Vähän Suomen Matkamessujen jälkeen pääsin tutustumaan paikallisiin matkamessuihin täällä Kaliforniassa. Travel & Adventure Show järjestetään vuosittain useammalla paikkakunnalla, ja itse osallistuin San Franciscon alueen show:hun Santa Claran kaupungissa. Messut olivat kaksipäiväiset ja olin mukana lauantaina saatuani messuille pressipassin. Lauantai-aamuna oli myös pressipassilaisille järjestetty oma tilaisuus mutta en valitettavasti päässyt paikalle niin aikaisin.
Ihan ensiksi, messut tuntuivat valtavan isoilta Suomen Matkamessujen jälkeen. Halleja oli useita ja oli vaikea välillä hahmottaa milloin siirtyy messuhallista toiseen. Meteli ja puheensorina oli korvia huumaavaa. Amerikkalaisella tyylillä small talk oli loistossaan eikä esittelypöytien eteen voinut pysähdellä vain katselemaan, jokaisella työntekijällä tuntui olevan sana hallussa ja intoa esitellä omaa kohdettaan. Erityisesti huomioni kiinnittyi lukuisiin valokuvauspaikkoihin. Tällaisia ”kuvauta itsesi tässä” -tyylisiä paikkoja oli pilvin pimein. Jossain kuva oli tarkoitus ottaa itse ja joissakin pääsi kuvattavaksi ja sai mukaansa matkamuiston paperikuvan muodossa. Myös kaikenlaiset kilpailut tuntuivat olevan suosittuja.
Yksi messujen vetonaula oli koekuvaukset Amazing Race -ohjelmaan ja tietenkin ohjelman juontaja Phil Keoghan. Jono koekuvauksiin oli valtavan pitkä ihan koko päivän ja osallistujat olivat kaikki pukeutuneet urheiluasuihin. Itse kävin kuuntelemassa uusiseelantilaisen Keoghanin luennon ”No Opportunity Wasted” (Ei hukattuja mahdollisuuksia) ja pääsin vielä tapaamaan häntä luennon jälkeen. Aikamoinen seikkailija on hänkin ollut nuoruudessaan, ja luentokuvissa vilahti jopa Suomen Lappi. Amazing Racen uusi kausi alkaa huhtikuussa yhteistyökumppaninaan Taiwan.
Kävin kuuntelemassa pari muutakin luentoa joista toinen jäi erityisen hyvin mieleen. Angels Travel Lounge -blogia pitävä Angel Castellanos antoi vinkkejä turvalliseen matkustamiseen sekä tehokkaaseen pakkaamiseen. Erittäin hyviä vinkkejä olikin, ja tätä supliikkia herraa oli ilo kuunnella. Luennosta ei myöskään kuultanut läpi liika kaupallisuus vaikka joitakin hänen käyttämiään pakkaamisen apuvälineitä olikin messuilla myynnissä. Innokkaimmat matkailijat täällä saapuvat luennoille kynien ja lehtiöiden kanssa, ja kirjoittavat kovasti muistiinpanoja luennon aikana.
Olen ollut vuosia messuilla itse töissä ja siitä näkökulmasta kiinnitin nyt huomiota sellaisiin super-messuilijoihin joita en ole koskaan ennen nähnyt. Jotkut kiersivät messuja pienen trolley-laukun kanssa keräten siihen kaikki mahdolliset esitteet ja mainostuotteet. Muutaman kerran näin jonkun kantavan useampaa painavan näköistä messukassia ihan hikihatussa. Minulle jäi hiukan epäselväksi olivatko nämä eläkeiän jo saavuttaneet messulaiset ihan tosi matkalaisia, vai kiinnostiko heitä vain ilmainen tavara. Sellaiseen tahtiin nimittäin katosivat mainoskynät, avaimenperät, lehtiöt ja karkit pöydistä. Jokusen kerran joku jopa kurkotti takaani ottamaan kourallisen tuotteita mukaansa. Jos me Suomessa joskus näitä tavaran kerääjiä karsastimme, niin tämä oli kyllä todellakin potenssiin 3 siitä mitä olen koskaan nähnyt. Eivätkä messuisännät ja -emännät näyttäneet lainkaan närkästyneille, mistä päättelin että tämä taitaa olla aika normaalia.
Muuten messut jäivät mieleen positiivisena kokemuksena. Sain paljon kivoja matkavinkkejä, muutaman hyvän kontaktin ja uusia ideoita reissuille. Ensi vuonna taas uudestaan! Silloin tiedänkin jo mitä odotaa ja on helpompi suunnitella omaa messupäivää sen mukaan.
Ja tässä vieressä vielä messuemäntä Piilaakson malliin. Ihmisen näköinen, puhuva standi. ”Lexi” oli häkellyttävän elävän oloinen esittelijä vaikka sen vartalo olikin pahvia. Toivottavasti ei sentään kaikkia messulaisia tulla korvaamaan tällasilla keksinnöillä.
Ei muuta kuin ensi vuoden messuja odottelemaan!
SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ…
Pakko vielä kertoa, millaisilla messuilla olin viime viikolla Kölnissä. FIBO on maailman suurimmat liikunta-alan messut. Siellä oli 1019 näytteilleasettajaa ja 150 000 kävijää, joista 83 000 ammattilaisia 49 maasta. Osastot oli toinen toistaan hienompia ja isompia, satojen neliöiden kokoisia. Kaikkein hurjimmat hallit olivat lisäravinnehallit. Siellä pauhasi musiikki osastoilla, niukkapukeisia fitnesstyyppejä keikisteli kuvattavina ja sadat ihmiset jonottivat osastoilla päästäkseen kuvaan. Pärjäsimme ensimmäisen päivän 10 tunnin kiertämisen pelkillä patukka- ja juomamaistiaisilla, sillä niitähän riitti!
Kyllä Suomessa voidaan vain haikailla tällaisiä kävijämagneetteja. Kun lähdimme lauantaina lentokentälle ja ns. tavallisten päivät alkoivat, oli moottoritiellä kilometrien ruuhkat messuille.
Enpä ole aiemmin kuullut tuota termiä super messuilijat, hih! Toisaalta Suomen matkamessut kyllä kaipaisi jotain uutta. Ennen sentään esim matkojen aikana oli tarjolla halpoja messuale matkoja. Nyt ei edes niitä. Me olimme messuilla kerran ja petyimme.
Ha haa.. joskus tulee keksittyä uusia nimiä 🙂 Minä olin myös tammikuussa Matkamessuilla ensimmäistä kertaa vuosiin, ja tuntui, että ne eivät ole muuttuneet yhtään vuosien varrella. Uudistusta todellakin tarvittaisiin.
Voin kuvitella miten runsauden pulassa ihmiset vaeltaa, eivät ehdi perehtymään satoihin kohteisiin, vaihtavat ehkä muutaman smalltalkin ja keräävät ainoastaan helposti ymmärrettäviä kyniä 🙂
Kiitos kommentista Teppo!
Hauska lukea muidenkin maiden messutunnelmista! Omaa kokemusta ei ole kuin kotoisilta Matkamessuilta, mutta paljon samaa tuntui sielläkin suunnalla messumeiningissä olevan. Tuo Amazing Race toi varmasti hyvin kävijöitä messuille. Mikähän ohjelma Suomessa keksisi tästä itselleen markkinaraon! Olisi joskus kyllä hauskaa lähteä haistelemaan muidenkin maiden matkamessujen tunnelmia 🙂
Kiitos Noora! Amazing Race todellakin veti ihan mielettömästä porukkaa. Jono tuntui olevan koko päivän yhtä pitkä kun uusia ihmisiä koekuvauksiin saapui.
Sweet! Me ollaan kurvailtu paljon ravintola-, viihde ja baarimessuilla Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Itse organisoin messuja monta vuotta. Vaikka olen matkailualan restonomi, en ole ulkomaille koskaan messuille loikkinut. Blogin starttaaminen olkoon vedenjakaja siis!
Toivotaan näin Mikaela! Olen lähtenyt messuja varten ainoastaan Tukholmaan, en sen kauemmaksi, ja tämä oli vielä kun asuin Suomessa. Nyt oli hyvä tilaisuus käydä katsomassa messut kun ne järjestettiin naapurikaupungissa.
Olipa hauskasti kirjoitettu! Me suomalaiset olemme aina vähän noloina hakemassa ämpäreitä jne. vaikka jokaikinen mainostuote on mainos vasta silloin, kun se on jollekin annettu. Olin pari viikkoa sitten liikunta-alan messuilla Tampereella ammattilaispäivänä ja sain sieltä vaikka mitä ihan itselleni käteen ojennettuna (jumppakuminauhaa, jääkiekkoja jne.). Tuubihuivejakin on ehtinyt kertyä vuosien varrella kymmeniä, joka värissä. Nappaan sitten lenkille aina sävy sävyyn jonkun. 😀 Trolleyn kanssa en sentään ole messuille lähtenyt, mutta kieltämättä aika näppärä idea! 😂
Nuo kuvauspisteet olisi kyllä tosi hyvä juttu, että leviäisivät Suomeen. Joskus tosi harvoin niitä jossain kauppakeskuksissa näkee. Tapahtumissa olen melkeinpä nähnyt vain MyPosesovellusta. Sehän on loistavaa markkinointia, kun voit jakaa kuvasi nätisti somessa.
Kiitos Kylie! Minullakin taitaa olla niitä tuubihuiveja varastossa 🙂 Olen samaa mieltä noista kuvauspisteistä. Ihmiset jakaa nykyään niin paljon kuvia somessa, että sitä kannattaisi ehdottomasti hyödyntää. Matkamessuilla Helsingissä oli muutama photo booth josta sai pienen kuvan mukaansa, mutta sehän ei leviä someen. Sitten oli pari pistettä jossa sai ottaa itse kuvan, mutta niissä ei ollut edes mainintaa kenen piste se on tai vaikka hashtagia jonka voisi liittää kuvaan. Kokkola oli hauskasti osannut hyödyntää tämän.
Tuolla olisin halunnut olla mukana! Vanhana Amazing Race-fanina olisin varmasti nököttänyt heidän standillaan hetken jos toisenkin. Olen tosin joskus katsonut heidän kilpailuhauistaan, että kilpailuun voisi osallistua vain amerikkalaiset… Niin väärin, että!
Tuollaiset Photoboothit ovat kiva keksintö, niitä voisi olla myös Helsingin messuilla enemmän. Ihmisille jää kuva muistoksi käynnistä, ja koskaanhan ei tiedä mitä se tulevaisuudessa poikii… 🙂
Minä olen kanssa joskus katsonut useamman kauden Amazing Racea, ja ehkäpä tänä vuonna täytyy taas innostua katsomaan. Aika hurjia juttuja joutuvat matkoilla tekemään ja pahoin pelkään, että itsellä menisi välillä pupu pöksyyn.