Bodien aavekaupunki, eli Bodie Ghost Town vie vierailijat kultakuumeen aikaan Sierra Nevadan vuoristossa, Kaliforniassa. Kannattaa pysähtyä!
Postaus saattaa sisältää kumppanuuslinkkejä. Niiden kautta ostaminen ei maksa sinulle ekstraa, mutta me saamme pienen provision. Mainokset ja linkit mahdollistavat sen, että voimme jatkossakin matkustaa ja jakaa ilmaisia matkavinkkejä.
Yksi road tripeistämme kotona Kaliforniassa vei meidät Sierra Nevadan vuorten yli Bodien aavekaupunkiin. Se on vanha kullankaivajien asuinpaikka, joka on sittemmin autioitunut, ja siitä on tehty osavaltion suojelema puisto.
Sierra Nevadan vuoret ovat tulleet meille täällä asumisen aikana tutuiksi, ja olemme ajaneet niiden läpi useita kertoja. Vuoristossa on useita mielenkiintoisia gold rush -ajan paikkoja, ja pysähdymme aina niitä katsomaan kun vain voimme. Tälläkin kerralla vietimme useamman päivän vuorilla.
Tie Bodie State Historic Parkiin mutkitteli ylös vuorelle, eikä matkalla näkynyt juurikaan muuta kuin mäkiä ja heinikkoa. Jossakin vaiheessa tie muuttui pienemmäksi soratieksi ja meidän oli hiljennettävä vauhtia. Tuntui, että olimme ihan keskellä ei mitään. Muutama auto sentään tuli silloin tällöin vastaan.
Bodie sijaitsee Sierra Nevadan vuorten itäpuolella, aika lähellä Nevadan osavaltion rajaa. Lähin toiminnassa oleva kaupunki on nimeltään Bridgeport.
BODIEN KAUPUNGIN historia
Bodien kaupunki syntyi, kun William S. Bodey löysi vuonna 1858 sen lähellä olevilta kukkuloilta kultaa. Alueelle alkoi virrata kullankaivajia, ja lopulta paikalle kasvoi kokonainen kaupunki, jonka nimi on aikojen saatossa vääntynyt Bodeystä Bodieksi.
Bodie oli pääasiassa kullankaivajien kotikaupunki, mutta siellä asui myös kaikenlaista muuta väkeä aina perheistä prostutioituihin ja ryöstäjiin saakka.
Kaupungin kukoistaessa sen pääkadulla sanotaan olleen jopa 65 saluunaa. Miehet lähtivät aamuisin töihin kaupungin reunalla olleelle kaivaukselle, ja palasivat sitten illalla tuhlaamaan tienestit kaupungin “punaiselle alueelle” ja saluunoihin.
Elämä Bodiessa oli rankkaa. Sen kaduilla oli päivittäin ammuskeluja ja alkoholi virtasi. Jälkimmäinen koitui myös monen asukkaan kohtaloksi.
Lisäksi talvet vuorilla olivat äärimmäisen kovia. Lumen tultua Bodieen johtava tie oli poikki, eivätkä asukkaat päässeet sieltä pois. Taloissa ei myöskään ollut minkäänlaisia eristyksiä. Kesäisin sää taas saattoi vaihtua hetkessä kuumasta kovaan ukkoseen, jonka mekin koimme siellä ollessa.
1880-luvulla monet Bodien asukkaat siirtyivät uusille alueille kullankiilto silmissä, ja kaupungin asukasluku lähti nopeaan laskuun. Vuoteen 1915 mennessä Bodie oli täysin autioitunut ja siitä alettiin puhumaan aavekaupunkina.
Ne perheet jotka lähtivät Bodiesta viimeisinä, jättivät sijoilleen lähes kaiken; huonekalut, astiat, koriste-esineet ja verhot. Mukaan otettiin vain se tarpeellinen mitä oli mahdollista kuljettaa mukana. Jopa kaupan hyllylle oli jätetty tavarat paikoilleen.
Bodien kaupunki uinahti yli parikymmenvuotiseen uneen, kunnes siitä tehtiin ensin National Historic Landmark, sitten California Historic Landmark ja lopulta myös State Park vuonna 1962.
Vierailu BODIE STATE HISTORIC PARKiin
Nykyään Bodiessa käy noin 200 000 vierasta vuodessa. Se on aika paljon siinä mielessä, että paikka on suuren osan vuodesta lumen peitossa ja tie sinne on kiinni.
Bodien vaikea saavutettavuus onkin ehkä omiaan lisäämään sen viehätystä, sillä mekin olemme joutuneet odottamaan sinne pääsyä useamman vuoden ajan. Vietämme yleensä kesät Suomessa, joten tällaiset kesäkohteet jäävät meiltä näkemättä.
Bodiessa on pystyssä vielä 170 rakennusta, mutta valitettavasti suuri osa kaupungista on aikojen kuluessa tuhoutunut. Se on silti paljon enemmän kuin missään muussa käymässäni aavekaupungissa.
Täällä rakennuksia ei entisöidä, vaan niitä pyritään vain pitämään yllä sellaisessa kunnossa kuin ne ovat. Eli siinä mielessä voi sanoa, että tämä todellakin on aito villin lännen aavekaupunki. Mitään uutta alueelle ei ole rakennettu turisteja varten.
Kierrokseen Bodiessa kannattaa varata aikaa, sillä rakennuksia on paljon, ja niihin liittyy monia erilaisia tarinoita. Yhdessä rakennuksista on nähtävillä puolisen tuntia kestävä video Bodien historiasta.
Me kiertelimme ympäriinsä kurkkien sisään ovista ja ikkunoista, ja murto-osaan taloista pääsee myös sisälle. Oli pysäyttävää nähdä miten kaikki oli jäänyt ihmisten lähtiessä paikoilleen. Kattilat ja kupit olivat pölyttyneet, ja sohvat ja sängyt rapistuneet.
Pääkadulla, yhdessä vanhassa talossa on pieni museo, jossa on nähtävillä erilaisia asukkaiden henkilökohtaisia esineitä, kuten kirjeitä ja rahoja. Ne on kaikki löydetty alueelta.
Bodiessa todellakin oli aavemainen tunnelma. Tuuli heilutteli repaleisia ikkunaverhoja taloissa joiden ikkunalasit olivat rikki, ja ukkonen jyrisi kaukana vuorilla säikytellen meitä aina välillä.
Ennen vierailua Bodieen kannattaa tarkistaa, että tiet sinne ovat avoinna eikä luvassa ole mitään myrskyjä. Puisto on periaatteessa avoinna ympäri vuoden mutta tie sinne voi sulkeutua milloin tahansa mudan tai lumen takia. Koska Bodie sijaitsee vuorella 2554 metrin korkeudessa, sää alueella on arvaamaton.
Tie olosuhteet voi helpoiten tarkistaa osavaltion road information -sivustolta.
On myös hyvä tietää, että puiston alueella ei myydä ruokaa eikä sen läheisyydessä ole auton tankkaamiseen mahdollisuutta. Lähin kaupunki on Bridgeport, josta mekin olimme varanneet hotellihuoneen Silver Maple Innistä.
BODIE GHOST TOWNIN KIROUS
Bodiessa vieraillessa on lähes mahdotonta välttyä kuulemasta sen pahasta onnesta ja kirouksesta. Se on jatkunut sen vanhoista ajoista nykypäivään saakka.
Bodien kaupungin kadulla tapasi kuljeskella kaikenlaisia ryöstäjiä, ja siellä oli usein ammuskeluja kunnon länkkärityyliin. Jopa niin usein, että kaupungissa tavattiin kysyä; “Have we a man for breakfast?”. Sillä tarkoitettiin, että oliko edellisenä päivänä kukaan kuollut. Elämä Bodiessa oli kaikin puolin kovaa!
Myös vuorten kovat sääolosuhteet ottivat omansa. Talven pakkasiin ja lumituiskuihin kerrotaan kuolleen useita asukkaita. Heitä voi käydä muistelemassa kaupungin vastakkaisella puolella olevalla hautausmaalla.
Mekin pääsimme todistamaan nopeasti vaihtuvaa säätä. Jossakin sanottiinkin, että Bodien taivaalla on aina musta pilvi. Se piti ainakin meidän vierailulla paikkansa. Ukkonen kumisi nimittäin komeasti kauempana, ja sadekuuron tullessa olimme hetken jumissa vanhan kaupan katoksen alla.
Huono onni kohtasi myös Bodien kaivoksia jotka saivat vuonna 1982 aikansa ensimmäisen sähkönsiirtolaitteen. Vain vuoden käytön jälkeen lumivyöry tuhosi voimalaitoksen josta Bodieen johdettiin sähköä.
Bodiessa todella tuntuu siltä, että on astunut historiassa taakse päin. Sen jälkeen kun on kurkistellut ikkunoista sisään ja nähnyt mitä kaikkea ihmisiltä on jäänyt jälkeen, alkaa yllättäen huomaamaan kaikenlaista pientä maassa. Pieniltä poluilta voi löytyä vanhaa tavaraa aina lasinpaloista nauloihin ja vanhoihin kolikkoihin saakka.
Niitä ei kuitenkaan kannata kerätä omaan taskuun, sillä niiden mukana tulee Bodien kirous. Puistonvartijat kertovat herkeämättä tarinaa, jonka mukaan useita puistosta jotain mukaansa ottaneita on kohdannut huono onni. He ovat myöhemmin lähettäneet tavarat takaisin puistoon.
Monet heistä ovat kohdanneet tulipaloja, onnettomuuksia ja kaikenlaisia tappeluita. Näitä kirjeitä ja palautettuja esineitä on nähtävissä Bodien museossa. Ei siis kannata langeta matkamuistojen keräämiseen maasta!
👻👻👻
Tällainen on siis Bodien kaupungin tarina. Se on varsin mielenkiintoinen ja kiehtova paikka.
Näitä tällaisia aavekaupunkeja löytää aina välillä ajellessa eri alueilla. Monet niistä on kuitenkin rakennettu uudelleen turisteja varten, kuten Kalifornian Calico Ghost Town ja Nevadan osavaltion puolella oleva Virginia City. Näistä jälkimmäinen on kyllä ihan hauska paikka, ja suosittelen yleensä siellä käyntiä niille, jotka vierailevat Lake Tahoella.
Myös Columbia Historic State Park on mielenkiintoinen pysähdyspaikka mutta se sijaitsee Sierra Nevadan länsipuolella. Se on Highway 49 varrella, josta löytyy muitakin kultakuumeen ajan paikkoja.
Käynti Bodieen taas kannattaa laittaa listalle, jos ajelee Yosemiten kansallispuistossa olevan Tioga Passin läpi, Sierra Nevadan vuorten toiselle puolelle. Moni suuntaa sinne katsomaan esihistoriallista järveä nimeltä Mono Lake, jossa on erikoisia tufa torneja. Toiset taas ovat matkalla Mammoth Lakesille, Manzanar National Historic Sitelle tai vierailulle Kuolemanlaaksoon.
Mammoth Lakes on suosittu laskettelukeskus mutta kesäisin siellä käydään myös patikoimassa. Mekin olemme käyneet siellä Devils Postpile National Monumentilla, joka on geologisesti erityinen kivimuodostelma.
Oletko sinä käynyt koskaan tällaisessa aavekaupungissa?
🇺🇸 SUOSITUKSET USA:N MATKOILLE 🇺🇸
Oletko lähdössä matkalle Yhdysvaltoihin? Tässä tietoa yrityksistä joita itse käytämme täällä reissatessa. Lue myös shoppailuoppaamme Yhdysvaltoihin ja vinkkimme tippaamiseen matkoilla.
🗝 Majoitus: Parhaat diilit löytyvät yleensä tämän varaussivuston kautta tai täältä.
Isommat huoneistot varaamme VRBO:n kautta.
🚗 Vuokra-autot: Vertaamme hintoja aina DiscoverCarsin kautta.
🗺 Retket: Varaamme kaikenlaiset retket joko Viatorilta tai GetYourGuidelta,
riippuen kummalla on meille sopivampi retki tarjolla.
✈️ Lennot: Selailemme lentohintoja aina VPN:n avulla. Se suojaa myös nettiyhteydet matkoilla.
🎫 Konsertti- ja peliliput: Ticketmaster on luotettava taho eri lippujen ostamiseen.
📞 Datapaketit: Suosittelemme vieraillemme aina eSIM:ä Yesimiltä puheluja ja dataa varten.
Se toimii hyvin, ja on edullinen.
Todella mielenkiintoinen paikka! Minua on aina kiehtonut autiotalot, ja todella harvoin sellaisiin pääsee katselemaan. Menisin tuonne ehdottomasti, jos olisi mahdollista.
Täällä kyllä riitti taloja kierreltäväksi. Ja olipahan sellainen erikoinen tunnelma myös.
No onpas mielenkiintoinen paikka! On varmaan pistänyt miettimään, kun tuolla on käynyt. Matkaa on se, että tavarat on jätetty sinne. Jaa no ja yhtäkään tavaraa en mukaan ottaisi🤣
En kyllä uskaltanut ottaa yhtään mitään täältä mukaan. Lapset kerää kiviä joka paikasta mutta nyt piti sanoa, että ei niitäkään. 😝
Historiafriikille sopiva kohde! New York ja Washington vasta suoritettu, muita ilmansuuntia vielä Amerikassa katsomatta. Saa nähdä, ehdimmekö nykyisen presidentin valta-aikana… Juha
No nyt eletään sellaisia aikoja, että tällaiset historialliset puistot ja jotkut luonnonpuistot saattaa hävitä kartalta kun pitää päästä poraamaan jotakin maan alta tai muuten vaan rahoitukset pannaan jäihin. Hirvittää!
Tulee mieleen jonkin elokuvan maisemat, hienon näköistä vaikka tällaiset autiokaupungit ovatkin hieman pelottavia. Ihan hyvä, ettei paikassa ole muutettu asioita erityisesti turisteja varten, historia ja tarinat ovat jo itsessään vaikuttavia.
No joo, en kyllä haluaisi olla illalla pimeässä tuolla. 👻
Näitä kultakuumeen aikaisia aavekaupunkeja taitaa siellä suunassa tosiaan olla useampia. Jossakin, mitä joku yksityinen pitää, on aika moni sisällöntuottaja käynyt.
” Sen kaduilla oli päivittäin ammuskeluja ja alkoholi virtasi. Jälkimmäinen koitui myös monen asukkaan kohtaloksi.”
Luulisi, että toi ammuskelu ois ollu vaarallisempaa mut… 🙂
Aavekaupungit kiehtoo kovasti, joten luin tämänkin jutun suurella mielenkiinnolla! Ja ihailin toki noita mahtavia kuvia 🙂 Viimeisin aavekaupunki, jossa itse on tullut vierailtua, löytyi Kyproksen pohjoisosasta.
Oho, en ole ajatellut, että Kyprokseltakin sellaisia voisi löytyä.
Tämähän kuulostaa käymisen arvoiselta paikalta! Lukiessani mietin mikähän mahtoi olla se aavekaupunki, jossa itse kävin just tuossa 35 vuotta sitten ja sieltähän se tuttu nimi löytyikin: Calico.
Sekin oli kiehtova, muttei tuolla tavoin aito kuin Bodie.
Kaikenlaista tuolta näyttää löytyvän! Juuri tuolla ei ole tullut käytyä, mutta aikoinaan Albatros-matkatoimiston Willi Länsi -kierroksella pistäydyimme jossain vanhassa lännenkylässä, jossa vanhojen rakennusten lisäksi oli tarjolla joku näytelty taistelukin tms. Ihan kivaa – vaikkakin turisteja varten tehty!
No sehän on varmaan ollut mielenkiintoinen. Ei tule nyt mieleen paikkoja joissa olisi sellaisia näytöksiä (paitsi Kanarian saarilla näin kerran) mutta varmasti niitäkin on jossain täällä.
Piti vielä palata tähän ja etsiä sen kylän nimi, Calico, ja näytös oli siksi, että satuimme paikalle jonain erityisenä Civil War -päivänä.
Olen tavallaan käynyt aavekaupungissa, Tsernobylissä.
Kultakuumekaupungissa Uuden-Seelannin Arrowtownissa vierailimme. Siellä on pieni, osin kunnostettu kiinalaissiirtolaisten kaupunginosa – muu osa kaupungista hyvinkin tyylikästä
No se vasta onkin erikoinen aavekaupunki! Itsekin joskus haaveilin, että käyn siellä vielä mutta ne haaveet saa kai unohtaa, valitettavasti.
En valitettavasti ole käynyt yhdessäkään aavekaupungissa. Kiinnostaisi kyllä kovasti, ja seuraavaksi, kun sellainen vain sattuisi lähellekään reittiä, niin ilman muuta tulee vierailtua. Yleisestikin muuten tuo kultakuumeen aina kiinnostaisi historiallisesti muutenkin itseäni, siitä omat tietämykset ovat muutaman elokuvan varassa. 🙂
Nämä on kyllä mielenkiintoisia paikkoja, varsinkin kun on näinkin iso ja hyvin säilynyt kaupunki. Joskus on ollut sellainenkin jossa on yksi tai kaksi tönöä pystyssä niin eipä siinä ole paljoa näkemistä. 🙂