Tässäpä sellainen vierailukohde Kaliforniassa, että ei moni varmaan ole koskaan kuullutkaan. En ollut minäkään ennen kuin aloin käymään USA:n kansallispuistoissa siinä mielessä, että käyn ne kaikki katsastamassa. César E. Cháves National Monument sattui matkareittimme varrelle road tripillämme, joten pitihän se käydä ruksaamassa pois päivä järjestyksestä. Ja totuuden nimissä, se oli aika nopeasti tehty…
KUKA ON CÉSAR E. CHÁVEZ?
César Cháves oli aikansa suuri ihmisoikeuksien puolustaja ja perusti ammattiliiton farmityöläisille. Kuten moni varmasti tietään, Kalifornia tuottaa suuren osan koko maassa syödyistä hedelmistä, joten maanviljelys on varsinkin keskilaakson pääelinkeino, eivätkä farmeilla työskentelevät aina ole ihan parhaissa olosuhteissa. Hänen saavutuksensa eivät ole tunnettuja ainoastaan Kaliforniassa vaan yleisesti koko maassa, ja joissakin osavaltioissa juhlitaan jopa César Cháves päivää.
César Cháves työskenteli itse viljelysmailla vuoteen 1952 saakka, jonka jälkeen hän nousi etenkin latino-ryhmien suureksi idoliksi ja ammattiliiton johtajaksi. Hän sai nostettua farmityöläisten palkkoja sekä parannettua työturvallisuutta.
CÉSAR E. CHÁVEZ NATIONAL MONUMENT
Tämä monumentti sijaitsee Keenen pikkuruisessa kaupungissa keskellä vuoristoa, Kernin countyssä. Se kuuluu kansallispuistoihin ja on siten suojeltu kohde. Paikalle johtaa pieni mutkitteleva tie eikä parkkipaikalla ollut ketään muita. Ei siis monumentillakaan. Monumenttiin kuuluu César Chávesin kotitalo joka toimi myös liiton päämajana, puutarha sekä hautapaikka. Koska paikalla ei ollut muita, saimme ihan rauhassa keskustella rangerin kanssa ja kiertää pienen museon läpi.
Museo oli pienehkö ja siirryimme sen jälkeen kauniiseen puutarhaan. Puutarhassa oli kaksi osaa; ruusupuutarha ja kaktuspuutarha. Olimme paikalla juuri parhaaseen kevätaikaan jolloin molemmat puutarhat kukkivat. Puutarhojen perällä on mission -tyylinen kartano, Villa la Paz, jossa César Chávesin työ edelleen jatkuu, ja jossa järjestetään erilaisia kokouksia. Me emme Villa la Pazissa käyneet vaan kävimme sen sijaan César Chávesin hautapaikalla. Paikka oli kaunis ja hiljainen. Césarin viereen on haudattu myös vaimonsa Helen Fabela Cháves.
Vierailu monumentille on maksuton.
ROAD TRIPIN PARAS LOUNAS
Kierreltyämme César E. Cháves monumentilla alkoi olla lounasaika ja nälkä kurnia vatsassa. Olin jostakin lukenut suosituksia Keene Cafeseen mutta kun näin ravintolan ulkoapäin aloin vähän epäilemään olemmeko oikeassa paikassa. Päätimme kuitenkin käydä katastamassa sisätilat myös sillä lähistöllä ei ollut oikein muitakaan ruokapaikkoja. Ja onneksi kävimme.
Paikka oli ilmiselvästi paikallisten suosiossa ja ruoka oli tosi herkullista. Valitsimme listalta tacoja ja kaikki maistui tosi tuoreelle, ja palvelu oli ystävällistä. Näillä kulmilla ollessa kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa tämä rustiikki ravintola sillä se on ihan kiven heiton päässä monumentista. Vasta jälkeenpäin luin, että se on itseasiassa César Cháves Centerin omistama ja ylläpitämä, ja sinne kokoontuivat paikalliset farmarit aamupalalle jo 1920-luvulla.
Näillä eväillä lähdimme sitten suunnistamaan kohti pohjoista ja punapuumetsiä. Kaikki menikin hyvin kunnes lämpötilat alkoivat kivuta +30C ja autosta hajosi ilmastointi… mutta siitä lisää myöhemmin!

César E. Cháves on nimenä tuttu, mutta olisin sijoittanut hänet Espanjaan, johonkin vapaussotaan. Ihan hyvä paikata yleistietämystä tässäkin asiassa.
Kun kiertelimme autolla Nevadaa ( tai oli niitä varmaan muuallakin, mutta Nwvada jäi erityisesti mieleen), niin siellä oli juuri tuollaisia tosi vanhoja perinteikkäitä ruoka/kahvila paikkoja, jotka eivät olleet muuttuneet miksikään viiteenkymmeneen vuoteen.
Minäkin muista jotain vastaavan näköistä kun ajoimme Nevadan läpi pohjoisessa kerran. Kirjoittelinkin siitä juttua "The Loneliest Road in America". Mitä rämemmän näköinen talo, sitä parempi ruoka… näyttää olevan meininki 🙂