Volcanoesin kansallispuisto Havaijin Big Islandilla kannattaa ehdottomasti nähdä. Siellä on mahdollisuus vierailla laavakentillä, luolissa ja jopa elävällä tulivuorella.
Postaus saattaa sisältää kumppanuuslinkkejä. Niiden kautta ostaminen ei maksa sinulle ekstraa, mutta me saamme pienen provision. Mainokset ja linkit mahdollistavat sen, että voimme jatkossakin matkustaa ja jakaa ilmaisia matkavinkkejä.
Me olemme käyneet Volcanoesin kansallispuistossa Havaijilla useampaan otteeseen. Ensimmäisellä kerralla jo häämatkallamme mikä oli meidän ihan ensimmäinen matka Havaijin saarille.
Ihan viralliselta nimeltään puisto on Hawai‘i Volcanoes National Park, ja se sijaitsee Big Islandin saarella. Paikalliset tuntevat saaren yksinkertaisesti nimellä Hawai’i.
Volcanoesin puisto on yksi mieleenpainuvimmista kansallispuistoista missä olemme koskaan käyneet. Sen valtavilla, mustilla laavakentillä tuntuu kuin olisi juuri laskeutunut kuuhun. Toisella puolella puistoa taas ollaan rehevässä ja vihreässä sademetsässä kunnes eteen sattuu laavaluola.
Ja kaiken kruunaa vielä elävä tulivuori joka päästelee sisuksistaan höyryjä taustalla. Onnekkaimmat saattavat jopa nähdä punaisena virtaavaa laavaa!
Ei siis ihme, että se on valittu myös Havaijin ainoaksi UNESCON maailmanperintökohteeksi.
Tässä tulevat meidän vinkit siihen mitä kaikkea Volcanoesin kansallispuistossa kannattaa käydä katsomassa.
Matka Volcanoesin kansallispuistoon
Volcanoes National Park sijaitsee Big Islandin saaren eteläosassa. Sisäänkäynti puistoon on kuitenkin enemmän sen itäisellä puolella, Highway 11 varrella.
Me hyppäsimme heti aamiaisen jälkeen vuokra-autoomme ja lähdimme kohti puistoa. Koska majoituimme Kailua-Konassa, meillä oli valittavana kaksi kuta kuinkin saman pituista reittivaihtoehtoa. Toinen niistä kulkee saaren halki Hilon kaupunkiin ja siitä kansallispuistoon, kun taas toinen kiertää saaren etelärannikkoa pitkin.
Vaikka tiesimme, että Hilossa todennäköisesti sataisi vettä ja aikaa saattaisi siksi mennä vähän enemmän, päädyimme kuitenkin ajamaan saaren läpi. Sen varrella oli nimittäin mahdollista nähdä Mauna Kean tulivuori. Jätimme toisen tien paluumatkalle, ja se olikin ehdottomasti maisemiltaan se kaunimpi reitti.
Ajomatkaa Konasta tuli puistoon noin parisen tuntia.
Matkan varrella näimme vanhoja laavakenttiä, jotka olivat jo alkaneet kasvaa heinää. Näimme myös monia uudempia kenttiä, jotka olivat pelkkää mustaa kiveä.
Ohitimme monta pientä sammunutta tulivuoren kraatteria ja myös Mauna Kean, joka on Havaijin korkein kohta. Se onkin yksi maailman harvoista paikoista, joissa pääsee yli neljän kilometrin korkeuteen alle kahdessa tunnissa. Niin nopealla ylösmenolla vuoristotaudin mahdollisuus on suuri, ja siksi sinne menoa ei suositella lainkaan alle 16-vuotiaille tai huonokuntoisille ihmisille.
Toisen reitin varrelle taas jäävät muun muassa mustahiekkaranta, Punaluʻu Beach, harvinainen vihreä hiekkaranta ja Yhdysvaltojen eteläisin kohta, South Point. Kaikke ne ovat myöskin käymisen arvoisia paikkoja mutta suosittelen tekemään niille ihan oman retken. Kansallispuistossa nimittäin vierähtää helposti koko päivä.
Vihreä hiekkaranta, Papakōlea Beach olikin itselläni pitkään bucket listillä, sillä se on todellinen harvinaisuus. Vastaavia rantoja on maailmassa vain kolme kappaletta! Lue täältä miten pääset käymään sekä vihreälle rannalle että South Pointille.
VINKIT VOLCANOESIN KANSALLISPUISTOON HAVAIJILLE
Sää Havaijilla vaihtuu todella nopeasti. Lämpimät sadekuurot ovat saarilla hyvin normaaleja mutta ne eivät yleensä kestä kauaa.
Volcanoesin kansallispuisto on osittain hyvin trooppista, sademetsämäistä aluetta jossa on hyvin kosteaa. Kun sitten taas ajaa puiston toiseen päähän laavakentille, siellä on yleensä kuivaa ja tuulista. Sateenvarjo tai sadetakki on kuitenkin ihan hyvä varuste puistoon lähtiessä. Sadeviittoja myytiin myös Visitor Centerin matkamuistomyymälässä.
Hyvät kengät tulevat myös tarpeeseen sillä laavakivet ovat usein epävakaita ja teräviä.
Puistossa ei ole ravintoloita eikä muitakaan palveluita. Kannattanee siis varata mukaan hyvät eväät (vaikkapa havaijilaisia herkkuja), paljon vettä ja aurinkorasvaa. Ai niin, ja auto kannattaa tankata lähtiessä. Puisto on iso ja siellä viettää ihan helposti koko päivän.
MITÄ VOLCANOESIN KANSALLISPUISTOSSA KANNATTAA NÄHDÄ
Kīlauea Visitor Center
Heti kansallispuistoon saavuttaessa edessä on Kīlauea Visitor Center. Siellä kannattaa ehdottomasti pysähtyä ennen kuin aloittaa puiston kiertämisen. Siellä on myös Kīlauea Overlook, josta on parhaat näkymät itse kraatterille.
Puistonvartijoilta saa viimeisimmät tiedot siitä, mitkä paikat puistossa ovat milloinkin suljettuna tai missä on esimerkiksi aktiivista laavaa. Koska tulivuori elää koko ajan, purkaukset ovat mahdollisia. Silloin koko puisto tai ainakin osa siitä luonnollisesti suljetaan. Alueita voi olla suljettuna myös tuulten kuljettamien myrkkykaasujen vuoksi.
Me emme kummallakaan kerralla olleet niin onnekkaita, että olisimme nähneet sulaa laavaa mutta illalla pimeän tullessa olisi voinut nähdä laavan hehkun kraatterin sisällä. Noin viikon kuluttua viime vierailustamme tulivuori alkoikin sitten syöstä ulos laavaa, joten me valitettavasti missasimme sen näkemisen.
Jaggar Museum
Visitor Centerin lisäksi suosittelisin käyntiä Jaggar Museumissa mutta valitettavasti vuonna 2018 alkanut tulivuoren purkaus muutti puistoa sen verran radikaalisti, että museo ei ole enää käytössä. Se, samoin kuin puiston observatorio vaurioituivat tuhansista maanjäristyksistä johtuen. Lisäksi kun kaldera vajosi, rakennukset jäivät vaarallisen lähelle reunaa, eikä niitä ole turvallista enää käyttää.
Jaggar museon näköalatasanteelta oli mitä parhain näkyvyys alas tulivuoren kaderalle. Iltaisin sinne kerääntyi ihmisiä katselemaan tulen punaista hehkua joka näkyi joskus pimeässä.
Me tykkäsimme tästä museosta kovasti kun kävimme puistossa ensimmäisellä kerralla. Toivottavasti siellä ollut näyttely on saatu esille johonkin muuhun puiston rakennuksista.
Crater Rim Drive
Crater Rim Drive on Volcanoesin kansallispuiston päätie. Sen varrella on paljon nähtävää, ja auton voi jättää välillä parkkiin jos haluaa jatkaa matkaa jalan. Tie kulkee Kīlauean kalderan reunustalla ja siltä on osin hieno maisema alas tulivuorelle. Pimeällä voi joskus nähdä punaisen hohteen kraatterin sisällä.
Ensimmäinen hyvä pysähdyspaikka on Steam Vents. Ne ovat maahan syntyneitä rakoja, jotka päästävät ulos sinne syntyneitä kaasuja. Vulkaaniset kaasut eivät ole hyväksi astmaatikoille tai raskaana oleville, ja siksi inäkin jouduin ensimmällä kerralla katselemaan niitä vain auton ikkunasta. Muuten niitä voi käydä katsomassa ihan vierestä.
Ihan Steam Ventsien lähellä on myös Haʻakulamanu Sulphur Banks, jossa pääsee näkemään vielä lisää samanmoisia aukkoja. Sillä erotuksella kuitenkin, että Sulphur Banksillä on pieni, noin kilometrin pituinen patikkapolku.
Näillä alueilla voi usein huomata sellaisen mädänneen kananmunan hajun joka tulee vulkaanisista kaasuista.
Seuraava ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka taas on Nāhuku eli laavatunneli (Thurston Lava Tube). Laavatunneleita syntyy kun kuuma laava virtaa kovettuneen maanpinnan alla. Kun laavavirta lopulta loppuu, jäljelle jää vain tyhjä luola.
Tämän laavatunnelin lähelle pääsee autolla ajamalla. Jos sen pienehkö parkkipaikka on jo täynnä, voi jättää auton vähän kauemmaksi ja patikoida sitten lyhyen polun sademetsän läpi kuten me teimme. Luola on valaistu ja siellä on ihan helppoa kulkea.
Crater Rim Drivea ajellessa voi pysähdellä myös overlook -alueille katselemaan maisemia. Välillä auton voi jättää parkkiin ja voi käydä kävelemässä jonkun patikkapoluista. Yksi hyvä polku on Crater Rim Trail, joka kiertää kraatteria ihan autotien lähellä. Siitä voi kävellä pienempiä osia jollei halua kävellä koko matkaa edestakaisin.
Chain of Craters Road
Chain of Craters Road lähtee Crater Rim Driveltä etelää kohti, ja nimensä mukaisesti sen varrella on useita vanhoja tulivuoren kraattereita. Kyltit kertovat miltä vuosilta eri kraatterit ja laavavirrat ovat.
Ajomatkalla on uskomattomia maisemia! Kun tie mutkittelee keskelle laavakenttiä, tuntuu kuin olisi saapunut kuuhun. Mustaa laavaa on silminkantamattomiin. Maisemat muistuttivat jonkin verran Islannin maaperältä, mutta nämä laavapellot ovat kyllä kooltaan ihan eri mittakaavassa.
Kannattaa pysähdellä erilaisille overlook -paikoille ja kraattereiden luo. Lisäksi tien varrella on vanhoja kalliopiirroksia joita voi patikoida katsomaan (Pu’uloa Petroglyphs).
Samanlaisia kalliopiirroksia olemme nähneet muun muassa New Mexicossa, Arizonassa, Mojaven aavikolla Kaliforniassa ja Norjan Altassa.
Tie päättyy saaren etelärannalle, ja siellä kannattaa ehdottomasti käydä. Turkoosi meri sinistä taivasta vasten on varsin vaikuttava näky. Tie jatkui ennen takaisin Hilon kaupunkiin saakka mutta laavavirta on sen sittemmin katkaissut. Tiellä oleva kivettynyt laava on varmaan yksi puiston kuvatuimpia kohtia.
Pienen kävelyn saaren reunalla kruunaa Hōlei Sea Arch. Se on aallokkojen muokkaama, noin 27,5 metriä korkea kivinen kaari, joka jonakin päivänä valitettavasti murtuu palasiksi mereen.
Puistossa on paljon kaunista ja erikoistakin luontoa. Muun muassa uhanalainen Havaijin hanhilaji, Nēnē asustelee siellä. Se on Havaijin osavaltion nimikkolintu. Hanhia saattaa ajoittain tallustella myös autotiellä, joten kannattaa pitää silmät auki. Nēnē on rauhoitettu lintulaji.
🌋🌋🌋
Monella Big Islandin kävijöistä on toiveena päästä näkemään virtaavaa laavaa Volcanoes National Parkissa. Puiston nettisivuilta löytyvät aina ajankohtaiset tiedot siitä, onko sellaista nähtävillä. Aina sitä ei tietenkään ole, tai se ei ole turvallisella alueella.
Joskus laavaa saattaa valua myös mereen ja sitä on mahdollista mennä katsomaan veneellä. Myös helikopteriajelut tulivuoren yllä ovat suosittuja.
Erilaisia opastettuja retkiä löytyy täältä:
Volcanoesin puisto ilman sulan laavan näkemistäkin oli kyllä ihan upea kokemus, ja Big Islandilla on muutenkin paljon tekemistä. Me vierailimme myös Kaloko-Honokōhaun puistossa, Pu’ukohola Heiau National Historic Sitella ja Pu’uhonua o Honaunau National Historic Parkissa. Ne kaikki olivat omalla tavallaan hyvin mielenkiintoisia.
Ylipäätänsä tykkäsimme Big Islandin saaresta enemmän kuin esimerkiksi Oahusta.
Tämä oli yksi erikoisimmista ja upeimmista kansallispuistoista jossa olemme käyneet! Iso suositus!
🇺🇸 SUOSITUKSET USA:N MATKOILLE 🇺🇸
Oletko lähdössä matkalle Yhdysvaltoihin? Tässä tietoa yrityksistä joita itse käytämme täällä reissatessa. Lue myös shoppailuoppaamme Yhdysvaltoihin ja vinkkimme tippaamiseen matkoilla.
🗝 Majoitus: Parhaat diilit löytyvät yleensä tämän varaussivuston kautta tai täältä.
Isommat huoneistot varaamme VRBO:n kautta.
🚗 Vuokra-autot: Vertaamme hintoja aina DiscoverCarsin kautta.
🗺 Retket: Varaamme kaikenlaiset retket joko Viatorilta tai GetYourGuidelta,
riippuen kummalla on meille sopivampi retki tarjolla.
✈️ Lennot: Selailemme lentohintoja aina VPN:n avulla. Se suojaa myös nettiyhteydet matkoilla.
🎫 Konsertti- ja peliliput: Ticketmaster on luotettava taho eri lippujen ostamiseen.
📞 Datapaketit: Suosittelemme vieraillemme aina eSIM:ä Yesimiltä puheluja ja dataa varten.
Se toimii hyvin, ja on edullinen.
Tosi mielenkiintoinen paikka! Kuvittelin itseni jo tuonne 🙂
Kartta iso plussa alussa!
Toivottavasti joskus pääset paikan päälle!
Tuttuja maisemia :). Oltiin juuri tuolla muutama vuosi sitten. Silloin tie oli monin paikoin suljettu juuri näiden vulkaanisten kaasujen takia eikä sen vuoksi päästy kovin pitkää kierrosta ajamaan siellä. Hieno kokemus silti! Ja Havaijille haluan vielä palata…. vaikka se aikaero onkin ahdistavan rankka!
Harmi että ette päässeet näkemään koko puistoa, nytkin oli osa puistosta kiinni mutta tämä pisin tie oli kokonaan auki. Toivottavasti pääsette pian taas Havaijin suuntaan. Tehkää välilasku tässä meillä San Franciscossa niin voitte totutella aikaeroon vähitellen.
Havaijilaiset ankut vetävät tämän ihan omalle levelilleen, niin sanotusti. Totta puhuen, kyllä nähtävää näköjään on paljon muutakin. Hieman hermostuttavaa asua noin tuliperäisellä saarella, oli siellä vaikka mitä ankkoja. Minulla on sankolistalla Kamtshatkan niemimaa, jossa on samanlainen vulkaaninen paratiisi, mutta vähemmän turreja.
Luonnollisesti olen tutustunut vulkaaniseen toimintaan Kaliforniassa, mutta avointa laavavirtaa en ole nähnyt.
Kyllä minuakin hermottuttaisi, Kalifornian vulkaaninen elämä on aika rauhallista tähän verrattuna 🙂 Täytyypäs googlata tuo mainitsemasi paikka.
Mun hyvä ystävä on kotoisin Havaijilta ja hänen kertomukset lapsuudestaan siellä ovat kateutta herättäviä. Edelleen hän käy siellä usein ja kuvat FB:ssä ovat aika <3 <3. Mäkin haluun!
Ei muuta kuin matkaa suunnittelemaan sitten! 🙂 Paikka on kyllä näkemisen arvoinen.
Volcanoes Park -kiinnostaa kun Hawaii on vielä vasta "listalla". Etnalla olemme käyneet ja siellä oli jännää, keväällä, kun matkalla sinne oli metrien korkuiset lumivallit tien reunalla, siellä ylhäällä, ja sitten kuitenkin jossain kohtaa maa höyrysi.
Luonto on samaan aikaan erikoinen ja voimakas. Täällä Kaliforniassa voi kokea vähän samaa Lassen Volcanic Parkissa talvella. Puisto peittyy lumeen mutta kuumat alueet tietenkin pysyvät sulana. Mutta tämä Big Islandin puisto on kyllä ihan mahtava ja ainutlaatuinen.
Hyvät vinkit niille, jotka puistossa vierailevat. Hawaii….voi kun joskus pääsisi mutta listalla on kyllä paljon juttuja! Mielenkiintoista päästä noin lähelle tulivuorella…
Meilläkin on listalla päästä vielä muillekin saarille. Kuulemma ovat kaikki ihan erilaisia.
Meillä on kova kuume päästä Havaijille takaisin, ja tämän jutun lukeminen on taas kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Ihan mielettömiä paikkoja näköjään myös Big Islandilla!
On kyllä. Tämä oli siis toinen kerta jo Big Islandilla. Ensi kerralla jollekin muulle saarelle sitten.
Hassua, enpä nimittäin ole koskaan tullut ajatelleeksi Havaijilla näyttävän tältä. Siitä on mielikuva vain palmusaarina ja hulahulatyttöjen kotina. 🙂 Viime kesänä Réunionilla oli tarkoitus mennä yhteen kraateriin kävelemään (Voiko näin sanoa? Olen ihan pihalla, mitä ne tulivuorisysteemit ovat.) , mutta se kiellettiin, koska oli alkanut osoittaa elonmerkkejä. Seuraavana iltana se sitten olikin alkanut syöstä jotain sisuksistaan.
Hui, olipas lähellä teillä mennä elävään tulivuoreen patikoimaan. Kraatteri on siis se tulivuoren purkautumiskohta ja kaldera syntyy kun tulivuoren laavan tulo loppuu ja se korkein kohta romahtaa. 🙂
Minulla oli ihan samat ajatukset kun ensimmäistä kertaa menin Big Islandille. Siis, että missäs se kuuluisa paratiisi oikein on. Mutta löytyihän sieltä myös sitäkin puolta.
Ihan tosi hienon näköinen tuo laava-meri-kuva. Voin vain kuvitella, miten hienolta se on luonnossa näyttänyt. Muistan Galapagossaarilta laavatuubeja ym. mutta siellä tulivuoret eivät olleet noin aktiivisia.
On se kyllä jännä, miten silti niin monet asuvat tulivuorten lähellä, vaikka se on niin vaarallista. Tosin asutaanhan sitä myös maanjäristysalueilla, ja onhan noita hurrikaaneja sun muita. Kyllä luonto on sitten ihmeellistä!
Me asumme itse maanjäristysalueella ja kyllä se aika usein mietityttää. Tulivuori mietityttäisi ehkä vielä enempi, varsinkin tällainen aktiivinen vuori. Vaikka nekin kyllä aiheuttaa maanjäristyksiä. Sitten on vielä tsunamivaara näillä Havaijin saarilla. Esim. Japanin iso maanjäristys vuonna 2011 aiheutti Big Islandille pienemmän tsunamin.
Hienon näköistä! Voi kun joskus pääsisi itsekin tuonna.
Muutaman vuoden aikana olen kolunnut paljon Kanariansaaria ja Lanzarote on myös mieletön paikka, jos tykkää kovettuneista laavavirroista. Uskomattomia muodostelmia mitä niistä on syntynyt. Siellä on myös muutamia luolia joihin pääsee kävelemään.
Olen kuullut Lanzaroten tuliperäisistä paikoista ja se on varmasti mielenkiintoinen paikka. Itse en ole siellä käynyt, parilla muulla Kanariansaarella kyllä.