Tuomiopäivän tunnelmat – kun taivaalta sataa tuhkaa

Tämä vuosi Kaliforniassa on ollut vähintäänkin haastava. Tuntuu, että siirrymme täällä vain katastrofista toiseen, eikä kukaan tiedä mitä seuraavaksi on ovella. Emme ole vielä selvinneet koronaviruksestakaan kun taistelemme jo uutta uhkaa vastaan. Tänä aamuna kun heräsin oli lähes pimeää. Koko päivän oli pimeää. Taivas oli muuttunut satojen osavaltiossa roihuvien maastopalojen vuoksi oranssiksi ja taivaalta satoi tuhkaa. Tuomiopäivä – se oli ainoa ajatus mikä tuli mieleen kun katsoi ulos. Enkä ollut tuon ajatuksen kanssa yksin.

Tänään minun oli siis tarkoitus kirjoittaa Labor Day -viikonlopun reissustamme Kalifornian rannikolle ja Oregoniin, mutta mielessä pyörii vain viime päivien apokalyptiset tunnelmat. Kaikki puhuvat nyt todella kummallisesta oranssista taivaasta, joka värjäsi San Franciscon nähtävyydet eri värisiksi kummallisella kajollaan. Puhutaan myös huonosta ilmanlaadusta ja savusta, jonka tuulet ovat tänne meille tuoneet. Pysyttelemme lasten kanssa sisällä, tänäänkin.

SAVUA, TUHKAA JA SÄHKÖKATKOJA

Tänään on 24. päivä putkeen kun San Franciscon Bay Arealle on julistettu Spare the Air Day, eli nuotioiden ja takkapuiden polttaminen on kiellettyä, koska yritämme säästää ilmaa. Ensimmäistä kertaa aikoihin kaikki kansallismetsät (National Forests) koko Kaliforniassa on suljettu. Se tarkoittaa sitä, että monet camping alueet ja suositut patikkapolut ovat kiinni. Näin toivotaan, ettei ensinnäkään kukaan aiheuta lisää paloja sytyttämällä nuotioita tai heittämällä tupakantumppeja heinikoihin. Sen lisäksi sululla varmistetaan, etteivät retkeilijät jää liekkeihin mahdollisen palon sattuessa. Suurin osa näistä paloistahan on tavalla tai toisella ihmisen aiheuttamia. Viime viikolla esimerkiksi yksi iso palo San Diegon alueella sai alkunsa vauvan sukupuolenjulkistusjuhlasta, jossa pyrotekniikkaa käyttäen ammuttiin ilmaan konfetteja. Siinäpä onkin sitten ihmettelemistä, kun jonakin päivänä perheen postilaatikkoon tipahtaa maastopalosta aiheutunut lasku. Ihan kauhea ajatus! Näin siis voi omalla ajattelemattomuudellaan ja ihan viattomalla juhlalla muuttaa loppuelämänsä suunnan.

Elämästä on tullut melkoista kilpajuoksua savun kanssa. Ehdimmekö ulkoilemaan lasten kanssa ennen kuin huono ilma taas ennättää tänne? Onko tänään turvallista mennä takapihalle? Joka päivä katson monta kertaa monesta eri mittarista, voimmeko mennä ulos. Monta peräkkäistä päivää sisällä lasten kanssa ei ole mitään herkkua. Raikas ilma taitaa muuten olla sellainen asia, ettei sen mahtavuutta edes ymmärrä ennen kuin sitä ei enää ole. Kaipaan ihan hirveästi sitä kaunista, sinistä taivasta joka meillä yleensä on.

Kuulumme kuitenkin niihin onnekkaisiin, joilla on vielä koti. Palot ovat nimittäin jälleen nielleet satoja asuinrakennuksia jättäen monia perheitä kokonaan kodittomiksi. Vaikka sisällä olo alkaakin äkkiä ahdistaa, niin olemme silti kiitollisia. Ilmastointi pitää talon viileänä ja sen HEPA -filtterit puhdistavat samalla ilmaa. Viime vuosien paloista viisastuneena ostin viime vuonna myös pari ilmanpuhdistajaa. Ne ovat olleet nyt kovalla käytöllä. Olemme säätäneet huoneiden lämpötilaa korkeammaksi, sillä meidänkin kaupungissa on helle-aaltojen aikana katkaistu välillä sähköt. Ilmastoitujen talojen lisääntyessä paikallinen sähköverkko ei vaan kertakaikkiaan riitä, ja ihmisiä on kehotettu säästämään sähköä. Tämäkin ilmiö on suhteellisen uusi. Sitä alettiin käyttämään viime vuoden suurien palojen jälkeen.

Niin, että jos joku nyt ei vieläkään usko ilmastonmuutokseen, niin voin kertoa, että IT IS VERY REAL! Melkein kymmenen vuotta elelin täällä ilman suurempia pelkoja maastopaloista, savuista tai sähköjen katkaisuista. Maailma muuttuu.

MISSASIMME TÄPÄRÄSTI EVAKUOINNIN OREGONISSA

Täällä tosiaan vietettiin pidennettyä viikonloppua paikallisen Vapun, eli Labor Dayn vuoksi. Me lähdimme pienelle road tripille ajatuksena päästä vähän raikkaampaan ilmaan ja uusiin maisemiin. Ajoimme rannikolle ihan pohjoiseen, jossa saimmekin nauttia mukavasta rantapäivästä ja patikoinnista punapuumetsissä. Oli mahtavaa nähdä aurinko sinisellä taivaalla, ja vetää keuhkot täyteen raikasta meri-ilmaa. Paras päivä kuukausiin!

Siitä kurvasimme sitten Oregonin osavaltion puolelle ja sisämaahan päin, ja yllätyksekseni aloimme nähdä sielläkin savua. Ensin se näkyi vain sumun tapaisena huntuna kaukana horisontissa, mutta lähestyimme tuttua harmautta valitettavan nopeaan. En edes koskaan ollut ajatellut, että usein niin sateisessa ja aina vihreässä Oregonissakin voisi olla maastopaloja. Apua! Mutta näin tosiaan oli. Kaupunki johon majoituimme oli nimeltään Medford, ja se oli kokonaan savun peitossa.

Päämäärämme Oregonissa oli upea Crater Lake, joka on syntynyt yli 7000 tuhatta vuotta sitten tulivuoden romahduksesta. Suuntasimme sinne heti aamulla, ja onneksemme saimmekin nauttia kauniista auringonpaisteesta vuorilla. Kerron siitä teille lisää joskus myöhemmin. Sen jälkeen alkoi todella savuinen kotimatka Oregonista Reddingin kaupungin kautta kohti San Franciscon Bay Areaa. Se oli kokonaiset 616 kilometriä pelkää harmautta. Ihan uskomatonta! Ja todella surullista myös! Kahden päivän päästä näimme uutisista, että osa Medfordin kaupungista oli evakuoitu uuden maastopalon tieltä. Samoin ajamme tie oli kokonaan suljettu, ja kaksi sen varrella olevaa kaupunkia oli palanut lähes maan tasalle. Missasimme siis kahdella päivällä sen, että meidät olisi evakuoitu jonnekin palon tieltä tai olisimme jääneet jumiin Oregoniin.

ENNÄTYSHELTEITÄ

Juuri ennen kotiin pääsyä ajoimme Livermoren viinalueen läpi. Olen siitä joskus teille kertonutkin, sillä siellä on monta mukavaa viinitilaa, joissa olemme vierailleet usein. Viinialueet ovat perinteisesti alhaalla laaksoissa, jossa lämpötilat kohoavat korkeammaksi kuin esimerkiksi meillä kotona. Mutta tällä kertaa vastassa olikin sellaiset lukemat, että eipä olla ennen nähty. Auton mittari näytti nimitäin +45.5C! Hetken ajattelimme, että mittari on rikki, mutta puhelimen kaikki sääapplikaatiot todistivat sen oikeaksi. Oli pakko pysähtyä oikein ostamaan jätskit ja kokeilemaan miltä sellaisessa helteessä tuntuu olla. Voin kertoa, etten niissä asteissa halunnut olla ulkona yhtään enempää kuin oli pakko. Samalla tuli salaa toivottua, ettei meidän auto vaan hajoa ja jätä meitä minnekään tien poskeen sellaisessa säässä.

Kesän kuumimmat lämpötilat Kaliforniassa mitattiin kuitenkin Los Angelesin lähistöllä, lukuunottamatta nyt Kuolemanlaakson mittauksia. Useammassa paikassa Los Angeles Countyssa mittari kohosi +50 celsiukseen. Huh huh! Ei ole meikäläisen juttu ollenkaan!

✻✻✻

Että sellaisia kuulumisia tällä kertaa. Ehkäpä tästäkin selvitään ja ensi kerralla päästään taas varsinaisiin reissujuttuhin. Voikaa hyvin!