Lasten kaupunki on lasten oma museo Helsingin kaupunginmuseon yhteydessä. Se käy niin leikkimiseen kuin oppimiseenkin, ja on täysin ilmainen.
Postaus saattaa sisältää kumppanuuslinkkejä. Niiden kautta ostaminen ei maksa sinulle ekstraa, mutta me saamme pienen provision. Mainokset ja linkit mahdollistavat sen, että voimme jatkossakin matkustaa ja jakaa ilmaisia matkavinkkejä.
Viime kesänä vietimme jonkin verran aikaa Helsingissä ja kiertelimme siellä lasten kanssa eri paikkoja. Yksi kivoimmista paikoista, jossa pääsimme vihdoin käymään, oli Helsingin kaupunginmuseossa oleva Lasten kaupunki.
Lasten kaupunki on ilmainen museo lapsille, jossa voi kierrellä ja leikkiä, ja jossa samalla pääsee myös tutustumaan Helsingin kaupungin historiaan. Se on ihan täydellinen muutaman tunnin pysähdys keskustassa tai vaikka sadepäivän aktiviteetti.
Museo sijaitsee Aleksanterinkadulla olevassa Sederholmin talossa, joka on osa Helsingin vanhimpia kortteleita. Se on vastapäätä Senaatintoria ja samalla myös vastapäätä Helsingin tuomiokirkkoa. Sinne pääsee helposti vaikka rautiovaunulla kun hyppää pois kyydistä Senaatintorin kohdalla.
Sederholmin talo
Helsingin kaupunginmuseo on historiallisesti arvokkaassa rakennuksessa, Sederholmin talossa. Talon on rakentanut kauppaneuvos Johan Sederholm vuonna 1757. Se on koko kantakaupungin vanhin rakennus ja Helsingin neljäs kivitalo.
Kauppaneuvos Sederholm oli hyvissä väleissä silloisen Ruotsin kruunun kanssa, sillä hän oli myöntänyt heille lainoja. Sederholmin talossa onkin aikanaan vieraillut niinkin arvokkaita vieraita kuin kuningas Kustaa III, Kustaa IV Aadolf ja Preussin prinssi Heinrich.
Sederholm myi lopulta rakennuksen pojilleen, ja sillä on sen jälkeen ollut muutamia muitakin omistajia. Talossa on ollut muun muassa tupakkatehdas, tyttökoulu, leipomo ja eri ravintoloita. Myös Hartwall on valmistanut siellä kivennäisvesiä vuosina 1836–1841. Viimeisimpänä Sederholmin talossa piti majaansa Helsingin raastuvanoikeus, jonka jälkeen Helsingin kaupunginmuseo sai tilat käyttöönsä.
Helsingin kaupunginmuseo avattiin yleisölle vuonna 1995, ja se sai myöhemmin lisäyksenä Lasten kaupungin mittavan remontin myötä vuonna 2012.
Kokemuksia Lasten kaupungista
Meillä oli ihan hauska vierailu Lasten kaupunkiin. Museota kierretään siellä ikään kuin aikakausittain, ja kaikkeen mitä museossa on esillä, saa koskea. Lapset voivat siis leikkiä kaikissa museon huoneissa, vaikka monet tavaroista ja leluista ovatkin vanhoja tai edustavat jotakin vanhempaa aikakautta.
Esimerkiksi 1700-luvun alueella voi päästä ajamaan hevosrattailla, seilaamaan laivalla tai leikkimään vanhanajan puodissa. Samalla tulee tutuksi, että millaisia astioita siihen aikaan käytettiin tai millaisia raaka-aineita ruoissa käytettiin.
Tällä alueella on myös ihan pienille lapsille tarkoitettu leponurkkaus, jossa voi käydä vähän vetämässä henkeä tai lukemassa vaikka kirjaa.
Meidän mielestä yksi hauskimmista alueista oli Mummola. Mummolan huoneet oli sisustettu retro -tyyliin, eli suoraan 1970-luvulta. Olohuoneen telkkarista tuli kaikenlaisia vahoja ohjelmia, ja keittiössä lapset pystyivät tekemään leikkiruokia ja kattamaan pöytää. Mummolan keittiö oli yksi niistä museon paikoista, jossa meidän nuorin vietti eniten aikaa.
Mummolassa esillä olleet vanhat esineet olivat ihan hauskaa katseltavaa näin aikuisillekin. Näin monia itselle lapsuudesta tuttuja, Kokkolan kodissamme olleita esineitä, joihin ei nykyään enää törmää missään. Esimerkiksi vanhat puhelimet, telkkarit ja kasettinauhurit ovat omille lapsilleni ihan vieraita.
Viikonloppuisin mummolassa saattaa olla mummo tai vaari kotona, mutta me emme häntä bonganneet koska olimme liikkeellä keskellä viikkoa.
Yhdessä museohuoneista on 1930-luvun kansakoululuokka. Siellä voi kuvitella olevansa joko opettaja tai oppilas, ja voi tutustua eri kouluaineisiin. Lapset voivat kokeilla myös hiekkapulpettia tai rihvelitauluja, joihon voi kirjoittaa tekstiä.
Itselleni tutumpia olivat kuitenkin luokan edessä ollut helmitaulu ja seinillä olevat pahviset opetustaulut. Näiden opetustaulujen valmistukseen tutustuimme myös tänä kesänä Verlan entisen pahvitehtaan tiloissa.
Meidän pienemmän suosikkeja museossa olivat ehdottomasti 1700-luvun puoti, Mummolan keittiö ja nukketeatteri. Nukketeatterin tiloissa oli myös rooliasuja, joita sai pukea päälle, ja roolikortteja. Myös huone, jossa oli nukkekoteja oli kovin mieluinen.
Museo oli mielestäni oikein kivasti tehty, eikä se ole liian iso. Sen kiertämiseen kannattaa varata aikaa noin kahdesta kolmeen tuntia. Isommat lapset kiertävät museon varmaan nopeamminkin, mutta pienemmät tuppaavat uppoutumaan syvemmälle leikkeihin, eikä heitä saa helpolla eteenpäin museossa.
Jos haluaa samalla kiertää Helsingin kaupunginmuseon muut tilat, niin kannattaa varata myös siihen aikaa. Ne ovat rakennuksen alimmassa kerroksessa, ja niidenkin kiertäminen on ilmaista.
Lasten kaupungin alakerrassa on kiva tila, jossa voi lämmittää ja syödä eväitä. Lastenrattailla Lasten kaupunkia ei valitettavasti pääse kiertämään mutta niille on varattu oma katettu säilytyskatos sisäpihalta.
Missä Helsingissä kannattaa yöpyä
Helsingin hotellit ovat tulleet meidän perheelle varsin tutuiksi, sillä aina kun lennämme Kaliforniasta Suomeen, jäämme hetkeksi Helsinkiin joko meno- tai paluumatkalla. Myös aiempi työni hotelli- ja ravintola-alalla toi minua usein Helsinkiin ja bloginkin tiimoilta saamme välillä kutsuja tutustumaan eri hotelleihin.
Yksi perheemme lempihotelleista on pitkään ollut Hotel Katajanokka, jolla on mielenkiintoinen historiallinen tarina, ja joka on erittäin hyvä tasoinen hotelli. Katajanokalta pääsee helposti kävellen moniin keskustan paikkoihin ja hotellin eteen pysähtyy myös raitiovaunu. Meidän Hotel Katajanokan majoituskokemuksista voit lukea lisää täältä.
Yksi sijainniltaan parhaita hotelleja taas on ollut Scandic Grand Hotel Helsinki, joka on myös erittäin tasokas. Tämä hotelli sijaitsee päärautatieasemalla, josta meidän on ollut helppoa jatkaa matkaa joko lentokentälle tai maakuntaan. Myös hotellin aamiainen oli erittäin kattava. Ainoana miinuksena koimme, että perhehuone levitettävällä vuodesohvalla oli hiukan ahdas. Meidän aika kului kuitenkin pääasiassa kaupungilla, joten se ei suuremmin haitannut.
Tänä kesänä majoitumme ihan tuliterään Bob W -hotelliin, joka olikin positiivinen yllätys ja oikein sopiva perheille. Meidän huoneistossa oli erillinen, ovellinen makuuhuone, olohuoneessa oli levitettävä vuodesohva ja heti sisäänkäynnillä oli pieni keittokomero.
Ainoa mikä tuotti meille vähän ongelmia Bob W:ssä, oli sisäänpääsy. Hotellissa ei nimittäin ole lainkaan vastaanottoa vaan kaikki toimii puhelimella netin kautta. Suomen SIM-korttini oli pakattuna syvälle matkatavaroihin ja jouduimme äkkiseltään lisäämään ulkomaanverkon Yhdysvaltain SIM-korttiin, että pääsimme sisään rakennukseen. Muuten hotelli oli kyllä oikein kiva ja aiomme palata sinne tulevaisuudessakin.
Muita, vähän persoonallisempia kokemuksia ovat olleet yöpyminen taidehotelli Axissa ja Rock’n Rose Suite Radisson Blu Aleksanterissa.
🧸🧸🧸
Helsingissä on todella paljon tekemistä lapsiperheille. Perinteisten Linnanmäen ja Korkeasaaren lisäksi kannattaa etsiä tällaisia vähän pienempiä paikkoja. Esimerkiksi Annantalossa oli kesällä ilmaista ohjelmaa lapsille, ja meidänkin tytöt kävivät siellä maalaamassa taidetta.
Ja sitten voi aina tietysti lähteä vähän kauemmaksi. Vantaalta esimerkiksi löytyy todella lapsiystävällinen Fazerin Vierailukeskus sekä Tiedekeskus Heureka.
Onko sinulla hyviä vinkkejä mitä lasten kanssa voisi tehdä Helsingissä?
🇪🇺 KÄYTÄMME NÄITÄ EUROOPAN MATKOILLAMME 🇪🇺
🗝 Me varaamme hotellihuoneet yleensä tämän varaussivuston kautta ja huoneistot täältä.
🚗 Vuokra-autot olemme varanneet aina DiscoverCarsin kautta.
🗺 Kaikenlaiset retket varaamme joko Viatorilta tai GetYourGuidelta,
riippuen kummalla on meille sopivampi retki tarjolla.
🎫 Ticketmaster on luotettava taho konsertti- ja pelilippujen ostamiseen.
📞 Puheluita ja dataa varten suosittelemme Yesimiä. Se toimii hyvin, ja on edullinen.
Lisää kuvia ja videoita tästäkin paikasta löydät Instagramistamme @paulagaston
Helsingin kaupunginmuseo on minulle kyllä tuttu, mutta en ole koskaan oikein tiedostanut, että siellä toimii myös lastenmuseo. Tai ehkä olen vain automaattisesti ajatellut, ettei siellä ole minulle mitään. Nyt kiinnostus kuitenkin heräsi, sillä nostalgiset tavarat ovat aina vastustamattomia. Tuolla pitää ehdottomasti muistaa käydä.
Bob W. tuli puolestaan tutuksi viime kesänä Lontoossa, ja pidin siitä kovasti. Digitaalinen sisäänpääsy tosin jännittää aina hieman – mielikuvitus ehtii laukata siihen hetkeen, kun puhelin hajoaa juuri silloin, kun pitäisi kiireellä hakea tavarat ja ehtiä lennolle. Entä jos mikään ei vain toimi? Katastrofiajatukset iskevät näissä kohdissa aika tehokkaasti. Hehe.
Me tykättiin kovasti tuosta Bob W:n konseptista ja varmaan palataan sinne joskus uudelleen. Se oli tosi kätevä lasten kanssa. Kieltämättä tuo, että kaikki toimii vain netin kautta luo vähän paineita. 😅 Mutta jos tietää, että on varmasti netti käytössä niin sittenhän ei mitään hätää.
Voisin mennä tuonne museoon kyllä ilman lapsiakin! Vaikuttaa tosi nostalgiselta, ja tykkään museoista, jotka on rakennettu huoneittain tietyn aikakauden mukaisesti. Kertoo paljon enemmän kuin pelkät yksittäiset tavarat vitriinissä.
Näin on. Ja tämä on siitä kiva, että mitään ei tarvitse katsella lasin takaa vaan kaikkeen saa koskea.
Taas uusi vinkki! Ostin jo edellisestä vinkistä joululahjat pojan perheelle 😊Tänne voisi mennä tyttöjen kanssa ensi kesänä vaikka, vai ovatkohan liian suuria, silloin jo 10 ja 7? Hävettää sanoa, että en tiennyt edes Kaupunginmuseon sijaintia… Pitäisi jaksaa joskus tuota Helsinkiä kyllä koluta enemmänkin, junamatka kestää alle puoli tuntia. Jotenkin sieltä on vain aina kiire takaisin kotiin ja rauhaan, kun sinne joutuu menemään 😆
Kiva kuulla Raija. 😊 Meidän tytöt oli aikalailla tuon ikäisiä kun käytiin kesällä, eli 12 ja 7, ja molemmat kyllä tykkäsivät tästä paikasta. Pienempi ehkä enemmän. Kannattaa käydä!
Helsingissä olisi kyllä kaikenlaista, mutta mekin ollaan siellä aina aika lyhyen aikaa kerrallaan.
Mielenkiintoisen oloinen paikka 😊 Kiva lukea näistä kotimaan (ilmaisista!) kohteista, vaikkei välttämättä kohderyhmään osuisikaan.
No, eihän sitä koskaan tiedä milloin tarvit paikan missä käydä kaverin lasten tai kummilasten kanssa. 😉
Tulipas käytyä siinä naapuritalossa muutama viikko sitten työhön juttujen merkeissä. Mennessä mietin, että pysähdyn kyllä kaupunginmuseossa, kun kävelen katua takaisin, mutta enpä sitten käynyt. Olisi tämäkin ollut upea nähdä, vaikka eittämättä en ihan kohderyhmää olekaan. Jotenkin kyllä missasin kylteistä, että tällainen olisi ollut, mutta katsoin sitten huonosti. Todella hauska!
Mitä omiin vinkkeihin tulee, niin kyllä ne nuo perinteiset on, mistä itsekin olen ollut lapsena innoissaan, oli Heureka, Korkeasaari ja Linnanmäki. Heukeita paikkoja olivat silloin, ja myöhemminkin olen käynyt – ovat edelleen. No me kun ollaan nyt kylpylöissä käyty, niin Flamingo voisi olla hauska, joka on Vantaalla, mutta niin on myös Heureka.
Pitäisi varmaan kyllä viedä joskus omatkin lapset vielä Linnanmäelle. Meillä on jäänyt se aina välistä kun on muutakin tekemistä Helsingissä, ja kesäisin tulee käytyä PowerParksissa. Flamingoa olen miettinyt, mutta uutisointi siellä on sitä luokkaa, että en taida välittää katsella kenenkään kuhertelua altaassa.
Omat lapset ovat jo aikuisia, joten vinkkejä ei ole nyt antaa. En myöskään tiennyt tällaisesta museosta. Ja täytyy myöntää, etten ole tainnut koskaan kaupunginmuseossakaan käydä. Sinne voisi mennä ulkoiluttamaan tuoretta museokorttia. 🙂
Siellä kannattaa kyllä käydä mutta et tarvitse museokorttia. Tämä ja kaupunginmuseo ovat molemmat kaikille ilmaisia.
Harmi kun ei ole enää sen ikäisiä lapsia, joiden kanssa tuonne voisi mennä. Vaikka ei siellä taida ikärajaa olla, etteikö tuollaisen 22-vuotiaankin ”lapsen” kanssa siellä voisi vierailla.. 😉
Täällä voi kyllä vierailla aikuisetkin. 🙂 Alakerrassa on tosiaan myös kaupunginmuseo ja tämä on ikään kuin jatkumoa siihen, niin katseltavaa kyllä riittää.
Kivan näköinen museo! Ja tuo vanha koululuokka, kuin meikäläisen kouluajoilta! Eipä ole taas hetkeen oltu Helsingissä sopivan ikäisten lasten kanssa liikkeellä, mutta ehkäpä taas seuraavan sukupolven vähän kasvasessa näitäkin tilanteita tulee vastaan ja silloin kannattaa muistaa tämäkin.
Tämä oli kiva paikka ja yllättävän paljon katseltavaa myös aikuiselle. Nuo vanhat esineet juuri oli kiinnostavia.