Pari viikkoa sitten kerroin road tripistämme Etelä-Kaliforniaan. Nyt täytyy varmaan kertoa reissun lopuistakin seikkailuista. Disneylandin, Temeculan, San Diegon ja Joshua Tree Parkin jälkeen pysähdyimme siis César E. Cháves monumentilla, josta jatkoimme ylöspäin kohti Visalia nimistä pikkukaupunkia missä meillä oli hotelli varattuna.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin piti. Etelän suhteellisen viileiden ilmojen jälkeen sisämaahan suunnatessa lämpötilat alkoivat hipoa yli +30C. Ja sitten paukahti autosta ilmastointi rikki. Samaan syssyyn jouduimme vielä onnettomuuspaikalle, jossa koko kaksi kaistainen tie oli suljettu yli puolisen tuntia, eli seisoimme jonossa muiden autojen seassa. Huh huh! Voin kertoa, että hiukan hikoilutti. Matka jatkui lopulta kaikki ikkunat auki ja vettä hörppien, seuraavasta mahdollisesta jäätelöpaikasta unelmoiden.
Visalian hotelliin päästyämme pulahdimme uima-altaaseen ja aloimme suunnittelemaan seuraavan päivän visiittiä Sequoia National Parkiin. Tämä kansallispuisto on tunnettu sen jättiläispunapuista, sequoista, ja Sierra Nevadan vuoriston kauniista maisemista. Puisto yhtyy sen pohjoispuolella toiseen kansallispuistoon, Kings Canyoniin, joten ne on helppo käydä yhdellä kertaa. Meillä oli tällä kertaa vain päivä aikaa kierrellä molemmissa puistoissa, mutta joskus olisi kiva palata esimerkiksi telttailemaan ja tutkia puistoja tarkemminkin.
SEQUOIA NATIONAL PARK
Sequoian kansallispuisto on perustettu vuonna 1980 suojelemaan alueen ainutlaatuista luontoa. Kansallispuistona se on myös hyvin suosittu, eli kannattaa pyrkiä sisään jo hyvissä ajoin aamulla välttyäkseen pahimmalta jonolta. Puiston sisällä on kaksi visitor centeriä ja luontomuseo, joissa voi etukäteen tutustua esimerkiksi vaellusreitteihin. Toisen visitor centerin on myös ravintola ja isohko matkamuistomyymälä, eli jos eväät unohtuivat niin täällä pääsee vielä tankkaamaan. Puiston poluilla voi törmätä maaoraviin, ilveksiin, kettuihin, kalkkarokäärmeisiin ja karhuihin. Viime kerralla ”Suomi-vieraamme” näkivätkin karhun meidän ollessa täyttämässä vesipulloja, mutta tällä kerralla emme olleet yhtä onnekkaita. Sen sijaan näimme kyllä kauriita samoilemassa tien reunalla.
Sequoian kansallispuiston ehdoton vetonaula on General Sherman jonka sanotaan olevan maailman suurin elossa oleva puu. Sen arvioidaan olevan noin 2500-2700 vuotta vanha. General Shermania pääsee katsastamaan alle kilometrin pituisella vaellusreitillä, mutta jos haluaa nähdä enemmän jättiläispunapuita, muitakin reittejä lähtee tämän pääreitin varrelta. Me kävelimme General Shermanin lisäksi The Gongress Trailin jonka varrella on kaatunut ontto puunrunko läpi käveltävän tunnelin kera. Paluu parkkipaikalle General Shermanilta on ylämäkeä ja se laittoi kyllä tällaisen vauvamahaa kantavan tädin puuskuttamaan. Olipa hyvä etten lähtenyt kapuamaan Moro Rockille. Mieleni teki nimittäin kovasti kavuta 350 rappusta ylös tunnetun graniittikivimuodosteleman päälle ihailemaan maisemia. Edellisellä kerralla ollessani Sequoia National Parkissa tämä reitti oli suljettu liukkauden vuoksi, ja nyt jouduin skippaamaan paikan muista syistä. No, ehkäpä kolmas kerta toden sanoo joskus kun pääsen takaisin näihin maisemiin.
Ennen puistoon menoa kannattaa tarkistaa teiden kunto. Nämä alueet ovat nimittäin lumen peitossa usein toukokuulle saakka ja lumiketjut on oltava autossa mukana varmuuden vuoksi. Me olimme liikkeellä tosi hyvään aikaan, nimittäin toukokuun lopussa puisto ei ollut vielä ihan täynnä turisteja mutta kaikki tiet olivat jo auenneet. Olen ollut samaisessa paikassa joskus kesäkuussa, ja silloin parkkipaikoilta kuljetettiin ihmiset busseilla vaelluspolkujen luo. Nyt pääsimme ajamaan itse joka paikkaan eikä missään ollut jonoja. Ja me tietysti nautimme siitä, ettei vuoristossa tarvinut ilmastointia sillä paikka paikoin metsissä näkyi vielä lunta.
KINGS CANYON NATIONAL PARK
Emme varsinaisesti oikein tienneet mitä odottaa Kings Canyonilta. Tiesin, että sieltä myös löytyy vaellusreittejä joiden varrella kasvaa punapuita. Mutta mietimme mitä muuta nähtävää siellä voisi olla. Koska pikkuneitikin nukahti takapenkille, päätimme ajella puiston päätietä pitkin eteenpäin ja katsastaa vieläkö villejä kevätkukkia löytyisi jostakin. Päätös kannatti sillä maisemat tien varrella olivat tosi upeat!
Ja löytyihän niitä kukkiakin vielä. Mietimme, että Kings Canyon ansaitsisi ihan oman reissunsa unohtaen kokonaan ne punapuut ja keskittyen vaellusreitteihin itse kanjonissa. Yksi hieno paikka jossa pysähdyimme oli Kings joen varrella oleva geologinen kivimuodostelma, jossa mannerlaatat ovat hiertäneet toisiaan vasten tuoden esiin vanhaa kiveä eri ajoilta. Lähellä oli myös useampi pieni vesiputous.
Pikku hiljaa jouduimme palailemaan vuorilta takaisin päin kohti seuraavaa yöpaikkaa. Kings Canyon jäi meitä hiukan hiertämään, sinne olisi kiva palata vielä ajan kanssa. Seuraavana päivänä oli aika palata kotiin joten tämä oli myös road trippimme viimeinen etappi. Kärvistelimme kuumassa autossa ikkunat auki; minä raskaana ja takapenkillä istuimessaan myös pikkuneiti. Runsaan veden ja raikkaiden smoothieiden avustuksella selvisimmekin helteiselle San Franciscon Bay Arealle viileään suihkuun. Ja suunnittelemaan seuraavia reissuja!
Mielettömiä puita!! Jotenkin on jäänyt tämä alue itsellä ihan paitsioon, vaikka pari kertaa Kaliforniassa pyörinyt. Mutta kuten totesit, siellä riittää nähtävää vaikka kuinka! Hyvä syy ottaa joskus tämäkin seutu haltuun… Lähteeköhän muuten se suosittu vaellusreitti Pacific Trail näiltä seuduilta viemään pohjoiseen?
Pacific Crest Trail lähtee jo etelämpää mutta kulkee juurikin näissä maisemissa.
No onpa vain huikean kokoinen puu, ja muutenkin upeat maisemat! En ollut aiemmin näistä koskaan kuullutkaan, ja aika epätodennäköiseltä tuntuu, että tuonne tulisi itse ihan lähitulevaisuudessa lähdettyä. Mutta onneksi on matkablogit, kun tällä tavalla pääsee oppimaan uutta sellaisistakin paikoista, joihin ei ehkä koskaan mene itse. 🙂
Näinhän se on että blogeista löytyy paljon sellaista mistä ei ole koskaan kuullutkaan.
Upeita maisemia ja ihan mieletön tuo puu ja nuo vuoret! Ehdottomasti joskus vielä noita kansallispuistoja koluamaan, kun taas sinne suunnalle käy tie.
Ihan lähellä olette jo näitä olleet 🙂 joten ei muuta kuin takaisin vaan. Kaliforniassa on kyllä niin paljon näkemistä!
Näyttävät upeita paikoista, ja kummastaan en ole kuullut aikaisemmin. Piti oikein kartasta tarkistaa niiden tarkka sijainti 🙂 Kaliforniaan ja Las Vegasiin on molempiin aina välillä niin halpoja lentoja, että lähtö tuonne suuntaan houkuttelisi taas joskus, ja silloinhan samaan reissuun voisi ehkä yhdistää näitäkin paikkoja. Helmikuussa tehdyltä reissulta jäi kyllä valtavan hyvät muistot sekä Grand Canyonin että Zionin kansallispuistoista, joten nämä Amerikan luontokohteet kiinnostavat jatkossakin takuulla.
Zion on kyllä todella upea paikka. Meillä on suunnitelmissa sinne uusi reissu jossain vaiheessa kun tuntui ettei yksi päivä puistossa ollut meille riittävästi. Ehdottomasti kannattaa yhdistää nämäkin puistot johonkin matkaan kun tulette tänne suunnalle.
Onpa upea puu, ja niin vanha! Muutenkin Amerikan kansallispuistot ovat varmasti ihan omassa luokassaan.
Kyllä ne ovat. Itselleni ainakin juuri sen takia, että luonto on niin erilaista mitä olen koskaan ennen nähnyt. Kunpa olisi vaan enemmän aikaa kiertää puistoja muissakin osavaltioissa.
Aikamoinen kokemus ilman ilmastointia! Kiva lukea matkajuttuja tuolta suunnalta. Seuraava usan road trip saattaa hyvinkin suuntautua noille seuduille.
Huh, en halua enää kokea samaa 🙂 Toivottavasti pääsette tänne päin piakkoin!