Viime toukokuussa pääsimme vierailemaan varsin erikoisessa paikassa. Port Chicago Naval Magazine National Memorial San Franciscon lähellä on sekä muistopaikka Port Chicagon onnettomuuden kunniaksi, että edelleen toiminnassa oleva sotilastukikohta. Sisään ei pääse ihan kuka tahansa eikä milloin tahansa, ja mukana kierroksella on aina opas. Meille kerrottiin, että Port Chicago on kaikista kansallispuistojen yksiköistä vähiten vierailtu. Pääsimme kunnioittamaan paikallista Memorial -päivää, eli kaatuneiden muistopäivää, ja auttamaan lipunlaskussa puoleen tankoon muistopaikalla. Aika mielenkiintoinen päivä!
PORT CHICAGON RÄJÄHDYS
Port Chicagon kaupungissa lastattiin Toisen maailman sodan aikaan ammuksia laivoihin. Heinäkuun 17. vuonna 1944 koko San Franciscon alueen asukkaat heräsivät voimakkaaseen räjähdykseen kun kaksi lastauksessa olevaa alusta räjähti vieden mukanaan 320 merijalkaväen miestä. Sen lisäksi 390 miestä loukkaantui. Port Chicagon räjähdys oli sota-ajan pahin onnettomuus kotirintamalla, ja nosti esiin sekä turvallisuus- että tasa-arvokysymykset. Ammuksia lastaamaan laitettiin käytännössä vain afroamerikkalaisia sotamiehiä, eivätkä he saaneet siihen kunnollista koulutusta.
Onnettomuuden jälkeen monet miehistöstä kieltäytyivät palaamasta töihin vedoten siihen, ettei työ ollut turvallista. 50 kieltäytyjää tuomittiin kieltäytymisen vuoksi vankeuteen. Koko onnettomuus ja niiden jälkeinen oikeudenkäynti kertoo Port Chicagon miesten epäoikeudenmukaisesta ja rasistisesta kohtelusta, ja on häpeäpilkku koko Amerikan sotilashistoriassa. Tapahtumia on yritetty lakaista kaikessa hiljaisuudessa maton alle ja unohtaa, eikä vankilatuomioita ole vieläkään monista yrityksistä huolimatta saatu oikaistua ja kumottua.
PORT CHICAGON MUISTOMERKKI
Port Chicagoon rakennettiin muistomerkki vuonna 1994. Se liitettiin kansallispuistoihin vuonna 2002 toiveena saada paikalle lisää rahoitusta ja julkisuutta. Näin tiedot paikasta ehkä liitettäisiin myös koulujen opetusmateriaaleihin, ja ihmiset oppisivat tietämään Port Chicagon historiasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Port Chicagon räjähdys on jäänyt monella tavalla unholaan.
Nykyään muistomerkille pääsee vierailulle National Park Systemin järjestämillä opastetuilla kierroksilla, joita tehdään torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin. Mutta koska alue on edelleen toimiva sotilastukikohta, kierroksille pääsevät vain Amerikan kansalaiset läpäistyään turvatarkastuksen. “Background checkiä” varten varausvaiheessa annetaan jokaisen vierailijan henkilötiedot. Jos muistan oikein, kun jokunen vuosi sitten katselin näitä kierroksia, niin silloin vierailijoilta “vain” vaadittiin green cardia, mutta nyt se on muuttunut kansalaisuudeksi. Varsinaista syytä tähän en tiedä, mutta joko viime vuosien erilaiset terrori-iskut tai nykyhallinnon tiukentunut linja on vaikuttanut myös tähän asiaan.
Kierroksemme alkoi visitor centeristä joka sijaitsee Martinezin kaupungissa. Aluksi katsoimme videon elämästä Port Chicagossa ja itse räjähdyksestä, ja saimme ohjeita mitä tukikohdassa saa ja ei saa tehdä. Alueella on esimerkiksi paikkoja joita ei saa valokuvata lainkaan. Meitä oli myös varoitettu siitä, että varaamamme kierros saattaa peruuntua milloin tahansa mikäli armeija alkaa lastaamaan jälleen ammuksia. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt vaan pääsimme vierailulle sovittuna ajankohtana. Alkujorinoiden jälkeen jälkeen ranger ajoi meidät bussilla tukikohdan alueelle, jossa nousimme kirjautumaan sisään ja näyttämään henkkarit henkilökunnalle. Tästä tuli vähän mieleen rajatarkastus, olisikohan luukulta kenties saanut jonkunlaisen leiman passiin jos sellainen olisi ollut mukana… ha ha.
Ajoimme bussilla muistomerkille jossa opas kertoi meillä todella kattavasti Port Chicagon tapahtumista. Koska oli Memorial Day, laskimme paikalla olevan lipun puoleen tankoon yhdessä rangerin kanssa. Oppaamme oli hirmu hyvä tarinankertoja, ja olimme juuri eläneet mielessämme suuronnettomuuden hetkiä, joten lipunlaskuun osallistuminen tuntui meistä erityiselle kunnialle. Sitten kävimme vielä katsomassa junanlastauspaikkaa joka oli ihan muistomerkin vieressä. Alueelta lähtiessä pysähdyimme hetkeksi kohdassa jossa Port Chicagon kaupungin keskusta oli ennen ollut. Nyt tilalla oli enää vain keltaiseksi kuivunutta heinämaata. Kuvittelimme mielessämme ihmiset kävelemään kohti kauppaa, lapset leikkimään kaduille ja miehet palaamaan koteihinsa töistä. Paikalla jossa seisoimme oli ennen ollut elokuvateatteri. Vuonna 1968 nämä kaikki kaupungin vanhat rakennukset tuhottiin hallituksen toimesta jotta sotilastukikohta saataisiin turvallisen matkan päähän asutuksesta.
Vierailu Port Chicagoon veti meidät aika hiljaiseksi. Ensiksikin siksi, että kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä oli todella suuri, ja myös siksi, että koko tämä surullinen tapahtuma on haluttu kokonaan unohtaa historiankirjoista. Olimme kiitollisia että saimme käydä kunnioittamassa näiden sotilaiden muistoa!
Ei ole ihme että on vähiten vierailtu kansallispuisto, kun kaikilla ei ole mahdollisuus sinne päästä. Varmasti vaikuttaa myös tuo, ettei ole niin tunnettu. Hienoa että te pääsitte tutkimaan palaa Amerikan historiasta ja jaoit sen muillekin. 🙂
No niinpä. Itse vähän mietin, että miksi sellainen paikka joka ei ole avoin kaikille on liitetty kansallispuistoihin. Mutta ehkä tässäkin on haluttu, että se pysyy suojeltuna ja saa jonkinlaista rahoitusta.
On hauska, kun joskus blogeista oppii uutta historiasta – ei mikään turha harrastus vaan parhaimmillaan tosi opettavainen! Meillä ei taida olla koskaan tuonne asiaa näillä passeilla, mutta onneksi blogien avulla pääsee vierailemaan eri paikkoihin. // Periaatteen Nainen
No näin juuri, minäkin olen kyllä oppinut blogeista yhtä sun toista paikoista joita en tiennyt olevan olemassakaan. Joskus niistäkin saa sitten ideoita uusista vierailukohteista.
Oho! Aika mykistävää, että USA:n historiasta yritetään lakaista maton alle näinkin suuri onnettomuus – varmasti juuri sen aiheuttaman häpeän vuoksi. Aika mahtavaa, että pääsit vierailemaan paikan päällä, ja kiitos, kun kerroit tämän tarinan meille muillekin. 🙂
Nimenomaan. Juuri se häpeä ja jotenkin ei voida myöntää, että näin on joskus toimittu. Aikamoinen historian häpeäpilkku.
Ymmärtääkseni kyllä ulkomaalaiset pääsevät myös vierailemaan, pitää vaan antaa passinnumero. Ainakaan kansallispuiston kotisivuilla ei ilmoitettu mitään kansallisuusrajoituksia. Olen vieraillut muutamissa sotilastukikohdissa, myös 2001 jälkeen ongelmitta.
Tässä suora lainaus Port Chicagon sivulta: "All visitors to the site must be U.S. Citizens."
https://www.nps.gov/poch/planyourvisit/permits-and-reservations.htm