Vierailimme ystäväni kanssa eilen näytelmäkirjailija Eugene O’Neillin talolla Kalifornian Danvillessä. Olimme alunperin ajatelleet tehdä pienen patikkaretken taloa ympäröivillä kukkuloilla, mutta viimeinen talolta takaisin tuleva bussi olikin yllättäen peruttu. Haimme matkaan kuitenkin eväsleivät, ja sorruimme Danvillen viikonloppumarkkinoilla vielä pullaostoksiinkin, joten saimme nauttia kevätpäivästä O’Neillin puutarhassa.
KUKA IHMEEN EUGENE O’NEILL?
Eugene O’Neill on amerikkalainen näytelmäkirjailija, joka on ainoana amerikkalaisena lajissaan saanut työstään kirjallisuuden Nobelin palkinnon. Hänelle on myönnetty myös Pulitzer palkinto neljänä vuotena. O’Neillin tunnetuimmat näytelmät ovat The Iceman Cometh (ei suomennosta), Pitkän päivän matka yöhön (engl. Long Day’s Journey into Night), Intohimot jalavien varjossa (engl. Desire Under the Elms), Murheesta nousee Elektra (engl. Mourning Becomes Elektra) ja A Moon for the Misbegotten (ei suomennosta). Näytelmistä on myös tehty elokuvia ja jopa sävelletty ooppera. Näyttelijöinä on ollut suuria nimiä aina Sophia Lorenista Jack Nicholsoniin.
O’Neill syntyi vuonna 1888 New Yorkissa. Hän aloitti näytelmäkirjoittamisen 1913 toipuessaan tuberkuloosista. Hän meni elämänsä aikana kolmasti naimisiin ja sai oli kolme lasta. Hänen tyttärensä Oona O’Neill tunnetaan parhaiten Charlie Chaplinin neljäntenä ja viimeisenä vaimona. O’Neillin viimeinen vaimo, Charlotta Monterey oli kotoisin San Franciscosta, mikä lopulta toi heidät Kaliforniaan vuonna 1937. Ja niin O’Neill kirjoitti viimeiset näytelmänsä Kalifornian Danvillessä, ennen kuin hän lopulta menetti kykynsä kirjoittaa kärsiessään Parkinsonin taudista. Hän kuoli 1953 Bostonin Sheraton hotellissa, jonka jälkeen selvisi ettei hän sairastanutkaan Parkinsonia vaan harvinaista geneettistä tautia. Hänen vaimonsa Charlotta julkaisi O’Neillin viimeisen näytelmän; ”Pitkän päivän matka yöhön” vuonna 1956, ja sen sanotaan olevan paras kaikista hänen näytelmistään.
EUGENE O’NEILLIN TAO-TALO
Charlotta ja Eugene O’Neill olivat vahvasti kiinnostuneita aasialaisista kulttuureista ja taiteesta, ja rakensivatkin Danvillen talonsa taolaisen tyylin mukaisesti. Taolaisuus on kiinalainen filosofia ja uskonto, jossa korostetaan muun muassa luonnonmystiikkaa ja yksilökeskeisyyttä. Talossa onkin esimerkiksi tumman sininen katto joka muistuttaa taivasta sekä tummat puulattiat jotka edustavat maata. Yläkertaan johtavia portaita vartioivat kiinalaiset leijonapatsaat, ja puutarhaan istutettu polku menee siksakkia pitääkseen poissa pahat henget. Pariskunta käytti talon rakentamiseen lähinnä O’Neillin Nobelin palkinnosta saamia rahoja.
Talo ei ole jättimäisen suuri, joten sen kaksi kerrosta kiertää vajaassa puolessa tunnissa. Huonekaluista jäljellä on vain ihan murto-osa. Takapihalla voi käydä ihailemassa upeaa maisemaa uima-altaan reunalla sillä talo on korkealla kukkulalla. Vuonna 1980 Tao-talon hallinta siirtyi National Park Servicelle eli paikka on osa kansallispuistosysteemiä. Se sijaitsee kuitenkin siltä kannalta vähän kinkkisessä paikassa, sillä tonttia ympäröi portein vartioitu yksityinen asuinalue. Kuss Streetille ei siis pääse ajamaan omalla autolla, vaan on käytettävä National Park Servicen tarjoamaa bussikyyditystä. Se kulkee yleensä kaksi tai kolme kertaa päivässä Danvillen keskustasta, lisätietoja ja aikataulut löytyvät täältä. Vierailu Tao-talolla kyyteineen on ilmaista. Aivan talon reunustalta aukeaa suuri puisto, Las Trampas Regional Wilderness jonka patikkapolkuja pitkin pääsee myös talolle sekä kävellen että ratsastaen. Jos haluaa vierailla paikalla tätä kautta, on syytä tehdä varaus että puistonvartijat tietävät olla paikalla avaamassa ovet. Talolla toimii myös pieni kirjakauppa josta voi ostaa Eugene O’Neilliin tai kansallispuistoihin liittyviä julkaisuja.
Talon edustalla on myös vaja jossa järjestetään tapahtumia, ja nytkin vajassa oli näytelmää harjoittelemassa ryhmä lapsia. Edempänä on myös O’Neillien dalmatialaiskoiran hauta. Sen luona voi lukea Eugenen rakkaalle koiralleen kirjoittaman ”Viimeisen testamentin”.
Ensi kerralla ehkä suunnittelemme patikointiretken näihin maisemiin. Paikka on nimittäin todella upea, ja kauniina päivänä kukkuloilta voi nähdä todella kauas. Polut kulkevat luonnon keskellä seuraten lehmien laidunmaita. Älä siis unohda sulkea karjaportteja perässäsi! Tälläkin kerralla näimme kauriita, maaoravia ja erilaisia lintuja, vaikka emme käyneet edes pihamaata pidemmällä.
Tätä en ole nähnyt, mutta muutamia kirjailijakotivierailuja on tullut tehtyä, esimerkiksi Myrskyluodon Maijan kirjoittajan Anni Blomqvistin talo Ahvenanmaalla, Karen Blixenin talot niin Kööpenhaminan liepeillä kuin Nairobissa, Hemingwayn talo Havannan lähellä jne. Kivasti niissä on sitä historian havinaa!
Voi tuo Hemingwayn talo olisi kyllä kiva nähdä.
Juu, ei ollut minulle tuttu tämä herra, mutta ei se estänyt lukukokemuksesta nauttimista 🙂 Kiva vierailukohde – ja maksutonkin!
Kiva kuulla että nautit Terhi!
Postauksesi oli virkistävä vaihtoehto, muuten niin takuuvarmojen matkablogien joukossa. On mukavaa kun pystyy sivistämään itseään harrastuksensa varjolla. En valitettavasti tunne kirjailijan töitä, mutta talon ilmapiiri oli hyvin kodikas. Ja on tosi symppistä kun perheen lemmikillekin tehty "testamentti".
Kiva kuulla Heidi! Kiitos kommentista!
Ooo, niin ihanaa! Tällaisiin kohteisiin hurahdan aina. Täydellinen päiväreissu. Kiitokset virtuaalivierailusta! ^_^
Eipä kestä, kiva jos tykkäsit! 🙂 Tämä oli kyllä mukava ja rauhallinen reissu.
Oppisin kyllä uutta 🙂 Tykkään just tälläisistä päiväreissuista, kuulostaa just kivalle päivälle ystävän kanssa.
Minä samoin tykkään kovasti tällaisista. Valitettavasti vaan kaikki päiväseltään nähtävät paikat alkaa olla kohta nähtynä. Täytyy levittää reviiriä vähän.