No huh, onpas bloggaamisessa ehtinyt tulemaan muutaman viikon mittainen tauko. Sinä aikana on ehditty hakea vähän inspiraatiota Suomesta saakka, ja yritetty totutella uudenlaisiin elämänmuutoksiin joista kerron sitten vähän myöhemmin. Täällä Kaliforniassa on satanut vettä päivästä toiseen. Useamman vuoden kuivuuden ja veden säästelemisen jälkeen, vesivarastot pursuavat nyt yli ja mutavyöryt aiheuttavat ongelmia päivittäin. Mutta palataan vielä talviseen Suomeen.
Tänä vuonna pääsin siis pitkästä aikaa osallistumaan Matkamessuille Helsingissä. Kun vielä asuin Suomessa, olin mukana Matkamessuilla lähes joka vuosi. Yleensä olin töissä osastoilla edustamassa jotakin matkailu-aluetta tai -yritystä jossa työskentelin, joskus olin mukana ihan vain luomassa kontakteja ja katsomassa mitä uutta messuilla on tarjota ammattilaiselle. Siinä mielessä oli kiva palata katsomaan miten messut ovat viidessä vuodessa muuttuneet, ja varsinkin erilaisesta näkökulmasta kuin ennen.
Ihan alkuun silmiin pisti Matkamessujen kutistuminen. Muutama tuttu kommentoikin Messukeskuksen hinnoitelleen ulos monet pienet yrittäjät, ja useat isommatkin. Monet matkanjärjestäjät näyttävät siirtyneen yhteisosastoihin muiden saman alueen yrittäjien kanssa, säästömielessä tietenkin. Se on tietenkin tosi harmillista, mutta ehkä se samalla tiivistää suomalaisten matkailuyrittäjien yhteistyötä. Huomasin, että monet isot ketjut tai matkailun tuottajat jotka tapasivat olla mukana mielettömillä osastoillaan, eivät olleet messuilla enää lainkaan.
Tämän vuoden yhteistyömaana toimi Turkki, jolla olikin valtaisa osasto keskellä hallia. Matkoja Turkkiin myytiin hyvin edullisesti, ja itseänikin houkuttaisi käydä ainakin Kappadokiassa ja Istanbulissa. Muut mielestäni hyvin esillä olevat osastot olivat Rovaniemi, Visit Finland ja eri laivayhtiöt. Finnairinkin osasto oli suuri, mutta en jostain syystä saanut sen ajatuksesta kiinni.
Olin iloisesti yllättynyt, että Suomen osastoilla oltiin pääsasiassa skarppeina vastaamaan kysymyksiin ja tervehtimään messuvieraita. Sitä vastoin monella ulkomaisella standillä esittelijät keskustelivat keskenään, räpelsivät kännyköitään tai lukivat jopa sanomalehtiä. Olin hiukan ihmeissäni! Ei edes se, että pysähdyin lukemaan esitteitä heidän puljuunsa, saanut työntekijöitä aktivoitumaan. Todella monella osastolla näkyi tänä vuonna virtuaalimatkailun trendi. Matkakohteita esiteltiin VR-lasien ja -ohjelmien avulla.
Yhtenä Matkamessujen uusista teemoista oli ruokamatkailu, jonka eteen olen itsekin tehnyt aikoinaan paljon töitä. On hienoa nähdä, että se on vihdoin nostettu esiin näinkin isossa mittakaavassa. Monelle matkaajalle ruoka- ja juoma on tärkeässä roolissa matkaa valittaessa, puhumattakaan koko ajan suosiotaan kasvattavista viini- ja ruokamatkoista tai kokkikursseista matkoilla. Seurasimme mielenkiinnolla Vuoden kokki ja Vuoden tarjoilija -kilpailuja, joita niin monet kerrat olemme olleet seuraamassa Gastromessuilla ja muissa yhteyksissä. Paljon upeita muistoja tulvahti mieleen noista ajoista! Ja kun Suomen kansallisruoaksi valittiin ruisleipä, lähdimme jatkamaan messujen ammattilaispäivää iso leipäkassi kainalosssa.
Me matkabloggaajat olimme myös mukana Matkamessuilla. Travel Bloggers Give Back -tempauksella kerättiin rahaa Laosin lasten hyväksi, ja myös Viinilaakson viemää -blogi osallistui tempaukseen matkakuvalla. Matkabloggaajia pääsi tapaamaan myös Blogipaviljongissa. Osallistuin lisäksi matkabloggaajille suunnatuille luennoille, sekä iltaohjelmaan joka järjestettiin uudessa Clarion Hotel Helsingissä, Jätkäsaaressa. Hauskaa oli olla mukana ja tavata niin paljon muitakin bloggaajia.
Ensi viikon lauantaina pääsen osallistumaan paikallisille matkamessuille täällä Kaliforniassa, ja voin sitten kertoa miten ne eroavat Suomen Matkamessuista. Mielenkiinnolla itsekin odotan, että pääsen tutkailemaan paikallista tarjontaa ja esille panoa. Siihen saakka pidellään sadetta, sillä sään pitäisi muuttua aurinkoiseksi juuri messupäivänä.
Olen ollut vain kerran matkamessuilla ja siitäkin taitaa olla viisi vuotta aikaa. En kyllä ihmettele, jos messut ovat pienentyneet. Kun kysyin oman kotikaupungin matkailuyhtiöltä, miksei olla mukana, vastaus oli, että ne ovat tosi kalliit messut. Ehkä koko messuala kärsii vähän inflaatiota.
En ole käynyt Suomessa kuin yhden alan messuilla, joissa on kokoa ja näköä. Tragikoomista sinänsä ne ovat maatalousalaan liittyviä messuja. Kun sitä suomalaisittain jopa melko överitouhua katsoo, tulee ensimmäisenä mieleen, ettei maataloudella voi mennä huonosti. Tai ei ainakaan alan konekaupalla. Kävijöiden "voitelu" on sitä tasoa kuin voi kuvitella, kun esitellään parinsadantuhannen hintaisia traktoreita.
Ensi viikolla menen käymään Fibossa Kölnissä. Fibo on maailman suurin liikunta-alan messut. Hauska nähdä, millaista siellä on!
Kiitos näkökulmistasi! Tänään alkoi sähköpostiin tipahdella turkkilaisia arvontalinkkejä. Yksi tai kaksi sai korttini, kun kyselin kuumailmapalloilusta Kappadokiassa mutta en muista asuntoasioissa millään lavalla olleeni.
Muutama ihan upea suomalaiskohtaaminen, nyt ovat ottaneet opikseen ja kontaktia.
Oli tosi mukavaa tavata. Kiitos seurasta torstai-illan juhlissa.
Oli tosi kiva tavata Anna, ja samoin kiitos sinulle seurasta! Toivottavasti tavataan pian uudelleen!
Täältä messubusineksen keskeltä pitää todeta, että allekirjoitan kirjoituksesi täysin. Samalla kiitän nöyrästi, sillä mainitsemistasi osastoista Rovaniemi, Visit Finland, laivayhtiöistä Finnlines ja TallinkSiljakin osittain, sekä tuo kuvissa näkyvä sympaattinen Kokkola olivat meidän tiimin näille messuille toteuttamat osastot.
Kiitos Hanneli! Olette siis tehneet ilmeisen hyvää työtä kun kaikki teidän osastot pistivät silmään 😉 Työniloa sinne!