Suomalaisten parhaat juhannustaiat

Juhannus! Koko kesän hupennus, ja kaikkien mielestä ihan sitä kesän parasta aikaa. Niin myös ulkosuomalaisten, jotka sankoin joukoin saapuvat Suomeen joka kesä juuri juhannukseksi. Niin kävi meillekin viime ja tänä vuonna. Syy ei ole yksin se, että yötön yö on saanut ulkomailla asuessa ihan uuden merkityksen, mutta myös se, että suurin osa ystävistä ja tutuista aloittaa loman juhannuksen aikaan. Joskus on vierailtu muinakin aikoina, mutta tuntuu aina vähän kummalta kun kaikki ovat töissä.

Juhannus on myös erilaisten perinteiden aikaa. Meillä sitä ollaan yleensä vietetty kesämökillä meren rannalla. Mökin ovelle on pystytetty juhannuskoivut ja pöydät ovat notkuneet herkuista. Äiti on tavannut paistaa ison ämpärillisen munkkeja, ja lapsena oli aina erikoislupa hakea kaivosta itse limsaa. Voi niitäkin aikoja! Vieraita on ollut käymässä melkein joka kesä. Juhannussaunahan on tietenkin iso osa perinnettä, ja sen myötä myös uiminen.


Täällä ruotsinkielisellä rannikolla näkee usein myös juhannussalkoja

Täällä ruotsinkielisellä rannikolla näkee usein myös juhannussalkoja

Joskus nuorempana tuli myös kokeiltua ystävien kanssa kaikenlaisia juhannusyön taikoja. Ne ovat hauska osa suomalaista perinnettä, ja vaihtelevat vähän alueittain. Meidän perukoilla ainakin nämä taiat ovat olleet käytössä:

SUOMALAISTEN PARHAAT JUHANNUSTAIAT

Parhaiten muistan nuoruudestani taian, jossa lasketaan käen kukuntaa. Se oli helppo toteuttaa kesämökillämme, sillä siellä usein pääsi kuuntelemaan käkien huutelua. Jos juhannusyönä kuulee käen kukkuvan, niin sulhasen saapumiseen menee yhtä monta vuotta kuin käki kukkui.

Tunnetuin taika lienee kerätä juhannusyönä seitsemän kukkalajin kimppu seitsemältä eri kedolta, ja laittaa se oman tyynyn alle. Näin juhannusyön unessa voi nähdä tulevan aviomiehen. Tämä vaatii jo vähän työtä, varsinkin kaupungissa, kun pitää löytää niin monta kukkaketoa. Mutta tätäkin on joskus tullut kokeiltua. En tosin yhtään muista millaisia unia se toi.

Jos juhannusyönä löytää metsästä lähteen ja kurkistaa sinne alastomana, taian mukaan sieltä katsoo vastaan tuleva sulhanen. Tätä en ole koskaan kokeillut, sillä en ainakaan tiedä mistä kesämökillä moinen lähde löytyisi. Mutta varteenotettava taika muuten.

Yksi hassuimmista juhannustaioista joista olen kuullut, on sellainen jossa kävellään saunan jälkeen takaperin kohti puupinoa. Sitten tutkitaan halkoa johon takapuoli osuu. Jos se on kokonainen, niin pääsee naimisiin. Jos kohdalle sattuu halkaistu halko, niin rakastuu varattuun mieheen.

Juhannuksena käytetyn saunavastan voi juhannusyönä heittää saunomisen jälkeen saunan katolle. Sitten voi odotella sulhasen tuloa siitä suunnasta mihin saunavastan varsi osoittaa. Tätäkään en ole koskaan kokeillut, eikä meillä kovinkaan usein ollut saunavastaa saunassa. Mutta aika hauska taika tämäkin.

Jos haluaa varmistaa naimaonnen, niin juhannusyönä tulee kieriä alasti kasteisella niityllä.


juhannus_paula.jpg


juhannus_salko_yla.jpg


juhannus_siideri.jpg


juhannus_jalat.jpg

Eli siitä vaan sitten kokeilemaan kaikenlaisia taikoja. Onneksi itse perheellisenä voi jättää nämä taiat nyt muiden tehtäväksi. Sen sijaan olen keskittynyt tänä juhannuksena perheen ja ystävien kanssa hengailemiseen, herkkujen syömiseen ja jet lagistä toipumiseen. Ehdimme kuitenkin jo käväistä tuttujen kesämökillä, jossa pääsimme heittämään talviturkin järveen ja huitomaan hyttysiä lämpimään paljuun.

Ihanaa Juhannusta kaikille!

 

You Might Also Like

  • Mökkibloggaajana UPM Bonvestalla ja muita kuulumisia

    Terveisiä yön pimeinä tunteina täältä lämpimästä Kaliforniasta! Niinhän siinä taas kävi, että kesä alkoi lähennellä loppuaan, ja me pakkasimme kimpsut ja kampsut, ja palailimme kotiin Suomesta. Olimme perillä eilen iltapäivällä paikallista aikaa, ja huokasin helpostuksesta kun laskeuduimme San Franciscoon. Ensinnäkin siksi, että matka Kokkolasta Helsingin kautta Kööpenhaminaan, ja sieltä Kaliforniaan on aika pitkä lasten kanssa,…

  • |

    Valamon luostarissa sadetta pitelemässä

    Ensimmäinen pysähdyksemme kesän Suomen road tripillä oli Valamon luostari Heinävedellä. Olen jo pidemmän aikaa halunnut käydä Valamossa pienellä kierroksella. Pahaksi onneksemme juuri kun kurvasimme luostarin parkkipaikalle alkoi satamaan vettä. Samaan aikaan kello löi myös viisi iltapäivällä, jolloin osa luostarin alueen rakennuksista menee kiinni. Meille Valamon oli tarkoituksena olla muutenkin vain vähän lyhyempi pysähdys, joten emme…

  • Oho! Pääsin kalenteriin! – Matkailijan NAVI 2020 Journal (+ ARVONTA)

    *Postaus sisältää mainoslinkkejä Nyt on aika laittaa ensi vuoden reissut ja tapahtumat järjestykseen. Sain nimittäin tänään postissa Belle de Jourin NAVI 2020 kalenterin, jossa esitellään tänä vuonna 12 eri matkabloggaajaa. Ja huh hei, sainkin itse kunnian olla mukana kalenterissa ja esitellä yhden lempikohteistani kuvien kera! Olen jo vuosia yrittänyt käyttää kalenteria sähköisessä muodossa, siis puhelimesta,…

  • |

    5 suomalaista kirkkoa joita ei kannata missata

    Nyt tuntuu, että olen jämähtänyt juttuineni Suomeen. Taitaa olla vähän ikävä sinne vaikka moni on varoitellut, että lämmin kesä on enää muisto vain. No, ehkä jossain vaiheessa päästään postauksissakin eteenpäin jonnekin muihin maihin. Mutta nyt vielä juttua kirkoista. Amerikkalaista miestäni on nimittäin yllättäen kaikkien historiallisten kohteiden lisäksi Suomessa kiinnostaneet kirkot. Niinpä me olemmekin Suomen matkoillamme…

  • Jouluviikon reissu ja uuden vuoden kuulumiset

    Jouluviikon matkalta on nyt palailtu kotiin ja niinhän siinä sitten kävi, että tälläkin reissulla suunnitelmat menivät kokonaan uusiksi. Mikä ihme tätä meidän perhettä vaivaa, ettei me pystytä pysymään suunnitellussa reitissä?! Toisaalta sitten, onhan se hyvä, ettei aina niin sokeasti tuijotella jokaista yksityiskohtaa vaan pystytään menemään fiiliksen mukaan, ja joustoa löytyy tarvittaessa. Joulu vietettiin kuitenkin mukavasti…

  • Tunnetko vaivaisukot?

    Nyt kun pääsin viime viikolla kirkko-juttujen makuun, niin en malttanut olla kirjoittamatta myös vaivaisukoista. Tiedättehän ne puiset ukkelit jotka päivystävät kirkkojen ovilla ja anovasti pyytävät katseellaan kaikkia pudottamaan sisäänsä muutaman roposen. Kun olin lapsi, kävimme usein Sievissä viemässä kukkia tai kynttilöitä hautausmaalle. Halusin aina sinne mennessä käydä moikkaamassa Sievin kirkon vaivaisukkoa, sillä tämän ukon toinen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *