Viime maanantaina täällä Yhdysvalloissa vietettiin Martin Luther Kingin päivää, mikä tarkoitti kolmipäiväistä viikonloppua monille. Koska vanhempi tyttäremme on jo pitkään hinkunut lumelle leikkimään, ja sitä kun harvemmin täällä meilläpäin satelee, päätimme ajella Sierra Nevadan vuoristoon Lake Tahoelle viikonlopuksi. Lake Tahoe on suosittu lomakohde niin laskettelijoiden kuin mökkeilijöidenkin kesken, sillä se tarjoaa takuulla jokaiselle jotakin. Meille Lake Tahoella on aina ollut erityinen merkitys, sillä menimme aikanaan naimisiin järven rannalla olevassa pikkukappelissa. Muutenkin olen viettänyt paljon aikaa Tahoella jo ennen kuin muutin Kaliforniaan. Oli ihanaa palata noihin tuttuihin maisemiin!
Reissupäivämme alkoi melkoisella kaaoksella, sillä edellisen illan lumimyrsky oli katkaissut kaikki tiet ylös vuorille, ja pienin neitimmekin oli juuri sairastunut. Tämän lisäksi jouduimme aamun aikana luopumaan koiravanhuksestamme, joka jo oli pitkään sairastellut. Se oli iso päätös, joka varmistui lopullisesti vasta edellisenä päivänä, vaikkakin sitä oli mietitty jo viikkotolkulla. Mutta joskus on vaan pakko ymmärtää luopua. Äkkiseltään voisi ajatella, että olipas huono ajoitus, mutta matka antoi ainakin lapsille muuta ajateltavaa. Koiranhoitajaksi tulossa ollut ystäväni tuli meille sitten talovahdiksi, ja onhan meillä vielä persialaiskissamme, Misha, joka myös kaipaa seuraa. Ihan kuin niitä sekavia ja surullisia fiiliksiä ei ollut jo riittävästi lähtöpäivälle, vaan tosiaan, edellisenä iltana taaperollemme nousi kuume. Niinpä jouduimme miettimään ihan viimeisiin minuutteihin asti, lähdemmekö reissuun vai jäämmekö vain kotiin. Isompi lapsikin meni aamulla kouluun sillä ajatuksella, että ehkä tulen hakemaan hänet kesken päivän, tai ehkä en.
Lopulta päätimme, että lähdemme kuin lähdemmekin matkaan. Teiden luvattiin olevan auki iltapäivään mennessä, ja heitimme takalunkkaan ketjut sen varalle, että niitä vielä tarvittaisiin. Lapsen kuumekin hellitti, ja hän alkoi leikkimään kuin ei mitään. Emme me kuitenkaan minnekään ihan korpeen olleet menossa vaan South Lake Tahoe on ihan kunnon kaupunki, jossa on lääkärit ja sairaalat. Onneksemme sellaisia ei kuitenkaan tällä matkalla tarvittu, vaan kuumetauti oli pian selätetty. Perille päästiin pimeän tullen, vaikkakin myöhemmin kuin alunperin oli ajateltu. Jouduimme siis ajamaan mutkaisen vuoristo-osuuden tiestä pimeässä, mutta onneksi tiet olivat siihen mennessä jo hyvässä kunnossa. Ja sitten oltiinkin valmiina viikonlopun viettoon.
Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan tosi tapahtumarikas vaikka pienet sairastelut vielä varjostivat hauskanpitoa. Kirjoittelen varmaan vielä tarkemmin kaikesta, mitä Lake Tahoella voi talvella tehdä, mutta meille siis se lumella olo oli ykkösjuttu. Ilman laskettelua siis. Lake Tahoehan on erityisen suosittu laskettelijoiden keskuudessa, sillä lähistöllä on useampi laskettelukeskus. Suomen huippu snoukkaajatkin muuten harjoittelevat usein Tahoella. Me laskimme sen sijaan mäkeä pulkalla, teimme lumiukkoja ja kävimme luistelemassa. Lapsilla oli erityisen hauskaa, sillä mukana oli myös ystäväperhe, ja tekemistä riitti niilläkin hetkillä kun emme olleet ulkona.
Ihan nyt en Winter Wonderlandiksi tämän viikonlopun maisemia luokittelisi vaikka lunta olikin vasta satanut. Lauantaina meitä tervehti ihana auringonpaiste, joka sulatti lumet puista heti kättelyssä, ja jouduimme vähän vähentämään vaatetustakin ulkona ollessa. Sunnuntaina oli sitten pilvisempää, mutta osa lumesta oli ehtinyt muuttua sohjoksi, ja teillä kävelessä sai varoa vesiputteja. Mutta meidän tarpeisiin tämä vähempikin lumi riitti, ja siitähän tietysti syntyi helposti lumipalloja ja ukkoja ja vaikka mitä.
Viikonlopun aikana kun pienimmäinen parantui, alkoi sitten vuorostaan mies yskimään ja voivottelemaan vetämätöntä oloa. Onneksi olin lähtiessä pakannut mukaan kuumemittarit sun muut, ja apteekkikin oli ihan hotellimme vieressä. Ensin ajattelimme, että hänen tukkoisuus johtui vain hotellimme alakerrassa olevasta tupakansavusta, sillä asustimme osavaltioiden rajalla olevassa kasinohotellissa. Mutta edelleen hän potee samaa flunssaa ja nyt on sentään jo torstai. Tahoella osavaltion rajan yli hypätessä ollaankin Nevadassa, ja siellä pätevät eri lait kuin Kaliforniassa. Tupakointi on laajalti sallittua ravintoloissa, ja uhkapelureille on heti rajan tuntumassa näitä kasinohotelleja.
Tahmeasta alusta ja sairastelusta huolimatta, viikonloppu oli kuitenkin varsin onnistunut, ja todellinen lasten loma. Tällaisia lasten toivomia matkoja pitäisi varmaan tehdä vähän useamminkin kun aikuisillakin oli lumella niin hauskaa!
SAATTAISIT TYKÄTÄ MYÖS NÄISTÄ…
Tahoe on kyllä ihanaa aluetta!
Harmi että oli noin huolta ja murhetta reissuun lähteissä, mutta oot varmasti oikeassa että tuollainen reissu sai sitten vähän ajatuksia pois perheenjäsenen menetyksestä. Osanottoni <3
Kiitos Katja. Kyllähän tähän oltiin varauduttu, sillä oli koira oli jo vanha ja sairas, mutta ei se tietenkään mikään kiva juttu ole. Onneksi päästiin kuitenkin tien päälle koska matkasta tuli ihan kiva.
Vaikea uskoa että sanon näin, mutta mä kaipaan lunta! Tämä Helsingin jatkuva vesisade ja ankeus on paljon pahempaa kuin luminen pakkastalvi. Näistä kuvista tuli kiva talvifiilis, tuo pulkkamäki varsinkin oli aivan mainio!
Ikävä kuulla koirasta, itsekin tiedän miltä lemmikin menettäminen tuntuu. Onneksi teille jäi vielä kissa!
Kyllä voin hyvinkin uskoa. 😊Itse kun olen ollut 9 vuotta jo Suomesta pois, niin olen alkanut kaipaamaan lunta. Ja varsinkin jos olisi vain sadetta ja kuraa, niin vaihtaisin sen vaikka heti lumeen.
Otan osaa koiraystävänne poismenon johdosta. Sattuipa niin, että omakin koiravanhus jouduttiin lopettamaan viikko sitten viikonloppuna, joten on tuoreessa muistissa asian läpikäyminen.
On kuitenkin ihanaa, että reissustanne tuli näin onnistunut kaikesta huolimatta. Paikka näyttää kuvissa miellyttävältä, erinomaiselta viikonloppuretkikohteelta!
Kiitos. Ja osanotto sinne myös! Kyllähän sellainen asia painaa sydäntä. Lake Tahoe on kyllä ihana paikka ja siellä helposti huolet unohtuu.