Jouluviikon reissu ja uuden vuoden kuulumiset

Jouluviikon matkalta on nyt palailtu kotiin ja niinhän siinä sitten kävi, että tälläkin reissulla suunnitelmat menivät kokonaan uusiksi. Mikä ihme tätä meidän perhettä vaivaa, ettei me pystytä pysymään suunnitellussa reitissä?! Toisaalta sitten, onhan se hyvä, ettei aina niin sokeasti tuijotella jokaista yksityiskohtaa vaan pystytään menemään fiiliksen mukaan, ja joustoa löytyy tarvittaessa. Joulu vietettiin kuitenkin mukavasti ihan perinteisellä kaavalla, ja muutenkin kaikki meni hyvin. Iloisena yllätyksenä saimme myös nauttia valkoisesta joulusta tällä kertaa, ainakin hetkellisesti.

Ajelimme siis ennen joulua Etelä-Kaliforniaan Rancho Cucamongalle sukulaisten luo. Joulu meni vanhalla tutulla kaavalla mieheni enon kotona sukulaisia tavaten, syöden, pelaten pelejä ja availlen lahjoja. Yleensä olemme ajaneet käymään myös ylös vuorille, jossa mieheni isoisä asuu, mutta tällä kertaa useamman päivän jatkunut lumisade oli katkaissut tien, emmekä valitettavasti päässeet sinne saakka. Lapset tietysti odottivat kovasti joulupukin käyntiä. Pukkihan tulee täällä yön aikana savupiipun kautta, täyttää takan reunalla roikkuvat joulusukat ja jättää lahjat kuusen alle. Illalla laitoimme yhdessä pukille pari joulupiparia ja lasin maitoa tarjottimelle, ja vanhin neitimme kirjoitti hänelle myös viestin. Hyvin olivat piparkakut pukille maistuneet ja lahjojakin oli tullut vähän turhankin paljon. Lahjat avataan perinteisesti joulupäivän aamuna, ei aattona kuten Suomessa olemme tottuneet.

Alkuperäisenä suunnitelmana meillä oli siis viettää joulua sukulaisten kanssa ja siirtyä sitten ennen kotiin tuloa Los Angelesin Long Beachille ainakin yhdeksi yöksi. Meillä oli huone varattuna Queen Mary -laivalta, joka toimii nykyään hotellina Long Beachin satamassa. Aivan yks kaks aloimme miettimään, että miten ihmeessä saamme kaikki tavarat rahdattua autosta laivaan, sillä meillä oli mukana useampi laukku, monta kassillista lahjoja ja lasten rattaat. Autoon niitä ei tietenkään voisi jättää, sillä nehän houkuttelevat varmasti varkaita. Me olemme olleet Queen Marylla ennenkin käymässä, mutta yhtäkkiä kukaan ei muistanut, että kuinka kauas siellä joutuu auton jättämään tai onko tuossa vanhassa laivassa edes hissiä. Niinpä päädyimme perumaan huoneen ja keksimään muuta ohjelmaa tuolle päivälle.

Useampaa eri ideaa pyöriteltiin ilmassa mutta päädyimme lopulta visiittiin Presidentti Nixonin kirjastossa, tai museossa paremminkin. Näitä Presidential libraries on perustettu aiempien presidenttien kunniaksi useampaan paikkaan, yleensä heidän kotipaikkakunnalleen. Myös Reagan museo sijaitsee Etelä-Kaliforniassa mutta sinne olisi tullut sen verran enemmän ajomatkaa, että päädyimme tähän vähän pienempään museoon. Paljon oli sielläkin kuitenkin nähtävää, kerron niistä sitten ihan omassa postauksessa. Näin joulun aikaan monet paikat ovat ihanasti koristeluina joulua varten, ja vähän yllättäen Nixon museostakin löytyi tekemistä myös lapsille.

Kotimatkalla pääsimme nauttimaan upeista maisemista vuoret ylittävällä Grapevinella. Joskus aiemminkin olemme nähneet tien reunalla lunta mutta ei sentään tällaista määrää. Huoltoasemien ja ravintoloiden takana oli pitkä liuta autoja, joista oli jalkauduttu leikkimään lumelle. Moni oli varmaankin ajanut paikalle ihan vain ihmettelemään lumimaisemaa, sillä heillä oli mukana pulkat ja lumiukkojen hatut sun muut. No, pitihän meidänkin sitten pysähtyä hetkeksi lumelle. On se sen verran harvinainen asia meidänkin lapsille. En olekaan koskaan nähnyt niin montaa lumiukkoa yhdellä pellolla. Väkeä oli kuin pipoa ja lumiukkojakin ainakin viitisenkymmentä.

Nyt kun ollaan suhattu viikko taas tuolla maailmalla niin meiltä on unohtunut kokonaan tehdä suunnitelmia uuden vuoden vaihteeksi. Vähän yllättäen saimmekin vieraaksi miehen sukua Utahista, joten vietimme vuoden viimeisen päivän heidän seurassaan. Nyt sitten vaan odotellaan sitä H-hetkeä kun siirrytään virallisesti vuoteen 2020, ja päästään aloittamaan kokonaan uusi vuosikymmen.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!