Terveisiä puusta – Big Basin Redwoods State Park Kaliforniassa

Täällä vietettiin taas viime viikolla kolmipäiväistä viikonloppua kun maanantaina oli Presidentinpäivä. Sen viettämiseen ei yleensä liity mitään erityisiä perinteitä, joten silloin ollaan yhdessä perheen kanssa tai lähdetään jonnekin reissun päälle. Me olimme tämän viikonlopun kotosalla tehden vain pieniä päivän retkiä eri puolelle San Franciscon Bay Areaa. Lauantaina patikoimme ystävän kanssa Kirby Covelle ja maanantaina lähdimme perheen kanssa Santa Cruzin vuoristoon. Suuntana oli Big Basin Redwoods State Park, jossa olemme suunnitelleet käyvämme jo vuosia.

 

BIG BASIN REDWOODS STATE PARK – EI MATKAPAHOINVOIVILLE!

Big Basin Redwoods State Park ei ole meiltä kotoa kovinkaan kaukana. Ajomatkaa tulee vähän yli tunti, josta suurin osa ajetaan erittäin mutkaista vuoristotietä. Minua oli etukäteen jo vähän varoiteltu tästä tiestä, mutta en kyllä oikeasti ajatellut sen olevan näin paha. Ensin mutkiteltiin isompaa tietä vuorelle ja puistoon saakka, ja sitten todella kapeaa ja mutkaista tietä vielä Visitor Centerille. Pienempi tie oli ajoittain vain yksi kaistainen ja yhtä mutkaa täynnä. Välillä oli vaikeaa nähdä onko vastaan tulossa autoja. Viisi minuuttia ennen perille pääsyä nuorin neitimme tuli pahoinvoivaksi ja oksensi. Se oli taas näitä äityiden parhaita hetkiä! Onneksi olin sentään viime hetkellä kotoa lähtiessä kopannut mukaan lapselle vaihtovaatteet, vähän niin kuin just in case. Ei muuta kuin auto seis, ja siivoukset kehiin. Sitten vielä pienet happihyppelyt koko porukalle, että kaikkien olo paranisi. Itsekin tulen helposti huonovointiseksi jos en näe tietä, ja nyt jouduin sitten loppumatkan kurkkimaan takapenkille selkä menosuuntaan päin. Huh huh!

Perille kuitenkin sitten päästiin pienistä vastoinkäymisistä huolimatta, mutta mielessäni aloin jo manaamaan paluumatkaa. Eikä tämä kuitenkaan ole mikään ensimmäinen vuoristoreissu meille, vaan näitä mutka-teitä on tullut kurvailtua aika useinkin, ja aina ilman ongelmia. Mikään ei kuitenkaan ole ollut näin pahaa kiemuraa kuin tämä! Kaikenlaisia tollojakin tuntui olevan liikenteessä, ja näimme useampia vaarallisia ohituksia jopa hätäkaistaa käyttäen. Suunnittelimme, että ajamme kotiin ihan hissuksiin pysähdellen näköalatasanteille. Niissä voi sitten vähän jaloitella ja hengitellä raikasta ilmaa. Kävi kuitenkin niin, että pienin oli lähtiessä ulkoilusta niin väsähtänyt, että hän nukahti jo alkumetreillä. Saimme siis ajaa rauhassa kotiin saakka ilman ylimääräisiä pysähdyksiä.

TUHANSIA VUOSIA VANHAT JÄTTILÄISPUNAPUUT

Päivä Big Basinillä oli niin kiva, että isompi neitimmekin erikseen mainitsi useampaan kertaan, että onneksi lähdettiin tänne. Jättiläispunapuista en tällä kertaa selosta sen enempää, sillä olen kirjoittanut niistä jo monta postausta. Viimeisimpänä tämä, jossa on enemmän tietoa millaisia punapuita on olemassa ja missä niitä pääsee näkemään. Nyt kuitenkin siis oltiin rannikkopunapuiden maastoissa, eli Coastal Redwoodsien mailla. Ne ovat suuria, mutta eivät halkaisijaltaan yhtä suuria kuin sukulaisensa Sequoiat. Coastal Redwoodsit ovat maailman korkeimpia puita, ja sen huomaa jo puistoon saapuessa. Aurinkoa ei siellä nimittäin juuri näy ja takkia sai vetää niskaan, toisin kuin lähtiessä kaupungista, jossa oli lämmin kevätpäivä. Puut ovat niin pitkiä, että ne blokkaavat lähes kaiken auringonvalon alhaalta kävelyreiteiltä. Kannattaa siis ottaa matkaan takki tai pitkähihainen pusero jollei halua palella.

Big Basin Redwoods State Parkilla on mielenkiintoinen historia, sillä se on Yhdysvaltojen ensimmäinen state park, eli osavaltion hallinnoima puisto. Se on perustettu vuonna 1902 suojelemaan näitä harvinaisia jättiläisiä. Moni on varmaan kuullut ihan San Franciscon vieressä olevasta Muir Woodsista, sillä sieltä löytyy ihan näitä samaisia puita höystettynä tuhansilla turisteilla ja parkkipaikka kaaoksella. Muir Woodshan on nykyisin niin suosittu, että sinne pitää tehdä jopa etukäteen varaus. Big Basin jotenkin pysynyt vähän kuin meidän paikallisten pienenä salaisuutena, eikä ole niin täynnä ihmisiä. Shhh… ei kerrota kenellekkään!

Puisto erityisen suosittu camping paikkana, ja aika ajoin voi törmätä myös hevosiin, sillä osa maastosta on avoinna myös ratsastus tarkoitukseen. Patikkapolkuja piisaa, sillä niitä on reilut 80. Parhaimmillaan pääsee punapuiden lisäksi näkemään kauas Tyynelle valtamerelle asti, tai voi patikoida puiston useille vesiputouksille. Me pysyimme tällä kertaa pääreiteillä, eli siellä missä kaikista isoimmat ja suurimmat puut ovat. Ne olivat tarpeeksi helppoja myös lapsille ja sopivat myös lastenrattaille. Joskus olisi mukavaa palata ihan teltan kera ja jäädä yökuntiin lasten kanssa.

Punapuut ovat tosiaan valtavan kokoisia, ja monen puun sisälle mahtui kömpimään sillä niiden sisus oli palanut maastopalojen seurauksena. Monet ontoksi palaneetkin puut olivat silti vielä elossa. Punapuut ovat erittäin tulenkestäviä, mikä tekee niistä suositun rakennusmateriaalin. Tuli on siinä mielessä hyväksi näille puille, että se saa ne versomaan ja kukoistamaan. Lapsilla oli tietysti hauskaa seisoa puun sisällä tai jopa jättiläismäisten juurien sisällä. Lisäksi reitin varrella oli useita kaatuneita puita, joiden rungoilla sai vapaasti kiipeillä ja kävellä. Monet alueet oli suojattu aidoin ja niiden toinen puoli oli rauhoitettu vierailijoilta.

Puistossa ei myydä ruokaa vaikka siellä onkin Visitor Center ja museokin, joka nyt oli kylläkin remontin vuoksi kiinni. Mukaan kannattaa siis varata evästä ja juotavaa. Piknik pöytiä oli siellä täällä autotien varressa, samoin vessoja. Sitten tietenkin kun lähtee syvemmälle metsään, tällaiset ylellisyydet katoavat. Me söimme heti ensimmäiseksi ennen patikoimaan lähtöä, sillä lounasaika oli jo käsillä. Big Basin Redwoods State Park muistuttaa kyltein, että se on “crumb clean” puisto, tarkoittaen, ettei muruakaan saa jättää luontoon. Roskiksia kuitenkin löytyi vessojen ja Visitor Centerin luota, eli kaikkia roskia ei tarvi kantaa kotiin saakka.

Sisäänpääsy puistoon on $10 per auto (2010), ja sillä katetaan kaikenlaisia palveluita kuten teiden, polkujen ja vessojen kunnossapitoa. Yöpymisestä joutuu sitten maksamaan vähän ekstraa. Parkkipaikkojakin tuntui olevan riittämiin vaikka useampi varsinainen parkkialue oli jo täynnä kun saavuimme, saimme helposti auton parkkiin tien reunalle.

✻✻✻

Nämä puistot joissa Coastal Redwoodsit kasvavat ovat jotenkin hämyisiä ja sammaloituneita. Niissä on yleensä viileää ja kosteaa, tulee ihan jonkilainen peikkometsä mieleen. Ne ovat ihan erilaisia kuin valoisat ja aurinkoiset Sequoia metsät. Pitäisi vaan saada itsestään useammin irti tällaisia yhden päivän irtiottoja vuorille metsän keskelle. Ilmakin tuntuu siellä raikkaammalle. Yleensä kun tulee lähdettyä patikoimaan vaan lähellä oleville kukkuloille, ja niissä ei ole ihailtavaksi kuin kuivaa heinää. Mutta tänne palataan kyllä varmasti joskus!