Salamajärven kansallispuisto lasten kanssa oli hieno kokemus! Kiersimme sekä Vasan kierroksen että Lasten luontopolun, ja nautimme luonnosta. Upea päivä!
Postaus saattaa sisältää kumppanuuslinkkejä. Niiden kautta ostaminen ei maksa sinulle ekstraa, mutta me saamme pienen provision. Mainokset ja linkit mahdollistavat sen, että voimme jatkossakin matkustaa ja jakaa ilmaisia matkavinkkejä.
Kesän viimeinen reissu Suomessa tällä erää vei meidät Salamajärven kansallispuistoon. Syksy kolkutti jo ovella ja meidän oli palattava taas takaisin Kaliforniaan. Ilmat olivat kuitenkin mitä hienoimmat, ja meidän teki kovasti mieli lähteä jonnekin luontoon.
Alunperin suunnitelmissa oli yöpyä puistossa isommalla porukalla mutta kun aikataulut eivät vaan millään menneet yksiin, ja päätin lähteä ainakin päiväksi metsän keskelle lasten kanssa ilman muita. Puisto on itselleni tuttu jo lapsuudesta, sillä olimme siellä joskus perheen kanssa telttailemassa. Muistikuvat vaan koko paikasta olivat valitettavan hatarat.
Ja kyllä kannatti! Puistossa oli hiljaista, rauhallista ja kaunista, ja meillä oli siellä ihan kiva päivä. Tässä vähän vinkkejä josa olet suunnittelemassa samanlaista vierailua:
SALAMAJÄRVEN KANSALLISPUISTO
Salamajärven kansallispuisto on sen verran iso, että se levittäytyy sekä Keski-Pohjanmaalle että Keski-Suomen maakuntaan. Puiston varsinainen keskus on Koirasalmessa Kivijärvellä mutta sen alueita on myös Perhon ja Kinnulan kunnissa. Me ajoimme Salamajärven kansallispuistoon Kokkolasta ja matkaan meni vajaa pari tuntia.
Kaiken keskipisteenä ovat Koirajärvet; Koirajärvi ja Pieni Koirajärvi. Alueella on paljon muitakin pieniä metsäjärviä, paljon suota, aarnimetsiä ja pirunpeltoja. Ja erilaisia merkittyjä reittejä jopa yli 60 kilometriä.
Salamajärvi on ollut kansallispuisto vuodesta 1982 asti.
Jokaisella kansallispuistolla tuntuu olevan se oma juttunsa, ja Salamajärvi on tullut tunnetuksi sen alueella asuvista metsäpeuroista. Lisäksi se on suosittu retkeilijöiden lisäksi kalastuspaikkana.
Lapsuudessa matkasimme sinne isän harrastuksen perässä, sillä Koirajärvestä saa sekä järvitaimenta että siikaa. Kalastuslupia ja vuokraveneitä on saatavilla Koirasalmen luontotuvalta.
Luontotupa sijaitsee historiallisessa pihapiirissä jonka rakennukset ovat peräisin vuodelta 1956. Kämppäkartano rakennettiin alunperin metsäsavotoiden tukikohdaksi. Kaikki rakennukset on sittemmin peruskorjattu, ja päärakennuksesta voi vuokrata jopa huoneita.
Luontotuvassa toimii myös pienimuotoinen kahvila ja matkamuistomyymälä. Meillä oli itseasiassa harkinnassa tällaisen huoneen vuokraaminen ja vähän jälkikäteen harmittelinkin sitä, että emme jääneet yöksi. Paikka näytti kyllä mukavalle ja pihalla olevasta pikkuruisesta saunasta olisi päässyt suoraan järveen uimaan.
Elokuun puolessa välissä ihmisiäkään ei ollut paikalla kuin kourallinen.
Alueella on myös noin kymmenisen sähköllistä vaunupaikkaa sekä sähköttömiä paikkoja. Parhaat paikat telttailuun on Pyydyskoskella, Sysilammella, Pitkälahdessa ja Koirasalmessa.
VASAN KIERROS
Ihan alkuun päädyimme kiertämään luontotuvan pihasta lähtevän Vasan kierroksen. Reitti kiertää käytännössä Pienen Koirajärven ympäri ja on noin kaksi kilometriä pitkä. Sen kerrotaan sopivan hyvin lapsiperheille ja näin ehdottomasti olikin.
Itseäni hiukan himotti hypätä polulta seitsemän kilometrin pituiselle Pahapuron lenkille mutta en sitten ollut ihan varma pienimmän lapsen jaksamisesta. Iskän reppuselkä ei tällä kertaa ollut mukana häntä pelastamassa sillä olimme liikkeellä päinemme, ja minun selässä oli jo yksi reppu. Päätimme sitten pysyä Vasan kierroksella ja mennä sen jälkeen vielä jollekin toiselle reitille.
Vasan kierros olikin mukava ja varsin sopiva polku meille. Lähes koko matka kierrettiin uudehkon näköisillä pitkospuilla, joilla oli todella helppoa kulkea. Järven ympäristö oli märkää ja soista, mutta loppukesän värit olivat jo kauniisti edustettuina. Näimme kaikenlaisia kanervia, sieniä ja marjoja.
Nimensä mukaisesti reitillä tutustutaan metsäpeurojen elämään. Polun varrella on useita infotauluja jotka kertoivat peurojen elämästä ihan pienestä vasasta aikuisuuteen saakka. Lapset olivat innoissaan pitkospuihin maalatuista peuran jäljistä.
Metsäpeurat tuotiin tälle alueelle alunperin muualta, mutta ne sopeutuivat niin hyvin, että nyt niitä on jo yli 2000 yksilöä. Ulkonäöltään ne muistuttuvat kovasti poroja vaikka ovatkin malliltaan vähän suurempia.
Me emme valitettavasti onnistuneet näkemään metsäpeuroja tällä kertaa mutta järvellä uiskenteli kaunis, yksinäinen joutsen. Sen lisäksi pitkospuilla pystyi bongailemaan kaikenlaisia kuoriaisia, toukkia ja sudenkorentoja. Lapsilla tuntui olevan todella hauskaa.
Vasan kierroksen kruunaa komea ja kivikkoinen pirunpelto, sekä sen jälkeen vastaan tuleva kotalaavu. Tulentekopaikalla oli vielä sopivasti hiilloskin jäljellä jonkun vanhasta nuotiosta, joten paistoimme lounaaksi siellä makkarat.
LASTEN LUONTOPOLKU OLI PETTYMYS
Vasan kierros ei ollut meille vielä tarpeeksi vaan lähdimme seuraavaksi Lasten luontopolulle, joka oli mainittu monessa eri kartassa. Tämä polku ei lähtenytkään monen muun reitin tavoin luontotuvalta, vaan kymmenen kilometrin päästä Sysilammelta.
Ajoimme sinne pientä ja kivikkoista tietä, ja vähän aloin jo epäilemään koko ideaa. Miksi ihmeessä lapsille suunnattu luontopolku on tehty näin kauas itse puiston keskusalueesta?!
Perille kuitenkin päästiin ja suuntasimme heti kohti luontopolun alkua. Tässä vaiheessa vasta tajusin, että reitti on merkitty kaikissa kartoissa 1,5 kilometrin pituiseksi mutta missään ei mainittu, että kävelyä parkkipaikalta polun alkuunkin on aika pitkästi.
Vasta jälkikäteen luin Luontoon.fi sivustolta, että kokonaismatkaksi tuleekin 2,9 kilometriä mikä on kyllä lapselle aivan eri asia kuin se ensiksi luvattu 1,5 kilometriä.
Sysilampi oli todella kaunis ja rauhallinen paikka. Sen pihalla oli pari vuokramökkiä, huussit, laavu ja todella houkuttelevan näköinen rantasauna. Ihmisiä ei näkynyt kertakaikkiaan missään, joten saimme paikan kokonaan itsellemme.
Luontopolku alkoi Sysilammen pihamaalta ja kulki sen soista reunamaa pitkin Hepolammelle saakka. Sitten se kaarsi takaisin metsäpolkua pitkin.
Ajatus Lasten luontopolussa oli mielestäni hyvä ja paikka oli äärimmäisen kaunis, mutta toteutus oli sitten jotain aivan toista. Pitkospuut olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Ne olivat lahot ja keikkuivat puolelta toiselle, lisäksi monessa kohtaa niihin oli tullut jo reikiä. Joku voisi sanoa niitä jopa vaarallisiksi.
Kanervikko oli ajoittain kasvanut polulle niin tiheästi, että jouduimme ihan puskemaan itsemme kasvuston läpi. Ja se varsinainen ajatus siitä, että miksi juuri tämä polku oli pyhitetty lapsille, ei tullut kyllä oikein esille. Yhdessä infotaulussa puhuttiin jääkauden jälkeen syntyneistä rakkakivistä, joiden lomassa keijukaisetkin voisivat ehkä asua. Ja se melkeinpä siitä. Muuta lapsiin liittyvää tällä polulla ei sitten ollutkaan.
Toki luonto itsessään on jo elämys lapsille mutta omani olivat kovasti sitä mieltä, että Vasan kierros oli parempi ja mielenkiintoisempi. Se oli myös huomattavasti helppokulkuisempi ja ihan keskeisellä paikalla.
Jos etsit hyvää marjastus- tai sienestyspaikkaa niin Lasten luontopolku on siihen kyllä sopiva. Siellä kasvoi kaikkea hillasta aina puolukoihin saakka. Välillä en tahtonut saada pienintä neitiä edes eteenpäin kun hän vain herkutteli mustikoilla.
Eläimistä enemmistöä edustivat lukuiset hyttyset joita Vasan kierroksella taas ei tuntunut olevan. Näimme polulla pari pientä sammakkoa ja kyykäärmekin luikerteli meitä pakoon kanervikkoon. Harmikseni en ehtinyt saamaan siitä kuvaa.
Väsynein pikkujaloin lapset sitten kipittivät vielä autolle ja hetkellisesti jouduin pienimmäistä myös vähän kantamaankin. Vaikka meidän lapset ovat aika tottuneita patikoijia, emme olisi varmaankaan tulleet Lasten luontopolulle jos sen todellinen pituus olisi ollut puistossa selkeästi esillä.
Autossa meitä kuitenkin odotti kotimatkalle varattu karkkipussi ja mehut, joten väsymys oli hetkessä unohdettu. Päivä Salamajärven kansallispuistossa lasten kanssa oli loppupeleissä ihan kiva kokemus, vaikka lasten luontopolku ehkä kaipaisikin vähän kohennusta.
Täältä löydät muuten meidän perheen vinkit lasten kanssa patikoimiseen.
Lue myös vierailustamme Kolin kansallispuistoon:
Kolin kansallispuisto – Olipahan upea kokemus!
🇪🇺 MEIDÄN SUOSITUKSET MATKOILLE EUROOPASSA 🇪🇺
🗝 Majoitus: Parhaat diilit löytyvät yleensä tämän varaussivuston kautta tai täältä.
Isommat huoneistot varaamme VRBO:n kautta.
🚗 Vuokra-autot: Vertaamme hintoja aina DiscoverCarsin kautta.
🗺 Retket: Kaikenlaiset retket varaamme joko Viatorilta tai GetYourGuidelta,
riippuen kummalla on meille sopivampi retki tarjolla.
✈️ Lennot: Selailemme lentohintoja aina VPN:n avulla. Se suojaa myös nettiyhteydet matkoilla.
🎫 Konsertti- ja peliliput: Ticketmaster on luotettava taho eri lippujen ostamiseen.
📞 Datapaketit: Puheluita ja dataa varten suosittelemme Yesimiä. Se toimii hyvin, ja on edullinen.
Oletko sinä käynyt Salamajärvellä tai käynyt kansallispuistoissa lasten kanssa?
Ihania suomaisemia pitkospuineen! Mulla on Salamajärven kansallispuisto vielä kokematta, mutta suunnitelmissa olisi suunnata sinne tänä syksynä! Odotan reissua innolla – ja tämän postauksen lukeminen vain lisäsi intoa!
Oli kyllä kiva päivä. Kannattaa mennä!
Olipa mukava lukea lasten kanssa matkustamisesta. Meidän poppoo ei ole tainnut käydä vielä kansallispuistoissa, mutta muunlaisia luontoretkiä olemme tehneet ja todenneet, ettei koskaan voi tietää mikä on lasten näkökulmasta se paras juttu. Kiva idea tuo lasten luontopolku, mutta kurjaa että toteutus ontuu. Lasten kanssa olisi todellakin kiva tietää reitin kokonaispituus.
Näin on. Totesimme, että Vasan kierros itsessään oli parempi lapsille. Me ollaan totuttu kiertämään ihan tavallisia luontopolkuja mutta kun tämmöinen nyt kerran oli tarjolla, niin päätettiin kokeilla. Taidamme vastakin pysyä ihan normaaleilla reiteillä. 😀
Olen käynyt lapsena useasti Salamajärvellä, sillä olen Keski-Suomesta kotoisin. Muistot näistä vierailuista tosin liittyvät lähinnä makkaran paistamiseen nuotiolla. Lisäksi muistan ne hyttyset, joita oli aivan valtavasti. Lapsen mieleen jää aina se oleellinen. 🙂 Peuroja tosin muistan nähneeni. Jotenkin mieleeni on jäänyt, että ne olisivat olleet jossain aitauksessa. Tai ainakin aita siinä oli välissä. Voi toki olla, että sekoitan tämän johonkin toiseen paikkaan.
Olen tainnut käydä vain kerran aikuisena Koirasalmessa. Silloin sää oli niin kurja, että visiitti jäi lyhyeksi. Ehkä pitäisi kokeilla paremman sään aikaan uudemman kerran.
Se oli kyllä tosi kaunis paikka, ei muuta kuin sinne vaan! Mutta paremmalla ilmalla. Minunkin lapsuuden muistot oli hataria. Muistan vain jotenkin sen juurakkoisen maan ja teltan ja järven.
Olemme Marikan kanssa käyneet Salamajärvellä, todella kiva paikka.
Tosiasia lienee se, että metsäpeuroja on todella vaikeaa nähdä, vaikka lukumääräisesti niitä on todella paljon. Eipä mekään niitä nähty. Ehkä jollain useamman yön retkellä rauhallisella reitillä se voisi olla teoriassa mahdollista. Tuo on muuten valitettavan tuttua Suomen kansallispuistossa, että pituudet ilmoitetaan noin. Repovedellä erään kierroksen sanotaan olevan 4,3 kilometriä, mutta kierrokselle päästäkseen piti kävellä lähes 3 km, niin pituus yhtäkkiä yli tuplaantui… Mitä tulee noihin pitkospuiden kuntoon, niin varmaan tuo sijainti johtaa siihen, että kävijöitä on niukanlaisesti ja resusrssit keskitetään keskeisimmille paikoille. On harmittavaa, ettei huonosta kunnosta viitsitä edes tiedottaa kunnolla.
Oho, tuo on kyllä vähän hassua. Olen sen verran uusi Suomen kansallispuistojen kävijä, että en ajatellut reittien voivan olla käytännössä pidempiä kuin on ilmoitettu. Ymmärrän hyvin, että kaikkia pitkospuita ei ehditä ylläpitämään huippukunnossa. Ihmettelin lähinnä, että miksi sellaista polkua suositellaan lapsille varsinkin kun heille sopivampiakin olisi ollut. Esimerkiksi tuo Vasan kierros olisi ollut aivan ihanteellinen Lasten luontopolku kaikin puolin, niin miksi ohjataan lapsiperheet jonnekin ihan jorpakkoon missä ei edes ylläpidetä polkuja.
Metsäpeurat tosiaan ei varmaan viihdy ihmisten lähellä. Me nähtiin yksi tänä kesänä kuitenkin meidän kesämökin pihassa.
Olen käynyt Salamajärven kansallispuistossa. Jopa sen nimi on eksoottinen, mutta metsäpeurat onnistuivat välttelemään minua, samoin kuin keijukaiset. Jostain muistan, että Suur(essa)mäessä joskus sota-aikana puhuttiin keijukaisista ikään kuin ne olisivat tosia. Maailmassa on aika paljon ihan omituisia asioita ja panee miettimään, elämmekö simulaatiossa.
Niin juuri, vähän sama meininkihän on tonttujen kanssa. Nekin on jotenkin ujuttautuneet meidän elämään vaikkei niitä olekaan olemassa… vai onko? 😉
Luontokeskuksessa oli ihana yöpyä – kyllä se vaan on niin, että paikan vetäjät luovat tunnelman. Huoneet olivat vähän leirikeskustyylisiä, mutta kokonaisuus oli täys 10!
Näin se varmasti on! Vaikutti kyllä mukavalle paikalle ja vähän harmitti, että en ollut varautunut olemaan yötä.