Terveisiä yön pimeinä tunteina täältä lämpimästä Kaliforniasta! Niinhän siinä taas kävi, että kesä alkoi lähennellä loppuaan, ja me pakkasimme kimpsut ja kampsut, ja palailimme kotiin Suomesta. Olimme perillä eilen iltapäivällä paikallista aikaa, ja huokasin helpostuksesta kun laskeuduimme San Franciscoon. Ensinnäkin siksi, että matka Kokkolasta Helsingin kautta Kööpenhaminaan, ja sieltä Kaliforniaan on aika pitkä lasten kanssa, mutta myös siksi, että tämä lienee ollut meidän vihon viimeinen lento sylilapsen kanssa! Hip hei, niin menivät nekin pikkulapsivuodet nopsaan. Ensi kerralla kaikilla oma penkki! Ja yllättävän hyvin, näin niin kuin omasta mielestäni, suoriuduinkin matkasta yksin lasten kanssa.
Mutta kuten jo otsikosta ehkä voi uumoilla, kesä ei ollut ihan pelkää lomailua. Olen nimittäin kaikessa hiljaisuudessa päässyt bloggaajaksi myös UPM Bonvestan mökkiblogiin. Blogi keskittyy puhtaasti mökkeilyyn, ja vinkkeihin mökkielämän mukavoittamiseksi. Itse olen mökkeillyt ihan syntymästäni saakka, sillä perheellämme on mökki Kokkolassa meren rannalla. Kesäisin pääsemme usein myös nauttimaan vierailuista ystävien mökeille, ja monet niistä ovat järven rannalla. Kyllä Suomen mökkikulttuuri on kyllä jotain todella uniikkia ja spesiaalia, eikä sitä varmaan henkeen ja vereen saakka ulkomaalainen voi ihan ymmärtääkään. Jostakin syystä aivot on ohjelmoitu niin, että kesään kuuluu aina jollakin tapaa mökkeily.
Käy lukemassa viimeisin mökkiblogin postaus; Ulkosuomalainen mökillä täältä.
Tästä jet lagistä kun toivumme, niin edessä on paluu arkeen. Koulun alkuun on täällä vielä pari viikkoa aikaa, mutta sitä ennen meillä on juhlittavana kahdet synttärit, ja aikaa vievää maalausurakan viimeistelyä. Tulevaisuuden reissusuunnitelmat roikkuvat kaukaisena haaveena vain, sillä jotenkin kesän pitkän Suomi-repäisyn jälkeen on takki aina ihan tyhjä. Sen verran olemme lähitulevaisuutta suunnitelleet, että syyskuun Labor Dayn aikaan suuntaamme Mammoth Lakesille tuohon Sierra Nevada vuorten toiselle puolelle. Pääajatuksen on vierailla Devil´s Postpile National Monumentilla, joka on auki vuodessa vain pari-kolme kuukautta, ja samalla käydä Bodien kummituskaupungissa. Sinne mennessä ajamme Yosemiten kansallispuiston läpi, josta olen kirjoittanut teille joskus aikaisemminkin.
Tässä näin pikaisesti kelattuna päällimmäisiä ajatuksia. Seuraavassa postauksessa palataan varmaankin vielä kesään ja Suomeen, sillä aika monta tarinaa on vielä siltäkin ajalta kerrottavana. Kesä oli ihana ja lämmin. Sadetakit ja kumpparit jäivät tänäkin vuonna käyttämättä, ja uimassa käytiin ahkerasti. Jälleen kerran pääsimme kiertämään Suomea ympäriinsä ja ai niin, kävimmehän me siellä Kööpenhaminassakin! Ja sitten on tietenkin se meille tärkein asia; saimme viettää paljon aikaa meille niin tärkeiden perheen ja ystävien kanssa!





Oooo Bodie! Tullut siellä käytyä 2014 ja 2015, tosi mielenkiintoinen paikka. Ja siinä ihan lähellä meidän lempparihotelli of all times, Bridgeport Inn. Lämmin suositus <3
Ja tsemppiä jetlagista toipumiseen, musta tuntuu että oon vieläki ihan töttöröö vaikka reissusta palaamisesta on jo kuukausi….
Kiitos paljon Katja! Toipumista aina vähän "häiritsee" se, että ei voi ikäänkuin toipua omaan tahtiin, vaan on heräiltävä silloin, kun lapset heräilee. Mutta paremmalla puolella ollaan. 😀Kiitos suosituksesta, olen juuri varaamassa hotellia niin tsekkaan ehdottomasti tuon!