Palasimme juuri viikon lomalta Lake Tahoelta. Voi ihanuus! Oli niin mukavaa olla muissa maisemissa hetki ja päästä lähelle luontoa. Ja etenkin oli ihanaa päästä uimaan kristallinkirkkaaseen veteen! Kalifornian ja Nevadan rajalla olevasta Tahoen järvestä olen kertonut teille jo aiemminkin tänä vuonna, sillä olimme siellä silloin lumilomalla. Nyt sen sijaan olimme kesäisissä ja lämpimissä tunnelmissa. Mutta mitä kaikkea mahtui siis viikkoon Nevadan puoleisella Tahoella?
Lake Tahoe on ihan mielettömän kaunis ja kirkasvetinen järvi Sierra Nevadan vuoristossa. Sitä ympäröivät talvisin avoinna olevat laskettelukeskukset. Kesäisin Tahoella uidaan, patikoidaan ja elellään kesämökeillä. Ihastuin tähän paikkaan jo joskus 20 vuotta sitten, kun olin siellä ensimmäistä kertaa vierailulla. Sen jälkeen visiittejä onkin kertynyt melkoinen määrä, ja vuonna 2011 South Lake Tahoe toimi myös häidemme pitopaikkana. Ihan ensimmäistä kertaa majoituimme nyt Kalifornian puolen sijasta Nevadan puolelle, ja samalla tutkimme enemmän sitä puolta järvestä.
SYNTTÄREITÄ JA VESIURHEILUA
Viikko oli täynnä uimista ja kaikenlaisia aktiviteetteja järvellä. Ystävä oli tuonut mukanaan niin boogie boardit kuin puhallettavat kajakit, joten tekemistä riitti. Vanhimmalle neidille vuoden alussa hankitut snorkkelit ja uimakengät jäivät kokonaan käyttämättä, kun korona pilasi matkamme Havaijille. Nyt hän sitten innostui snorklailemaan, ja olisi viihtynyt vedessä vaikka koko päivän. Suurimmat löydöt veden alla olivat sileät valkoiset kivet, pienet kalat ja ravut. Eivät ne ihan yhtä upeita ja värikkäitä tietenkään olleet kuten Havaijilla, mutta tuntuivat riittävän. Viime kevät kun oli tavalla tai toisella raskas lapsille, niin oli ihanaa nähdä kuinka hauskaa heillä oli järvellä. Pienimmäiselle riitti rannalla hiekkakakkujen tekemistä vaikka kävi hänkin kyllä päivittäin uimassa.
Loman aikana vietimme myös pienimmän neidin 3-vuotissynttäreitä. Tänä vuonna nämä kaikki karanteenisynttärit ovat olleet vähän surullista katsottavaa, vaikka lapset ovat tuntuneet olevan tyytyväisiä vähempäänkin. Vanhimman lapsen synttäreillä viime kuussa oli tasan kaksi vierasta; naapurin sisarukset. Mutta se ei näyttänyt menoa haittaavan. Lapset ovat tämän tilanteen ymmärtäneet ja ovat iloisia ihan pienistäkin asioista. Nyt oli mukavaa, että synttärit sattuivat lomareissun ajankohtaan, niin päivä ainakin vähän poikkesi arjesta. Näin pienellä kun ei muutenkaan olisi vielä kovin montaa kaveria, joita juhliin kutsua, eikä meillä ole sukuakaan lähistöllä, saimme ainakin jonkinlaiset juhlat aikaisiksi.
SAVUISIA PÄIVIÄ
Päiviämme Lake Tahoella varjostivat eri maastopaloista tulevat savut, jotka ajoittain muuttivat ilman laadun “epäterveelliseksi” tai jopa “hyvin epäterveelliseksi”. Se oli vähän harmi, sillä koko matkan ajatuksena oli ulkoilla ja uida lasten kanssa. Suurin osa näistä paloistahan sai alkunsa sen upean ukkosen aikana, josta kirjoittelin viime postauksessa. Jouduimme seurailemaan ilmanlaatua ja ajoittamaan ulkoiluja sen mukaan, miten tuulet veivät savuja pois. Välillä olimme sisätiloissa ikkunat suljettuina. Lähellä Tahoeta roihusi Loyalton Fire, jonka tulitornadosta uutisoitiin ihan Suomessakin saakka. Sitten taas kun tuuli kääntyi, se toi mukanaan San Franciscon Bay Arealta useiden maastopalojen savut.
Muutama kirkas ja kaunis päiväkin mukaan mahtui, mutta monena päivänä vuoret peitti harmaa savuverho. Ensin se oli kauempana ja pikku hiljaa hiipi aina vaan lähemmäksi. Joinakin päivinä ehdimme rannalle aamupäivällä kun savu sitten myöhään iltapäivällä teki paluuta. Joinakin päivinä se meni juuri toisinpäin, odottelimme aamupäivän mökillä savun hälvenemistä. Yhtenä yönä heräsimme kuuntelemaan ja katselemaan ukkosta talon parvekkeelle. Se kumisi vuoria vasten komeasti. Öinen vesisade puhdistikin mukavasti ilmaa, ja seuraavana aamuna taivas oli ihan kirkas. Jos ei savusta muuta iloa meille ollut, niin se ainakin värjäsi auringonlaskut aina kauniin punaisiksi.
JA SITTEN TULI VIELÄ RUTTO
Matkamme ihan ensimmäisinä päivinä muuten uutisoitiin jonkun paikallisen sairastuneen Lake Tahoella ruttoon. Mitäs vielä vuosi 2020 voisi tuoda tullessaan? On koronavirusta, lockdownia, etäopiskelua, mellakoita, maastopaloja, epäterveellistä savuista ilmaa, tulitornadoja, murhaaja mehiläisiä ja nyt saatiin vielä rutto kaupan päälle. Ai niin, ja onhan se asteroidikin vielä tulossa sitten marraskuussa. Mitähän sekin ennustaa kun on moisen ajankohdan valinnut, juuri Yhdysvaltain vaalipäivinä? No anyway, ruttoahan esiintyy täällä vähäisessä määrin esimerkiksi oravissa ja muissa metsäneläimissä. Kirppujen mukana se voi kulkeutua myös kotieläimiin tai ihmiseen. Näitä erittäin harvinaisia tapauksia tulee esiin aina silloin tällöin. Edellinen taitaa olla vuodelta 2015 jolloin Yosemiten kansallispuistossa telttaillut lapsi sairastui ruttoon.
✻✻✻
Että sellaista tällä kertaa. Ensi kerralla vähän vinkkejä mitä kaikkea Lake Tahoella kannattaa tehdä tai nähdä. Mitäs teidän viikkoon on kuulunut?
*Olen AirBnB kumppani, ja saatan saada korvauksen varauksista, jotka tehdään tämän linkin kautta. Se mahdollistaa blogini olemassa olon mutta ei nosta majoituksesi hintaa. Me majoituimme tällä kertaa Incline Villagessa, ja tykkäsimme paikasta kovasti.






Onpa kaunis auringonlaskukuva! En yhtään ihmettele, että valitsit sen "pääkuvaksi". Ajoitus on aaltojen osalta täydellinen ja tuo vene jotenkin kruunaa kokonaisuuden.
Aika järkky tuo rutto. Viikonloppuna pihahommia tehdessä hiiri vilisti ohi. Onneksi en ollut lukenut tätä ennen sitä! 😀
Mä niin tahdon Lake Tahoelle! Ja ylipäänsä Kaliforniaan, kauhea ikävä jäytää sinne koko ajan. 😀 Harmi tuo savuverho – samaan törmättiin Yosemitessakin ja niiden samaisten palojen takia jouduttiin jättämään Glacier Pointin haikkaus väliin. Sitä aina välillä unohtaa, miten luonnonoloiltaan rauhallinen paikka Suomi on, kun täällä ei juurikaan tällaisia luonnonmullistuksista johtuvia ikävyyksiä ole. Ja voi rutto sentään. Sopii hyvin tämän vuoden teemaan…
Jotenkin tuo rutto on kuin piste i:n päälle. Siinä on kyllä tauti, josta ei kauhean usein kuule puhuttavan preesensissä. Ja nuo värikkäät auringonlaskut lienevät ainoa positiivinen asia mitä tuosta savusta voi seurata. Savu poislukien maisemat näyttivät kyllä hienoilta. Tulee jotenkin tuosta ekasta kuvasta jokin kasarikomedia mieleen, joskaan en muista elokuvan nimeä.
No älä muuta sano 😂Ei ihan heti tulisi mieleen, että voisi vielä jostain saada ruton. Ihan kuin ei tässä olisi jo tarpeeksi muutakin varottavaa.
Kiva postaus! Meininki näyttää hyvältä ikkunalta "periamerikkalaiseen" kesään. Ja mielenkiintoinen anekdootti nuo ruttotartunnat.
Kiitos. En tiedä kuuluuko nuo kaikki ihan periamerikkalaiseen kesään, mutta meidän kesään nyt ainakin. Elämä New Yorkissa tai vaikkapa Teksasissa on varmaan hyvin erilaista kuin täällä.