Suomalaisten parhaat juhannustaiat

Juhannus! Koko kesän hupennus, ja kaikkien mielestä ihan sitä kesän parasta aikaa. Niin myös ulkosuomalaisten, jotka sankoin joukoin saapuvat Suomeen joka kesä juuri juhannukseksi. Niin kävi meillekin viime ja tänä vuonna. Syy ei ole yksin se, että yötön yö on saanut ulkomailla asuessa ihan uuden merkityksen, mutta myös se, että suurin osa ystävistä ja tutuista aloittaa loman juhannuksen aikaan. Joskus on vierailtu muinakin aikoina, mutta tuntuu aina vähän kummalta kun kaikki ovat töissä.

Juhannus on myös erilaisten perinteiden aikaa. Meillä sitä ollaan yleensä vietetty kesämökillä meren rannalla. Mökin ovelle on pystytetty juhannuskoivut ja pöydät ovat notkuneet herkuista. Äiti on tavannut paistaa ison ämpärillisen munkkeja, ja lapsena oli aina erikoislupa hakea kaivosta itse limsaa. Voi niitäkin aikoja! Vieraita on ollut käymässä melkein joka kesä. Juhannussaunahan on tietenkin iso osa perinnettä, ja sen myötä myös uiminen.


Täällä ruotsinkielisellä rannikolla näkee usein myös juhannussalkoja

Täällä ruotsinkielisellä rannikolla näkee usein myös juhannussalkoja

Joskus nuorempana tuli myös kokeiltua ystävien kanssa kaikenlaisia juhannusyön taikoja. Ne ovat hauska osa suomalaista perinnettä, ja vaihtelevat vähän alueittain. Meidän perukoilla ainakin nämä taiat ovat olleet käytössä:

SUOMALAISTEN PARHAAT JUHANNUSTAIAT

Parhaiten muistan nuoruudestani taian, jossa lasketaan käen kukuntaa. Se oli helppo toteuttaa kesämökillämme, sillä siellä usein pääsi kuuntelemaan käkien huutelua. Jos juhannusyönä kuulee käen kukkuvan, niin sulhasen saapumiseen menee yhtä monta vuotta kuin käki kukkui.

Tunnetuin taika lienee kerätä juhannusyönä seitsemän kukkalajin kimppu seitsemältä eri kedolta, ja laittaa se oman tyynyn alle. Näin juhannusyön unessa voi nähdä tulevan aviomiehen. Tämä vaatii jo vähän työtä, varsinkin kaupungissa, kun pitää löytää niin monta kukkaketoa. Mutta tätäkin on joskus tullut kokeiltua. En tosin yhtään muista millaisia unia se toi.

Jos juhannusyönä löytää metsästä lähteen ja kurkistaa sinne alastomana, taian mukaan sieltä katsoo vastaan tuleva sulhanen. Tätä en ole koskaan kokeillut, sillä en ainakaan tiedä mistä kesämökillä moinen lähde löytyisi. Mutta varteenotettava taika muuten.

Yksi hassuimmista juhannustaioista joista olen kuullut, on sellainen jossa kävellään saunan jälkeen takaperin kohti puupinoa. Sitten tutkitaan halkoa johon takapuoli osuu. Jos se on kokonainen, niin pääsee naimisiin. Jos kohdalle sattuu halkaistu halko, niin rakastuu varattuun mieheen.

Juhannuksena käytetyn saunavastan voi juhannusyönä heittää saunomisen jälkeen saunan katolle. Sitten voi odotella sulhasen tuloa siitä suunnasta mihin saunavastan varsi osoittaa. Tätäkään en ole koskaan kokeillut, eikä meillä kovinkaan usein ollut saunavastaa saunassa. Mutta aika hauska taika tämäkin.

Jos haluaa varmistaa naimaonnen, niin juhannusyönä tulee kieriä alasti kasteisella niityllä.


juhannus_paula.jpg


juhannus_salko_yla.jpg


juhannus_siideri.jpg


juhannus_jalat.jpg

Eli siitä vaan sitten kokeilemaan kaikenlaisia taikoja. Onneksi itse perheellisenä voi jättää nämä taiat nyt muiden tehtäväksi. Sen sijaan olen keskittynyt tänä juhannuksena perheen ja ystävien kanssa hengailemiseen, herkkujen syömiseen ja jet lagistä toipumiseen. Ehdimme kuitenkin jo käväistä tuttujen kesämökillä, jossa pääsimme heittämään talviturkin järveen ja huitomaan hyttysiä lämpimään paljuun.

Ihanaa Juhannusta kaikille!

 

You Might Also Like

  • Kohtaaminen matkalla joka muutti maailmani

    Seitsemän vuotta sitten olin ikisinkku. Elämässä oli kaikki hyvin; hyvä työ, kavereita, oma asunto, hevonen ja koira. Matkustelin paljon. Kävin ystävien kanssa risteilyillä, ja lensimme milloin Dubaihin, Israeliin tai Egyptiin. Kävimme katsomassa pyramidit ja kuolleet meret. Olin kuukauden Islannissa ja kävin säännöllisesti lomalla ystäväni luona Kaliforniassa. Suomen sisälläkin oli kaikenlaista menoa ja meininkiä. Varsinkin kesällä viikonloput täyttyivät…

  • Tuomiopäivän tunnelmat – kun taivaalta sataa tuhkaa

    Tämä vuosi Kaliforniassa on ollut vähintäänkin haastava. Tuntuu, että siirrymme täällä vain katastrofista toiseen, eikä kukaan tiedä mitä seuraavaksi on ovella. Emme ole vielä selvinneet koronaviruksestakaan kun taistelemme jo uutta uhkaa vastaan. Tänä aamuna kun heräsin oli lähes pimeää. Koko päivän oli pimeää. Taivas oli muuttunut satojen osavaltiossa roihuvien maastopalojen vuoksi oranssiksi ja taivaalta satoi…

  • Kokkola-lehden haastattelussa

    Kotipaikkakuntani Kokkolan nimikkolehti lähestyi minua viime viikolla haastattelupyynnöllä. He ovat jo pitkään julkaisseet sarjaa Kuka, Missä, Nyt, joka kertoo entisistä kokkolalaisista. Sainkin siis kunnian kertoa mihin elämä on minua vienyt, ja samalla blogikin sai jutussa ihan oman mainintansa. Olen tosiaan syntyperäinen kokkolalainen ja asunut siellä lähes koko ikäni. Haastattelussa kyseltiin aika paljon uraan ja töihin…

  • |

    Matkamessut 2017 – Miltä näyttää messut viiden vuoden tauon jälkeen

    No huh, onpas bloggaamisessa ehtinyt tulemaan muutaman viikon mittainen tauko. Sinä aikana on ehditty hakea vähän inspiraatiota Suomesta saakka, ja yritetty totutella uudenlaisiin elämänmuutoksiin joista kerron sitten vähän myöhemmin. Täällä Kaliforniassa on satanut vettä päivästä toiseen. Useamman vuoden kuivuuden ja veden säästelemisen jälkeen, vesivarastot pursuavat nyt yli ja mutavyöryt aiheuttavat ongelmia päivittäin. Mutta palataan vielä…

  • Iltalehden haastattelu Kalifornian maastopaloista

    Kalifornia on viime aikoina ollut kovasti uutisissa. Eikä syyttä. Tilanne täällä on ollut suorastaan katastrofaalinen. Kaikilla alkaa olla jollakin tavalla paukut lopussa, sillä maastopalot ovat vaikuttaneet aika laajalti lähes jokaiseen. Pahimmin ovat tietysti kärsineet ne, jotka ovat menettäneet koko omaisuutensa, tai lähimmäisiään. Palopaikalla työskentelevät palomiehet, viranomaiset ja vapaaehtoiset vaarantavat oman terveytensä tai jopa henkensä työssään….

  • |

    Mutsi matkustaa helpommin muualla

    Facebook muistutteli minua viime viikolla viiden vuoden takaisesta matkastamme Suomeen. Kuvassa seisoin Chicagon lentokentällä kolme kuukautinen vauva sylissäni ja onnellinen ilme naamallani, odotellen jatkoyhteyttä Helsinkiin. Se oli ensimmäinen matkani vauvan kanssa ja tietenkin vähän jännitti. Lisäksi olin innoissani päästessäni pitkästä aikaa rakkaaseen paikkaan, lapseni toiseen viralliseen kotimaanhan; Suomeen. Vaikka matka oli pääsosin onnistunut, oli se…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *