UNESCON maailmanperintökohde Sammallahdenmäki Raumalla

UNESCON maailmanperintökohde Sammallahdenmäki on mielenkiintoinen historiallinen kohde Raumalla. Siellä metsän siimeksestä löytyy lukuisia hautaröykkiötä jotka ovat peräisin pronssikaudelta.

Sammallahdenmäki on yllättävän tuntematon kohde monelle suomalaiselle. Me löysimme Sammallahden kun tutkimme Suomen UNESCON maailmanperintölistaa ja sen kohteita. Ja koska kesän road tripimme kulki melko läheltä, päätimme käydä katsomassa, että mistä siinä on kyse.

Sammallahdenmäki sijaitsee Raumalta hitusen sisämaahan päin, Lapin Kivikylässä. Matkaa Rauman keskustasta tulee noin 20 kilometriä. Valtatie 12:sta kun lähtee huristelemaan kohti Euraa, näkee useita kylttejä ja löytää kyllä helposti perille.

Sisäänkäyntejä alueelle on kaksi; eteläinen osoitteessa Savulaaksontie 181 ja pohjoinen Sammallahdentien varrella. Kummastakin on yhtä hyvä pääsy hautaröykkiöille ja samat palvelut. Parkkialueiden vieressä on infopisteet, joista voi ottaa matkaan esitekartan ja lukea tietoja alueesta. Infopisteillä on myös ekokäymälät.

MIKÄ ON UNESCON MAAILMANPERINTÖKOHDE SAMMALLAHDENMÄKI?

Sammallahdenmäki on Suomen ensimmäinen esihistoriallinen muinaisjäännös, joka on päässyt UNESCON maailmanperintölistalle. Se valittiin listalle vuonna 1999 Skandinavian laajinpana pronssikautisena kalmistona.

Kiviröykkiöitä, eli hautapaikkoja on noin kilometrin pituiselta kaistaleella löydetty yhteensä 36 kappaletta. Röykkiöt ovat eri kokoisia ja erimallisia. Alueella on muun muassa ihan pieniä ja matalia röykkiöitä, pyöreitä röykkiöitä ja kekomaisia hiidenkiukaita.

Hautaröykkiöt todistavat, että joskus 1500-500 vuotta ennen ajanlaskua, on Suomessa jossain määrin siirrytty perinteisestä ruumiin hautaamisesta polttohautaukseen. Uusi tyyli tuli Suomeen Skandinaviasta, ja siinä ruumis haudattiin ensin kivien alle ja sen jälkeen poltettiin.

Hautoihin laitettiin usein myös erilaista esineistöä, esimerkiksi aseita tai koruja. Yhdestä Sammallahdenmäen haudasta onkin löytynyt pronssinen rannerenkaan palanen.

Tällaiset hautaröykkiöt oli tapana rakentaa jollekin korkealle paikalle, jollaisella ne Sammallahdenmäessäkin olivat. Nämä haudat olivat alunperin ihan lähellä meren rantaa, paikalla, josta oli kauniit näkymät. Maan pinnan kohoamisen myötä ne ovat kuitenkin jääneet mäntymetsän siimekseen ja aika hyvään piiloon.

Sammalahdenmäen hautoja on tutkittu useampaan otteeseen. Ensimmäisen kerran niitä avattiin jo vuonna 1891. Silloin kohteena olivat alueen tunnetuimmat röykkiöt; Kirkonlaattia ja Huilun pitkä raunio. Esineistöä ei silloin löytynyt mutta tutkimuksissa saatiin tietoa hautojen rakenteista.

Vuonna 2002 alueella tutkittiin kahdeksan eri kokoista röykkiötä. Silloin kävi ilmi, että kaikissa haudoissa oli jonkinlaisia tuhoja, mutta niistä löytyi myös erilaisia rakenteiden osia. Löytöinä oli muun muassa paasiarkkuja, kivikehiä ja kivimuureja. Haudoista löytyneiden palaneiden luiden perusteella pystyttiin myös kartoittamaan hautojen ikiä.

Vierailu Sammallahdenmäessä

Me aloitimme kierroksen kalmistossa sen eteläiseltä parkkipaikalta. Reitti on noin 1,5 kilometriä pitkä ja sen voi kiertää joko rengasreittinä, tai välillä voi poiketa pienemmille poluille tai palata vaikka takaisin.

Hautaröykkiöt alkavat käytännössä melkein heti jo polulle päästessä mutta meillä oli vähän vaikeuksia seurata annettua karttaa. Polku oli siinä siis selvästi esillä, mutta olisimme kaivanneet jotain merkintää kertomaan mikä on mikäkin hauta.

Esitteessä nimittäin röykkiöt oli numeroitu ja niistä oli pieni esittely, mutta hautojen kohdilla mitään numeroa ei ollut. Näin maallikon silmään 36 kiviröykkiötä alkaa nopeasti näyttämään aika samalta, ja jouduimme itse päättelemään mikä numero mihinkin hautaan sopisi.

Itse polku taas on merkattu puisin Hannunvaakuna -merkein. Tosin nekin olivat ihan mitättömän pieniä ja aika huomaamattomia.

Nämä onnettomat opastemerkinnät eivät tuntuneet olevan vain Sammallahdenmäen juttu, vaan törmäsimme tähän ongelmaan Suomessa kesän aikana usein. Hauska sattuma, että ihan juuri myös eräs pitkään ulkomailla asunut suomalaistoimittaja kommentoi sosiaalisessa mediassa ihan samaa.

En toki kaipaa keskelle luontoa mitään yliampuvia tai “instructions for dummies” -tyyppisiä opastetauluja, joita meillä täällä Yhdysvalloissa joskus näkee. Mutta esimerkiksi joku pieni puinen Hannunvaakunaa muistuttava numeromerkki hautaröykkiön kohdalla helpottaisi jo kovasti.

Hautaröykkiöistä kaikista suurin nimeltään Kirkonlaattia. Se on poikkeuksellinen Suomessa ja koko Skandinaviassa, sillä toista saman mallista hautaa ei ainakaan tiedetä olevan. Se on neliskulmainen, ja kooltaan noin 16 x 19 metriä.

Vanhan kansantarinan mukaan Kirkonlaattian ovat rakentaneet hiidet, eli eräänlaiset metsän henkiolennot, yhdessä kristittyjen kanssa. Molemmat halusivat jäädä alueelle mutta he eivät osanneet päättää kummalle se kuuluu, joten asia päätettiin ratkaista kirkonrakennuskilpailulla. Hassua vain on se, että kiviröykkiö on rakennettu jo ennen kuin kristinusko edes tuli Suomeen, joten hiisitarina taitaa olla vain mielikuvituksen tuotetta.

Toinen alueen tunnetuista röykkiöistä on nimeltään Huilun pitkä raunio. Huilu on pitkän mallinen vallimainen rakennelma, jonka päissä on pyöreät röykkiöt. Sen pitkää osaa on tutkimusten mukaan laajennettu useaan kertaan ja on mahdollista, että siihen on haudattu ihmisiä eri aikoina.

Polttohautauksella ajateltiin olevan myös jonkilainen yhteys aurinkoon. Taivaalle nousevan savun mukana ihmisen sielu on päässyt lähelle aurinkoa. Alla olevan haudan spiraalirakenne kuvastaa tiettävästi juurikin aurinkoa. Etsimme tätä spiraalirakennetta useammasta haudasta, sillä kuten sanoin, niitä ei oltu merkitty mitenkään. Ja ainakin uskomme, että se oli tämä kuvan röykkiö.

Koska hautaröykkiöitä on metsässä jopa 36 kappaletta, on alueella aikamoinen kiertäminen. Monet pienemmät röykkiöt jäivät meillä varmaankin huomaamatta kun huomio kiinnittyi vain näihin suurimpiin. Ja aika ajoin katselimme jotakin muutaman kiven kasaa miettien, että onkohan siinäkin hauta vaiko vain luonnon omia tuotoksia.

Oli kyllä aika jänskää ajatella pronssikauden ihmisiä elelemässä tällä alueella. Millaistakohan elämä silloin oli, ja millaisia hautajaisseremonioita tässä metsikössä on mahdollisesti vietetty?

Vierailullemme Sammallahdenmäelle sattui oikea hellepäivä. Oli oikeastaan ihan kiva päästä metsään vähän puiden suojaan, mutta vesipullo ja hyvät kengät tulivat tarpeeseen.

Polku oli helppo kulkuinen ja on suurimmaksi osaksi tasaisen kallion päällä. Olettaisin kuitenkin, että sadesäällä se saattaisi olla aika liukas. Tunkuakaan alueella ei ollut. Kokonainen yksi hiljainen kulkija meidän lisäksi oli alueelle eksynyt.

Metsä oli mielestäni todella kaunis ja rauhoittava. Ja sen verran kaukana ihmisten ilmoilta, että siellä kuului vain luonnonääniä. Käki kukkui jossakin lähistöllä ja joku satunnainen lintu lauloi silloin tällöin. Kallioilla kasvoi paljon sammalta ja jäkälää, ja puut humisivat jossakin korkealla. Tunnelma oli melkein lumoava.

En yhtään ihmettele, että vanhan kansan suussa tällaisista paikoista kehkeytyi monenlaisia tarinoita. Olisin voinut jäädä paikalle istuskelemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa, ja odottamaan, josko onnistuisin näkemään jonkinlaisen hiisiolennon.

✻✻✻

Näitä tällaisia pronssikauden hautaröykkiöitä on itse asiassa useassakin paikassa Suomessa, mutta ne eivät vaan ole kovin tunnettuja. Niiden röykkiöt ovat yleensä huomattavasti pienenpiä kuin Sammallahdenmäessä tai alueella on vain yksi röykkiö.

Monet hautalöydöt sijoittuvat rannikkoalueille, ja niitä on löytynyt myös Ruotsista. Euran Paneliassa oleva Kuninkaanhauta on Suomen suurin hiidenkiuas. Nyt kun näistä innostuimme, saatammepa joskus käydä katsomassa jonkin muunkin hauta-alueen.

Sammallahden vierailuun on helppoa yhdistää käynti toisessa UNESCON kohteessa Vanha Raumassa, jossa mekin ensin kävimme. Kävimme samalla reissulla myös Muumimaailmassa ja Herra Hakkaraisen talossa. Herra Hakkaraisen talo on meidän lasten suosikki, ja tällä kerralla pysähdyimme katsomaan myös Marsalkka Mannerheimin salonkivaunun.

Muita Suomessa olevia Unescon maailmaperintökohteita, joista olemme joskus kirjoitelleet ovat Suomenlinna ja Petäjäveden vanha kirkko.

Oletko nähnyt jossain tällaisia hautoja tai käynyt Sammallahdenmäessä joskus?