Verlan tehdasmuseo on yksi hienoimmista Suomen UNESCOn kohteista. Lue tästä mitä siellä tehtiin ja mitä vierailulla pääset näkemään.
Postaus saattaa sisältää kumppanuuslinkkejä. Niiden kautta ostaminen ei maksa sinulle ekstraa, mutta me saamme pienen provision. Mainokset ja linkit mahdollistavat sen, että voimme jatkossakin matkustaa ja jakaa ilmaisia matkavinkkejä.
Yksi kesän ehkä yllättävimmistä matkakohteistamme oli Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, tai toisin sanoen UPM Verlan tehdasmuseo. Kohde ei ollut yllättävä siksi, ettemmekö olisi sinne halunneet, vaan siksi, että päädyimme sinne ihan ex tempore sen kummempia suunnittelematta.
Olimme käymässä Itä-Suomessa josta ajoimme Vantaalle. Matkan varrella vietimme yön Kouvolassa, ja huomasimme, että olimmekin ihan lähellä Verlaa. Ja koska meillä oli ihan kivasti aikaakin, päätimme lähteä katsastamaan tämän UNESCON maailmanperintölistallakin olevan kohteen.
Olimme jälkikäteen iloisia, että ajelimme sinne saakka, sillä Verla oli todella ihastuttava paikka! Oli mielenkiintoista kierrellä sen tiluksilla ja tutustua eri rakennusten historiaan. Paikka on todella hyvin pidetty ja myös hyvin suunniteltu vierailijoita ajatellen. Oli hauskaa kuvitella, että millaista olisi ollut asua Verlassa sen kiireisimpinä vuosina.
Verla sijaitsee Jaalan kaupunginosassa Kouvolassa. Kaupungin keskustasta sinne on matkaa noin 30 kilometriä. Helsingistä Verlaan ajaa parissa tunnissa.
Verlan historia
Verlan ensimmäisen puuhiomon perustivat neljä miestä; vapaaherra Reinhold Munck, tehtailija Olof Sjöberg, merikapteeni Johan Jakob Conradi ja insinööri Hugo Neuman. Hiomo perustettiin vuonna 1872 vanhaan jauhomyllyyn. Oppia puuhiokkeen tuotantoon käytiin hakemassa Sveitsistä.
Alkuperäinen puuhiomo kuitenkin paloi jo parin vuoden päästä, ja vuonna 1882 tilalle perustettiin Verlan puuhiomo ja pahvitehdas uusien yrittäjien toimesta. Tehdasta pyörittivät viipurilainen konsuli Wilhelm Dippell, itävaltalainen paperimestari Gottlieb Kreidl ja saksalainen paperimestari Louis Hänel, kunnes se päätyi 1920-luvun alussa Kymiyhtiön omistukseen.
Kymiyhtiö kehitti tehtaan toimintaa aina 1950-luvulle saakka kunnes kävi selväksi, ettei se voisi enää lisätä tuotantoa tai laajentua Verlassa. Enimmillään Verlassa oli 160 työntekijää.
Yhtiö oli rakentanut Verlankoskeen pienen vesivoimalaitoksen jo aiemmin, ja nyt päätettiin keskittyä kokonaan vesivoimaan. Toiminta Verlan puuhiomolla loppui vuonna 1964.
Ennen tehtaan lopettamista oli syntynyt ajatus Verlan muuttamisesta museoksi. Alueelle perustettiin ensin lomakylä, mutta Kymiyhtiön tiedotus- ja suhdetoimintapäällikkö Veikko Talvi alkoi kehittämään museo-ideaa eteenpäin. Tehdasmuseo aukesi vihdoin vuonna 1972.
Verla liitettiin UNESCON maailmanperintöluetteloon vuonna 1996.
Mitä Verlassa kannattaa nähdä?
Verla ei ole pelkästään yksi museorakennus vaan se on kokonainen, pieni kylä. Kannattaa siis varautua kiertelemään tehtaan lisäksi vähän ulkona, ja ehkä syömäänkin Verlassa. Verlassa on sekä kahvila että ravintola.
Patruunan pytinki
Verlan upein rakennus lienee puinen Patruunan pytinki, joka on rakennettu vuonna 1885 tehtaan johtajan (patruunan) asunnoksi. Se on arkkitehti Eduard Dippellin suunnittelema ja sitä on laajennettu myöhemmin lisäämällä siihen korkeampi päätyosa.
Aikojen kuluessa rakennuksessa on ollut myös toimisto ja siinä ovat asuneet tehtaan isännöitsijät. Nykyisin siinä toimii lounas- ja tilausravintola, ja sen päätyosassa on Verlan tehdasmuseon toimisto, josta myös liput museokierrokselle ostetaan. Alueen kiertäminen kannattaa siis aloittaa täältä.
Arkkitehti Dippell on suunnitellut Verlaan muitakin rakennuksia. Hän oli alunperin kotoisin Viipurista ja suunnitteli siellä muun muassa sotien aikana tuhoutuneen Viipurin tuomiokirkon.
Meidän vierailun aikaan Patruunan pytinki oli juuri avattu kahden vuoden restauroimisprojektin jälkeen, ja näytti hienolta uudessa maalikerroksessaan.
Tehdasmuseo
Opastettu kierros tehdasmuseossa on ainoa tapa nähdä pahvitehdas sisältä. Kierros oli sen verran mielenkiintoinenkin, että se kannattaa ehdottomasti tehdä.
Noin tunnin mittaisella kierroksella kerrotaan kattavasti tehtaan toiminnasta. Pahvi valmistettiin puuhiokkeesta joka tuli kuusipuusta. Puut uitettiin tehtaalle Verlankoskea pitkin. Sieltä ne nostettiin ylös rantaan kuivumaan ja myöhemmin siirrettiin tehtaalle hevosvoimin. Jossakin vaiheessa avuksi saatiin kiskot.
Tehtaalla puuta hierrettiin hiomakiveä vasten jotta siitä saatiin hiokemassaa. Kokoojakone puristi sitten massasta pahviarkkeja, ja niistä puristettiin ylimääräinen vesi pois puristimella. Sen jälkeen arkit vietiin pahvikuivaamoon.
Pahvia lähti Verlasta parhaimmillaan 30 maahan. Eniten sitä meni Venäjälle, ja kauimmaiseksi Keski-Amerikkaan ja Etelä-Amerikkaan asti. Pahvista tehtiin muun muassa kenkälaatikoita, tupakka-askeja, karkkilaatikoita ja myös monelle meille tuttuja koulujen opetustauluja.
Hauska sattuma oli se, että jatkoimme Verlasta matkaa Helsinkiin, jossa kiersimme muun muassa nähtävyyksiä, ja törmäsimme siellä näihin opetustauluihin. Kävimme nimittäin Helsingin kaupunginmuseossa, jonka Lasten kaupunki -nimisessä näyttelyssä oli esillä juuri näitä koulujen vanhoja, pahvisia opetustauluja.
Kaikki nämä työvaiheet ja niihin käytetyt työvälineet esitellään tehdaskierroksella. Tehdasmuseo on siitä ainutlaatuinen, että sen koneet ja rakennukset ovat melkein siinä kunnossa, mihin ne tehtaan loppuessa jäivät.
Voimalaitos
Voimalaitos on edelleen toiminnassa, joten sen alueelle ei vierailla ole pääsyä. Sen voi kuitenkin nähdä ulkoapäin kosken rannasta. Voimalaitos on KSS Energia Oy:n.
Historiapolku ja koskinäyttely
Historiapolku kulkee kosken rannassa ihan tehtaan luona olevalta kävelysillalta parkkipaikan viertä pitkin esihistoriallisille kalliomaalauksille asti. Sen varrella on erilaisia tauluja ja kuvia kertomassa mitä paikalla on tapahnut.
Niistä ehkä mielenkiintoisin oli Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan vanhasta rajasta, joka kulki juuri tässä, eli Verlankoskessa vuosina 1743-1809. Koskan länsipuoli kuoli Ruotsille ja itäpuoli Venäjälle.
Myllymakasiini
Kierroksen jälkeen me joimme kahvit Kahvila Myllymakasiinissa. Senkin rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Eduard Dippellin. Kaunis rakennus on tehty vaaleammasta tiilestä vuonna 1902, ja siinä on alunperin toiminut nikkarinverstas ja jauhomylly. Sitä on pidetty myös varastotilana.
Vanha Tallirakennus
Vanha tallirakennus on täynnä erilaisia puoteja joista löytyy etenkin käsitöitä, puutöitä ja taidetta. Siellä on ihan kiva piipahtaa katsomassa myynnissä olevia esineitä. Rakennuksesta löytyvät myös WC-tilat.
🪵🪵🪵
Verla oli kaiken kaikkiaan hyvin ainutlaatuinen paikka, sillä sen tehtaan ympärille kehittyi kokonainen kylä. Kylässä elettiin hyvin omavaraisesti viljellen, kasvattaen eläimiä ja kalastaen. Jopa vaatteet ommeltiin itse. Tehtaan perustaja Kreidl perusti kylään myös oman kansakoulun.
Kun tehdas lopetettiin, hiljeni myös Verlan kylä. Suuri osa Verlassa työskennelleistä oli tullut silloin jo eläkeikään tehden koko työuransa töitä tehtaalla. Muille etsittiin korvaavia töitä kylästä tai sen läheltä.
Missä kannattaa majoittua?
Verlassa on edelleen vuokralla UMP:n lomamökkejä mutta Jaalasta löytyy pari muutakin vaihtoehtoa. Jaalan Tienristi ja Jaala Hotel Guesthouse ovat molemmat kesäisin avoinna. Tosin ne vastaavat tasoltaan enemmänkin motelleja.
Monet ajavat Verlaan myös Kouvolasta kuten mekin. Me yövyimme Scandic Kouvolassa mutta keskustassa on myös Original Sokos Hotels Vaakuna. Sen lisäksi keskustan ulkopuolella, matkan varrella Verlaan on suosittu Break Sokos Hotel Tykkimäki Resort.
🪵🪵🪵
Vierailuun Verlassa voi yhdistää myös käynnin Repoveden kansallispuistossa, joka myös sijatsee Kouvolassa, noin tunnin ajomatkan päässä Verlasta. Lähellä on tietysti myös Tykkimäen huvipuisto ja sen viereen avattu Tykkimäen sauna, jota meille kovasti ystävien toimesta suositeltiin. Ensi kerralla varaamme aikaa myös siellä käymiseen!
Mutta olipas mukavaa päästä näkemään tämäkin UNESCOn kohde, sillä olemme siellä jo pitkään halunneet käydä. Suomessahan niitä tosiaan on kahdeksan;
Verlan puuhiomo ja pahvitehdas
Petäjäveden vanha kirkko
Vanha Rauma
Suomenlinna
Sammallahdenmäki
Struven ketju
Merenkurkun saaristo
Aalto Works
Tapaatko käydä matkoillasi UNESCOn maailmanperintökohteissa?
🇪🇺 MEIDÄN SUOSITUKSET MATKOILLE EUROOPASSA 🇪🇺
🗝 Majoitus: Parhaat diilit löytyvät yleensä tämän varaussivuston kautta tai täältä.
Isommat huoneistot varaamme VRBO:n kautta.
🚗 Vuokra-autot: Vertaamme hintoja aina DiscoverCarsin kautta.
🗺 Retket: Kaikenlaiset retket varaamme joko Viatorilta tai GetYourGuidelta,
riippuen kummalla on meille sopivampi retki tarjolla.
✈️ Lennot: Korvauksia myöhästyneistä lennoista olemme saaneet AirHelpin kautta.
🎫 Konsertti- ja peliliput: Ticketmaster on luotettava taho eri lippujen ostamiseen.
📞 Datapaketit: Puheluita ja dataa varten suosittelemme Yesimiä. Se toimii hyvin, ja on edullinen.
Lisää kuvia ja videoita tästäkin paikasta löydät Instagramistamme @paulagaston
Miten tämmöinen paikka on jäänyt minulta totaalisesti huomioimatta, tai en ole koskaan kuullut? Aika paljon samankaltaisuutta ”meidän” Kellokosken Ruukin kanssa. Asummekin Patruunapuistossa, mutta meidän patruunalla ei ole kyllä ollut ihan yhtä komeaa pytinkiä! Verlaan voisi tehdä päiväretken ensi kesänä, kiitos vinkistä!
Kellokosken Ruukki ei ole minulle tuttu. Täytyypäs lukea siitä. Verlassa kannattaa kyllä käydä, se on todella mukava paikka.
Mulla sama kuin monella muulla kommentoijalla: Unesco-kohteisiin tulee kyllä mentyä aina kun mahdollista 🙂 Täällä olen myös käynyt – itseasiassa kaksi kertaa jopa. Ensimmäisellä kerralla menin sinne varta vasten ja kävin opastetulla kierroksella ja tykkäsin siitä myös. Toisella kerralla kuljeskelin vain ulkoalueilla, kun olin Kouvolassa muuten vaan. Oikein viehättävä paikka!
Voisin hyvinkin käydä Verlassa vielä uudelleenkin. Meillä jäi vähän se kylä muuten vähäiselle näkemiselle, oltiin lähinnä vain siinä tehdasalueella. Siellä kyllä voisi viettää ihan kokonaisen päivän tai parikin kierrellen kaikkia polkuja.
Vanhat tehdasmiljööt ovat mielenkiintoisia. Kouvolassa olin aikoinaan blogimatkalla, mutta Verla jäi meiltä käymättä.
Kyllä tämä oli jotenkin erityisen mielenkiintoinen. Erikoista ettei Kouvolassa Verla kuulu blogimatkaan, mutta ehkä se on sen verran tunnettu, että halusivat esitellä muita kaupungin juttuja.
Olivat erilaisia aikoja, elinikäinen työpaikka, oma kauppa ja koulu, oma tiivis kyläyhteisö.
Minulle sattui somasti kun kävin Verlassa, oli päivän viimeinen esittelykierros ja olinkin yllättäen ainoa osanottaja. Yhtään ei kyllä kierroksen pituudesta tingitty.
Oho, no sait ihan yksityiskierroksen. Siinä sai varmaan kivasti myös kyseltyä yksityiskohtia jos jotain tuli mieleen. Tuo elinikäinen työpaikka taitaa valitettavasti nykyään olla aika harvinainen.
Tehdaskierros on tosiaan ”pakollinen” valinta, mutta kuten totesit, niin tosi hyvin toteutettu, ainakin kun joitakin vuosia sitten kävimme siellä – jotenkin koko tehtaan prosessi ja sen työntekijät heräsivät kierroksella kivasti eloon!
Olen samaa mieltä, että se oli hyvin toteutettu. Myös muun kielisille, sillä mieheni oli mukana ja hän sai kuuntelulaitteen jolla kuunteli kierroksen englanniksi.
Verlassa en ole käynyt ja häpeäkseni täytyy tunnustaa, että huonosti olen muissakaan Suomen Unesco-kohteissa, vaikka aina maailmalla kulkiessa katselenkin onko niitä lähistöllä.
Verla vaikuttaa upealta paikalta ja on kyllä ehdottomasti tuolla joskus käytävä.
Suosittelen kyllä. Me tykättiin Verlasta kovasti. 🙂
Minusta hienointa Verlassa oli kalliomaalaus, mutta kävin myös tehdaskierroksella. Tuo vanha rajaseutu on sikälikin kiinnostavaa, että siihen liittyy Suvorovin linnoitusketju, missä linnoja on useita, esimerkiksi Kotkassa, Lappeenrannassa, Utissa ja Taavetissa.
Itsekin päädyin tänne vähän vahingossa matkan varrella. Söimme hyvän lounaan, mutta muutoin paikka oli pitkälti kiinni. Nautimme alueen kauneudesta.
No näin meillekin tavallaan kävi. Eli se ei ollut meidän alkuperäisessä suunnitelmassa mutta oli lopulta ehkä sen reissun mielenkiintoisin paikka.
Unescon kohteissa tulee käytyä jos sellainen matkan varrelle vaan osuu. Olen pitänyt niistä jopa kirjaa ja niitä on kertynyt jo yli 200 kohdetta. Verlassakin olen käynyt, mutta vain pihalla.
Meilläkin on aika pitkä listana mutta en ole koskaan hoksannut pitää niistä kirjaa. Japanissa tuntui, että joka toinen paikka missä käytiin oli UNESCOn listalla. 🙂
Käytiin Verlassa pari vuotta sitten. Pakko sanoa, että oppaamme oli ihan loistava ja kierroksesta jäi todella mukava mieli. KYllähän UNESCOn maailmanperintökohteissa tulee aika usein käytyä.
Meillä ihan sama. Todella tietäväinen ja ystävällinen opas, ja muutenkin kiva paikka. Menisin vielä uudelleenkin. 🙂