. Pidimme hänestä kovasti.
Kotimatkalla hän veti myös pieni muotoista ohjelmaa kuten bingoa ja lapsille piirustuskilpailun. Muuna ohjelmana laivalla oli yhden miehen bändi.


Laivassa oli myös pieni Tax-free myymälä josta sai kätevästi vaihdettua myös ruplia.
Matka Saimaan kanavaa pitkin
Vaikka kanavan pituus on vain reilut 40 kilometriä, matka Lappeenrannasta Viipuriin kestää noin viisi tuntia, ja joskus enemmänkin. Vauhti on hidasta, ja mekin jouduimme pariin kertaan odottelemaan suluissa olevia muita veneitä.
Korkeimman sulun pudotus on 12,4 metriä ja kanava itse on syvimmillään kuusi metriä syvä. Oli mielenkiintoista seurata sulkujen toimintaa, ja veneen nousua ja laskua veden mukana. Jokainen sulku näyttikin vähän erilaiselta.

Matka on täynnä historiaa, sillä aika ajoin voi bongata myös vanhan kanavan kulkemassa uuden kanavan vieressä.



Lisäksi vanhan Tuohimäen sulun kohdalla on kallioon kultakirjaimin tehty teksti ohi kulkevia keisareita varten; Nikolai I ja Aleksander II. Tekstin on tehnyt kuvanveistäjä I.A. Deneis ja se on sekä suomeksi, että venäjäksi.

Maisemat Saimaan kanavalla ovat kauniina päivänä sangen hienot. Mennen tullen voi ihmetellä sulkujen toimintaa, venäläisten vartiotorneja ja tietenkin rikkaiden upeita taloja Viipurin lähistöllä.
Näimme matkalla myös liikkuvia saaria jotka välillä vaihtavat paikkaa. Saarien maa-aines on noussut ylös pohjasta mutta jokunen saarista on vielä kiinni puidensa juurista. Aika erikoinen ilmiö ja kuulemma aika ongelmallinenkin!


Kotimatka takaisin Venäjältä Suomeen sujuikin sitten paljon jouhevammin.
VIISUMIVAPAA PÄIVÄ VIIPURISSA
Venäjällä voi vierailla viisumitta risteillen jos maissa ei viivy kauempaa kuin 72 tuntia. Olemme olleet vastaavalla risteilyllä Pietarissa ja nyt vierailimme siis Viipurissa.
Tämä siksi, että mieheni ei ole Suomen kansalainen, ja viisumin saanti hänelle on vähän monimutkaisempaa kuin Suomen passilla.
M/s Carelian risteilyemäntä piti infotilaisuuden laivan kahvilassa vähän ennen maihinnousua. Hän kertoi maahantulomuodollisuuksista ja siitä, miten laivasta tultaisiin ulos.
Ensin lähtivät ne, jotka olivat varanneet kiertoajelun. Seuraavana pääsimme ulos me, jotka olimme liikkeellä omatoimisesti. Meille jaettiin mukaan kahvikupongit Viipurin Pyöreään torniin, sillä viisumivapaus edellyttää jonkinlaista ohjattua toimintaa maissa.


Viimeiseksi maihin pääsivät ne, jotka jäivät Viipuriin yöksi, ja joilla oli kuljetus jonnekin hotelliin.
Infotilaisuus oli todella hyvä ja suosittelen kyllä kuuntelemaan kaikki emännän vinkit. Meille hän ennusti pientä kuulustelua takahuoneessa, sillä koko perheemme matkusti Yhdysvaltain passeilla. Hän kuitenkin rauhoitteli sen olevan vain muodollisuus.
Me emme lopulta mihinkään kuulusteluun joutuneet, vaan saimme leimat passeihin, ja pääsimme maahan ilman mitään mukinoita.
Infotilaisuudessa jaettiin myös maahantulokortit jotka piti täyttää ihan jokaisesta matkustajasta erikseen. Takaisin laivaan tullessa leimattiin passit ja läpivalaistiin laukut.
Aikaa maissa meillä piti olla kolmisen tuntia mutta koska laiva saapui perille myöhässä aika siellä kutistui pariin tuntiin. Se olikin tämän reissun ainoa pettymys, ja olisi ollut hyvä jos matkaa myydessä olisi kerrottu, että näinkin voi käydä. Muuten vierailu Viipuriin oli kyllä todella mielenkiintoinen.
Kotimatkamme Saimaan kanavaa pitkin menikin nopeammin kuin meno, ja kanavasta Saimaalle tullessa, saimme ihailla myös upeaa auringonlaskua. Saimaa onkin todella upea kokonaisuudessaan. Lappeenrannan lisäksi myös Imatran seudulla on paljon näkemisen arvoisia paikkoja.


⚓️⚓️⚓️
Jos lähtisin Viipuriin uudelleen, jäisin ehdottomasti sinne yöksi, sillä nyt jouduimme kyllä pitää melkoista kiirettä, että näimme kaikki paikat mitä halusimmekin nähdä.
Olimme kaikki kuitenkin sitä mieltä, että matka oli mielenkiintoinen ja kannatti lähteä!

Kiitos seikkaperäisestä postauksesta.
Tänään 29.8. oli Ylen uutisissa tällainen juttu: https://yle.fi/uutiset/3-10372163
Yhdysvaltojen passeilla pääsi jouhevasti maihin, mutta Saksan passeja tarkasteltiin pitkään. Onneksi ei sentään jouduttu kuulusteluun!
No johan on! Mutta ei valitettavasti yllätä. Onneksi ei jouduttu takahuoneeseen koska aika maissa oli jo muutenkin lyhyt. Olisi vaan lyhentynyt entisestään.
Mä olen katsellut näitä viisumivapaita risteilyjä vähän sillä silmällä. Kiva päästä lukemaan myös itse Viipurista!
Kannattaa ehdottomasti käydä. Olihan se kiva kokemus vaikka olisinkin toivonut, että meillä olisi ollut enemmän aikaa maissa.
Olen itse tehnyt tuon saman reissun joskus kymmenisen vuotta sitten. Silloin valitsin paluun bussilla. Pojat olivat tuolloin pieniä ja oli oma äiti mukana, joten lähinnä vain juoksin lapsieni perässä ja kuuntelin äitini muisteloita. (Hänen äitinsä oli Karjalan evakoita). Voisi ottaa joskus uusiksi yksin, että näkisinkin Viipurista jotain …
Oli mielenkiintoinen reissu mutta liian lyhyt. Meillä lapset on siinä iässä, että isompi juoksi meidän perässä ja pienempi ei vielä liiku itse, eli siinä mielessä homma meni hyvin. Meille bussikyyti ei ollut mahdollinen sillä viisumivapaalla reissulla tuloreitti pitää olla sama kuin meno.