Vietimme päivän Viipurissa Venäjällä ihmetellen sen vanhoja rakennuksia, nähtävyyksiä ja paikallista menoa. Tällaista siellä oli.
Tänä kesänä vierailimme ystävien luona Itä-Suomessa ja saimme samalla idean käyvä naapurimaamme Venäjän puolella. Meitä oli pidempään kiinnostanut nähdä Viipuri, sillä kaupungilla on edelleen ihan erityinen side Suomeen.
Me seilasimme Viipuriin Saimaan kanavaa pitkin vaikka autoillen, tai jopa junalla pääkaupungista asti, olisi kaiketi päässyt perille nopeammin. Matka meni kuitenkin joutuisasti ystävien kanssa rupatellen ja maisemia ihaillen.
Laivassa ollut opas vähän varoitteli meitä maahantulomuodollisuuksista sillä miehelläni on ainoastaan Yhdysvaltain passi. Hän pyysi meitä varautumaan jonkinmoiseen tarkempaan syyniin tai haastatteluun rajalla, mutta pääsimme maahan ilman mitään viivytyksiä.
Satamasta lähdimme heti kiertämään kaupunkia sillä laiva oli saapunut perille myöhässä. Se vähän harmitti, sillä aika Viipurissa lyheni entisestään. Ehdimme kuitenkin näkemään Viipurissa kaiken sen mitä olimme suunnitelleetkin.
Huom! Me olimme tällä matkalla kesällä 2018. Saimaan kanavaristeilyt on sittemmin lopetettu johtuen Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan.
VIIPURIN KAUPUNKI
Viipuri on noin 70 000 asukkaan kaupunki Karjalankannaksella Viipurinlahdella. Se sijaitsee Suomenlahden pohjoisrannikolla.
Helsingistä Viipuriin tulee matkaa 245 kilometriä ja Pietarista 130. Saimaan kanavaa pitkin matkustaessa reitin pituus on kuitenkin vain 43 kilometriä.
Viipuri kuului keskiajalla Ruotsille, sitten Venäjälle ja vuodesta 1812 Suomen suurruhtinaskunnalle. Lopulta Suomi itsenäistyi Viipurin ollessa osana Suomea mutta se jouduttiin luovuttamaan takaisin Neuvostoliitolle talvisodan päätyttyä.
Viipuria yritettiin vallata takaisin vuonna 1941 jatkosodan aikaan mutta Neuvostoliitto voitti sen taas itselleen 1944.
Historiasta johtuen Viipurissa on paljon suomalaisaikaisia rakennuksia. Suomalainen väestö sen sijaan evakuoitiin jo talvisodan aikaan muualle Suomeen, ja tilalle tuotiin asukkaita muualta Neuvostoliitosta.
Jotkut suomalaisista asukkaista palasivat takaisin Viipuriin, mutta he joutuivat lähtemään sieltä uudelleen kun Viipuri palautui Neuvostoliitolle.
Nykyään Viipuri on pääosin teollisuuskaupunki joka elää myös turismista. Sen nähtävyyksiä ovat Viipurin linnan lisäksi sen monet vanhat rakennukset, Kauppahalli ja Monrepos’n puisto.
Kaupunki on viime vuosina siistiytynyt ja useita rakennuksia on kunnostettu myös suomalaisrahoitusten avulla.
VIIPURIN LINNA
Me suunnistimme heti ensimmäiseksi Viipurin linnalle, joka onkin ihan sataman vieressä. Linna sijaitsee pienellä saarella; Linnasalmessa, ja sinne kävellään siltaa pitkin.
Linnan tunnus on sen valkoinen torni eli Pyhän Olavin torni. Tornista on hienot näkymät kaupunkiin.
Viipurin linna on ainoa täysin säilynyt keskiaikainen linna Venäjällä. Sitä alettiin rakentamaan jo vuonna 1293. Linnaa rakennettiin useita vuosia, ja myöhemminkin sitä korjattiin ja korotettiin.
Vuonna 1710 linnan valtasivat venäläiset ja se vaurioitui tulipalossa 1860-luvulla. Linna korjattiin ja se selvisi jopa talvisodasta vaikkakin tosin vaurioituneena.
Meille kerrottiin, että pääsylippujen hinnat linnaan voivat olla täysi arvoitus riippuen siitä kuka sattuu olemaan töissä. Ja näin etenkin lasten osalta. Paikallisilla lapsilla on linnaan vapaapääsy, mutta matkailijoilta voidaan periä pääsymaksu, tai sitten ei.
Hinnat ja aukiolot on siis syytä tarkistaa etukäteen. Linnan museo on suljettu maanantaisin.
KAUPUNGIN MONET KASVOT – JA RAKENNUKSET
Kävellessämme kaupungilla näimme monia upeita rakennuksia. Osa niistä oli päässyt pahasti rapistumaan, osa taas oli kunnostettu.
Upeiden vanhojen talojen vieressä oli rakennuksia joista oli lohjennut paloja, ikkunoita oli rikki tai osia jopa palanut. Kaupungin kahdet kasvot olivat selvästi nähtävillä, samoin kuin se, kuinka upea paikka se voisi parhaimmillaan olla.
Monissa paikoin näimme kuitenkin myös rakennustyömaita mikä oli hyvä asia.
Kävelimme Torkkelinpuistoon ja Punaiselle torille saakka ihmetellen eri rakennuksia. Pysähdyimme hetkeksi myös paikalliseen leikkipuistoon jossa pikkuneitimme pääsivät vähän leikkimään paikallisten lasten kanssa.
Yksi Viipurin mielenkiintoisimmista rakennuksista on Pyöreä torni joka oli alunperin osa keskiaikaista kaupungin muuria. Sen rakennettu vuosien 1547–1550 aikana Ruotsin kuningas Kustaa I.
Pyöreä torni on myöhemmin toiminut muun muassa vankilana ja varastona. Suomen hallinnon aikana se remontoitiin ravintolaksi jollainen se edelleenkin on. Me emme nyt kuitenkaan syöneet siellä mutta kävimme kuitenkin katsomassa sitä ulkoapäin.
Törmäsimme hieman yllättäen myös tuttuun vaakunaan kaupungin keskustassa. Vanhassa KOP pankin talossa oli nimittäin hienot Suomen leijonat. Tämä rakennus on 1910-luvulta ja se vaurioitui pahasti talvisodassa mutta kunnostettiin uudelleen.
Keskustelimme paljon siitä, millaista elämä nykyisessä Viipurissa mahtaa olla, ja miltä evakoista on täytynyt tuntua lähtiessään kotoaan. Moni on varmasti käynyt näin jälkikäteen vierailulla Viipurissa ja on vaikea kuvitella sellaista tunneryöppyä omalle kohdalle.
Matkassa mukana olleen ystäväni äiti on yksi Karjalasta evakkoon lähteneistä, joten siinä mielessä matka Viipuriin herätti meissä kaikissa ristiriitaisia tunteita.
ALVAR AALLON SUUNNITTELEMA VIIPURIN KAUPUNGIN KIRJASTO
Yksi kiinnostavimpia rakennuksia Viipurissa on ehdottomasti arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kaupungin kirjasto. Se sijaitsee Torkkelinpuistossa.
Tämä funkisrakennus valmistui vuonna 1935 mutta se pääsi aikojen saatossa pahoin rapistumaan. Neuvostoaikana rakennusta korjattiin, mutta Alvar Aallon mukaan, se vain meni korjauksista pilalle. Hän oli tästä kuulemma katkera aina kuolemaansa saakka.
Myöhemmin kirjastoa kunnostettiin suomalaisvaroin, kunnes presidentti Tarja Halonen sai Putinin hankkimaan sen kunnostukseen rahoituksen. Kirjasto peruskorjattiin alkuperäiseen asuunsa ja se avattiin uudelleen vuonna 2013.
Kirjaston kunnostus on ollut perin onnistunut, sillä se on palkittu peräti kahdella eri palkinnolla.
Kirjastossa käydessä kannattaa kurkata aulan lisäksi ainakin kirjastosaliin ja auditorioon. Kirjastosalin pyöreät kattoikkunat tuovat hienosti valoa huoneeseen.
Alvar Aallon 69-tuoli on muuten suunniteltu alun perin osaksi Viipurin kirjaston sisustusta vuonna 1935.
KAUPPAHALLI
Viipurin matkalla ei kannata missata kaupungin kauppahallia. Sieltä löytyvät perinteiset matkamuistot kuten paikalliset käsityöt, kristallit, maatuskat ja viipurinrinkelit.
Meillä mukaan tarttui myös kauniita ja värikkäitä puusta tehtyjä munia, jotka sopivat koristeeksi vaikka pääsiäispöytään. Lisäksi etsinnässä oli Trump -aiheinen maatuska, sillä aikaisemmalta Pietarin matkalta muistimme, että näitä puunukkeja löytyi jo silloin eri presidenttien kuvin.
Meillä on nimittäin tapana tehdä pilaa mieheni sukulaisille Kaliforniassa kun menemme heillä käymään, ja tähän tämä maatuska olisi käynyt hyvin. Kysyimme Trump-maatuskaa eräältä kauppahallin myyjältä mutta saimmekin vastauksen selkeällä suomenkielellä: ”Ei ole. Hyi! Emme halua häntä tänne!”
Etsimäämme nukkea ei sitten löytynyt, mutta tyttäremme sai sentään valita itselleen muistoksi yhden perinteisen maatuskan.
Kauppahallin rakennuksen on muuten suunnitellut suomalainen Karl Hård af Segerstad, ja se on valmistunut vuonna 1906. Rakennus edustaa Jugend -tyyliä.
Kauppahallissa kannattaa pitää huolta lompakostaan, sillä ainakin ennen se oli suosittu pitkäkyntisten keskuudessa. Halli on kahdessa kerroksessa.
🪆🪆🪆
Matka Viipuriin oli todella erilainen ja antoisa. Tosin toivoimme, että meillä olisi ollut enemmän aikaa tutustua kaupunkiin, joten olisi ehkä kuitenkin kannattanut valita yön yli oleva risteily.
Yksistään jo viiden tunnin pituinen Saimaan kanaalin risteily oli todella mielenkiintoinen, sillä pääsimme näkemään miten kanavan sulut toimivat.
Risteily lähti Lappeenrannasta jossa kävin myöhemmin myös pressimatkalla. Tuolla samaisella reissulla vierailimme myös Imatralla jossa tutustuimme kanavan lähellä olevaan Vuoksen jokeen. Se on myös toiminut eräänlaisena yhteytenä Suomen ja Venäjän välillä.
Mietimme etukäteen, että muistuttaisiko Viipuri enemmän Suomea vai Venäjää, mutta kun eteemme ajoi paikallinen miliisi renkaat vinkuen ja jouduimme hyppäämään tieltä sivuun, totesimme, että emme ole enää Suomessa. Viipuri näytti meille siis heti monenlaiset puolensa.
Viipuri oli kuitenkin myös hyvin erilainen kuin suurkaupunki Pietari, jossa kävimme muutama vuosi sitten. Vaikka Viipurissakin riittää nähtävyyksiä, eivät ne ole ihan yhtä mahtipontisia kuin Pietarissa.
Nautimme kuitenkin kauniista kesäpäivästä ihan parhaassa seurassa! Onnistunut reissu!
Lisää kuvia ja videoita tästäkin paikasta löydät Instagramistamme @paulagaston
Jo lukiessa tuli varsin ristiriitainen olo, joten voin vaan kuvitella, miltä tuntuu olla tuolla paikanpäällä. Viipuri näyttää tosiaan ihan Suomelta, mutta nuo rapistuneet rakennukset tuovat siihen itä-eurooppalaista tunnelmaa. Jotenkin tuntuisi vähän väärältä lähteä Viipuriin fiilistelemään noin hienoja kuvauskohteita, kun samalla takaraivossa jyskyttäisi se, kuinka tämä on ollut monien suomalaisten koti.
Kyllä meillä oli ristiriitaisia fiiliksiä. Jotenkin tuntui melkein, että ollaan Suomessa muttei sitten kuitenkaan. Ja vähän surullinenkin mieli oli koko ajan.
Kävin Viipurissa pari kertaa vähän yli 10 vuotta sitten. Silloin siellä oli vain vähän kunnostettu ja suurin osa taloista näytti rähjäisiltä. Nyt kuvistasi jäin sellaiseen käsitykseen, että kunnostusta on tapahtunut.
Kyllä siellä oli kunnostettua paljonkin ja edelleen näytti olevan paljon remottia meneillään. Toivotaan, että sama meininki jatkuu. Joukkoon silti mahtui paljon surullisenkin näköisiä rakennuksia.
Sarjassamme paikkoja, joissa olisi mielenkiintoista käydä, mutta ei tule lähdettyä, kun ovat liian lähellä.
Viipurissa en ole käynyt koskaan, Pietarissa kerran ja siitä on yli 25 vuotta. Ehkä olis aika suunnata katse välillä itänaapuriin.
No näinhän sitä usein juuri käy. Itselleni kävi juurikin näin kun asuttiin Suomessa mutta nyt kun ollaan kauempana, niin Suomen ja sen lähialueiden paikat tuntuu jotenkin eksoottisille.. ha ha.
Viipurissa käynnistä tulee aina jotenkin surumielinen olo. Minäkin mietin paljon sitä, miltä on mahtanut tuntua jättää kotinsa lyhyellä varoitusajalla ja jättää taaksensa lähes kaikki. Viipurin hienoista kivirakennuksista on aistittavana myös se, miten merkittävästä ja vauraasta kaupungista aikoinaan on ollut kyse. Kiinnostavaa joka tapauksessa käydä, sillä samalla matkalla pääsee kurkistamaan myös meidän historiaan.
Juuri näin mekin koettiin. Kaupunki on varmasti ollut todella hieno, sillä rakennukset tosiaan olivat ihan upeita siitäkin huolimatta, että ne olivat rapistuneet.
Haluaisin kovasti käydä Viipurissa. Sen historia kiehtoo, vaikka itselläni ei mitään sukua tai tuttavia Karjalasta ole. Mielenkiintoinen kaupunki.
Näin mekin koettiin, että historiallisesti todella mielenkiintoinen kohde. Oli ihan kiva nähdä tämäkin paikka.
Olen muutamaan kertaan lyhyesti vieraillut Viipurissa Venäjällä matkaillessa ja käynyt esimerkiksi Pyöreässä Tornissa syömässä. Kauppahalli on myös itselle tuttu ja sieltä on joltain matkalta tarttunut mukaan aivan ihana tee-kannu. Kaupunki on myös ihanan kuvauksellinen hieman ränsistyneine rakennuksineen. Täytyy silti kyllä todeta, etten ole ikinä nauttinut Viipurissa vietetystä ajasta, sillä itselläni on siellä jotenkin hieman turvaton olo ja jotenkin en saa kaupungista niitä viboja mitä matkakohteiltani haen. Historiallisesti toki kiinnostava kohde ja tästä syystä olenkin siellä itse vieraillut.
Meillä oli samalla tavalla ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta oli hienoa käydä ja nähdä kaupunki, toisaalta emme olleet varmoja viihtyisemmekö siellä pidempään. Emme näin lyhyessä ajassa ehtineet kokea turvattomuutta ja opaskin sanoi, ettei varkaita enää ole niin paljoa kuin ennen. Mutta ennakkoluulot jyllää syvällä… Harmi kun ei ehditty sisälle Pyöreään torniin.
Saimaan kanavan kautta on varmasti elämyksellistä toteuttaa tuo matka. Me tuskastuttiin siihen jonotukseen Pietarinristeilyllä toukokuussa. Trumppimaatuskoja taisi kyllä olla myynnissä Pietarissa Verikirkon edustalla, joten yritäpä tilata joltain sinne matkustavalta sellainen, niin saat källin toteutettua 🙂
Voi ei, siis Pietarista olisi maatuska löytynyt. Me vähän arveltiinkin niin. Ollaan joskus vuosia sitten tehty kyseinen risteily mutta en muista mitään kauheaa jonotusta. Ehkä olen jo unohtanut. Sen muistan, että laukut läpivalaistiin laivaan tullessa mikä oli vähän hassua.
Haha, ihan mahtava sekä teidän pilailu sukulaisten kustannuksella että kauppahallin myyjän reaktio 😀 oli pakko lukea kohta poikaystävälle ääneen, ja päädyttiin naureskelemaan sille yhdessä. Viipuri vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta käyntikohteelta, nyt kun mulla on futislippujen ansiosta viisumiton pääsy Venäjälle koko loppuvuoden, voisin hyvin ehtiä käymään sielläkin!
Kiitos Liisa! Eihän elämästä mitään tulee ilman pilkettä silmäkulmassa. Ei muuta kuin Viipuriin käymään vaan!
Kivoja vinkkejä tuonne!!Mun poikaystävä kävi siellä kesäkuussa kanssa tommosella risteilyllä, mä olin töissä, periaatteessa oisin halunnut mukaan mutta toisaalta sanoin että lähen mielummin sinne hotellimatkalle ettei jää harmittamaan ettei kerkeä näkemään niin paljoa, samaa mitä säkin sanoit!Aika paljon olette kuitenkin kerenneet silti siellä nähdä.Viipuri kuulostaa kyllä tosi kivalle kohteelle plus meijän koira on sieltä päin kotoisin joten senkin puolesta olis kiva käydä kurkkaamaassa..Vaikka harmitellaan tuota ajan vähyyttä niin tuo kanavan läpi ajo on mahtava!
Kiitos Mimmu! Suosittelen kyllä jäämään yöksi.
Mielenkiintoinen kohde ja postaus! Oon haaveillut jo pitkään Venäjällä käymisestä, on se kumma kun tuohon seinänaapuriin on mukamas niin vaikea ottaa ja matkustaa.. oon miettinyt lähinnä Pietaria, mutta tän postauksen luettuani alkoi houkutella myös risteily Viipuriin 🙂
Mä en oo vielä käynyt tuolla ite mutta poikaystävä kävi pojan kanssa siellä ja tykkäs vaikka aikaa oli vähän ja moni paikka rempassa. Oli sanoneet et kantsii tulla parin vuoden päästä uudelleen. Mutta tykkäs kuitenkin vaikka sano että jäi tosi vähän aikaa.Mä annan ison peukun Pietarille, siellä käynyt muutaman kerran laivalla (viisumivapaat risteilyt myös) ja saa 1-2 yön hotellipaketteja kanssa (visa free). Pietari on upea ja sinnekkin vaatis enemmän kuin yksi päiväristeily. Ollaan käpätty pääasiassa Nevskiä pitkin, mutta siinä on paljon upeita rakennuksia, siltoja, ostos- ja ruokapaikkoja ym. Ja jos tykkää lätkästä niin SKA-peliin ja kauppaan 😉
Me tehtiin myös viisumivapaa Pietarin risteily jokunen vuosi sitten. Olisi kiva mennä uudelleenkin mutta odotamme ehkä, että lapset on vähän isompia. Siellä on kyllä hurjasti nähtävää, me tykättiin!