Viime viikonloppuna meille tuli mahdollisuus yöpyä yhdessä San Franciscon ikonisista luksushotelleista; InterContinental Mark Hopkinsissa. Sillä on erittäin pitkä historia kaupungissa ja se sijaitsee Nob Hillin hienosto alueella, korkealla mäen päällä. Sen sanotaan olevan yksi San Franciscon todellisista luksushotelleista.
Kun aloitin kirjoittamaan matka-aiheista blogia, tein periaatepäätöksen siitä, etten tule kirjoittamaan hotelli-arvosteluja. Syy siihen oli yksinkertaisesti se, että en jaksa niitä itse lukea. Luen blogeista mieluummin hauskoja matkatarinoita tai kuvauksia hotelleista, ja arvostelut luen sitten niille tehdyiltä sivustoilta. Niinpä tämäkin juttu on lähinnä pieni kertomus siitä, millaista oli yöpyä Nob Hillillä.
MARK HOPKINSIN VÄRIKÄS HISTORIA
Hotelli on avattu jo vuonna 1926. Alunperin paikalla sijaitsi rautatieyrityksen perustaja Mark Hopkinsin upea kartano. Kartano kuitenkin paloi San Franciscon suuren maanjäristyksen jälkimainingeissa vuonna 1906. Myöhemmin paikalle avattiin Mark Hopkins Insitute of Art, kunnes George D. Smith osti rakennuksen, ja avasi sen paikalle luksushotellin. Vuosien saatossa hotelli on läpi käynyt useita remontteja, aina kuitenkin historiaa kunnioittaen. Hotelli on rakennettu espanjalaista renessanssia ja ranskalaista linnamaisuutta mukaellen.
Hotellin vieraina on vuosien saatossa ollut monia Yhdysvaltain presidenttejä ja julkkiksia. Muun muassa Elisabeth Taylor, Elvis Presley, Michael Jackson ja Rolling Stones ovat vierailleet siellä. Kuninkaallisista ainakin Englannin prinssi Philip ja Alankomaiden kuningatar Juliana ovat olleet asiakkaana. Mark Hopkins on ollut suosittu tanssipaikka, juhlapaikka sekä yöpymispaikka. Lisäksi siellä on aina järjestetty paljon häitä.
Nykyään Mark Hopkins Hotel on suojelukohde ja merkitty Kalifornian historiallisten maamerkkien (California Historical Landmark) rekisteriin numerolla #754.
HUONEEN PARASTA ANTIA OLI NÄKÖALA
Huoneemme oli hotellin etupihan suuntaan kuudennessa kerroksessa. Mielestäni sen ehdoton valtti oli sen näköala, vaikkakin hotellin toisella puolella olevissa huoneissa oli varmasti vielä paremmat näköalat. Voin vain kuvitella miltä tuntuu katsella ikkunasta muun muassa Golden Gatelle ja Bay Bridgelle. Itse huone oli melko tavallinen, siisti mutta vanha. Ylipäätään vähän joka puolella hotellia näkyi kulumisen merkkejä, ja se ehkä kaipaisi pientä ehostusta pitääkseen kiinni luksushotellin maineestaan.
Me käväisimme huoneessa vain jättämässä tavarat, ja suuntasimme sitten alakerran kautta ylimmän kerroksen cocktail-baariin. Alakerran siksi, että halusimme tutustua aulassa olevaan pieneen näyttelyyn, joka kertoi hotellin historiasta. Se oli ihan mielenkiintoinen katsaus kaikenlaisiin tapahtumiin joita rakennuksessa on järjestetty, ja sen vanhoihin esineisiin. Hotellin hissin vieressä oli hauska yksityiskohta menneiltä ajoilta, nimittäin postiluukku. Yläkerroksista postiin menevät kirjeet on voinut pudottaa suoraan postiluukkuun jonka mukana ne tippuvat alimpaan kerrokseen saakka odottamaan postinkantajan saapumista.
TOP OF THE MARK
Juuri ennen auringonlaskua suuntasimme hotellin ylimmässä kerroksessa olevaan cocktail-baariin jonne myös lapset ovat tervetulleita ilta kymmeneen saakka. Ravintolan ikkunoista avautuu yksi koko kaupungin parhaista näköaloista, ollaanhan sentään korkealla mäen päällä. Koska oli vielä aikaista, saimme ikkunapöydän, ja tilasimme city-päivän kunniaksi cocktailit. Yks jos toinenkin asiakas kävi näpsimässä valokuvia upeasti aukeavasta maisemasta ja varsinkin auringonlaskusta.
Top of the Mark avattiin vuonna 1939 kun hotellin silloinen omistaja George D. Smith päätti muuttaa yläkerran huoneistosviitin ravintolaksi. Häntä epäilytti, mahtaisivatko asiakkaat tulla hissillä 19. kerrokseen saakka, mutta ravintolasta tulikin välittömästi menestys. Huhun mukaan hän ei millään keksinyt ravintolalle nimeä, ja tokaisi sitten jollekin ettei tiedä miksi kutsuisi ”Markin huippua” (=top of the Mark). Hänelle sitten huomautettiin, että siinähän se täydellinen nimi jo tulikin.
Mieheni jäi hotelliin pidemmäksi aikaa konferenssiin, mutta minä palailin lasten kanssa kotiin lähinnä koulun takia. Harmi, muuten olisin ehkä päässyt näkemään keskiviikon harvinaisen super-sinisen-verikuun ja sen pimennyksen hotellin kattobaarista. No, kyllähän se näkyi meille kotiinkin, mutta taustalle ei nyt saatu Golden Gatea tai muitakaan hienouksia.
SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS NÄMÄ…
Täällä on toinen, joka ei jaksa lukea eikä kirjoittaa hotelliarvosteluja. Mutta tähän tartuin, koska San Francisco! Me käveltiin Nob Hillillä yhtenä päivänä matkalla yhteen ravintolaan, ja itse asiassa käveltiinkin tämän hotellin ohi! Muistan nimittäin kiinnittäneeni siihen huomiota.
Nuo skybarista otetut kuvat on kyllä hienoja! Frisco on makee paikka. 🙂
Minä olen nyt oppinut, että kun kävelee upean hotellin ohi niin kannattaa poiketa sisään jos on aikaa. Aulaanhan on yleensä vapaa kulku, ja varsinkin joulun aikana ne on upeasti koristeltu.
Minusta hotelliarvosteluja on mukava lukea, JOS hotellissa on jotain erikoista, kuten tässä historia ja näköala. Kiinnostavia lukemiskokemuksia voi olla myös todellinen luksushotelli, joku poikkeuksellinen teema jne. Tavallisista ketjuhotelleista tai hotelleista, joiden kirjoittaja kuvittelee olevan luksusta, mutta jotka eivät ole sinne päinkään, en tosiaankaan jaksa lukea riviäkään.
Itselläni hotellikokemukset San Franciscosta lukeutuvat tasan yhteen. Se oli joku hirvittävä luukku, josta piti silti maksaa järkyttävä hinta.
No se on kyllä ihan totta että jostain erikoisemmasta butiikkihotellista voi olla ihan mielenkiintoista lukea. Ehkä olisi pitänyt rajata vain tavis-hotellit arvostelujen ulkopuolelle.