Viime kerralla kerroin teille joulun vietostamme Etelä-Kaliforniassa, ja siitä, miten suuniteltu vierailu Queen Mary -laivalle muuttuikin tällä kertaa toisenlaiseen aktiviteettiin. Vietimme nimittäin osan päivästä Yorba Lindassa, edesmenneen presidentti Nixonin museossa. Richard Nixon Presidential Library and Museum on yksi kolmestatoista presidenteille omistetuista museoista ympäri maata. Presidentti Obaman museo on näillä näkymin aukeamassa vielä tänä vuonna, jolloin museoiden määrä on jo neljätoista. Näistä museoista kaksi sijaitsee täällä Kaliforniassa, ja mekin olimme alunperin kiinnostuneita Ronald Reaganin museosta, mutta Nixon museo voitti tällä kertaa ihan vaan sen läheisen sijainnin vuoksi. Idea tähän vierailuun tuli perheen miehiltä, jotka ovat aina olleet kovin kiinnostuneita sekä politiikasta, että historiasta, mutta vähän yllättäen tästä museosta löytyi tekemistä myös lapsillekin.
AIKAMATKA NIXONIN KAUDELLE
Nixon aika ja saavutukset olivat itselleni ennen tätä visiittiä ihan pimennossa. En kyllä historian tunneilta muista suoraan sanottuna yhtään mitään Nixonista, enkä muutenkaan ole ollut kovin kiinnostunut lukemaan tuosta ajasta. Nixonhan olin presidenttinä vuodesta 1969 vuoteen 1974, eli en ollut edes syntynyt vielä. Oli kuitenkin hauska nähdä miten siihen aikaan elettiin ja mitä kaikkea tuolloin tapahtui, sekä oppia samalla uusia asioita historiasta. Sellaiselle historiafriikille kuten mieheni on, tämä paikka oli tietysti ihan huippu. Nixon on jäänyt monelle mieleen lähinnä Watergate skandaalista, jossa paljastuivat hänen hallintonsa rötökset, ja jonka seurauksena hän lopulta erosi virasta. Unohduksiin ovat kuitenkin jääneet monet hyvät teot, kuten Kiinan ja Venäjän kireiden välien liennyttäminen ja Vietnamin sodan lopettaminen. Nixon oli myös kansalaisoikeuksien eteenpäin viejä ja kehitti kovasti amerikkalaista koulujärjestelmää. Pahaksi onneksi negatiiviset asiat ovat jääneet ihmisille mieleen paremmin, eikä Nixonia arvosteta kovin korkealle.
Kierros museossa alkoi lyhyellä, noin viidentoista minuutin pituisella elokuvalla Nixon urasta ja elämästä. Suosittelen ehdottomasti katsomaan filmin, sillä se antoi hyvän pohjan museokierrokselle ja oli muutenkin hyvin tehty. Eikä se tosiaan ollut liian pitkä, sillä meidänkin lapset jaksoivat sen verran istua aloillaan. Sen jälkeen lähdimme kiertelemään museoon ja sen eri huoneisiin. Tutustuimme Nixonin elämään ihan lapsesta hänen kuolemaansa saakka, ja iloksemme museossa oli aika paljon interaktiivisia juttuja, jotka pitivät lapset kiireisinä. Oli kaikenlaisia nippeleitä ja nappeja, joita sai painella, ja puhelimia joista sai kuunnella viestejä. Sen lisäksi tykkäsin erilaisista moniulotteisista kuvista ja huoneista, joissa tuntui melkein kuin olisi itse astunut tuohon aikakauteen. Mielestäni ylipäätään ihan kivasti tehty museo.
Museossa oli paljon tarinaa myös Pat Nixonista, joka otti roolinsa presidentin vaimona hyvin vakavasti. Hänestä tulikin pian kaikkien aikojen eniten matkustanut First Lady, sillä hän kiersi ahkerasti ympäri maailmaa edustamassa ja pitämässä yllä suhteita muihin maihin. Hän myös kehitti Valkoisen talon opastettua kierrosta remontoimalla eri huoneita ja painattamalla esitteitä eri kielillä. Museossa oli hauskasti tehty Pat Nixonin matkalaukku, jonka sisällä olevasta kuvaruudusta sai katsella videoita hänen eri matkoiltaan. Edustuspuvut olivat tietenkin suuressa roolissa matkavideoissa. Mutta sitäkin mielenkiintoisempaa oli käännellä kuvaruudulla rouva presidentin passin sivuja, jotka olivat täynnä eri maiden leimoja ja erilaisia viisumeita.
Museon ehkä kuvatuin huone oli kopio Nixonin työhuoneesta eli Oval Officesta. Siellä vierailijat pääsivät istumaan presidentin työpöydän taakse ja miettimään miltä tuntuisi johtaa kokonaista maata edessä olevan pöydän takaa. Aika juhlalliselta siellä istuminen ainakin tuntui.
Museon takapihalla oli Pat Nixonin ruusupuutarha, joka nyt joulunaikaan ei tietenkään ollut ihan hehkeimmässä kukassa. Meidän vierailupäivälle sattui todella kaunis ilma, joten oli mukava vähän käveleskellä ulkonakin, ja istuimme lasten kanssa penkille syömään vähän eväitä. Kukkien takana, pienen polun varressa oli sekä itse presidentin, että hänen vaimonsa haudat. Heidät tosiaan on haudattu museon pihamaalle. Pat Nixon kuoli vuonna 1993 sairauden uuvuttamana, ja Richard Nixon seurasi sitten perässä vain puolen vuoden kuluttua. Haudat olivat kauniit mutta eivät mitenkään kovin rauhaisat, sillä kävijöitähän siellä oli koko ajan. Mieleen tuli heti presidenttiparin lapset ja muut omaiset, ja se, että heille tämä ei varmastikaan ole mikään hiljentymispaikka. Vähän harmi sinänsä, sillä nyt siellä oli kaikenlaista sipsinsyöjää kokis-tölkkien kanssa töllistelemässä. Joku kunnioitus sentään voisi haudoilla olla! Hautojen takana oli Presidentti Nixonin synnyintalo, joka oli pienehkö mutta kaunis puumökki. Talossa sai käydä sisällä pienellä kierroksella oppaan mukana. Ihan pihan perällä oli sitten vielä nähtävillä presidentin käytössä ollut helikopteri.
HETKEKSI KUUHUN KÄYMÄÄN
Erikoisnäyttelynä museossa oli Apollo 11: One Giant Leap for Mankind. Olimme tästä näyttelystä innoissamme, sillä se kertoi ihmisen ensimmäisestä käynnistä kuussa. Kiersimme tämän näyttelyn viimeiseksi ennen vierailua joulunäyttelyssä ulkoteltassa, ja olimme sinne päästyämme jo aika väsähtäneitä ja nälkäisiä. Jotenkin koko kierros jäi vähän pliisuksi, sillä tässä vaiheessa meillä oli mielessä vain lounas. Näyttely oli pystytetty viime vuonna Apollo 11:sta 50-vuotisvuosipäivän kunniaksi. Neil Amstrongin kuuluisa kuukävely tapahtui siis Nixonin presidenttikaudella, ja hetki kuuhun laskeutumisen jälkeen he saivatkin puhelun presidentiltä Valkoisesta talosta. Näytillä oli muun muassa osia Apollo 11:sta, astronauttien asuista ja muista tavaroista. Yksi näyttelyn mielenkiintoisimmista asioista olivat kuukivet, joita oli tuotu kuun pinnalta myöhemmillä käynneillä. Ne olivat kuitenkin ihan pikkuruisia, lähinnä kivien murusia, eivätkä ne sitten herättäneetkään suuria tunteita meissä. Tämän lisäksi näimme vanhan puhelimen, jota Nixon käytti soittaessaan kuuhun, ja pääsimme istumaan 1950-luvun olohuoneeseen. Samalla tavalla silloin istuttiin olohuoneissa katsoen telkusta ihmisen ensimmäistä laskeutumista kuuhun.
JOULUN AIKA PRESIDENTTI NIXONIN MUSEOSSA
Joulun aika on monessa mielessä kivaa aikaa vierailla eri paikoissa täällä Yhdysvalloissa, sillä monesti pääsee näkemään aika mahtipontisia joulukoristeita. Niin myös Nixonin museossa. Heti aulassa oli jo upea, iso joulukuusi, sekä Pat Nixonin aikoinaan tekemän piparkakkutalon kopio. Museon käytävät oli koristeltu näyttävin joulukuusin, ja muitakin koristeita oli vähän joka huoneessa. Mutta se kaikista kiinnostavin “joulujuttu” oli itse museon ulkopuolella olevassa teltassa, jossa me kävimme sitten vasta ihan lopuksi. Teltta oli nimittäin täynnä erilaisia junanratoja talvi- ja maalaismaisemissa. Lapset tietysti riemastuivat tästä paikasta ja juoksivat yhdeltä junanradalta toiselle innoissaan. Vaikka kyllä ne junat aikuisillekin saivat hymyn huulille. Tuli ihan lapsuusajat mieleen, sillä meilläkin oli kotona jonkunlainen junanrata jolla aikoinaan leikimme. Ainakin muistaakseni.
Niin vierähti aamupäivä Richard Nixonin museossa ja paljon tuli taas opittua kaikenlaista. Huonomminkin olisi tämän ajan voinut jossakin viettää. Ehkä tästä lähtee nyt kipinä käydä muidenkin presidenttien museoissa joskus tulevaisuudessa. Mutta nyt suunnittelemaan jo seuraavaa reissua hohtaville hangille Sierra Nevadan vuoristoon!
SAATTAISIT KIINNOSTUA MYÖS NÄISTÄ…
