Suomen vieraillummat vanhat kaupungit lienevät Raumalla ja Naantalissa. Jollei ole itse paikalla käynyt, on ainakin lukenut näistä paikoista tai nähnyt lukemattomia kuvia värikkäistä puutaloista ja pienistä kujista. Mutta kuka tietää, että Kokkolan vanhakapunki on yksi laajimmista säilyneistä puukaupungeista? Jos sattuu kulkemaan niillä nurkilla, kannattaa pysähtyä pienelle kävelylenkille tai kahville 1660-luvun Kokkolaan.
Nimi Neristan tarkoittaa alakaupunkia (ner i stan). Oppistan eli yläkaupunki, on Kokkolan kaupungin nykyinen keskusta jossa entisaikaan asuivat rikkaat kauppiaat ja siellä harjoitettiin liiketoimintaa. Keskustassa harjoitetaan edelleenkin liiketoimintaa mutta se on jo modernisoitunut eikä montaa vanhaa rakennusta ole jäljellä. Neristanissa taas asuivat lähinnä käsityöläiset ja merimiehet. Suurin osa taloista on rakennettu 1800-luvulla mutta muutamat vanhimmat talot ovat 1600-luvulta. Vuonna 1664 suuri tulipalo tuhosi lähes koko kaupungin jonka seurauksena laadittiin uusi asemakaava. Kaava on pitänyt lähestulkoon täysin tähän päivään saakka ja Kokkolan vanhakaupunki käsittää kokonaisuudessaan 12 korttelia.
Hauska yksityikohta tämän päivän Neristanissa on katukyltit. Ne kertovat kadun nimen lisäksi myös sen historiasta. Kierrellessä vanhassakaupungissa kannattaa kiinnittää huomiota talojen ikkunoihin. Niissä näkee usein vielä posliinisia koiria tai peilejä. Ennen vanhaan laivakoirat kertoivat siitä, ollaanko talossa kotona. Kun koirat katsoivat sisälle taloon oli se merkki siitä, että isäntä oli kotona. Juorupeilien avulla taas nähtiin mitä kadulla tapahtuu. Vanhan ajan Neristanissa talon varakkuudesta kertoi sen kivijalan korkeus.
Kokkolan kaupungin vanhin rakennus sijaitsee museokorttelissa aivan vanhankapungin vieressä, ja on nimeltään Pedagogio. Se rakennettiin vuonna 1696 koulutaloksi. Nykyään se on osa K.H. Renlundin museota ja siellä on kouluhistoriasta kertova näyttely. Pedagogion vieressä, Lassanderin talossa voi tutustua kaupankäynnin ja merenkulun historiaan.
Neristanissa on ollut vuosien varrella useampia pieniä kahviloita ja yrityksiä. Jos nälkä pääsee yllättämään kannattaa suunnata Vanhankaupungin Ravintolaan. Se on kaupungin ainoa todellinen fine dining -ravintola ja ruokaa valmistetaan siellä suurella intohimolla. Jos taas kahvihammasta kolottaa, tai haluaa käydä haukkaamassa pienempää välipalaa, toinen lempipaikkani on Vohvelikahvila. Se on avoinna ainoastaan kesäisin ja on oppistanin puolella, museokorttelissa, ihan Pedagogion vieressä.
Ihan kävelymatkan päässä Neristanista on näytillä barkassi, englantilainen maihinnousuvene. Se jäi kokkolalaisille niin sanotussa Halkokarin kahakassa Krimin sodan aikana kun Englannin laivasto tuhosi rannikkokaupunkeja. Vene löytyy kaupungin keskustaa halkovan meren salmen, Suntin varrelta Englannin puistosta.
Kokkolassa löytyy muutakin mielenkiintoista katsottavaa, varsinkin majakoiden ja meren ystäville, mutta Neristanissa on helppo pysähtyä vaikka ohikulkumatkalla.
Minun rakas koti kaupunki.
Osallistu kastehelmi kakkuvadin arvontaan mun blogissa.
Mitä ihmettä, en tosiaan tiennyt Kokkolan neristanista, vaikka olen suuri vanhojen kaupunkien suuri ystava. Kiitos siis informatiivisesta postauksesta!
Eipä kestä. Hyvä jos löytyi jotain uutta 🙂 Sitten ei muuta kuin Kokkola vierailulistalle.
En ole ikinä käynyt Kokkolassa, mutta kuvien perusteella erittäin viehättävä kaupunki. Jos joskus innostun kotimaan matkailusta, niin täytyy pistää Kokkola korvan taakse.
Ei muuta kuin tervetuloa!
Jotenkin tällainen tuli missattua viime reissulla Kokkolassa, vaikka mielestäni kiertelinkin aika paljon. Kvaakkupuistossa tuli tietysti käytyä kvaakut katsomassa.
Koitin miettiä, että mikä näistä puistoista olis kvaakkupuisto? Hmm.. ehkä Länsipuisto tai siinä kaupungintalon vieressä on usein kvaakkuja.
Kokkola olisi oikeesti kiinnostava kotimaankohde, ja sinne pääsee ilahduttavasti junalla :). Mulla on itse asiassa sukulaisia Kokkolan tienoolla, mutta sen verran etäisiä, että olen käynyt viimeksi joskus vuosia, vuosia sitten. Puu-Kokkolassa en ole käynyt koskaan, miksiköhän?
No se on kyllä totta, että Kokkola on pääradan varrella ja junalla pääsee helposti. Rautatieasemalta on ihan kävelymatka Neristaniin.
Mulla on sukulaisia Kokkolassa ja tuonne suunnille olen itseasiassa kesälläkin suunnistamassa. Yleensä ei olla koskaan käyty kaupungilla siellä suunnin, vaan aina vaan sukuloitu. Tähän täytyy vissiin tulla muutos, koska näyttää tosi idylliseltä 🙂
No kannattaahan sitä aikankin käydä kurkkaamassa keskustassa 🙂 Niinhän sitä usein sukuloimassa käy, että paikka itse jää näkemättä.
No enpä olisi tiennyt, että Kokkolassa on laaja puutalokaupunki! Ja olipa milenkiintoista kuulla tuosta posliinikoiraperinteestä. Ja juorupeilit 😀
Tervetuloa käymään!
Voi vitsi! Kyllä meillä Suomessa on nättejäkin paikkoja. Tuolla pitäis joskus piipahtaa 🙂
Kyllä kannattaa pysähtyä jos on ohikulkumatkalla.
Kokkola on tosi kaunis kaupunki! Olen ajatellut tänä kesänä pistäytyä ihan muuten vaan ja juurikin tuolla vanhassa kaupungissa, jossa en ole käynyt, mutta kylläkin tiennyt sen olemassaolosta.
Tervetuloa vaan! Kesäaikaan Neristan on tosi tunnelmallinen.
Tykkään ihan hirveästi vanhoista kaupungeista ja ihanaa, että huolimatta tulipalosta talot rakennettiin uudestaan ja ovat nyt säilyneet tähän päivään. Kokkola on myös minulle vierasta aluetta ja haaveilen myös roadtripistä Suomessa joskus kun aika antaa myöden, tällaisia paikkoja olisi ihana kierrellä varsinkin kesällä!
Suomen roadtrip olisi allekirjoittaneellekin sellainen jonkun kesän unelma. On niin monta paikkaa jotka on vielä näkemättä tai joista ei edes tiedä mitään.
Olipa mielenkiintoinen postaus, en tiennytkään, että Kokkolassa on tällainen vanhakaupunki. Itsehän asun Raumalla, ja ehkä juuri sen vuoksi vanhatkaupungit kiehtovat niin paljon. Koirapatsaat ja juorupeilit näkyvät katukuvassa myös täällä Raumalla, ja tarina koirapatsaiden takana on mun mielestä tosi hauska. Aina Vanhan Rauman kaduilla kulkiessa kurkin ikkunoihin ja katselen kumpaan suuntaan koirat on käännetty! 😉
Suomessa on itseasiassa aika monta vanhaa puukaupunkia mutta kaikki eivät tietenkään ole kovin suuria tai tunnettuja. Kokkolan Neristan on yksi niitä isoimpia.
Kokkola on kyllä niiiiin tuntematonta seutua. Mutta mä mutuna veikkaisin, että Porvoo on noita mainitsemiasi suositumpi, ainakin jos vierailijoiden määrässä mitataan? Sinne kuitenkin lastataan busskaupalla kiinalaisiakin. Suomen vanhat kaupungit ovat kauniita kyllä kaikki.
Vanhaa Porvoo on varmasti myös suosittu kohde. En osaa sanoa mikä olisin kävijämääriltään se tunnetuin. Kauniita ovat kaikki, samaa mieltä olen.
Todella kaunis paikka! Myonnetaan, etten ole paikasta kuullutkaan… tai ehka joskus kun ei nyt aivan tuulesta temmatulta kuulostanut, mutten osannut yhdistaa juuri Kokkolaan. Mua harmittaa, kuopiolaisena on tuo lansirannikko todella tuntematon valitettavasti ja aina kun Suomessa on lomalla niin aika menee sitten myos siella Kuopiossa. Ulkosuomalaisena ymmartanet mista on kyse 😀 Olisi kiva joskus lahtea Suomessa lomalle ja kierrella ihan rauhassa, harmi vaan Suomessa matkailu on valitettavan kallista.
No näinhän se menee. Itselle monet paikat Suomessa ovat vasta nyt auenneet kun mies on ollut kiinnostunut kiertämään nähtävyyksiä, muuten ei olisi tullut mentyä kun sitä vaan aina jumiutuu kotipaikkakunnalle.
Mä NIIN rakastan noita puutaloalueita! Kokkolassa käytiin "joitain" vuosia sitten ja tuolloin oli todella tarkoitus tutustua Neristanin alueeseen, mutta meille sattui aivan järjetön ukonilma ja vesisade, joten jatkoimme matkaa. Perehdyin Kokkolaan, jonkin kotimaan matkailuun liittyvän koulutehtävän vuoksi ja mieleeni jäi elävästi nuo peilit, mutta tuo laivakoirajuttu oli aivan uusi ja hauska tieto. Pitäisiköhän itse ottaa joku vastaava koodi käyttöön 😉 Ihania kuvia!
Minä kanssa tykkään näistä vanhoista alueista. On mukava katsella taloja ja kurkkia vaikka vähän pihoillekin. Toivottavasti pääset vielä jossain vaiheessa Neristaniinkin paremmalla ilmalla.
Kävimme Kokkolassa kauan sitten, ja sittemmin siellä taitaa olla avattuna Salkion luontokokoelmat, joita on pitänyt käydä katsomassa, Salkio kun oli isäni pitkäaikaisimpia ystäviä, mutta eipä nyt kuitenkaan ole osuttu paikalle. Ehkä pitäisi oikeasti pistää kalenteriin!
http://www.kokkola.fi/palvelut/kulttuuripalvelut/museot_ja_perinnetyot/luontokokoelmat/luontokokoelma_kieppi/fi_FI/veikko_salkio/
Muistan Veikko Salkion lapsuudesta ja hän oli Kokkolassa oikein rakastettu henkilö. Häntä muistellaan aina lämmöllä. Kävimme luontomuseossa joka vuosi kouluretkellä ja Veikko oli aina kertomassa meille eläimistä. Hänellä oli todellinen intohimo työhönsä ja opimme häneltä paljon.
Oih, tuollaiset kyltit saisi olla joka paikassa! 😀 Todella viehättävää. Täysin tuntematonta seutua minulle – kiitos siis sohvamatkailusta!
Kyltit oli kyllä tosi mukavat koska eihän kaikilla siellä pysähtyvillä ole esitettä tmv. mistä voisi tietoja katsoa.
Harmi kun Kokkolakin on jäänyt näkemättä. Mitä ihmettä mä tein sen kolme vuotta kun asuin Vaasassa? Ilmeisesti opiskelin ja pönötin himassa. Niin paljon Pohjanmaalla olisi ollut nähtävää. Toisaalta nää on ehkä enemmän kuitenkin kesäkaupunkeja, ja kesät tuli oltua jossain muualla, kuin Vaasassa tai Pohjanmaalla.
Osaatko muuten sanoa, että mistä tää heittää tän nimimerkin tähän ja miten sen saisi muutettua, kun mulla nykyään on eri blogi. 😀 Muissa blogeissa en oo huomannut että se ottais sen jostain automaattisesti. Tää kun ei enää kysy mitään nimimerkkiä erikseen…
No rehellisesti sanottuna en kyllä osaa suoralta kädeltä vastata. Katsoin kommenttiasetuksia ja huomasin, että muissa kommenteissa on oli s-postiosoite myös jolloin niistä muodostuu linkki blogiin. Tässä kommentissa ei ollut. Ja varmaankin riippuu minkä kautta kirjauduit sisään jos niihin on jäänyt tietoja vanhasta blogista, esim. G+ tai muu vastaava. Hmm… nyt täytyy oikein perehtyä tähän asiaan.
Täällä yksi jolla sama kohtalo.
Kokkolan visiitistä on jo parikymmentä vuotta aikaa, emmekä nytkään ehdi tuolla käväistä, vaikka ajammekin ohi tässä parin päivän sisällä. Kuulostaa ja näyttää kyllä miellyttävältä!
Näinhän se on, että joka paikassa ei ehdi pysähtymään mutta laita mieleen ja ensi kerralla sitten.