Nyt kun shelter-in-place määräyksestä johtuen emme ole voineet lähteä kovin kauas omasta kunnastamme, olemme tutkiskelleet sitten lähimaastoja. Shelter-in-place on meillä voimassa edelleen toukokuun loppuun saakka vaikka muuten monia paikkoja onkin jo alettu availemaan. Kotona olo on siis tuottanut tulosta ja San Franciscon Bay Arean koronatapaukset ovat pysyneet aisoissa. Sairaaloissa on ollut hyvin tilaa, ja viime viikolla alettiin jo käynnistellä muutakin hoito-ja leikkaustoimintaa eri sairaanhoitopiireissä. Se on mielestäni aika tärkeä asia, sillä monet muut hoidot oli laitettu tauolle, ja koska sitä korona piikkiä ei täällä koskaan tullut, hoitohenkilökuntaa on jouduttu jopa lomauttamaan. Toivotaan, että hyvä suunta jatkuu vaikka yhteiskunta pikkuhiljaa avautuu, ja mekin pääsemme liikkumaan jatkossa vähän kauemmaksikin kotoa.
Lähipuiston lisäksi me kävimme tällä viikolla tiirailemassa vesilintuja Don Edwards San Francisco Bay National Wildlife Refugessa, eli San Franciscon lahdella olevalla luonnonsuojelu alueella. Se tunnetaan sen useista vesilinnuista samoin kuin sen lähellä olevista suola-altaista. Kyllä, San Franciscon lahti on aikoinaan ollut suuri suolantuottaja. Näin paikallisten keskuudessa aluetta kutsutaan nimellä Marsh. On ihan uskomatonta, että tämä paikka löytyy käytännössä meidän kaupungista mutta en silti siellä koskaan käynyt. No, nytpä tähänkin asiaan tuli muutos!
DON EDWARDS SAN FRANCISCO BAY NATIONAL WILDLIFE REFUGE
Väkimäärän rajoittamiseksi monet ulkoilualueet ovat sulkeneet parkkialueet vaikka ulkoilu muuten onkin niissä sallittua. Niinpä meidänkin reitti piteni hiukan kun kävelimme ensin alueen portilta sen parkkipaikalle, ja siitä lähdimme sitten itse maastoon. Koronasta johtuen myös Visitor Center ja vessat olivat suljettuna. Tutkiskelimme hetken luonnonsuojelualueen eläimistä kertovia kylttejä ja karttaa, ja valitsimme sitten itsellemme sopivan reitin. Polkuja kulkee sekä heinikkoisilla kukkuloilla, että itse vesistön luona, ja ne kaikki sopivat hyvin sekä lastenrattaille, että vaikka maastopyörälle. Ensi kerralla taidankin ottaa isommalle lapselle pyörän mukaan. Lähdimme siis kiertelemään ja katselemaan millaisia eläimiä löytäisimme.
Kiersimme lenkin kukkuloiden poluilla ja päädyimme lahden reunalle. Vesistöjä pääsee ylittämään sinne rakennettuja siltoja pitkin, ja vaikkei paikka välttämättä ole mitenkään kauhean kaunis, siellä voi päästä näkemään useampia uhanalaisia eläimiä. Niistä mainittakoon Western snowy plower (jonka nimeä suomeksi en löytänyt), ja räikkäluhtakana (California Clapper Rail), jonka olen itseasiassa bongannut useastikin talomme takana virtaavassa purossa. Lintubongarit, korjailkaahan näitä nimiä jos ne nyt menivät ihan väärin! Alueella on joka tapauksessa bongattu jopa 280 erilaista lintulajia, ja silloin tällöin siellä voi nähdä myös hylkeitä. Paikalla tykkää oleskella muun muassa pitkäjalkainen Black-necked stilts ja Great egret, eli jalohaikara. Sellaisen mekin onnistuimme nyt näkemään mutta muuten saldo tällä reissulla jäi sangen laihaksi. Laihemmaksi mitä takapihalla olevassa purossamme… ha ha. Ilonamme olivat kuitenkin näin keväällä iloisesti lentelevät pääskyset.
Vesistöjä reunustavilla kukkuloilla elää myös kaikenlaisia muita eläimiä. Maaoravia ja niiden koloja tuntui olevan pilvin pimein, ja ilmeisesti myös uhanlainen hiirilaji; Salt marsh harvest mouse asustelee siellä. Näin keväällä jos on onnekas, voi päästä näkemään vilaukselta kettuäidin pentuineen, mutta yleisempää on kyllä törmätä jäniksiin ja jopa käärmeisiin.
San Franciscon lahden alue on siitä mielenkiintoinen paikka, että vaikka ollaan useamman ison kaupungin reunamilla, niin täällä on kuitenkin paljon luontoa lähellä. Täällä lahden eteläkärjessä, missä tämä luonnonsuojelualue sijaitsee, on kaksi paljon käytettyä isoa siltaa. Itsekin tapasin ajella niistä toista pitkin töistä kotiin katsellen samalla näitä suola-altaita ja lintujen suojelualueita. Siinä mielessä on vähän harmi, että tällä lenkillä joutuu kuuntelemaan liikenteen melua ja katselemaan kauempana ajelevia autoja, mutta muuten ihan kiva paikka ulkoilulle tämäkin. Ja varmasti unelmapaikka monelle lintubongarille! Tulemme tänne varmasti takaisin jossain vaiheessa ja kierrämme ehkä pidemmänkin lenkin.
Onko nyt karanteenin aikana teille tullut vastaan paikkoja lähialueilta, joissa ette ole jostain syystä ennen käyneet? Vai lähdettekö aina kauemmaksi ulkoilemaan?
SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ…
Olipas ihana postaus. Luontokohteet on mielenkiintoisia.
No voi kiitos 😊Meidän suurin intohimo matkailussa taitaa kyllä olla luonto.
Ihanan maagiset värit näissä kuvissa 🙂
Jos jotain hyvää tästä nykytilasta hakee niin ihmiset ovat varmasti alkaneet antamaan enemmän arvoa luonnossa liikkumiselle ja toisaalta sellaisille kotoisille tekemisille ja rauhoittumiselle. Ja toisaalta juuri lähialueiden kohteet tulevat monelle nyt tutuiksi.
Kiitos Reeta! Se on varmasti ihan totta ja siinä mahdollisesti lähialueen matkailu hyötyy myös. Ainakin sellaisilla paikoilla, jonne ei yleensä paljon tulla kauempaa.
Tykkään kaikesta luontoon liittyvästä todella paljon, perehdyn matkakohteisiin todella paljon ja olen käynyt San Franciscossa kahdesti, vaan enpä ollut kuullutkaan tästä. Vaikka saldonne jäikin kohtuu laihaksi, niin seuraavan kerran San Franciscossa vieraillessa tämä täytyy ilman muuta sisällyttää ohjelmaan ja olla paikalla heti varhain aamulla.
Me samoin. Luonto on aika usein (ellei jopa melkein aina) suurin innoittajamme matkakohteiden valinnassa kun lähdetään jonnekin reissuun. Ehkä meidänkin pitäisi kokeilla mennä tuonne aamulla niin nähtäisiin enemmän eläimiä.
Luontokohteet on aina ihania varsinkin lasten kanssa. Mieluummin vähän eläimiä ihmeteltävänä omassa elinympäristössään kuin paljon ahtaissa tiloissa.
Olen samaa mieltä! Eläimiin ja luontoon ei kyllästy koskaan, ja lapsia ne aina kiehtoo.