Lava Beds National Monument Kaliforniassa oli todellinen löytö! Kiersimme alueen luolissa ja tällaista siellä oli:
Postaus saattaa sisältää kumppanuuslinkkejä. Niiden kautta ostaminen ei maksa sinulle ekstraa, mutta me saamme pienen provision. Mainokset ja linkit mahdollistavat sen, että voimme jatkossakin matkustaa ja jakaa ilmaisia matkavinkkejä.
Tänä syksynä ajelimme pohjoiseen ihan Kalifornian ja Oregonin osavaltioiden rajalle vierailemaan Lava Beds National Monumentilla. Se olikin meille niin positiivinen yllätys, että palasimme puistoon vielä toiseksikin päiväksi tutkimaan paikkoja.
Lava Bedsillä on mahdollisuus käydä lukuisissa laavan muodostamissa luolissa. Sen lisäksi puiston alueella on patikkapolkuja ja muutamia historiallisesti merkittäviä paikkoja. Kahdessa päivässä ehdimme tutustua useisiin luoliin ja myös paikan historiaan, ja aikamoinen seikkailu siitä sitten tulikin.
Tämä oli ihan mahtava paikka, varsinkin lasten kanssa!
Mikä on Lava Beds National Monument?
Lava Beds National Monumentin alue on syntynyt Medicine Lake Volcanon purkausten seurauksena. Medicine Laken tulivuori on ollut aktiivinen ainakin 500 000 vuotta, ja sen viimeisin purkaus tapahtui noin 950 vuotta sitten. Se sijaitsee Kaskadien vuorijonossa, joka kulkee Pohjois-Kaliforniasta Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden kautta Kanadan Brittiläiseen Kolumbiaan asti.
Alue on merkittävä sen takia, että siltä löytyy niin monenlaisia erilaisia vulkaanisia muodostelmia. Medicine Laken tulivuoren uskotaan purkautuneen rauhallisesti ja hiljalleen, eikä rajulla kertapurkauksella kuten myös Kaskadien vuorijonossa olevan Mount St. Helens. Siitä johtuen alueelle muodostui useita laavatunneleita, fumaroleja, tuhkakartioita, kraattereita ja laavakenttiä.
Itse Medicine Laken järvi on Lava Bedsin alueesta vähän kauempana ja se on syntynyt tulivuoren kalderaan. Kaldera on painauma, joka syntyy tulivuoren romahtaessa. Samalla tavalla on syntynyt myös lähellä oleva Yhdysvaltain syvin järvi, Crater Lake.
Lava Bedsin alue suojeltiin vuonna 1925 tekemällä siitä national monument presidentti Calvin Coolidgen toimesta.
Lava Beds National Monument sijaitsee ihan Kalifornian ja Oregonin osavaltioiden rajalla. Me saavuimme alueelle etelästä, jolloin voi valita kahden lähes yhtä nopean reitin väliltä. Niistä isompi moottoritie, eli I-5 kulkee Mount Shastan yli, joka myös on aktiivinen tulivuori. Pienempi tie taas mutkittelee Lassenin kansallispuiston ja upean McArthur-Burney Fallsin vesiputouksen lähistöllä.
Talvikuukausina alueella saattaa olla lunta, mikä saattaa vaikuttaa teiden ja luolien aukioloihin.

Vierailu Lava Bedsille ja sen nähtävyydet
Lava Beds National Monumentin päänähtävyys ovat sen lukuisat laavatunnelit, eli toisin sanoen luolat. Laavatunneleita syntyy kun kuuma laava virtaa kovettuneen maanpinnan alla. Kun laavavirta lopulta loppuu, jäljelle jää vain tyhjä luola.
Me olemme käyneet tällaisessa laavatunnelissa Havaijilla olevassa Volcanoes National Parkissa, mutta luolat siellä eivät missään nimessä vetäneet vertoja Lava Bedsin luolille.
Puiston kierros kannattaa aloittaa Visitor Centeriltä. Sieltä saa kaikki tarpeelliset tiedot alueen luolista ja poluista, varusteita, ja siellä voi käydä vessassa tai täyttää vesipullot.
Puistoon saapuessa jokaiselle vieraalle tehdään White-Nose Syndrome -tarkastus koska sen luolissa asustelee lepakoita. White-Nose Syndrome on sienitauti, joka on 2000-luvulla tappanut miljoonia lepakoita Yhdysvalloissa ja Pohjois-Amerikassa. Se leviää pääasiassa lepakolta toiselle mutta saattaa tulla alueelle myös vierailijoiden vaatteiden mukana.
Tarkastus oli meille tuttu jo muista puistoista joissa on luolia, kuten Pinnaclesin kansallispuistosta ja Great Basinin kansallispuistosta Nevadan osavaltion puolelta. Siinä puistonvartija kyselee kävijöiden aiemmista luolavierailuista, ja he saattavat desinfioida esimerkiksi kengät niiltä, jotka ovat lyhyen ajan sisällä käyneet muualla luolissa.
Pusitossa on helppoa kulkea luolalta toiselle portilta saatavan kartan mukaan. Suurimpaan osaan niistä on kuitenkin ajettava autolla, sillä alue on aika laaja. Merkittyjä luolia on 28, mutta yleensä osa niistä on suljettuna joko turvallisuus syistä tai lepakoiden pesinnän ajan. Riippuen luolien vaikeusasteesta, päivässä ehtii käymään noin 4-6 luolaa.
Me kiersimme tällä kerralla helppoja luolia, sillä olimme matkassa lasten kanssa. Ja näin jälkikäteen voi sanoa, että nekin tuntuivat aika ajoin ihan tarpeeksi jännittäviltä:
Helpot luolat (merkitty vihreällä ympyrällä)
Heti Visitor Centerin takana on hyvä ja helppo aloitusluola; Mushpot Cave. Se on valaistu, ja sen sisällä on myös kylttejä, jotka kertovat luolastojen elämästä ja niiden synnystä. Luolaseikkailu kannattaa siis aloittaa täältä.


Tämän ensimmäisen luolan jälkeen me suuntasimme yhdelle alueen ”jääluolista”. Skull Cave on helppokulkuinen ja avara, mutta sen pohjalle kuljetaan erittäin jyrkkiä portaita pitkin. Koska luolassa oli pimeää ja kuljimme portaita, viimeistään tässä huomasimme kuinka tärkeää on panostaa otsalamppuun taskulamppujen sijaan. Näin kädet jäävät vapaaksi ja voi pitää kaiteista kiinni.
Portaat olivat sen verran jyrkät, että huimauksesta välillä kärsivä isompi neitimme lähti puolessa välissä takaisin ylös.
Skull Cave on saanut nimensä sen pohjalta löytyneistä ihmisten ja eläinten pääkalloista. Luolan pohjalla on sen verran kylmä, että siellä on ympäri vuoden jääpuikkoja.



Sentinel Cave on alueen ainoa luola, jossa ulos voi tulla eri oviaukosta kuin mistä on mennyt sisään. Luola on pitkä ja ajoittain sen polulla joutuu taiteilemaan kivien päällä. Välillä on myös kumarruttava mahtuakseen matalista kohdista. Näimme tämän luolan toisella oviaukolla myös lepakon.

Kaikista käymistämme luolista Valentine Cave oli suosikkimme. Se on löydetty ystävänpäivänä vuonna 1933 ja saanut nimensä sen mukaan. Heti sen sisäänkäynnillä luola erkani kahteen suuntaan jotka myöhemmin yhtyivät takaisin yhdeksi käytäväksi.
Luolassa oli helppoa kulkea vaikkakin siellä välillä joutui kumartumaan ja jopa ryömimään. Luolan pyöreä muoto teki siitä jotenkin erikoisen ja kuljimme sen pimeitä käytäviä ihan yksin.



Muita helppoja luolia ovat Merrill ja Heppe Ica Caves, Big Painted Cave, Symbol Bridge Cave, Ovis Cave ja Oasis Cave. Meitä olisi kiinnostanut erityisesti Big Painted Cave ja Symbol Bridge Cave, sillä niiden sisällä on kalliopiirroksia. Niihin pääsy olisi kuitenkin vaatinut patikoimista ja alkoi olla jo myöhä. Osa muista luolista oli meidän vierailun aikana kiinni.
Keskivaikeat luolat (merkitty sinisellä neliöllä)
Keskivaikeat luolat vaativat vähän enemmän kumartelua ja ryömimistä, ja niissä on vaikeampaa liikkua muun muassa kivien vuoksi. Näihin luoliin kannattaa varustautua paremmin hyvän otsalampun, hatun, hanskojen ja polvisuojien kera.
Keskivaikeista luolista suosituimpia ovat Golden Dome Cave, jonne laskeudutaan tikapuita pitkin, ja Blue Grotto Cave, jonka seinät hohtavat joissain kohdissa sinisenä. Golden Dome Caven ovella on heti “headache rock”, johon lyötyään päänsä saa ilmeisesti päänsäryn.
Muita keskivaikeita luolia ovat Sunshine, Indian Well, Balcony ja Boulevard.
Vaikeat luolat (Merkitty mustalla timantilla)
Alueen vaikeimpia luolia suositellaan vain kokeneille luolaseikkailijoille. Nämä luolat ovat monimutkaisempia navigoida, ne ovat useissa kerroksissa ja niissä joutuu usein ryömimään. Vaikeisiin luoliin on saatavilla yksityiskohtaisempia karttoja Visitor Centeristä, ja niihin suositellaan tutustumista jo ennen luolaan menoa. Näihin luoliin tarvitaan myös kunnon varusteet.
Vaikeita luolia ovat muun muassa Labyrinth, Lava Brook, Hercules Leg, Juniper ja Thunderbolt. Niistä yksi mielenkiintoisimmista on Hopkins Chocolate, jonka sanotaan näyttävän siltä, kuin sen seinillä olisi suklaata. Alueen vaikein luola on Catacombs, joka on todella pitkä, ja se haarautuu moneen eri suuntaan. Se on matalimmillaan vain 30 cm korkea.
Captain Jacks Stronghold Trail
Captain Jacks Stronghold on erityinen paikka Lava Beds National Monumentin alueella, sillä siellä käytiin niin sanottu Modocin sota, Modoc War. Sodassa armeijan sotilaat hyökkäsivät alkuperäisasukkaiden, eli Modoc heimon alueelle, koska heimo ei ollut suostunut muuttamaan alueelta vapaaehtoisesti.
Taistelu käytiin vuosien 1872-1873 talvella, ja armeijalla kesti yli viisi kuukautta kukistaa Modocit, jotka piilottelivat laavan muodostamissa luolissa ja linnoituksissa lumen ja tuiskun keskellä. Lopulta Modocit joutuivat antautumaan, ja suurin osa heistä lähetettiin vankilaan Oklahomaan. Osa heimon johtajista, Captain Jack mukaan lukien, hirtettiin julkisessa tilaisuudessa, ja muutama heistä lähetettiin Alcatrazin vankilaan, San Franciscoon.
Nyt alueella on kaksi patikkapolkua joita kiertämällä voi nähdä sodassa käytettyjä laavalinnoituksia. Lyhyempi polku on vajaan kilometrin ja pidempi on 2,4 kilometrin pituinen. Polut ovat helppokulkuisia mutta kannattaa katsoa minne astuu, sillä kivikoissa on paljon kalkkarokäärmeitä. Näimme siellä myös suuren määrän perhosia ja liskoja, joten eläinten bongailu poluilla oli helppoa.
Suosittelen ehdottomasti käymään täällä, sillä koko tarina on varsin vaikuttava. Polun toisessa päässä on niin sanottu medicine pole, eli paalu, johon Modoc heimon jälkeläiset edelleenkin tuovat rukousnauhoja ja muistoesineitä.



LAva Beds National Monumentin luonto
Lava Bedsin luolissa elää kaikenlaisia pieniä eliöitä mutta yleisimmin siellä varmasti törmää lepakoihin. Lepakot elävät pimeässä ja taskulampun valo on niille häiritsevä, joten niitä ei kannata sen kummemmin alkaa luolista etsimään. Varmimmin niitä näkee hämärän tullessa luolien oviaukoilla, sillä ne lähtevät iltaisin etsimään ruokaa.
Lava Bedsin luolissa asuu 16 eri lajia lepakoita. Osa niistä talvehtii alueen luolissa kun taas osa muuttaa talveksi lämpimämpiin maihin, esimerkiksi Meksikoon. Me satuimme näkemään yhden lepakon Sentinel -luolan suulla. Korvista päätelleen se saattaisi ehkä olla Long-eared Bat.

Yhden luolan suulla onnistuimme näkemään myös Rubber Boa -käärmeen. Harmikseni häkellyin niin, etten ehtinyt nappaamaan siitä kuvaa ennen kuin se luikerteli jo piiloon. Nämä käärmeet viihtyvät viileiden luolien oviaukoilla ja ovat täysin harmittomia. Kannattaa kuitenkin olla sen verran valppaana, että katsoo mihin jalkansa ja kätensä Lava Bedsillä laittaa, sillä alueella on myös kalkkarokäärmeitä.
Muuten me näimme vierailumme aikana lähinnä, heinäsirkkoja, perhosia ja liskoja. Keväisin Lava Beds on myös paikka bongailla luonnonkukkia.


Mitä mukaan luolaseikkailulle
Luolien kiertelemiseen kannattaa valmistautua etukäteen niin saa päivästä mahdollisimman paljon irti. Mukaan on ihan ehdottomasti hyvä ottaa mahdollisimman hyvät taskulamput tai otsalamppu. Vain yksi luola alueella on valaistu, muissa luolissa kuljetaan pimeässä. Otsalamput ovat siitä hyviä, että silloin kädet ovat vapaana sellaisissa paikoissa, joissa tarvitsee ottaa tukea vaikka luolan seinistä tai kaiteista.
Suosittelen myös kovan suojahatun pitämistä päässä luolissa. On nimittäin yllättävän helppoa lyödä pää matalien luolien kattoon ja se sattuu kyllä todella paljon. Koin tämän useampaan kertaan itse, kun luulin pärjääväni pelkällä lippalakilla. Suojahattuja myydään Visitor Centerissä $8 hintaan. Sieltä voi lainata myös taskulamppuja veloituksetta.
Keskivaikeissa ja vaikeissa luolissa suositellaan käyttämään myös hanskoja ja polvisuojia, sillä niissä joutuu usein kulkemaan eteenpäin ryömimällä.
Me toimme mukanamme myös eväsleivät, sillä Lava Bedsin puistossa ei ole ravintoloita, eikä siellä missään myydä ruokaa. Reilu määrä vettä ja aurinkorasvaa tulee myös tarpeeseen, sillä Kalifornian sisämaassa on perinteisesti aina aika kuumaa ja aurinkoista.
Missä kannattaa yöpyä
Me saavuimme alueelle etelästä päin ja yövyimme Reddingin kaupungissa, jossa olemme yöpyneet lukuisilla muillakin matkoillamme. Siellä meidän lempihotelliksi on noussut Best Western Plus Hilltop Inn, jossa on erityisen hyvä palvelu ja todella hyvä aamiainen. Lisäksi hotellissa on ihan kiva uima-allas alue, josta lapset tykkäävät.
Olemme syöneet Reddingissä illallista sekä hotellin omassa ravintolassa, joka on erittäin hyvä, että hauskassa Lumberjacks -ravintolassa. Sen lisäksi käymme aina hakemassa kahvit (ja lapsille smoothiet) Dutch Bros drive inn -kahvilasta. Reddingistä ajomatka Lava Bedsille kestää vielä yli kaksi tuntia mutta lähdimme kahveinemme liikkeelle aikaisin.
Kaupungissa on myös ihan kiva pieni kasvitieteellinen puutarha nimeltä McConnell Arboretum & Botanical Garden, joka kaikkien kasveista kiinnostuneiden kannattaa laittaa listalle. Lisäksi sen raunamilla on kaunis Whiskeytown Lake, jossa olemme käyneet uimassa muun muassa Crystal Creek Falls -nimisellä vesiputouksella.


Lähin majoitusvaihtoehto Lava Bedsillä vieraileville löytyy Oregonin rajan toiselta puolelta Merrillin kylästä. Wild Goose Lodge on motellityylinen majoitus, mutta se on erittäin tykätty vaihtoehto.
Suurin osa vierailijoista yöpyy kuitenkin Klamath Falls -nimisessä kaupungissa, koska sieltä on vain vajaan tunnin ajomatka sekä Lava Bedsille että Crater Lakelle. Mekin majoituimme siellä Microtel Inn & Suites by Wyndhamiin. Se oli yhdeksi yöksi ihan ok, mutta valitsisin ensi kerraksi Shilo Innin tai Best Western Plus Olympic Innin, jotka olivat nyt valitettavasti täynnä.
🔦🔦🔦
Me todella tykkäsimme vierailustamme Lava Beds National Monumentille, ja se tuntui meistä vähän sellaiselta Kalifornian salaiselta helmeltä. Siitä nimittäin harvemmin kuulee puhuttavan, emmekä mekään oikeasti tienneet kuinka mielenkiintoinen paikka se on. Eikä taida tietää moni muukaan, sillä ruuhkaa siellä ei todellakaan ollut. Monissa luolissakin saimme olla ihan yksin!
Lava Bedsillä käyntiin kannattaa yhdistää muitakin puistoja. Lähellä olevat Crater Lake National Park ja Lassen Volcanic National Park on helppoa käydä samalla reissulla, ja myynnissä onkin näiden kolmen puiston yhteislippu. Sen lisäksi matkalla kannattaa poiketa katsomaan Kalifornian upein vesiputous; McArthur-Burney Falls.
Käynti Lava Bedsillä tarkoitti meille vihdoin sitä, että olemme kiertäneet kaikki Kalifornian kansallispuistot ja niiden yksiköt. Näitä suojeltuja kohteita on yhteensä 28 ja niistä kansallispuistoja on 9.
Oletko käynyt tällaisissa laavan muodostamissa luolissa jossakin?
🇺🇸 SUOSITUKSET USA:N MATKOILLE 🇺🇸
Oletko lähdössä matkalle Yhdysvaltoihin? Tässä tietoa yrityksistä joita itse käytämme täällä reissatessa. Lue myös shoppailuoppaamme Yhdysvaltoihin ja vinkkimme tippaamiseen matkoilla.
🗝 Majoitus: Parhaat diilit löytyvät yleensä tämän varaussivuston kautta tai täältä.
Isommat huoneistot varaamme VRBO:n kautta.
🚗 Vuokra-autot: Vertaamme hintoja aina DiscoverCarsin kautta.
🗺 Retket: Varaamme kaikenlaiset retket joko Viatorilta tai GetYourGuidelta,
riippuen kummalla on meille sopivampi retki tarjolla.
✈️ Lennot: Apua korvauksien hakemiseen myöhästyneistä lennoista olemme saaneet AirHelpiltä.
🎫 Konsertti- ja peliliput: Ticketmaster on luotettava taho eri lippujen ostamiseen.
📞 Datapaketit: Suosittelemme vieraillemme aina eSIM:ä Yesimiltä puheluja ja dataa varten.
Se toimii hyvin, ja on edullinen.
Lisää kuvia ja videoita tästäkin paikasta löydät Instagramistamme @paulagaston

Hyvä juttu tuo, että luolat on luokiteltu eri vaikeusasteisiin. Näin ainakin itse kokemattomana luolaseikkailijana osaisin paremmin valita itselleni sopivimman luolan. Joissakin luolissa on tullut käytyä jos on matkan varrelle osunut. Nämä ovat ihan tuntemattomia.
Mekin ollaan käyty luolissa muun muassa Nevadassa ja Havaijilla, ja Turkissakin muistaakseni kerran kävin. Mutta tämä oli erikoinen kun niitä oli niin paljon.
Ihan uusi juttu minulle tuo White nose syndrooma ja ikävä lepakoille. Olisi raskasta ryömiä luolissa polvisuojat jalassa, niinpä luulenkin, että valitsisin ne helpoimmat luolat.
Näin minunkin mielestä. Ne helpommat luolat oli ihan tarpeeksi jännittäviä meille. 🙂
Näyttää huikealta!
En ole koskaan kuullut näistä.
Luonto- ja muissa kohteissa amerikkalaiset osaavat, kaikki vaikuttaa professionaaliselta. Polut luokiteltu, merkitty vaikeusasteittain. Upeaa. Turvallista.
No näinhän se kyllä on, että ainakin nämä kansallispuiston hallitsemat alueet on hyvin merkitty koska kävijöitä on paljon. Tällaisissa kohteissa se onkin ihan hyvä koska tuskin menisin luolaan, josta minulla ei olisi etukäteen mitään tietoja.
Mekin olemme käyneet muutamassa paikassa laavatunneleissa, mm. tuolla Havaijilla.
Hienoa, että tuolta löytyy eritasoisia kohteita eritasoisille ”seikkailijoille”!
Niin, täältä kyllä löytyi sellainen määrä näitä tunneleita, että en ole ennen nähnyt. Ja jokaiseen makuun.
Todella mielenkiintoinen paikka! En ollut ennen kuullutkaan. Luulen, että mä pysyisin kyllä noissa helpoissa luolissa vaan. Ajatuskin tunnelissa ryömimisestä saa vähän ahdistuneen olon päälle 😀 Onneksi noita helppojakin tuntui olevan monia!
Minua ei myöskään saisi ryömimään johonkin ahtaaseen ja pimeään koloon. 😅 Mutta onneksi oli nämä helpommat luolat niille, jotka ei ihan niin extremestä välitä.
Onpas kyllä mielenkiintoinen kohde. Täytyy pitää nämä mielessä. Suunnitteilla olisi reissu sinne suuntaan ensi vuonna.
Kiitos Krista! Kiva kuulla, että olette tulossa tänne suunnalle. Laita sitten viestiä. 🙂
Hienoja luolia. Olen käynyt sekä Lanzaroten (Kanarian saaret) saarilla että Islannissa laavaluolissa kävelemässä. Ovat varsin erikoisia kohteita.
Enpä tiennyt, että Lanzarotellakin sellaisia on, vaikka tiedän kyllä, että se on tuliperäistä aluetta. Islannissa kyllä mutta en silloin itse käynyt. Jotenkin koko laavatunnelien synty on aika jänskä konsepti.
Hienoja luolia (ja luontoa) teillä sielläpäin! Vaikka Kaliforniassa ja Oregonissa on tullut pyörittyä jonkin verran, ei olla noita paikkoja nähty. Siellä on liikaa nähtävää! 😊 Ehdottomasti kiinnostaisi käydä! Hyviä kuvia!
Todellakin on liikaa nähtävää pelkille lomamatkoille kun täällä jo aika kauan asuneenakaan ei meinaa saada kaikkea nähtyä. 😂
Ei todellakaan mulle mitään ryömimistä edellyttävää luolaa, kääk!! Mutta nuo laajat kauniita
Minulla on ihan samat tunnelmat. 😁
Onpa erikoisen jännittävä paikka ja miten paljon eri vaihtoehtoja noissa luolissa. Olisi kyllä ehdottomasti mielenkiintoista päästä seikkailemaan tuollaisiin. Onnea kaikkien Kalifornian kansallispuistojen valloituksesta!
Kiitos paljon! Tovihan siihen vierähti. 😆 Ei muuta kuin tänne seikkailemaan!
Oi, onpas mielenkiintoinen paikka! Ja komppaan Mikkoa, kiitos tosi hyvästä ja kattavasta esittelystä! 🙂 Olisi hauska päästä joskus testaamaan noita vaikeita luolia, vaikka ihan noviisi olenkin. Jotenkin ajatus monikerroksisesta ja ahtaasta paikasta houkuttaa 😀
Hui, itse en halua niihin ahtaisiin luoliin kun pelkään, että iskee joku paniikki. 😅 Mutta nämä helpommat luolat oli tosi kivoja.
Vitsit, tämä kyllä kuulostaa todella kiinnostavalta paikalta, jonne pitäisi varmasti varata useampi päivä. Kattavasti esittelyt kyllä paikan. Uskon, että Marika olisi todella innoissaan tästä paikasta!
Tämä oli kyllä oikeasti tosi hauska paikka. Se on vaan sen verran syrjässä ettei moni sinne suunnalle eksy. Ehdottomasti käymisen arvoinen kumminkin! Lähtisin uudelleenkin.