Tänään matkailen vain lähimetsiin – Stanford Dish Hike

Toivottavasti voitte kaikki hyvin ja saatte ammennettua jostakin voimia näin erikoisena ja raskaana aikana! Kuten joka paikassa muuallakin, meilläkin asiat muuttuvat ihan päivittäin. Tartuntojen määrä kasvaa nopeasti ja todellista määrää ei kukaan edes tiedä. Täällä on laajasti uutisoitu testien liian vähäisestä määrästä, ja siitä, että kaikkia oireita saaneita ei ole testattu eikä testata. Ja monet lieviä oireita saaneet eivät varmaan edes ole pyrkineet testattavaksi. Isommat kokoontumiset ovat monessa maakunnassa kiellettyjä, tapahtumia on peruttu ja kouluja on suljettu. Suurin osa vanhusten taloista ja sairaaloista ei vastaanota enää vierailijoita. NHL ja NBA -kaudet ovat tulleet päätökseensä ja matkustaminen Eurooppaan tai sieltä tänne on loppunut. Jokainen päivä on kuin pieni jännitysnäytelmä, josta olisi jo valmis luopumaan. Mutta vielä pitää jaksaa.

PERJANTAI 13. PÄIVÄ

Perjantai 13. päivä oli monella tapaa meille käänteen tekevä päivä. Sinä päivänä tuntui, että ilmoituksia eri asioiden peruuntumisista tuli solkenaan. Meillä Kanadasta vierailulla ollut kummipoika sai torstaina sähköpostia koululta, että spring breakin päätyttyä koulu onkin vielä kaksi viikkoa kiinni. Ensi ajatus oli tietenkin se, että hän jää vielä meille Kaliforniaan, mutta kukapa olisi arvannut, että perjantai-iltana hän olisi jo takaisin Kanadassa. Pelko rajojen sulkemisesta nimittäin sai kaikki toimimaan melko ripeästi, ja illalla ajoin hänet jo takaisin lentokentälle. Tuona samana päivänä tyttäremme tuli koulusta kotiin läksypaketin kanssa ja sitä seurasi sähköposti koululta, jossa ilmoitettiin koulujen sulkemisesta. Seuraavaksi postia sai mies, jonka firma siirsi kaikki työntekijät etätöihin kotiin ja kielsi kaiken työmatkailun. Lopuksi vielä lasten harrastukset yksi toisensa jälkeen ilmoittivat sulkemisista.

Joku teistä ehkä muistaa, että meillä on ollut matka varattuna Havaijille huhtikuuksi. Pari viikkoa sitten vielä jännitimme miten matkan käy. Nyt viime päivinä tuo jännitys on muuttunut odotukseksi. Odotamme sitä, milloin on oikea aika perua reissu. Toistaiseksi lennot sinne vielä kulkevat eikä VRBO ole reagoinut mitenkään majoitusvarauksien suhteen. AirBnB:hän ilmoitti eilen hyvittävänsä kaikki perutut varaukset. Havaiji on onnistunut pysymään lähes puhtaana tartunnoista, kunnes eilen sieltäkin löytyi saarten toinen ja samalla myös kolmas tapaus. Valitettavasti siinä heijastui samalla ihmisen itsekkyys pahimmalla mahdollisella tavalla. Pariskunta, joka oli aiemmin ollut tekemissä sairastuneen henkilön kanssa, oli päättänyt olla lykkäämättä lomamatkaansa. Mauilla he olivat alkaneet oirehtimaan, mutta he olivat silti lentäneet lomailemaan vielä Mauilta Kauaille ennen kuin hakeutuivat lääkäriin. Arvatenkin tämä on saanut paikalliset vihaisiksi. Uskoisin, että lähempänä matka-ajankohtaa, jonkinlaiset matkustusrajoitukset Yhdysvaltojen sisällä ovat jo vallalla, ja siinä saumassa voimme sitten siirtää matkaa johonkin toiseen ajankohtaan.

Minulla roikkuu ilmassa myös yksi todella mielenkiintoinen blogiyhteistyö, josta olin tosi innoissani. En voi vielä kertoa mikä se on, mutta etenemme senkin suhteen nyt päivä kerrallaan. Ei kannata lyödä lukkoon varausta, jos ei sitten pystykään sitä toteuttamaan. Nyt on mentävä kaikkien terveys edellä, myös kanssa matkustajien vaikkei heitä tunnekaan! Viime viikon alussa kun tilanne täällä oli vielä parempi, kävimme kummipojan kanssa ajelemassa San Franciscossa. Voin kertoa, että sen jatkuvan varomisen, käsien pesun ja desinfioimisen kanssa ei ole edes mitenkään hauskaa matkailla. Varsinkaan lasten kanssa sillä pienet kädet ylettyvät yllättävästi kaikkialle. En ole koskaan nähnyt San Franciscoa niin hiljaisena mitä se oli, eikä kotimatkallakaan ollut ruuhkaa. Fiilikset olivat todella ristiriitaiset!

METSÄÄN TAI LENKILLE – STANFORD DISH HIKE

Me emme siis ole tulleet vielä siihen vaiheeseen, että ulkona liikkuminen olisi kiellettyä kuten joissakin maissa. Toistaiseksi ulkoilua voi vielä harrastaa, ja sitä jopa suositellaan, kunhan pitää väliä muihin ihmisiin. Me olemmekin nyt ottaneet siitä kaiken irti, ja tehneet pitkiä kävelylenkkejä luonnossa. Nytkin koulukin jää tauolle, yritämme käydä joka päivä jossakin luonnossa. Meillä on täällä vähän vähemmän metsiä, joten samoilemme enemmän kukkuloilla olevilla erilaisilla poluilla. Mutta jos koskaan on hyvä aika matkustamisen sijaan mennä kävelylle metsään, se on nyt! Auringosta, luonnosta ja raittiista ilmasta saa yllättävästi voimaa päivään, ja tulee samalla välteltyä lähikontaktia muihin ihmisiin.

Tämän postauksen kuvat ovat Stanford Dish nimiseltä patikkapolulta Palo Altosta, ihan Stanfordin yliopiston kupeesta. Reitti on saanut nimensä sen varrella olevasta jättimäisestä radio antennista, jota ei voi olla näkemättä siellä liikkuessa. Kierros on noin kuusi kilometriä pitkä ja siinä on paljon ylämäkeä, mutta matka on helppokulkuista, sillä polku on tasainen ja sopii myös lastenrattaille. Ylhäältä kukkulalta on hienot näköalat Stanfordin yliopiston kampukselle, San Franciscon lahdelle, San Joseen ja jopa Oaklandiin saakka. Näin kevään aikaan polun reunalla kasvaa villikukkia ja siellä laiduntavat vapaan myös lehmät. Älä siis säikähdä jos joudut ohittamaan polulla seisovan sarvipään. Pimeän aikaan alueella liikkuvat myös puumat, eli kannattaa pitää huoli, ettei lähde lenkille liian myöhään. Jos haluat käydä Stanford Dishillä, sen virallinen parkkipaikka löytyy Stanford Avenuen päästä, Palo Alton kaupungista. Reitille pääsee myös parista muusta pienemmästä sisäänkäynnistä.

Kuten sanottua, tilanne myös täällä muuttuu ihan koko ajan. Tätä kirjoittaessa kuuntelin kuvernöörimme puhetta, jossa hän ilmoitti, että kaikki Kalifornian baarit, yökerhot ja viinitilat sulkevat nyt ovensa. Riskiryhmien on nyt pysyteltävä eristyksissä. Toivomme, että näillä toimenpiteillä virus pysyy kurissa, ja vältymme täydelliseltä lockdownilta.

Millaisia ajanviettosuunnitelmia teillä on ajalle, joilloin emme voi elää normaalisti tai lapset ovat kotona?