Kummitteleva Harrbådan majakka Kokkolassa

Palataan vielä viimeisiin päiviimme kesäisessä Suomessa. Saimme mukavan yllätyksen kun ennen Kaliforniassa asunut ystäväperheemme saapui Kokkolaan meitä katsomaan. Mietimme mitä kivaa voisimme yhdessä tehdä lasten kanssa jossa pääsisimme samalla purkamaan vähän energiaa, ja päädyimme luontopolulle joka johtaa vanhalle Harrbådan majakalle. 

Näimme majakan tänä kesänä jo kauempaa veneestä kun kävimme Tankarin majakalla vierailulla, ja se on tuttu minulle myös villistä nuoruudestanikin. Silloin, jollakin tuttavallani oli pääsy majakan avaimiin, ja me tietysti odotimme pimeän tuloa ennen kuin livahdimme salaa majakkaan sisälle. Majakasta liikkuu kaikenlaisia kummitustarinoita, joten sinne kiipeäminen tähtitaivaan alla kuutamossa oli aikamoisen jännittävää. Sen koommin en ole Harrbådassa (suomeksi Harriniemi) käynyt, mutta tänä kesänä sain inspiksen käydä katsomassa miltä siellä nykyään näyttää.

RAVINTOLA WANHA ELBASTA LUONTOPOLULLE SAMOILEMAAN

Tiesin että Nuorisokeskus Villa Elban pihasta lähtee luontopolku, jota pitkin pääsee majakalle saakka. Olimme liikkeellä juuri lounasaikaan, ja päädyimme sitten ensiksi kesäravintola Wanha Elbaan syömään kevyen lounaan. Ravintola sijaitsee aivan upealla paikalla meren rannalla, ja käytännössä joka pöydästä on näkymä merelle. Olen ollut joskus näissä tiloissa vieraana häissä. Samoin viereisessä nuorisokeskuksen tiloissa pidetään usein hääjuhlia. Ruoka oli maittavaa ja juuri sopivan kevyttä meille ulkoilua ajatellen. Sitten ei muuta kuin metsään!

Luontopolulle pääsee parkkipaikan toisesta päästä. Alussa oleva kierros kuljetaan puista kävelysiltaa pitkin joka sopii myös liikuntarajoitteisille. Nuorisokeskuksen kesäleiriläiset olivat tehneet sen varrelle hauskan peikkometsän jossa oli nähtävillä kaikenlaisia otuksia ja erikoisuuksia. Sen jälkeen siirryttiin kapeammille pitkospuille joilla juuri ja juuri onnistuin kulkemaan kapeiden lastenrattaiden kanssa. Nämä pitkospuut haarautuvat lintutornille, tai sitten voi jatkaa matkaa majakan suuntaan kuten me teimme. Loppumatka kuljetaan sitten metsäpolkuja pitkin. Alue on tunnettu siellä pesivistä vesilinnuista sekä lepäilevistä muuttolinnusta, joten ennen luontoon lähtöä kannattaa tutkailla missä merkityt reitit kulkevat. Matkalla näimme myös ”Makkaramäen” joka on Krimin sodan aikainen vallitus. 

HARRBÅDAN MAJAKAN MONET KASVOT

Harrbådan majakka on rakennettu 1953, ja se on oikeammin linjaloisto eikä majakka. Kaupunkilaisten suussa se kuitenkin tunnetaan Harrbådan majakkana. Nykyään se toimii vain purjehtijoiden merkkinä sillä se on jäänyt jo varsinaisesta työstään eläkkeelle vuonna 1979. Majakka on päässyt pahoin rapistumaan, ja se on aidattu ettei vain kukaan loukkaisi itseään siitä tippuvien kivien alla. Silti se on jollakin tapaa vaikuttava näky sinistä kesätaivasta vasten. Majakan vieressä on penkki jossa voi istuskella ihailemassa maisemia, tai voi jatkaa matkaa vielä ihan Harriniemen päähän saakka merta katsomaan. 

Muistan nuoruudestani monenlaisia kummitustarinoita Harrbådan majakasta. Niistä kuuluisin lienee tarina Harrbådan neidosta. Tästäkin tarinasta on yhtä monta versiota kuin kertojaakin. Yhden version mukaan majakan edustalle haaksirikkoutui myrskyssä laiva jossa oli mukana vasta vihitty nuoripari. Laivassa ollut nainen hukkui ja kummittelee nyt majakassa. Kaikki majakan ympärillä olevat kivet ovat hänen timanttikorustaan tippuneita timantteja. Toisen version mukaan laivassa ollut mies jätti neidon majakalle sen vartijaksi ja lähti itse merelle. Hän kuitenkin eksyi myrskyssä eikä koskaan palannut. Odotettuaan miestä vuosia, nainen lopulta heittäytyi alas majakan ikkunasta ja kuoli. Joka vuosi samaan aikaan ja samana päivänä voi nähdä Harrbådan neidon hyppäävän alas majakasta. Kukaan ei vaan tunnu tietävän mikä päivä se oikein on. Kolmas tarina kertoo, että Kokkolan Ykspihlajasta lähti auto jossa oli kyydissä useampi mies ja yksi nainen. Tällä reissulla nainen katosi eikä häntä koskaan löydetty. Sanotaan, että miehet tappoivat hänet ja hautasivat majakan maille.

Myös sellainen sitkeä huhu on liikkunut, että alueella on nähty saatananpalvojia, tai että lenkkeilijät ovat nähneet metsissä eläinten sisäelimiä tai puuhun naulattuja kissoja. Nuorena tällaisiin juttuihin uskottiinkin vaikkei niitä kukaan pystynyt todistamaan. Pelkäsimme liikkua tällä alueella pimeän tultua. Joku on sitten jälkeenpäin kertonut mökkiläisten levitelleen kaikenlaisia huhuja toiveissaan pitää uteliaat vierailijat pois alueelta.

Pelottavista tarinoista huolimatta Harriniemi on kiva ulkoilualue. Poluilla on helppo liikkua ja luonnossa on ihanan rauhallista. Lasten kanssa tämä paikka oli aivan ihanteellinen. Meillä oli todella hauska luontoretki ja pääsimme maistelemaan puolukoitakin suoraan metsästä. Sekös oli lapsista hauskaa! Ja täytyy myöntää, että niin oli äidistäkin kun ei ole useampaan vuoteen marjametsälle päässyt. Kyllä Suomen luonto on vaan upea!