Täällä Kalifornian auringossa hikoillaan loppuraskauden parissa. Yksi kunnollinen helle-aalto on takana ja varmasti useita vielä edessä. Vielä olisi 1,5 kuukautta kärvisteltävää ellei vauva sitten päätä tulla maailmaan ennen laskettua aikaa. Pääosin kaikki on mennyt sujuvasti ja vointi on ollut hyvä. Jossain vaiheessa vauvan syntymisen jälkeen päästään taas matkustamaan Suomeen, vielä ei olla mietitty sen tarkempaa ajankohtaa.
Edellisen raskauden aikana lensin Suomeen ja takaisin vielä ihan loppuvaiheilla. Raskauden keskivaiheilla kävimme myös häämatkalla Havaijilla. Tunsin silloin olevani hyvässä kunnossa enkä juurikaan stressannut matkustamista. Tämän toisen raskauden aikana kaikenlaiset pikkujutut alkoivat vaivaamaan jo aiemmin. Vaikka periaatteessa olisin vielä voinut lentää kesäkuun alussa, pitkille lennoille lähteminen ei vaan enää houkutellut. Varsinkaan kun mukana olisi sitten ollut toinen lapsikin. Kävin Euroopassa ihan raskauden alkuvaiheilla ja nyt loppuajasta teimme pidemmän road tripin Etelä-Kaliforniaan. Eli matkustaminen onnistuu ja kannattaa niin kauan kun se itsestä tuntuu hyvältä, pitää vain miettiä minkälaiseen reissuun on vielä kykenevä.
LENTÄMINEN RASKAANA
Lentäminen rasittaa ihmiskroppaa sen verran, että jos ei tunne oloaan hyväksi, ei kannata pitkille lentomatkoille lähteä. Yleensä suositellaan, että lentää voi viikolle 36 saakka mikäli raskaus on sujunut ongelmitta. Viikon 28 jälkeen vaaditaan usein lääkärintodistus siitä, että äiti on vielä ”lentokunnossa”. Nämä säännöt vaihtelevat lentoyhtiöittäin, eli kannattaa tarkastaa kyseisen yhtiön käytännöt ennen lipun varaamista. Joillakin Amerikkalaisilla lentoyhtiöillä esimerkiksi on vain suosituksia, ei varsinaisia rajoituksia.
Lennolla kannattaa juoda reilusti vettä, sillä alhainen ilmanpaine matkustamossa voi aiheuttaa nestehukkaa. Raskaana ollessa muutenkin pitkään istuminen voi kerryttää nestettä esimerkiksi jalkoihin, ja siihenkin nesteytys auttaa. Itse istun pitkilläkin lennoilla usein kuin tatti paikoillaan, mutta raskaana lentäessä yritin muistaa nousta vähän jaloittelemaan normaalia useammin. Sitä varten valitsen yleensä käytäväpaikan. Käytän lennoilla lentosukkia jotka estävät turvotusta jaloissa, ja samalla estävät laskimotukoksen syntymistä. Turvavyötä suositellaan pidettäväksi kiinni mahan alla ihan kuten autoillessakin.
Lääkärini täällä Kaliforniassa neuvoi minua kieltäytymästä moderneista läpivalaisulaitteista lentokentällä. Siis niistä joissa seistään X-asennossa sisällä kun sinut kuvataan. TSA kuitenkin sanoo ettei kyseisissä laitteissa käytetä röntgensäteitä, joten ne ovat turvalliset myös odottajalle, mutta raskaana olevalla on silti oikeus pyytää sen sijaan turvatarkastus tunnustelemalla. Otappa näistä selvää sitten.
Ilokseni huomasin ainakin täällä USA:n päässä että ihmiset ovat kovin avuliaita kun tulen paikalle ison mahani kanssa. Minut ohjattiin välillä jonojen ohi ja moni tarjoutui auttamaan laukkujenkin kanssa. Suomen päässä sen sijaan jouduin erikseen pyytämään apua junassa, että saan laukun nostettua ylös telineelle. Apua kyllä sitten sain kunhan vain rohkeasti kysyin ohikulkevilta.
MILLAISELLE MATKALLE LÄHTISIN
Itselleni on ainakin tämän raskauden aikana ollut tärkeää miettiä millaiseen reissuun olen valmis lähtemään. Ensimmäisessä raskaudessa olin valmis lentelemään maapallon toiselle laidalle tuosta noin vain, mutta tässä raskaudessa pysyttelen mieluummin maan kamaralla. Niinpä reissaaminen autolla on ollut hyvä ratkaisu; siinä kun voi taittaa matkaa juuri niin paljon kuin jaksaa kerrallaan, säädellä ilmastointia ja penkkiä, ja tehdä itse mitä huvittaa.
Kun lensin Suomeen tammikuussa, eli raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, tuntui jet lag erityisen raskaalta. Alkuraskaus väsyttää helposti jo muutenkin, eikä Suomen pimeys ja aikaero auttaneet siinä tilanteessa lainkaan. Koinkin koko raskauteni ainoan aamupahoinvoinnin puolelta toiselle keikkuvassa Pendolino-junasssa (miksei niissä muuten voi valita penkkiä kasvot menosuuntaan?). Ehkä olisin valinnut matkan koko ajankohdan toisin jos olisin sitä varatessa tiennyt olevani tammikuussa raskaana. Ylipäätään ehkä helpoin ja turvallisin aika matkustella on raskauden toinen kolmannes.
Sitten pitää vielä miettiä se matkan ohjelma. Viimeisellä road tripillämme jouduin alkaa jo passailemaan vähän kun huomasin tarvitsevani lepoa. Ihan aamusta iltaan koko ajan meneminen väsyttää äkkiä, samoin auringossa oleminen. Pari kivan oloista vaellusreittiä jäi tekemättä kun arvioin niiden sisältävän liian raskaita ylämäkiä. Onneksi matkakumppani oli kovin ymmärtäväinen vaikka joka paikkaan ei päästykään. Parasta on raskaana ollessa ottaa vähän iisimmin ja suunnitella päivän aktiviteetit sen mukaan miltä juuri sillä hetkellä tuntuu, ilman turhia paineita. Oman kehon kuunteleminen on tässä vaiheessa tärkeää.
Matkakohde kannattaa myös miettiä elämäntilanteen mukaan. Road trippiä suunnitellessamme esimerkiksi Teksas rajautui pois laskuista lääkärini suosituksesta. Joissakin osavaltioissa (ja maissa) varoitetaan edelleenkin Zika-viruksen leviämisestä. Ylipäätään en matkustaisi raskaana ollessa maihin joissa riski sairastua on korkea tai joissa on täysin erilainen bakteerikanta. Käsihygieniasta huolehtiminen on muuten hyvä tapa aina, mutta erityisesti raskaana ollessa.
Nyt olen omakohtaisesti kokenut sen, että jokainen raskaus on erilainen eikä kukaan muu tunne kehoasi paremmin kuin sinä itse. Jos epäilyttää tai pelottaa niin ei kannata riskeerata. Täytyy vain itse luottaa omaan päättelykykyynsä ja siihen, että itse tietää parhaiten millaiselle matkalle on järkevää lähteä. Mutta missään nimessä raskaus ei ole estänyt ainakaan minua reissaamasta!
Unohtuiko tästä nyt joku hyvä vinkki raskaana matkustaville? Oletko itse reissannut ison mahan kanssa?
Jutun kuvat: JonnaSusa Photography. Ethän kopioi kuvia ilman lupaa.
Onnea viimemetreille, pian ei tarvitse enää kärvistellä suuren vatsan kanssa <3 Raskausaikana matkustelu vie kyllä voimia aivan eri tavalla kuin ns. normitilassa. Itse kävin ihan vain Riiassa ollessani viikolla 30, mutta kaikki se kävely väsytti. Paras on, kun tekee niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, eikä murehdi jos ei jaksakaan yhtä paljon kuin ennen. Kyllä se vielä helpottaa 🙂
Me kävimme Barbadoksella kun olin noin 20 viikon paikkeilla raskaana. Matka ja matkakohde olivat oikein sopivat siihen ajankohtaan. En olisi jaksanut yhtään aktiivisempaa lomaa siihen hetkeen. Muutenkin laadukas hotelli ilmastoineen oli ehdoton. Sai päivän paahdon jälkeiset turvonneet jalat taas normaaleihin mittoihin 😀 Sen jälkeen en olisi kyllä pitkälle lennolle lähtenyt. Ihan viime hetkillä oltiin niin kaukana.
Sen huomasin Barbadoksella myös, että joka paikassa sain heti istumapaikan ja kaikki olivat auttamassa kaikessa. Kaikki myös kyselivät päivittäin, kuinka vauva masussani voi 😀 Suomessa apua ja istumapaikkaa sai pyytämällä pyytää.
Tsemppiä viime metreille raskauden kanssa!
Kiva että ihmiset sielläkin oli huomaavaisia. Joku tuonlainen rento lomakohde jonne ei sitten suunnittele liikaa aktiviteetteja sopii varmasti hyvin kun on kantaa tätä mahaa mukanaan. Ja ilmastointi on kyllä ihan must!
Ihanaa, pian saatte toisen lapsen syliinne! Ymmärrän täysin tuntemuksesi ensimmäistä ja toista lasta odottaessa. Itse olin hyvävointinen toisenkin odotuksen kohdalla, mutta silti ihan hirveän paljon väsyneempi ja raihnaisempi. Matkustelimme lähinnä kotimaan lisäksi Ruotsissa ja Virossa (ja pikku parisuhdepyrähdys Madridiin) koska tuntui helpoimmalta niin. Kyllä sitä ehtii sitten myöhemminkin!
Hyvävointista loppuodotusta!
Kiitos Kati! Minäkin olen ollut pääosin hyvävointinen mutta samalla tavalla koen että vähän raihnaisempi kuin ensimmäisessä raskaudessa. Mieluummin otan iisisti kun taas ekassa kävin vielä vaeltamassa ja jumpassa ym. Ja totta, pitkille reissuille ehtii sitten myöhemminkin.