Mojaven aavikko Kaliforniassa ja sen reikäiset vuoren seinät

Mojaven aavikko Kaliforniassa on täynnä patikkapolkuja. Tällä reitillä oli reikäisiä vuorenseiniä ja kiipesimme renkailla ylös kanjonista.

Mojaven aavikko Kaliforniassa ei ole kovinkaan tunnettu, sillä se on jäänyt kaikkien muiden kuuluisien paikkojen varjoon. Mutta Mojave National Preserve on kansallispuistojen ylläpitämä alue jossa on aika hienojakin patikkapolkuja.

Me olemme käyneet Mojaven aavikolla useamman kerran eri puolilla puistoa. Tällä kerralla olimme ohikulkumatkalla ja kävimme päiväseltään patikoimassa Hole-in-the-Wall (suom. reikiä seinässä) reitin. Ja sen varrella oli kyllä kaikenlaista nähtävää.

Koska olimme liikkeellä lasten kanssa, päätimme tehdä jonkun kivan ja helpon reitin. Mutta kuinka ollakkaan, meidän patikkaretkestä tulikin ihan oikea seikkailu sillä polulla oli reikien lisäksi renkaita! Siitä tulikin ikimuistoinen sellainen!

MIKÄ ON MOJAVEN AAVIKKO JA MOJAVE NATIONAL PRESERVE?

Siinä kun varsinainen Mojaven autiomaa ulottuu Kaliforniasta Nevadaan, Utahiin ja Arizonaan asti, Mojave National Preserve on vähän pienempi alue. Se sijoittuu Los Angelesin ja Las Vegasin väliin.

Puisto jää sopivasti kahden moottoritien väliin. Tuhannet ihmiset matkalla Interstate 15:sta Las Vegasiin ajavat päivittäin sen ohi, monet tietämättä edes koko paikan olemassa olosta. Puiston toisella reunalla taas kulkee Interstate 40 Arizonaan, joka tunnettiin ennen nimellä Historic Route 66.

Alueesta tehtiin National Preserve vuonna 1994, minkä johdosta se on suojeltava kohde. Se tunnetaan sekä sen hiekkadyyneistä että siellä olevista vanhojen tulivuorten tuhkakartioista. Aika lailla puiston keskellä on myös mahdollisuus patikoida käymään laavatunnelissa, eli laavan muodostamassa luolassa.

Sisäänkäyntejä puistoon on siis useampia mutta varsinaisia palveluja siellä ei ole. Kannattaa varata mukaan ruokaa ja vettä, ja tarkistaa, että tankissa on bensaa.

Puiston Visitor Center on kutakuinkin keskellä aluetta ja sen nimi on Kelso Depot. Se on rakennettu vanhaan rautatieaseman rakennukseen joka on vuodelta 1924.

Vaikka junat eivät enää kuljekaan alueella, vanhat junan raiteet on jätetty paikoilleen. Rakennus on remontoitu vuonna 2005 ja se on ihan kivan näköinen. Sen sisällä on pieni museo ja ulkona on useita piknik -pöytiä.

Toisella sisäänkäynnillä, I-40 luona on pieni ranger station, josta saa mukaansa kartat ja muut tarpeelliset tiedot. Puiston sisällä on kaksi camping -aluetta.

Puiston päätie on päällystetty mutta muut tiet ovat pääosin sorateitä. Jotkut niistä vaativat jopa nelivetoisen kulkupelin. Siinä mielessä kannattaa tutkia reittejä vähän etukäteen vaikka netistä. Ja ainahan on ihan hyvä idea käydä jututtamassa puistonvartijaa ajamista autiomaan hiljaisimpiin kolkkiin.

Mojaven aavikkolle tullaan yleensä patikoimaan, telttailemaan ja vuorikiipeilemään. Monet sanovat sen olevan yksi Yhdysvaltain parhaista paikoista valokuvata tähtitaivasta. Joskus olisi mukava olla siellä yökunnissa, niin pääsisi kunnolla aavikon tunnelmaan.

Mojaven aavikon luonto

Mojaven aavikon luonto on hyvin monipuolista johtuen siellä olevista korkeuseroista. Alueella kaikkea hiekkadyyneistä aina aavikon jokiin ja pensaikkoihin asti.

Mojavella kasvaa monenlaisia erityisiä kasveja kuten esimerkiksi Joosuan puita (Joshua Tree) ja Cholla kaktuksia. Lisäksi keväisin siellä kukkivat aavikon kukat. Mojave National Preserve ei itse asiassa ole kovin kaukana Joshua Treen kansallispuistosta ja paikat näyttävätkin vähän samanlaisilta joiltain osin.

Yritimme laskea montako kaktuslajia patikkareitillämme tuli vastaan, mutta jossakin vaiheessa sekosimme laskuista.

Aavikolle mahtuu tietysti myös monenlaisia eläimiä. Me yritimme kovasti bongata aavikkokilpikonnia ja isosarvisia, vuoristoissa asuvia lampaita (Bighorn Sheep), mutta kumpiakaan emme onnistuneet näkemään.

Myös puumat ja ilvekset asustelevat alueella mutta ne liikkuvat yleensä vasta pimeän tullen.

Mojavella vieraillessa on syytä katsoa minne astuu taikka kätensä laittaa, sillä kalkkarokäärmeet ovat siellä yleisiä. Niistä Mojave Green on yksi maailman myrkyllisin kalkkarokäärmelaji.

Käärmeet luikertelevat yleensä tiehensä kun ihmiset tömistelevät paikalle, mutta jos on sellaisella reitillä kuin me, jossa on paljon kivikkoja ja koloja, niin on hyvä olla varovainen.

Missä Mojaven aavikolla kannattaa yöpyä?

Mojave National Preservellä on kaksi camping -aluetta ja muutama epävirallinen alue asuntoautoille. Epävirallisessa tarkoitetaan aluetta jossa on lupa pysäköidä mutta siellä ei ole mitään palveluita. Molempien Hole-in-the-Wall Campgroundin ja Mid Hills Campgroundin paikat jaetaan siinä järjestyksessä kun ihmiset sinne saapuvat.

Lähimmät kaupungit joissa on majoitusta ovat Barstow ja Needles. Esimerkiksi Best Western Desert Villa Inn Barstowssa on ihan ok. Needlesissä on hieman enemmän vaihtoehtoja ja niistä perheelle sopivin on Best Western Colorado River Inn. Me olemme yöpyneet myös Hampstons Innissä ja ne ovat aina hyvä tasoisia.

HOLE-IN-THE-WALL RINGS TRAIL

Tällä kertaa lähestyimme siis Mojaven aavikkoa sen etelä puolelta, Interstate 40:ltä. Pysähdyimme Ranger Stationille kyselemään alueen reiteistä ja käväisemään vessassa. Sitten lähdimme polulle joka erkani heti parkkipaikalta.

Näin jälkikäteen huomasin All Trails sovelluksesta, että reitille oli useampia nimiä kuten Rings Loop Trail tai Hole-in-the-Wall Rings Trail. Paikalta lähti myös lyhyempi Hole-in-the-Wall Nature Trail -niminen reitti joka meni camping alueelle.

Rangerin mukaan meidän valitsema polku olisi 2,5 kilometriä pitkä, erittäin helppo ja myös lapsille sopiva. Ja suurin osa reitistä olikin tasaista hiekkapolkua eikä mitenkään vaikeakulkuista.

Ihan ensimmäinen varsinainen pysähdys oli ison kivikon luona, josta löytyi kalliomaalauksia.

Etsin jälkikäteen niistä lisää tietoja, mutta en löytänyt oikeastaan mitään. Maalausten epäillään kuitenkin olevan mahdollisesti jopa tuhansia vuosia vanhoja. Katselimme niitä vähän aikaa eri puolilla kivikkoa ja jatkoimme sitten matkaa eteenpäin.

Parhaat kalliopiirustukset mitä olemme koskaan nähneet ovat olleet Petroglyphs National Monumentilla New Mexicon osavaltiossa ja Alta Museumin alueella Norjassa.

Vähän yllättäen meitä vastaan tuli seuraavaksi hevoslauma. Polku mutkitteli sisälle hevoshakaan, joten villihevosia ne eivät ainakaan olleet.

Siellä nämä karvakorvat kaikessa rauhassa käyskentelivät, eivätkä olleet millänsäkään edellämme kulkeneen pariskunnan ollessa polulla. Mutta heti kun me saavuimme paikalle pollet lähtivät oitis löntystämään lähemmäksi.

Kyllä se vaan taitaa olla niin, että hevosetkin tunnistavat hevosihmiset jo kaukaa. Namusia tuntuivat olevan vailla kun niin kovasti housuni taskuja haistelivat. Rapsuttelimme hepoja hetken ja jatkoimme sitten taas matkaa.

Olimme kulkeneet kokonaan kukkulan toiselle puolelle ja nyt meidän oli päästävä takaisin sinne missä automme oli parkissa. Tulimme paikalle josta reitti on nimensäkin saanut. Edessä oli siis upean näköinen kallionseinämä joka oli aivan täynnä eroosion kaivertamia reikiä.

Reikiä oli ihan joka puolella, ylhäällä ja alhaalla. Jotkut olivat ihan pieniä ja joihinkin niistä mahtui jopa istumaan sisälle. Aika hauskan näköinen ja erikoinen paikka! Pysähdyimme hetkeksi katselemaan seinämää ja ottamaan kuvia.

Sen jälkeen polku sitten kulki Banshee Canyonissa joka on veden kaivertama ”slot canyon”, eli käytävä kanjonin sisällä. Me olemme olleet tällaisissa slot canyoneissa ennenkin esimerkiksi Nevadan Valley of Fire State Parkissa ja upeaakin upeammassa Antelope Canyonissa Arizonassa.

Jatkoimme eteenpäin ja lapsilla oli hauskaa kiikkua kiveltä toiselle. Kunnes yhtäkkiä edessä olikin seinämä täynnä renkaita! Oli siis pakko kiivetä kallionseinämää ylöspäin renkaiden avulla.

Voi apua, miten olimme missanneet kokonaan tällaisen osuuden tutkiessamme karttaa! Olin vielä nimenomaan varmistanut Rangerilta, että reitti oli lapsille sopiva. Ja vastauksen mukaan se oli erityisesti hyvä lapsille. Siis missä kohtaa tämä homma nyt oli mennyt vikaan?

En tietenkään ollut tajunnut erikseen mainita, että pienin lapsista oli 3-vuotias mutta ei kai Rangerinkaan oletus voi olla, että kaikki puistoon tulijat ovat esimerkiksi yli 6-vuotiaita? Myös käyttämäni AllTrails sovellus vakuutteli reitin olevan helppo.

No, siinä kohtaa vaihtoehtoja oli tietenkin kaksi. Puskea vain eteenpäin ja kiivetä renkaita pitkin ylös, tai palata koko reitin verran polkua pitkin takaisin sinne mistä olimme tulleetkin. Hetken neuvoteltuamme päätimme kokeilla näistä ensimmäistä sillä tiesimme olevamme jo ihan parkkipaikan lähellä.

Ensin kiipesi 8-vuotiaamme, joka pääsikin tietysti ketterästi ylös. Sitten perässä menin minä. Mies kiipesi 3-vuotias sylissään sen verran kuin pääsi, ja minä sitten otin hänet ylhäällä vastaan ja vedin perille.

Huh huh, olin helpottunut mutta ilo kesti vain hetken aikaa sillä edessä olikin toinen seinämä ja lisää renkaita! Tässä vaiheessa meinasin oikeasti vaipua epätoivoon.

Toinen setti renkaita näytti huomattavasti vaikeammalta kuin ensimmäinen. Mutta vielä vaikeammalta näytti paluu takaisin alas ensimmäisiä renkaita pitkin. Olimmeko nyt siis jumissa?! Hitto soikoon! Pakko oli yrittää jatkaa matkaa.

Nyt isompaa neitiäkin alkoi vähän pelottamaan ja hän nieleskeli itkua. Lupasimme olla hänen takanaan ja työntää hänet ylös asti. Ja helpostihan hän lopulta sinne pääsikin. Ja me muutkin pääsimme lopulta vaikka helppoa se ei kyllä ollut. Huh, olipahan seikkailu! Ja sitten ei kun autolle joka olikin ihan kulman takana.

Nyt täytyy kyllä ihmetellä hiukan sitä, että tätä reittiä suositellaan kaikille lapsille. Ehkä kannattaisi erikseen mainita, että se ei sovellu ihan perheen pienimmille.

Sen kerrottiin sopivan hyvin myös koirille. Joillekin koirille se näyttikin olevan helppo pala, mutta sitten oli niitäkin, jotka olivat renkaiden luona jumissa. Autoimme ainakin kahta ison koiran omistajaa nostamaan koirat ylös. Suosituksiin kaivattaisiin ehkä pientä tarkennusta!

Mutta kaikille isommille lapsille, ja urheilullisille aikuisille, tämä reitti on kyllä oikeasti ihan mahtava! Ainakin näin jälkikäteen mietittynä, meillä jäikin tästä ihan hauska muisto.

Edit. Nyt myöhemmin olen huomannut, että AllTrailsiin on myös korjattu reitin olevan helpon sijaan moderate, eli keskivaikea.

🌵🌵🌵

Se oli siis sellainen pysähdys Mojavelle! Tätä päivää emme kyllä ihan helposti unohda mutta menisimme ehdottomasti tämän reitin uudelleenkin kunhan pienin neiti vähän ehtii kasvamaan.

Ja maisemat luonnollisesti olivat myös hienot. Eli jos Kalifornian reissulla on ylimääräistä aikaa, niin ei kannata tätäkään puistoa vähätellä. Ei kun patikoimaan vaan!

Lasten kanssa patikoiminen on hauskaa ja antoisaa kunhan varusteet on kunnossa ja selvittää reitin tiedot vähän paremmin kuin me nyt. Olemme patikoineet lasten kanssa muun muassa tulivuoren kraatterilla Havaijilla, vanhassa luolassa Nevadassa ja Yosemiten kansallispuiston punapuumetsissä.

Täältä löydät meidän vinkit lasten kanssa patikoimiseen.

🇺🇸 SUOSITUKSET USA:N MATKOILLE 🇺🇸
Oletko lähdössä matkalle Yhdysvaltoihin? Tässä tietoa yrityksistä joita itse käytämme täällä reissatessa. Lue myös shoppailuoppaamme Yhdysvaltoihin ja vinkkimme tippaamiseen matkoilla.

🗝 Majoitus: Parhaat diilit löytyvät yleensä tämän varaussivuston kautta tai täältä.
Isommat huoneistot varaamme VRBO:n kautta.
🚗 Vuokra-autot: Vertaamme hintoja aina DiscoverCarsin kautta.
🗺 Retket: Varaamme kaikenlaiset retket joko Viatorilta tai GetYourGuidelta,
riippuen kummalla on meille sopivampi retki tarjolla.
✈️ Lennot: Selailemme lentohintoja aina VPN:n avulla. Se suojaa myös nettiyhteydet matkoilla.
🎫 Konsertti- ja peliliput: Ticketmaster on luotettava taho eri lippujen ostamiseen.
📞 Datapaketit: Suosittelemme vieraillemme aina eSIM:ä Yesimiltä puheluja ja dataa varten.
Se toimii hyvin, ja on edullinen.