Kuusiston piispanlinnan raunioilla

Suomen road trippimme pääsi viimeiseen etappiinsa kun siirryimme Turusta Naantaliin. Olimme siis ehtineet jo ajella Kokkolasta Heinävedelle jossa vierailimme Valamon luostarissa, ja sieltä ystävien mökille Rääkkylään. Kävimme Nightwish -näyttelyssä Kiteellä, matkustimme Saimaan kanavaa pitkin Venäjälle Viipuriin, ja vietimme päivän Porvoossa. Sen jälkeen ajoimme Helsinkiin jossa majoituimme kuuluisassa Rock’n Rose -huoneessa ja vierailimme Temppeliaukion kirkossa. Helsingistä matka jatkui Turkuun, jossa tutustuimme muun muassa Food Walkiin ja Kakolanmäen museoon. Ja sieltä Naantalin Kylpylään ja Muumimaailmaan. Siinä lomassa ehdimme myös käväistä Kaarinassakin linnan raunioilla.

Se joka on joskus lukenut Euroopan matkoistamme, ehkä muistaa, että amerikkalainen mieheni on ihastunut kaikenlaisiin linnoihin. Aina ei myöskään haittaa vaikkei varsinaista linnaa ole enää pystyssäkään, jos jotakin keski-aikaista löytyy lähistöltä, niin sinne mennään. Näin tälläkin kertaa. Kun nimittäin sain vihiä matkamme varrella olevasta Kuusiston piispanlinnan raunioista, käänsimme autonkeulan kohti Kuusistoa kaiken muun lomassa. Linnan rauniot siis löytyvät Kaarinan Kuusistosta, ihan läheltä Turkua ja Naantaliakin.  

MIKÄ IHMEEN PIISPANLINNA?

Ensimmäiset merkinnät piispoille rakennetusta linnasta ovat 1200-luvulta. Linnan alkuperäinen isäntä oli Turun piispa; Maunu I, ja linna toimi katolisten piispojen hallinto- ja turvapaikkana. Alkuperäisen residenssin arvellaan olleen puinen rakennus, mutta kivilinnan rakentaminen aloitettiin Maunu I:n jälkeen tulleiden Ragvald II:n tai häntä seuranneen piispa Pentin aikana. Linna sijaitsi tuolloin saarella, mutta nyt alue on kasvanut kiinni Kuusiston pääsaareen. 1400-luvulla rakennus oli jo sen kokoinen, että sitä alettiin kutsua linnaksi sikäläisen kartanon sijasta. Linna kuitenkin tuhoutui tulipalossa joskus vuoden 1485 aikoihin. Palossa menetettiin suuri osa historiallisesti arvokkaasta linnan arkistosta, josta olisi saatu paljon tietoa Suomen historiankirjoitusta varten. Palon jälkeen piispanlinna kunnostettiin nopeasti, ja pian se koostui jo päälinnasta, ja kolmesta esilinnasta sen ympärillä.

Linnan tuho koitti kun 1500-luvulla kun tanskalaiset miehittivät linnan. Sen viimeinen piispa, Arvid Kurki, pakeni Ruotsiin mutta hukkui pakomatkallaan. Sen jälkeen alue joutui Ruotsin vallan alle, ja Kustaa Vaasa antoi käskyn purkaa linna 1528. Arvellaan, että Kuusiston linnan kiviä on käytetty muun muassa Turun linnan rakentamiseen ja Kastelholman linnaan Ahvenanmaalla. Sen jälkeen se sai rauhassa jäädä kasvavan ruohon ja kasviston alle, kunnes vuonna 1877 sitä alettiin tutkia ja kaivaa taas esiin. 

IDYLLINEN PIKNIK PAIKKA

Nykyään linnan rauniot ovat yksi Suomen merkittävimmistä arkeologisista paikoista. Se on todella upealla paikalla ihan rannalla, ja luonnon helmassa. Kuulemani mukaan, se on suosittu piknik- ja retkeilypaikka. Ihan linnan edessä olevassa talossa toimii kesäkahvila, ja siistit WC tilatkin löytyvät linnan luota. Vähän matkan päässä raunioista on Kuusiston kartano joka toimii Taidekartanona. Siellä voi aukioloaikoina käydä katsomassa eri näyttelyistä. 

Ajaessa linnan raunioille ajetaan myös Kuusiston kirkon ohi. Yhtäkkiä sen nähtyäni tajusinkin, että minähän olen ollut täällä ennenkin. Olen nimittäin ollut Kuusiston kirkossa vihkiseremoniassa. Näin lähellä olen siis käynyt piispanlinnan raunioita tietämättä niistä oikeastaan mitään. Onneksi tilanne korjattiin nyt tänä kesänä. Kiertelimme tovin raunioilla kuvitellen millaista elämää siellä on eletty. Pisti oikeasti ihan harmittamaan, että upea historiallinen rakennus on menty joskus tuhoamaan. 

TOIVOTTAVASTI NAUTIT LASTENRATTAISTAMME SINÄ KEHVELI VARAS!

Meidän perheellähän se ei ole reissu eikä mikään ellei jotain mene hukkaan tai mystisesti katoa. Aina on avaimet, silmälasit ja lompakot hukassa. Aika usein meillä myös unohtuu jotain jonnekin, siksi hotellista lähtiessä käymme molemmat huoneessa vielä tarkistuskierroksella. Tunnistaako kukaan muu tästä itseään? No, tällä kertaahan se olikin sitten lastenrattaiden vuoro. Kuulostaa vähän uskomattomalta mutta näin tosiaan kävi. Tulimme linnan luota autolle ja pukkasin rattaat toiselle puolelle autoa jossa alkoi metsikkö, autoin lapset autoon ja oletin, että mies laittaa rattaat takakonttiin. Kun pääsimme majapaikkaamme, totesimme, että rattaat eivät ole autossa. Eli siellähän ne varmaankin olivat, Kuusiston piispanlinnan raunioiden parkkipaikalla. 

Onni onnettomuudessa oli, että parkkipaikalle jäivät vain parikymppiä maksavat Kaliforniasta tänne raahatut sateenvarjorattaat. Rattaat olivat meillä mukana lähinnä siksi, että sateenvarjorattaat ovat sen verran kevyet, että ne saa ottaa lentokentällä portille saakka. Vaikka itseänikin rattaiden jääminen harmitti, ei se sentään harmittanut niin paljoa kuin miestäni, joka halusi ajaa takaisin linnan raunioille. Itse olin sen kannalla, että rattaat jääkööt sinne ja ostamme seuraavaa reissua varten uudet. Ja mitä jos ne eivät siellä olisi enää kuitenkaan! Mutta mieheni tuntui tietävän, että suomalaisethan ovat niin rehellistä kansaa, että eihän niitä kukaan sieltä ole voinut viedä. Lopulta myönnyin ja ajoimme takaisin hakemaan rattaita. Eikä niitä tietenkään enää löytynyt. Tuntuihan se vähän hassulta, että joku on heittänyt autoonsa jonkun toisen lapsen lastenrattaat. Toivottavasti meni edes tarpeeseen!

Vierailu piispanlinnan raunioilla oli muuten oikein mielenkiintoinen ja voin suositella niille, jotka ovat kiinnostuneet historiallisista rakennuksista tai haluaa muuten vaan käydä kauniilla paikalla nauttimassa päivästä!