Just nyt tuntuu siltä, että äiti on vähän väsynyt! Olen ollut lasten kanssa 24/7 kohta useamman kuukauden. Lähdimme kesäkuun alussa Suomeen ja palasimme takaisin Kaliforniaan kolme viikkoa sitten. Mieheni oli reissussa mukana kolme viikkoa kunnes palasi kotiin töihin, ja me tytöt jatkoimme Suomen lomaa. Tuona aikana kävin kokonaista kaksi kertaa kampaajalla yksikseni, muuten lapsista vähintääkin toinen oli koko ajan mukanani. Kotiin päästyäni alkoi tuntumaan, että yhdellä parin tunnin kynsisalonkireissulla ei vielä päätä nollata. Nyt tarvitaan vähän isompi repäisy äidin omaa aikaa. Miten ihmeessä ne yksinhuoltajavanhemmat joilla ei ole lähellä perhettä tai sukulaisia, oikein jaksaa? Meilläkään ei ole perhettä täällä apuna, mutta meitä on sentään kaksi.
ENNEN NÄMÄKIN ASIAT OLIVAT ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄ
MEIKKAAMINEN
Kahden lapsen kanssa reissussa olo on tietenkin todella antoisaa mutta samalla kiireistä. Siinä vaiheessa kun jonnekin pitää lähteä ja on saanut molemmat neidit lähtökuntoon; aamupalat tai muut on syöty ja laukussa on ne tavarat mitä tarvitaan, ei olekaan enää aikaa itselle. Yleensä ehdin juuri ja juuri heittää vaatteet päälle. Ei siis kannata haaveillakaan meikkaamisesta tai hiusten kanssa pipertämisestä, ja monesti syön itse vasta autonratissa. Kuulostaakohan tämä kenestäkään muusta tutulle, vai olenko se vain minä, joka kuljen tukka pystyssä vanhoissa verkkareissa? Natural look on ollut tänä kesänä hittini, halusinpa sitä tai en.
SUIHKUSSA KÄYMINEN
Peseytymisestä onkin hetkessä tullut kaikkien muiden etuoikeus. Pienen vauvan kanssa oli vielä suhteellisen helppoa; ei muuta kuin sitteri kylppäriin ja suihku päälle. Vauvan mielestä lasista suihkuseinää pitkin valuvat vesipisarat olivat kauhean jänniä. Mutta mihin laittaa ympäriinsä viilettävä 1-vuotias teräviä kulmia täynnä olevassa hotellihuoneessa? Tietenkin olisi helppoa käydä suihkussa vasta kun lapsi nukkuu, mutta sittenpä ei enää saa hiuksia kuivattua kun fööni pitää niin kamalaa meteliä. Viikonloppu kun tulee ja mies voi katsoa lapsia, suihkuilen huoletta niin kauan että muutun rusinaksi. Ei muuta kuin ovi lukkoon ja hana täysille! Ihana vapaus! Ainakin oppii arvostamaan sitä 10 minuuttista ihan eri tavalla kun saa vapaasti nauttia lämpimästä vedestä.
SYÖMINEN
Äidithän syövät aina silloin kun vain kiireiltään muistavat tai ehtivät, ja useimmiten vasta siinä vaiheessa, kun ruoka lautasella on jo kylmää. Automatkalle tai lennolle, tai minne tahansa lähdettäessä, laukussa on takuulla lapsille jotakin evästä ja naposteltavaa, mutta eipä taida taaskaan olla äipälle mitään. Sehän tietenkin unohtui. Ja yhdentoista tunnin lennolla sylilapsen ja 6-vuotiaan kanssa syömisestäkin tulee taitolaji. Pöytähän ei aukea alas kun on lapsi sylissä, joten on pidettävä kaksi tarjotinta päällekkäin toisella pöydällä ja syötävä vuorotellen. Samalla pitää sekä hoputtaa 6-vuotiasta syömään (että ehdimme molemmat syödä ennen kuin tarjottimet kerätään pois) että varoa ettei kuumat ruoat kaadu lasten päälle. Vauva yrittää tietenkin tarttua joka tavaraan mikä lähelle tuodaan. Pyysin lentoemännältä puoli lasia punaviiniä hermojen lepuuttamiseen. Se oli kumottava yhdellä kulauksella tai muuten sekin olisi ollut jonkun sylissä.
NUKKUMINEN
Iloisena yllätyksenä meidän 1-vuotias neiti nukkui ensimmäistä kertaa kokonaisen yön omassa sängyssä heräämättä kertaakaan viime viikolla. Jihuu! Tietysti se oli vain yhden yön ilo, mutta ehkä pikku hiljaa siitäkin tulee pysyvä tila. Vaikkei tämä lapsi olekaan ollut yhtä hyvä nukkuja kuin esikoisemme, en ole kantanut tästä suurta huolta tai tehnyt mitään unikouluja sun muita. Asiat etenevät omalla painollaan ja lapset kasvavat. Nyt nautitaan vauva-elämästä, vaikka se sitten tarkoittaisikin vajaita yöunia äidille. Selvisin ensimmäiset vauvan kuukaudet kahvin ja karkkien voimalla, sen jälkeen helpotti vähän. Mutta enemmän kuin unta, kaipaan omaa aikaa. Sitten kun olisi mahdollisuus mennä aikaisin nukkumaan, eihän sitä tietenkään malta, kun pitää ensin siivota keittiö ja valmistella toiselle lapselle eväät kouluun, ja sitten istua punaviinilasin kanssa blogin ääreen.
Mutta sellaistahan se on, äitiys! Ja päivääkään en vaihtaisi pois, tietenkään!
Lisää vinkkejä lasten kanssa reissamiseen täältä: Vauvan tai lasten kanssa lennolle
SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ…
En ihmettele, että väsyttää. Omat lapset ovat jo aikuisia mutta mielen sopukoihin on jäänyt muistoja niiltä ajoilta kun olivat pieniä, alle kouluikäisiä. Muistan eräänkin kerran, kun mies oli reissussa ja olin lähdössä lasten kanssa ulos. Vanhempi paiskasi oven kiinni ja minulla tietysti laukku, avaimet, rahat ym sisällä. Nuorempi onneksi rattaissa ulkona. Naapurissa asuva tuttu majoitti meidät päiväksi kunnes saimme talonmiehen kiinni (hän lomaili Lapissa mutta järkkäsi jonkun avaamaan meille oven). Että oi niitä aikoja 🙂
Huh huh, kaikkea sitä sattuu. Olen muuten monesti miettinyt, että onneksi täällä Kaliforniassa ei voi käydä noin. Kaikki ovet pitää nimittäin lukita avaimella. Suomessa olen kyllä jättänyt itseni monia kertoja kämpästä ulos joten varmaan olisin täälläkin jos voisi.
Hauskasti kirjoitettu juttu, kiinnostavaa välillä kurkistella tällaisten tekstien muodossa ihan erilaisiin elämäntilanteisiin kuin mitä itsellä on! 😀 varmasti tuotakin aikakautta sitten parin vuoden päästä muistelee lämmöllä.
Kiitos Emilia! Ihan varmasti, ja jo ensimmäisen lapsen myötä on huomannut, että sitä on kyllä unohtanut ihan tyystin millaista on elää vauvan kanssa. Aika kultaa muistot, niinhän sitä sanotaan.
Kuulosti tutulta meiningiltä. Olen yksinhuoltaja ja matkailen pääosin yksin lapsen kanssa. Usein meidän mukana matkassa myös kummityttöni. Kahden kanssa välillä helpompaa kuin yhden kun sitten heillä on seuraa toisistaan. Mä en ole koskaan meikannut, mutta sellaisen eron huomasin arjessa ja matkailussa, että koruja en enää käytä. En vain ehdi laittamaan ja valitsemaan niitä.
Kiitos kommentista Rosa! Ja hatunnosto sinne! Vähän isompien lasten kanssa on tosiaan helpompaa jos heillä on seuraa, esim. meidän 6-vuotiaan kanssa on juuri näin. Vauvalle ei vielä juuri muu seura kelpaa kuin äiti.
Tämä oli tosi hauska juttu! Ja tästä huokui väsymys! 😀
Tuo lentokoneessa syöminen ja punaviinin huitaisu kerralla napaan, oli kyllä niin elävää elämää, että siitä mulla ei ole mitään kokemusta.
Onneksi ne lapset kasvaa! 🙂
Kiitos Anna! Kyllä sitä jollakin tapaa on väsynyt vaikkei tietenkään vauva-vuodesta haluaisi mitään poiskaan. Onneksi kasvavat, joskus turhankin nopeaan.
Täältä myös täydet sympatiat! Toisin kuin Kati, minä taas kasvatin ehkä toisen lapsen kohdalla hiukset pitkiksi, koska A) en ehtinyt koskaan kampaajalle B) ne oli helppo vetää nutturalle pään päälle. Omista vaatteista olen ajatellut, että plussan puolella ollaan, jos olen muistanut ylipäätään laittaa vaatteet päälle. Mutta onneksi homma helpottuu: nyt lapset ovat 3-, 7- ja 10-vuotiaat, ja viihtyvät jopa pitkiä aikoja keskenään. Toki isommilla alkaa olla myös isot murheet, mutta ne kyllä jaksaa selvittää, kun sentään saa nykyään käydä vessassa rauhassa.
Kiitos Katja! Minullakin on tuota ongelmaa, että en kertakaikkiaan ehdi kampaajalle. Ha ha… on tosiaan hyvä, jos muistaa edes pukeutua.
Samaistun, vaikka meillä onkin vaan yksi lapsonen. Me ollaan miehen kanssa tultu jo ajat sitten siihen tulokseen, että tämä rakkauspakkaus jää meidän ainokaiseksi. Ei vain ole sellaista tunnetta, että pitäisi saada lisää lapsia. Eikä haluta tehdä lasta vaan siitä syystä, että saisi jo olemassa olevalle siitä kaverin. Nyt kun yhden kanssa elämä on kivaa ja helppoa, niin ei tee mieli muuttaa tätä kuviota. Voihan tässä mieli vielä muuttua, mutta tällä hetkellä on hyvä näin. Mä alan pikkuhiljaa löytää itseni uudelleen, kun hoitovapaalta pääsi jatkamaan omia juttuja ja lapsi on koko ajan itsenäisempi. Uusi vauva vaatisi sen vauvakuumeen, mutta ei ole näkynyt 😀
Tämän yhden lapsen kanssa reissaaminen on toistaiseksi ollut yllättävän helppoa. Meidän 2v on ollut menossa mukana jenkeissä, Sardiniassa ja Kroatiassa. Sinänsä huvittavaa, kun itse olin 13-vuotiaana ensimmäisen kerran ulkomailla… Uusia seikkailuja odotellessa 🙂
Meillä oli samanlaisia ajatuksia toisesta lapsesta. Mitä enemmän aikaa kului, sitä helpompaa elämä oli. Vaikka toisaalta ajattelimme, että toinen lapsi tulla, niin takaraivossa oli ajatus, että jaksaako taas "aloittaa alusta" koko rulijanssia. Minullakaan ei koskaan ole ollut vauvakuumetta. 🙂 Mutta sitten…
Yhden lapsen kanssa on takuulla stressittömämpää reissata, siitä ei pääse mihinkään. Mutta en koe, että lapsen kanssa olisi mitenkään vaikeaa matkustaa. Ehkä enemmän väsyttävää se on. Varsinkin näin pienen, joka ei vielä nuku täysiä öitä. Minäkin taisin olla yli 10v kun ensimmäistä kertaa pääsin ulkomaille. Maailma muuttuu… 🙂
Tsemppiä! Uskon että lentokoneessa voi olla haastavaa pienten kanssa, hyvä veto ottaa rauhoittava viinilasi itselle hetkeksi 🙂
Kiitos! Kyllä viini teki tuossa tilanteessa terää, vaikka näin yleisesti ottaen mielestäni lento meni ihan sutjakkaasti. 🙂
Kaikki sympatiani teille! Minulla on myös kaksi pientä lasta (3v ja 5v) eikä juurikaan tukiverkkoa. Mä leikkasin toisen lapsen kohdalla hiukseni lyhyeksi, kun huomasin pitkän tukkani syöpyneen sykerölle päälaelle, oltuaan ihan liian monta päivää putkeen samalla nutturalla. Voi, kun olisin osannut napata itselleni välipalaksi vaikka banaanin, mutta liian usein (varsinkin kuopuksen vauva-aikaan) lounaaksi meni suklaalevy. Usein jostain jemmasta salaa naposteltuna.
Reissut lasten kanssa on ihania, mutta ah, niin raskaita. Asunnolta lähtemiset on yleensä kaikkein haastavimpia: aina jollain on lähdön hetkellä kakkahätä, lippis on hukassa ja juuri kun päästään liikenteeseen, joku ilmoittaa tärkeimmän lelunsä jääneen asuntoon, jota ilman ei kerta kaikkiaan voi lähteä. Eikun hakemaan… Kun päästään taas etenemään, toisellekin tulee kakkahätä. Siis taas takaisin…
Ja usein tarvitsisi loman lomaltapaluun jälkeen. 😀
Kiitos Kati! Tuo lomaltapaluuloma olisi ihan huippu. Se pitäisi antaa kaikille äideille jotka puurtavat sen eteen, että lapsilla on lomilla hyvä olla. Toivottavasti teillä jo helpottaa kun lapsille ikää tulee lisää. Kuulostaa hurjalle tuo nuttura-juttu!
En yhtään ihmettele, jos äiti on vähän väsynyt. 1-vuotiaan kanssa väsyy, vaikka olisi kokoajan kaksi vanhempaa hoitamassa. Minusta se on kaikista haastavin ikä, kun ymmärrystä ei vielä ole paljoa, mutta intoa ja seikkailunhalua sitäkin enemmän. Nostan hattua, että olet selvinnyt pitkästä lentomatkasta kahden lapsen kanssa, joista toinen se tosiaan haastavimmassa iässä oleva.
Mutta ne vuoden kyllä menevät nopeasti. Minä lähden marraskuussa kolmen lapsen kanssa reissuun, mutta kun lapset ovat jo 7-, 10 ja melkein 12-vuotiaat, niin matkailukin on jo ihan rentoa. Ainoa haaste on se sovun säilyminen lasten kesken…
Kiitos Christa! 6-vuotiaasta onkin jo yllätävän iso apu, varsinkin tuolla lennolla. Mutta kyllähän se toki on haastavaa kun ei ole sitä toista syliä minne lapsen laittaa jos vaikka itse haluaa syödä tai käydä vessassa. Sen verran kova kiemurtelija 1-vuotias on jo, ettei toinen lapsi välttämättä saa häntä pidettyä. Onneksi meillä oli mennen tullen yölento, eli uni tuli molemmille lapsille jossain vaiheessa lentoa.
Se on totta, että vuodet menee todella nopeasti. Siksipä en ota stressiä tästä. Hyvää matkaa teille… omine haasteineen! 🙂