Patikoimaan lasten kanssa

Patikoiminen tai retkeily luonnossa on tosi hauskaa. Mutta millaista se on lasten kanssa? Moni miettii, että uskaltaako sitä edes kokeilla kun taas toisille se tuntuu ihan luontevalle. Onnistuneen patikkaretken resepti on hyvä valmistautuminen, kunnon varusteet ja joustava aikataulu. Ai niin, ja iloinen mieli! Tässä tulevat meidän perheen vinkit onnistuneeseen patikkaretkeen lasten kanssa.

Me olemme suuria luonnonystäviä ja nautimme ulkona olosta viikonloppuisin ja lomilla. Ennen kuin perheeseemme syntyi lapsia, teimme usein pitkiä, koko päivän kestäviä patikkaretkiä lähimaastoissa tai kauempana luonnonpuistoissa.

Tykkäsimme vähän haastavimmista reiteistä, joilla pääsi samalla kasvattamaan kuntoa. Ja niitähän täällä Kaliforniassa riittää varsinkin kun suuntaa vuoristoon.

Lasten syntymisen jälkeen emme suinkaan ole hylänneet tätä harrastusta mutta patikointi on oleellisesti muuttanut muotoaan. Aina kuitenkin yhtä innokkaasti odotamme pääsevämme jonnekin luontoon liikkumaan, ja pakkaamme matkaan kantorinkat sun muut.

Vaikka kävely tekee aina hyvää, pääpaino patikoinnissa on siirtynyt nyt kuntoilusta yhdessä oloon ja luonnosta nauttimiseen. Patikkareitit ovat lyhentyneet ja helpottuneet, mutta nautimme etenkin siitä, kun lapsi oppii ja näkee jotain uutta. Voi sitä riemun määrää kun polulla vastaan tulee vaikka lisko tai maaorava! Samalla tulee myös opittua paljon kasveista, eläimistä ja luonnossa liikkumisesta.

Mielestäni on hyvä, että lapsi oppii pienestä pitäen, että mihin kasviin ei tule koskea tai mitä tehdä kun vastaan tulee eläimiä. Ja tietenkin oppia samalla myös suojelemaan ja säästämään luontoa seuraavia sukupolvia varten.

MEIDÄN PERHEEN VINKIT PATIKKARETKELLE LASTEN KANSSA

Valmistaudu hyvin

Hyvä valmistautuminen on jo puoli matkaa. Varsinkin lasten kanssa. Etukäteen suunnittelemalla säästää retkellä paljon aikaa ja turhia hiusten halkomisia. Kannattaa siis miettiä mitä patikoinnilta odottaa, mikä on realistista ja mitä kaikkea pitää huomioida kun mukana on myös lapsia.

Jos tarkoituksena myös yöpyä luonnossa, sitäkin voi harjoitella etukäteen. Teltassa voi nukkua ensin vaikka omalla pihalla taikka road tripillä voi valita hotellin sijaan leirintäalueen. Yleensä lapset nukkuvat teltassa kuitenkin makeammin kuin aikuiset eivätkä herää yhtä herkästi eri ääniin kuin vanhemmat.

Valitse Oikeanlainen reitti

Reittivalinta on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista jos haluaa taata, että kaikilla on hauskaa. Jos on itsekin aloittelija patikoinnissa tai lapsi on mukana ensimmäisiä kertoja, kannattaa harjoitella helpommalla ja lyhyemmällä polulla.

Lasten kanssa voi patikoida monella tapaa; lastenrattaiden kanssa, kantorinkan kanssa tai kävelemällä.

Jos lähtee rattaiden kanssa liikenteeseen on erityisen tärkeää tarkastaa, että polku soveltuu koko matkalta lastenrattaille. Tosin on ollut tilanteita, joissa olemme nostaneet rattaat jonkun helpon kivikon tai portaikon ohi.

Kantorinkan kanssa homma on vähän helpompaa, sillä varsinaisen patikoinnin silloin tekee aikuinen.

Jos mukana on itse käveleviä lapsia, on entistä tärkeämpää valita helppokulkuinen reitti. Riippuen myös lapsen iästä on hyvä miettiä voiko matkalla olla ylämäkiä, kivikoita, erilaisia pitkospuita, siltoja tai muuta. Isommille lapsillehan sellaiset voivat tuoda jännitystä matkaan, mutta joillekin ne voivat olla pelottavia tai liian vaikeita.

Meille kävi kerran niinkin, että lähdimme eräässä kansallispuistossa lyhyemmälle patikkapolulle 8-vuotiaan ja 3-vuotiaan kanssa ilman, että luimme tarkemmin kuvausta reitistä. Luotimme vain siihen, että “lapsille sopiva reitti” kattaa kaikki ikäluokat.

Polun lopussa päädyimmekin alla olevassa kuvassa näkyville renkaille joita oli vieläpä kaksin kappalein. Isompi neiti niistä suoriutuikin hyvin, mutta arvatenkin 3-vuotiaan kanssa oli hiukan haastavampaa.

Onneksi suoriuduimme niistä lopulta ihan hyvin, mutta opin kyllä ottamaan selvää reiteistä entistäkin paremmin. Jos haluat lukea lisää tuosta kyseisestä seikkailusta, voit lukea vierailustamme Mojave National Preserveen täältä.

Varaa normaalia enemmän aikaa

Patikoiminen ei ole hauskaa jos on kova kiire. Varsinkaan lasten kanssa, sillä matkaan tulee aina jotakin yllättiviä viivytyksiä.

Meillä 3-vuotiaan kulku on varsin hidasta, koska hän välillä keräilee kiviä ja välillä sinkoilee myös väärään suuntaan. Aiemmin viivytyksiä ovat tuoneet niin vaipanvaihdot kuin syöttämisetkin.

Olen itse sitä mieltä, että lapsen mielenkiinto retkeilyyn sammuu nopeasti, jollei hän pääsee matkalla lainkaan leikkimään. Siksi on hyvä varata mahdollisimman paljon aikaa kun lähtee lasten kanssa liikkeelle.

Ylimääräistä aikaa voi viedä myös erilaiset vastoinkäymiset. Itse kaaduin kerran Zionin kansallispuistossa ja jouduin vilvoittelemaan turvonnutta rannetta kylmässä vedessä pitkän tovin. Onneksi ei ollut minnekään kiire. Joskus on myös hidastettu tahtia kun jollakin on ollut rakko jalassa tai on palattu hakemaan jotakin autolta.

Ja sitten tietenkin on se kaikkien lempihetki, eli evästauko. Siihen saa kulutettua yllättävän paljon aikaa kun ensin katsoo, että lapsilla on ruokaa ja sitten vielä syö itse. Ja varsinkin jos suunnitelmissa on valmistaa jotakin nuotiolla. Lopuksi on vielä siivottava jäljet ja pakattava kassit uudelleen.

Ajoita retki oikein

Myös patikoinnin ajankohdalla voi olla merkitystä päivän onnistumisen kannalta.

Meillä Kaliforniassa kun kesäisin on erittäin kuumaa ja suosimme siksi yleensä aikaisia aamuja. Ja ylipäätänsä pidemmät patikoinnit teemme useimmiten talviaikaan.

Jokaisen perheen on varmastikin löydettävä itselleen se sopivin aika päivästä lähteä liikenteeseen, mutta aamut ovat hyviä myös siksi, että silloin kaikilla vielä riittää virtaa. Retkiä kun voi tehdä niin monella eri tapaa reitistä ja lapsesta riippuen.

Joskus patikoimme kuitenkin jonnekin katsomaan auringonlaskua, ja sitten ennen kotiin saatamme vaihtaa lapsille pyjamat autoon päälle. Näin kotona sänkyyn siirtyminen menee mahdollisimman helposti, ja varsinkin jos lapset nukahtavat takapenkille.

Iltapäivä voi myös olla hyvä valinta sen jälkeen kun päikkärit on nukuttu alta. Silloin pienimmät lapset pääsevät liikenteeseen taas uusin voimin. Kantorinkka on siitä kiva, että siinä voi nukkua myös päiväunet, ainakin pienemmät lapset.

Ilta-aika on usein haastavampi kun lapset ovat jo valmiiksi väsyneitä, eivätkä jaksa innostua mistään uudesta.

Lähde matkaan joustavalla mielellä

Moni asia tulee ratkaistua helpommin kun lähtee liikenteeseen iloisella ja joustavalla mielellä. Lasten kanssa tulee väistämättä lähes aina muutoksia alkuperäiseen suunnitelmaan tai voi joutua jopa lennosta muuttamaan esimerkiksi reittiä.

Se, että oppii hyväksymään muutoksia aikatauluissa ja muissa asioissa, helpottaa menoa kummasti. Itse ainakin olen oppinut paljon joustavuutta ja kärsivällisyyttä lasten kanssa retkeillessä, ja osaan nyt suhtautua asioihin rennommin kuin ennen.

Ihan aina emme ole edes päässeet perille asti mutta retki on silti ollut antoisa ja hauska.

Satsaa varusteisiin

Lasten kanssa on hyvä pysytellä reiteillä jotka tietää hallitsevansa. Ei kannata ahnehtia liian pitkiä tai vaikeita polkuja, sillä takaisin kääntymiseen liittyy usein epäonnistumisen tunne, ja patikoinnista menee hauskuus. Tosin meille on käynyt niinkin, että käännyimme luolaston puolessa välissä takaisin kun se alkoi tuntua taaperon kanssa liian vaikealta ja vaaralliselta. Onneksi lähistöllä oli useita muita polkuja, ja jatkoimme sitten muina miehinä toiseen suuntaan bongaillen kondorikotkia. Pääasia kuitenkin on, että tietää pääsevänsä perille ennen pimeän tuloa eikä pääse eksymään. Ja että kaikilla on hauskaa!

Itse olen sitä mieltä, että vauvan ja isomman lapsen kanssa on helpointa patikoida. Vauva tulee äidin tai isän selässä, ja isompi lapsi jaksaa kävellä jo pidempiäkin matkoja. Taapero sen sijaan haluaa jo itse käpötellä joka paikkaan, mutta matkan teko on hidasta ja väsymyskin tulee äkkiä.

Onneksi meidän neiti mahtuu vielä kantorinkkaan, ja viihtyykin siellä aika hyvin. Aloitamme yleensä rinkassa ja sitten evästauon jälkeen kävelemme vähän. Sitten kun väsy iskee mennään takaisin rinkkaan. Isommalle lapselle on aina olla hyvä mukana jotakin viihdykettä; muistikirja johon voi kirjoitella tai piirtää näkemiään eläimiä tai ainakin kiikarit. Kansallispuistot täällä Yhdysvalloissa antavat lapsille usein kivat puuhakirjat puistoon mukaan. Siihen voi sitten etsiä vastauksia metsässä kävellessä.

VARUSTEET KUNTOON

Patikointi on yksi harrastus jossa emme ole pihtailleet varusteiden kanssa. Etenkin kun kaksi asiaa on kunnossa, on hyvä tallustella metsässä, nimittäin kengät ja kantovarusteet. Hyvillä kengillä jaksaa vaikka koko päivän, ja mielestäni on tärkeää muistaa se myös lapsien osalta. Aika usein täällä Yhdysvalloissa tulee vastaan lapsia ja nuoria, jotka ovat lähteneet patikkapoluille rantasandaaleissa, kun taas vanhemmat itse ovat viimeisen päälle urheiluvarusteissa. Meillä lapset retkeilevät vielä lenkkareissa mutta kunhan joskus aletaan tekemään pidempiä lenkkejä, vaihdetaan varmasti vaelluskenkiin. Ne ovat sekä tukevat jalassa että suojaavat nilkkoja.

Hyvä kantoreppu tai kantorinkka lapselle maksaa itsensä takaisin äkkiä käytännöllisyydessä. Eikä kamojen takia tarvitse mennä vararikkoonkaan, ostimme omammekin käytettynä eräältä suomalaisperheeltä täällä Kaliforniassa. Vauvan kanssa liikuimme yleensä kantorepun kanssa, mutta kantorinkkaan siirryimme molempien lasten kohdalla kun lapset oppivat istumaan. Rinkka on parempi kantaa, sillä se on tukevampi, ja siellä on lapsen hyvä istua sillä istuimen korkeutta voi säädellä. Lisäksi siihen saa aurinkovarjon, ja taskuihin mahtuu vaipat ja kaikki muut tavarat. Meidän rinkassa on myös pieni tarroilla kiinnitettävä tyyny, johon voi nojata jos uni tulee. Ensin minua vaivasi se, että en nähnyt lasta joka oli selkäpuolella, mutta sitten ystäväni vihjaisi, että voisin ottaa mukaani peilin. Joissakin rinkoissa onkin valmiina pieni peili joka roikkuu narun päässä. Kannattaa satsata muihinkin mukana oleviin laukkuihin; mitä tukevammat ja paremmat ne on kantaa, sitä paremmin niiden kanssa jaksaa.

Mitä mukaan kun patikoi lasten kanssa

Meillä varusteet saattavat vähän vaihdella riippuen minne ollaan menossa, minkälainen sää on tulossa ja minkä ikäisiä lapset ovat olleet.

Tässä kaikki mitä meillä yleensä lähtee päiväretkelle mukaan vaihdellen vähän riippuen paikasta:

• hyvät kengät
• säähän sopivat vaatteet
• aurinkosuojat: hattu, aurinkolasit ja aurinkorasva
• kantoreppu- tai rinkka
• kosteuspyyhkeitä (vedenpitävässä pussissa)
• vessapaperia (vedenpitävässä pussissa)
• käsidesi
• tyhjiä pusseja roskia (tai vaippoja/vauvan likaisia vaatteita) varten
• eväät
• vettä
• tulitikut / sytytyspalat
• puhelin
• kamera
• varavirtalähde
• alueen kartta
• tasku- tai otsalamppu
• kiikarit
• hyttysmyrkky
• kertakäyttöinen sadeviitta (koska se vie vähiten tilaa, jos sää ennusteessa on varmasti sadetta otamme sateen pitävät takit ja housut)
• ensiapupakkaus (laastareita, puhdistusliinoja, punkkipihdit, sideharsoa ja särkylääkettä)

Vauva-aikana listassa oli vielä vaipat, vaihtovaatteet, vaihtoalusta ja hyttysverkko. Rinkassamme oli irroitettava aurinkosuoja, joten se kulki myös aina mukana.

Hyvä apu on myös rinkaan taskuun menevä, pieni peili, jolla voi katsella miten vauva selän takana jakselee.

Vaatteiden osalta suosimme kerrospukeutumista. Mielestäni paras retkeilytakki on sekä tuulen että vedenpitävä kuoritakki, jossa on hyvät taskut. Sen alle voi sitten laittaa tarpeen mukaan lyhyt- tai pitkähihaista.

Jos aamulla on kylmä, voi laukkuun heittää shorsit ja t-paidan myöhäisempää ajankohtaa varten. Ja toisinpäin.

Vaatteista melkeinpä tärkein on hyvät kengät. Lyhyemmät polut toki voi mennä lenkkareillakin mutta meillä on lapsille ostettu vaelluskengät jo 7-vuotiaana. Niissä on parempi pito, ne pitävät vettä ja ovat muutenkin paremmat jalassa.

Sitten ei kuin rohkeasti luontoon vaan. Aloitella voi vaikka pienemmistä patikkapoluista, ja jatkaa vaativammilla kunhan pääsee sinuiksi siitä, miten homma lasten kanssa toimii.