Oletko koskaan käynyt kääpiömetsässä? Kuulostaa erikoiselle, eikö vaan? Road tripillämme Kalifornian pohjoisrannikolla lähdimme patikointiretkelle Van Damme State Parkiin ja törmäsimme siellä sattumalta tälläiseen meille ennestään outoon ilmiöön.
Lähdimme ensin metsään pienelle patikkaretkelle Fern Canyoniin tietämättä juurikaan mitä polulla tulisimme näkemään. Saimme toki matkaan kartan puiston vaellusreiteistä, mutta siinä ei juurikaan näkynyt mitään erityistä paikkaa jonka olisimme halunneet nähdä. Tie jota pitkin lähdimme, seurasi kaunista puroa ja kapeni nopeasti pieneksi poluksi, jonka olivat pitkälle vallanneet erilaiset kasvit. Heti reitin alussa oli varoituskyltti, että maastossa saattaisi olla Poison Oak -nimistä myrkyllistä kasvia. Poison Oak ja Poison Ivy ovat aika yleisiä Kalifornian metsissä. Niinpä jouduimme olemaan erityisen varuillaan mukana olevan 4 -vuotiaan neidin poukkoillessa sinne tänne.
Poison Oak (suom. myrkkymuratti) erittää myrkyllistä öljyä nimeltään urushiol, jolle suurin osa ihmisistä on allergisia. Koko kasvi juurista lehtiin ja varteen on myrkyllinen. Pienikin kosketus niihin voi saada aikaan kutisevan allergisen reaktion, joka myöhemmin voi muuttua punaisiksi paukamiksi tai vesirakkuloiksi. Moni levittää kosketuksen jälkeen tietämättään öljyä ympäri vartaloaan, tai vaatteisiinsa josta se sitten levittyy iholle. Ihottuman saaminen on hyvin yksilöllistä, ja jotkut saavat sen heti muutaman tunnin kuluessa kun jotkut vasta jopa viikon kuluttua. Ensi hoitona ihottumalle kannattaa ottaa lämmin suihku, ja sitten pitää huoli siitä, että kaikki vaatteet tulee pestyä. Ihottuma menee yleensä ohi itsekseen mutta vakavampien oireiden ilmetessä on tietenkin syytä mennä lääkäriin.
Polku muuttui koko ajan vaan vaikeammaksi sillä kasveja roikkui jo päämmekin päällä. Emme ole ikinä nähneet niin paljon Poison Oakia kerralla, sitä tuntui olevan ihan joka puolella. Päätimme siis kääntyä takaisin ja etsiä jonkun toisen patikkareitin. Aikaakaan ei ollut enää paljoa ennen pimeän tuloa. Näimme kartasta, että puiston toisessa laidassa oli Pygmi Forest eli kääpiömetsä. Se kuulosti sen verran erikoiselta, että päätimme kurvata sille puolelle äkkiä autolla, ja käydä katsomassa millaiselta kääpiömetsässä näyttää.
Maaperä jolla kääpiömetsä (Pygmy Forest) sijaitsee, oli kerran meren pohjaa. Maan kohotessa syntyi eräänlaisia portaita, ja jokainen alempi porras on tuhansia vuosia ylempää porrasta vanhempi. Kääpiömetsät syntyivät koska ylimmät näistä portaista omaavat vanhimman maaperän, eikä se pääse uusiutumaan. Niille ei valu uutta maata tai ravinteita ylemmiltä portailta, ja sen lisäksi maa on erittäin hapokasta. Kasvit ole pystyneet kasvamaan täyteen mittaansa koska maaperä on köyhää. Esimerkiksi monet metsän mäntypuista ovat satoja vuosia vanhoja, mutta vain noin metrin korkuisia. Toinen tunnettu lajike alueella on Mendocino Cypress jonka ”puut” ovat myös satavuotiaita.
Reitti kääpiömetsään on rakennettu lankuista sillä metsä on niin tiheää, että polut siellä eivät varmaankaan kauaa pysyisi näkyvissä. Kasvit yrittävät vallata myös tätä rakennettua polkua, mutta luultavimmin joku käy aika ajoin siistimässä kävelysiltaa. Kävelyreitti ei ole kovinkaan pitkä, vain noin vajaa puoli kilometriä, ja sopii hyvin myös liikuntaesteisille. Ensin meidän oli vaikeaa nähdä mitkä kasveista olivat niin sanottuja kääpiöpuita, sillä seassa kasvoi muutakin kasvillisuutta, mutta kyltit kertoivat kattavasti kasvien tarinan. Oli kummallista ajatella kuinka vanhoja nämä puut todellisuudessa olivat, koska ne eivät oikeastaan edes näyttäneet puilta.
Kääpiömetsä on erikoinen ja oikeastaan historiallinenkin paikka. En ehkä varta vasten tämän takia ajelisi useampaa tuntia, mutta jos sattuu olemaan alueella ja on aikaa, on tämäkin ihan mielenkiintoinen pieni hyppäys luonnon rauhaan.
Hui miten jännittävässä paikassa olitte siellä Fern Canyonilla!
Myrkkykasveja ja puumia! Meillä täällä pelätään salakavalia puutiaisia, tuolla vähän helpommin havaittavia vaaroja!
No täytyy tuohon lisätä, että täälläkin on punkkeja. Tosin uskon, että ne on enemmän täällä heinikkoisilla kukkuloilla mitä tuolla rehevässä metsässä. Ei ehkä ihan niin paljoa ole kuin Suomessa koska harvemmin kuulen, että punkki on purrut jotakuta. Täällä ne Lymen tautia eli borrelioosia, kuten Suomessakin, mutta eivät aivokuumetta.
Ei en kestä miten suloinen tuo kääpiömetsä on! En edes tiennyt, että tuollaisia metsiä on olemassa, onkohan jossain vähän lähempänä…(Suomesta siis).
En minäkään tiennyt. Luin, että näitä metsiä on myös Etelä-Amerikassa ja jossain päin Aasiaa. Eli ei kovin lähellä Suomea, vaikkakin Lapin tundra äkkiseltään näyttää aika samalta.
Kääpiömetsän syntyminen on mielenkiintoinen ilmiö ja hauska nimi annettu sille. Vaikka tosiaan suomalaiselle näyttää kovin tutulta kun meillä näitä kitukasvuisia "puita" riittää pohjoisessa varsinkin.
Näin on. Nimi ehkä lupasi enemmän kuin metsä lopulta antoi.
Minä olisin kääntynyt heti kannollani jos olisin nähnyt tuon Puuma-kyltin. Hauska tuo kääpiömetsä, taitaa puut olla niin pieniä että niitä ei saa edes kunnolla näe 😉
Ha ha… en kyllä haluaisi tulla vastakkain puuman kanssa metsässä ollessa. Mutta jos kyltin kohdalla kääntyisi takaisin, niin ei montaa metsää jäisi jäljelle jossa täällä voisi patikoida. Koitan ajatella asiaa niin, että niitä ei juurikaan päivänvalolla kohdata.
Jotenkin kitukasvuiselta metsä tosiaan näyttää. Jotenkin en kuitenkaan kuvista hahmota puiden korkeutta. Ovatko ne siis myös lyhyitä (ohuita ainakin)? Myrkkymuratin saartamaksi en haluaisi! Enpä ollut moisesta kasvista ennen kuullut.
Niitä oli siis jotenkin vaikea erottaa myös paikan päällä. Ne ovat siis alle metrin korkuisia ja ohuita, vaikka ovat jo satavuotiaita. En ensin tiennyt mitä katsoa metsässä, kun luulin, että siellä on enemmän vain jotain pusikkoa kunnes tajusin, että ne juuri on niitä puita.
Luonto on kyllä ihmeellinen. Jotenkin kun on tottunut siihen, että ne sata vuotta vanhat puut ovat metsien jättiläisiä, niin tuollainen kääpiömetsä tuntuu jotenkin nurinkuriselta ajatukselta. Kaikkea sitä oppii!
Ei sitä oikein meinannut ymmärtää. Etsin katseellani koko ajan oikeita puita, vaikka ne kääpiöt oli sitten ihan siinä silmien edessä mutta näyttivät lähinnä risuilta.
Kääpiömetsä ei ehkä ihan avautunut – siis jäänyt kiinnostamaan – mutta pysähdyin tuon myrkkymuratin kohdalle. Sen verran on kasvilla mainetta, että kun sellaisia sattui olemaan myös Kanadan New Brunswickissa Prince Edward Islandille vievän sillan kupeessa, niin meinasivat selvästi monelta sillan ihailijalta vielä mielenkiinnon siinä määrin, että silta jäi toiseksi!
Ei se oikein kunnolla avautunut meillekään. Ihan jännä oli käydä paikalla, mutta en suorilta lähtisi suosittelemaan ellei jo valmiiksi ole alueella. Hassua, että myrkkymuratti oli kiinnostavampi kuin silta. 🙂
Vau, hauska kääpiömetsä! Mielenkiintoinen syntyhistoria myös. Ihan kuin nuo poison oak ja ivy vilahtaisivat aina välillä joissain klassikkodekkareissa..?
Hyvin mahdollista että vilahtavat, sen verran tunnettuja kasveja täällä ne on.
Mielenkiintoista! Mullakin tuli itseasiassa Lapin vaivaiskoivut pygmimetsästä ekana mieleen 🙂 Myrkkymuratti kuulostaa aika hurjalta, enpä haluaisi joutua sen polttamaksi. En edes tiennyt, että sitä on Kaliforniassa, mutta eipä onneksi sattunut reissullamme eteen.
Hyvä että ette törmänneet siihen. Yleensä ainakin luonnonpuistoissa on jonkunlaiset varoituskyltit asiasta, niin osaa sitten katsella vähän tarkemmin ympärilleen.
Hui, minäkin olisin kyllä tuollaisten kasvien luota kääntynyt pois. Ja hyvähän sattuma se tosiaan oli, kun löysitte kääpiömetsän. En olekaan ennen kuullut niistä. Joskin tuli mieleen Lappi ja vaivaiskoivut 🙂
Minullekin tuli mieleen Lappi tuosta kääpiömetsästä. Vaikka se olikin ihan hauska paikka, niin jotenkin tuntui, että tämä on kyllä nähty ennenkin.
Söpö metsä. Jotenkin hassua, että noin viattoman näköiselle kasville voi olla niin pahasti allerginen. Voin vaan kuvitella, miltä ne oireet tuntuisi, kun jo nokkonen aiheuttaa sellasta ärsytystä iholla 😀
Sen takia tämä kasvi onkin niin petollinen, että se ei näytä pelottavalle eikä sitä usein edes huomaa luonnossa. Olen kuullut, että joillakin oireet kestää viikkoja ja on todella kutiava.
Tuollaisia metsiä on muuallakin, esimerkiksi Amazoniassa on kvartsihiekkametsiä, samoin härmässä Rokualla. Ne ovat aina mielenkiintoisia, vaikka karu maaperä tietää sitä, että myös eläimistö on niukkaa.
Mitä tulee myrkkymurattiin, niin me eurot emme ole allergisia sille, kas kun allergia sitä kohtaan kehittyy vähitellen altistuksen myötä. Sitä todellakin tuppaa kasvamaan kaikkialla, mikä pitää tehokkaasti luonnonystävän pois maastosta esimerkiksi karhunvatukan ohella.
Tosi mielenkiintoista. En tiennytkään, että sillä on suomenkielinen nimikin. Lisäsin sen myös tuonne tekstiinikin. Kiitos tiedosta! Täytyypä lukea lisää tuosta altistumisesta, ja siitä, että me ei oltaisi sille allergisia. En ole koskaan tiennyt tuota. Ne lähteet joita luin mainitsi vain, että pieni osa ihmisistä ei ole allergisia. Silloinhan voisi esimerkiksi ajatella, että lapset ei olisi allergisia koska eivät ole vielä ehtineet altistumaan sille. Nyt alkoi kiinnostamaan… 🙂