Kiehuvia järviä ja mutakattiloita – Kalifornian Lassen Volcanic National Park

Reissumme Pohjois-Kaliforniassa jatkui McArthur-Burneyn upealta vesiputoukselta Lassenin kansallispuistoon. Ajomatkaa ei ollut kuin puolituntia, ja päivääkin oli vielä reilusti jäljellä, joten emme voineet vastustaa kiusausta käydä samalla sielläkin.

Tämä ei ollut meidän ensimmäisen kerta Lassenilla, joten tällainen vähän lyhyempi vierailu ei meitä haitannut. Ja tällä kertaa tulimmekin sisään eri sisäänkäynnistä, joten olimme toiveissa nähdä jotakin uutta. Listaan tähän kuitenkin myös ne paikat joissa olemme käyneet aikaisemmalla käynnillämme, koska mielestäni ne ovat ehdottomasti ne puiston parhaimmat paikat.

Lassen Volcanic National Park on ehdottomasti yksi Kalifornian hienoimmista, mutta samalla ehkä aliarvostetuimmista, kansallispuistoista! Tosin, senkin vierailijamäärät ovat olleet huimassa kasvussa viime vuosina.

Lassen Volcanic National Park sijaitsee Kaskadien vuorijonossa ihan Reddingin kaupungin lähellä. Kuten nimestäkin voi päätellä, alue on vulkaanisella maaperällä, mikä tekee siitä todella mielenkiintoisen vierailukohteen. Sitä usein kutsutaankin Kalifornian Yellowstoneksi, sillä tyyliltään puistot muistuttavat toisiaan. Tosin, Lassen kannattaa ehkä katsastaa ensin, sillä Yellowstonella kaikki on paljon suurempaa ja massiivisempaa, eikä sen jälkeen piskuinen Lassen ehkä tunnukaan niin hienolta.

Puistoon saapuessa kannattaa pysähtyä ensin Visitor Centerillä hakemassa rangerien vinkit patikkapoluista ja alueen kartta. Visitor Centerit löytyvät puiston molemmilta sisäänkäynneiltä. Tai ainakin kannattaa tarkistaa, mitkä alueet ovat suljettuna, ennen kuin jatkaa matkaa eteenpäin. Useimmiten sulkujen syynä täällä vuoristossa on lumi tai myrskyjen ja eroosion aiheuttamat esteet poluilla. Siinä mielessä käynti Lassenille kannattaakin ajoittaa kesäkuukausille, sillä talvella suurin osa teistä on lumen peitossa. Päätie aukenee yleensä vasta toukokuun lopulla tai jopa kesäkuussa. Tälläkin kerralla kiinni olivat ainakin Bumpass Hell ja osittain myös Manzanitan järvi. Ensimmäisessä on meneillään monivuotinen pitkospuiden uusimisprojekti ja järvellä taas uimari oli joutunut jokisaukon hyökkäyksen kohteeksi.

SULPHUR WORKS

Ensimmäisellä Lassenin vierailullamme pysähdyimme Sulphur Worksille ihmettelemään erilaisia kiehuvia mutakattiloita ja höyryjä ulos päästeleviä aukkoja. Tämä paikka lienee koko puiston helpoiten nähtävissä oleva geoterminen alue, sillä se on ihan päätien varressa. Auto vaan parkkiin ja ulos käveleskelemään. Tuntui kummalta olla niin lähellä kuplivaa ja kuumaa mutaa, mutta olihan meillä sentään aita välissä. Joka puolella oli varoituskylttejä siitä, että poluilta ei passaa poiketa ja on katsottava mihin astuu. Moni vierailija on polttanut täällä itsensä pahasti kun on lähtenyt seikkailemaan omia reittejään. Kestävänkin näköinen maaperä saattaa yllättäen pettää jalkojen alla, sillä kuumuus ja maanalaiset kuumat lähteet haurastuttavat maankuorta.

Ehdottomasti kuitenkin kiva ja nopea pysähdys ennen kuin jatkaa varsinaisille patikkapoluille.

BUMPASS HELL

Tämänkin paikan kävimme onneksi katsomassa edellisellä kerralla, sillä kuten jo mainitsin, tällä kerralla se olikin suljettuna. Bumpass Hell on monelle koko Lassenin vierailun kohokohta, eikä ihme. Tätä paikkaa kutsutaan usein nimellä pikku-Yosemite. Bumpass Hellin hauska nimi juontaa juurensa kaivosmies Kendall Vanhook Bumpassista, joka vierailullaan alueelle joutui onnettomuuteen. Maa hänen jalkojensa alla repesi ja hän poltti jalkansa kuumassa lähteessä niin, että toinen niistä jouduttiin amputoimaan. Sen jälkeen alue nimettiin ”Bumpassin helvetiksi”. Ja aikamoinen aluehan se olikin.

Edestakainen kävelyreitti Bumpass Helliin on noin 5 kilometriä, joten kannattaa varata mukaan paljon vettä, aurinkorasvaa ja hyvät kengät. Meidät kasteli matkalla myös kevyt kesäinen sadekuuro. Se ei haitannut sillä hellettä oli taas melkoisesti. Polku oli melko kivinen, ja vähän hankalakin ainakin pienempien lasten kanssa. Kantorepun kanssa matka taittuu varmasti ihan helposti mutta rattaiden kanssa ei missään nimessä. Reitti oli kuitenkin jokaisen hikipisaran arvoinen, sillä pian edessä avautuu vulkaaninen laakso pitkospuineen.  Se on aika vaikuttava näky. Bumpass Hellin kuumimman lähteen veden kerrotaan olevan +161C, joka tekee siitä yhden maailman kuumimmista vesistöistä. Täällä ei siis kannata suunnitella uimaan menoa!

MANZANITA LAKE

Meidän tämän kertainen vierailumme sijoittui lähinnä Manzanitan järvelle. Pysähdyimme ensiksi Visitor Centerille ja jätimme auton sen parkkipaikalle. Koronan tuomat muutokset näkyivät täälläkin sillä tavalla, että rangerille oli pystytetty katos Visitor Centerin ulkopuolelle. Vieraiden opastus tapahtui näin siis ulkona. Kirjakauppa ja vessat olivat avoinna mutta museot sen sijaan olivat kiinni. Täältä lähdimme sitten kävelemään järvelle.

Manzanitan järvi on todella kaunis. Kävelimme järvelle pientä puroa seuraillen ja lapsilla oli tietysti hauskaa kahlailla vedessä. Järvi on normaalisti avoinna myös uimareille mutta nyt siellä eleli siis vihainen saukko. Saukon terävät hampaat saavat aika ikävää jälkeä aikaiseksi. Hyökkäyksen uhriksi joutuneen henkilön kuva nimittäin löytyy Lassenin kotisivuilta. Sinänsä vähän harmi, sillä olisi ollut kiva pulahtaa järveen vähän vilvottelemaan. Manzanitan luona on aika mukavan näköinen camping -alue, josta olisi varmaan helppo lähteä päivittäisille retkille itse puistoon.

✻✻✻

Vaikka päivä oli ihan mukava, jäi meitä vielä vähän vaivaamaan kaksi paikkaa joita emme ehtineet näkemään. Boiling Springs Lake ja Devil’s Kitchen jäivät meillä edelleenkin seuraavaan kertaan, eli ehkäpä tännekin on vielä palattava uudelleen. Molemmissa näistä paikoista pääsee suhteellisen lyhyen patikoinnin jälkeen näkemään kuumia lähteitä, kuplivia mutakattiloita ja höyryjä päästäviä reikiä. Boiling Springs Lake on nimensä mukaisesti kiehuva järvi. Kääk!

Onko teidän mielestä tällaiset vulkaaniset alueet kiehtovia? Meidän mielestä ne ovat aika usein vierailun arvoisia.