Desert X on joka toinen vuosi pidettävä modernin taiteen näyttely, joka on nimensä mukaisesti aavikolla. Tarkemmin ottaen se pidetään Kaliforniassa, ihan Palm Springsin kaupungin laitamilla, Coachella Valleyssä. Desert X 2021 oli samaan aikaan hyvin erikoinen ja mielenkiintoinen. Tykkäsimme!
Nyt kun vietimme viikon Palm Springsissä lomaillen, meidän oli tietenkin pakko käydä katsomassa Desert X näyttelyn teoksia kun ne kerran niin lähellä olivat. Näyttely on tänä vuonna (2021) esillä parisen kuukautta, 12.3.-16.5. välisen ajan. Siinä mielessä lomamme sattui siis hyvään aikaan, sillä eipä tulisi ehkä muuten paikalle lähdettyä. Vaikka eipä silti, näyttely on varsin laajalti tunnettu, ja monet matkaavat sitä kyllä kauempaakin katsomaan.
DESERT X 2021
Taidenäyttelyn alkuperäisenä ajatuksena on ollut kerätä huomiota Coachella Valleyn ympäristöasioille. Pääosin teemat ovat yhteiskunnallisia asioita kuten ilmastonlämpeneminen, maahanmuutto, turismi, uhkapelaaminen ja esimerkiksi Amerikan alkuperäiskansojen kulttuurit. Tänäkin vuonna monet näistä aiheista olivat mukana.
Taideteoksia oli tänä vuonna mukana yhteensä 13. Me emme ihan kaikkia nähneet, sillä yllättäen välimatkat teosten välissä olivatkin aika isot. Eikä siinä kaikki, yhtenä päivänä juutuimme myös ruuhkaan ihan pikkuruisella aavikon halkaisevalla tiellä. En usko, että kysymyksessä oli pelkästään taide-ihmisten muodostava ruuhka, vaan edessä taisi olla jonkin tietyöalue. Se kuitenkin haukkasi ison osan ajastamme ja missasimme pari teosta sen vuoksi. Voimia verotti myös tukahduttava kuumuus johon emme olleet tottuneet. Pienehkökin kävely +40 celsiuksessa aurinkoisella aavikolla sai meidät läkähdyksen partaalle. Jossain vaiheessa lähdimme sitten suosiolla uima-altaalle vilvoittelemaan.
DESERT X 2021 TEOKSET
JACKRABBIT HOMESTEAD
Ensimmäinen taideteos jonka kävimme katsomassa oli Jackrabbit Homestead. Se ei itse asiassa ollutkaan ihan aavikolla, vaan Palm Desertin kaupungissa. Kim Stringfellow haluaa teoksellaan kertoa aavikolle hylättyjen pienten mökkien tarinan. Niitä löytyy sieltä täältä aivan Joshuan Treen kansallispuiston läheltä. Taiteilija itse on antropologi ja San Diegon yliopiston professori, ja hän asuu Joshua Treen alueella. Hänellä on siis laaja näkemys aavikon elämästä.
Nämä nykyään useimmiten hylätyt pikku mökit olivat suosittuja 1950-luvulla. Silloin small Tract Act -niminen laki takasi kaikille, jotka vuokrasivat maata aavikolta vähintään kolme vuotta, oikeuden ostaa tontti omaksi ihan naurettavaan hintaan. Ehtona oli, että maatilkulla oli oltava esimerkiksi asuintalo tai mökki. Monet tarttuivat tähän tarjoukseen ihan vain, jotta saisivat maata omistukseensa. Näin syntyi sitten iso liuta minikokoisia puumökkejä aavikkolle. Niitä kutsuttiin usein “jackrabbitseiksi”. Suomeksi niitä voisi varmaan kutsua jäniksenkoloiksi, vaikkei se ihan suora käännös olekaan. Myymällä maa-alueita valtio halusi huolehtia siitä, että joku pitäisi niistä huolta.
Kim Stringfellow loi Jackrabbitin sellaisena kuin ne ennen vanhaan, eli loistopäivinään olivat. Hauskaa oli, että kun kävimme taideteoksella, taiteilja itse sattui juuri olemaan paikalla kertomassa työstään.
WOMEN’S QUALITIES 2021
Women’s Qualities oli näistä kaikista näkemistämme taidekokemuksista ehkä se meille mieluisin. Alunperin egyptiläinen Ghada Amer teki ensimmäisen puutarhansa jo vuonna 1997. Hän tekee kuitenkin paljon muutakin taidetta kuten maalauksia ja ompeluksia. Tähän, lähinnä kaktuksista koostuvaan puutarhaan hän on koonnut sanoja. Näillä sanoilla Coachella Valleyssa asuvat naiset ja miehet kertoivat ihmisten kuvailleen heitä. Nuo sanat hän halusi sitten kirjoittaa kukkasin, ja ne kerätty puutarhan keskelle ympyrän muotoon. Amer haluaa tuoda esille sen, että monessa asiassa naisten odotetaan seuraavan jo valmiiksi luotuja malleja. Se koskee myös taidetta, joka ainakin historiassa tukeutui kovasti maskuliiniseen malliin. Näin on ollut hänen mukaansa etenkin maalaustaiteessa.
Me ihastuimme puutarhan kauneuteen ja rauhanomaisuuteen. Siellä oli oikeasti mukavaa käveleskellä ja istuskella, ja olisimme varmasti viihtyneet pitempäänkin, jos ei olisi ollut niin himskatin kuuma.
NEVER FORGET
Tämän työn suunnittelija, Nicholas Galanin on ottanut vaikutteita kuuluisasta Hollywood -kyltistä, jossa alunperin luki HOLLYWOODLAND. Kylttihän pystytettiin ensin väliaikaiseksi mainokseksi vuonna 1923, ja sen tarkoituksena oli kerätä huomiota lähelle rakennettavalle asuinalueelle. Kyseessä oli alue, jonka asuntoja myytiin vain valkoihoisille. Galanin on itse Amerikan intiaani, ja haluaa muistuttaa maa-alueista, joita alkuperäiskansoilta otettiin pois väkivalloin. Näin oli myös juuri täällä Palm Springsin alueella, sillä se oli alunperin Cahuilla intiaanien maata. Palm Springs ja Hollywood ovat taas aina olleet kytköksissä toisiinsa. Palm Springsissä lomailivat kaikki kuuluisimmat näyttelijät ja jopa kadunnimet on nimetty näyttelijöiden mukaan.
Tämä teos oli jollakin tavalla näkemistämme vaikuttavin, sillä sen alla oleva maa on joskus ollut Amerikan intiaanien. Oli tosi ristiriitaiset tuntemukset seistä tämän kyltin edessä.
WHAT LIES BEHIND THE WALLS
Tämä työ on Saudi-Arabialaisen Zahrah Alghamdin tekemä. Kun hän ensimmäisen kerran tuli Palm Springsiin, hän yllättyi siitä, kuinka samanlaiselta sen aavikolla näytti verrattuna hänen kotimaahansa. What Lies Behind the Walls -työssä näkyy maata ja värejä molemmista maista, mutta hänen alkuperäinen inspiraationsa oli Saudi-Arabia. Alghamdi haluaa työskennellä hyvin maanläheisesti ja tässäkin työssä on käytetty Palm Springsin aavikon hiekkaa. Hänen mielestään erilaiset tuntemukset paikoista syntyvät esimerkiksi hajujen ja makujen perusteella. Ne ovat asioita joita meille jää mieleen esimerkiksi uusista maista.
Alghamdin mukaan työ kuvastaa sitä, että on turhaa rakentaa muureja ihmisten välille tai nähdä niitä vain esteinä. Meidän tulisi siis katsoa myös niiden toiselle puolelle.
Muut näyttelyn teokset, joita emme ehtineet näkemään olivat meksikolaisen Felipe Baezan, ghanalaisen Serge Attukwei Clotteyn, puolalaisen Alicja Kwaden, kolumbialaisen Oscar Murillon, amerikkalaisen Christopher Myersin, meksikolais-amerikkalaisen Eduardo Sarabian ja amerikkalaisen Xaviera Simmonsin teoksia. Judy Chicago oli ilmeisesti vetänyt työnsä pois eikä se näin ollutkaan enää nähtävissä.
✻✻✻
Meillä oli hauskaa kierrellessä näitä taideteoksia vaikka paljon jäi vielä näkemättäkin. Näin korona-aikana tällainen ulkona pidettävä näyttely on tosi kätevä sillä tilaa riittää kaikille, eikä tarvitse olla lähekkäin. Muutamaan taideteokseen oli suosituksena varata viikonloppuisin lippu, sillä niissä käveltiin teoksen läpi ja näin vältyttiin jonoilta. Liput olivat ilmaisia ja menivät kyllä todella nopeasti. Me jätimme ne teokset sitten välistä koska viikolle kertyi muutenkin niin paljon tekemistä. Desert X:llä oli oma applikaatio, jonka kartasta kaikki teokset löytyivät myös autossa. Siitä oli sitten helppo lähteä suunnistamaan niitä kohti.
Desert X 2021 omilta nettisivuilta löytyy lisätietoa näyttelystä.
Oletteko käyneet vastaavanlaisessa ulkoilma taidenäyttelyssä jossakin päin maailmaa?
En muista, että olisin käynyt ulkoilmanäyttelyssä, mutta tämä vaikutti tosi mielenkiintoiselta! Huh mitkä lämpöasteet siellä on ollut, ei ihme, ettette jaksaneet mennä katsomaan kaikkia. Tuo puutarha näyttää todella rauhoittavalta paikalta.
Kiitos kommentista Sonja! Tämä oli tosiaan hyvin mielenkiintoinen ja olisi ollut kiva nähdä loputkin työt. Mutta olihan tässäkin jo näkemistä.
En ole ennen kuullut tällaisesta näyttelystä. Mukava, kun on taidetta ulkona eikä aina jossain sisällä halleissa tms. Ainakaan näin äkkiseltään ei tule ihan mitään vastaavaa mieleen. Ainoastaan hiekkataideveistokset ulkona. Suomessa niitä on Lappeenrannassa ja Baltiassa olen myös ollut katsomassa hiekkataidenäyttelyä. Ei tietysti ihan vastaava. Taidetta on kuitenkin aina kiva katsella.
https://www.kotonajakaupungilla.fi/
Olen samaa mieltä. Ja samalla se on myös turvallisempaa näin pandemia aikana. Me olemme muuten käyneet Lappeenrannassa katsomassa niitä hiekkateoksia ja ne oli kyllä hienoja!
Onpas todella kiva idea tuo ulkoilmanäyttely! Tykkään muutenkin käydä puistoissa yms katselemassa taidetta, tai no ylipäätään kierrellä, niin tuohan olisi todella kiinnostava idea. Tuli muuten ihan sellanen olo, että olispa ihanaa päästä pitkästä aikaa noin lämpimään paikkaan. Helposti unohtaa totuuden, eli todennäköisesti oikeasti valittaisin paahtavasta kuumuudesta enkä pystyisi nauttimaan mistään, kun keskittyminen menisi vain kuumuuteen. Mutta helppo haaveilla täältä kylmästä Pohjolasta käsin. 😀
No kyllä meilläkin on ollut koko talven sellainen olo, että olisi kiva päästä jonnekin missä on uima-allas kelit. Pohjois-Kaliforniassa talvet on kuitenkin aika viileitä. Ja olikin kyllä mukavaa!
Olipas todella innovatiivinen ja mielenkiintoinen taidenäyttely! Hyvin ajateltu ja toteutettu ja vaikka en itse yleensä oli kovin suuri taidenäyttelyiden ystävä, niin tämä antoi ihan uudenlaisen säväyksen ja nosti kiinnostukseni. Se, että teokset kaikki käsittelevät jotakin tärkeää aihetta ja kaikilla teoksilla on oma erityinen tarina, tekee näistä mielenkiintoisen. 🙂 Itseäni kiinnostaa tuo Amerikan alkuperäiskansojen historia ja se on kyllä pysäyttävä. Upeisiin maisemiin on tämä kokonaisuus rakennettu ja levitetty laajalle, tuollaista olisi todella kiva kyllä kierrellä! 🙂
Se on ihan totta, että tämä oli jollain tavalla tämä poikkesi niin paljon tavallisesta taidenäyttelystä, että se jo pelkästään teki tästä mielenkiintoisen. Toisaalta sitten huonona puolena oli se, että teokset oli tosiaan aika kaukana toisistaan, eikä sitten kerettykkään kaikkia näkemään.
En ole kuullut vastaavasta ennen. Loistava idea varsinkin tällaisena aikana.
Kiitos kommentista Sini!
Olipa ihanaa katsella kuvia rapakon toiselta puolen! Oi, pääsispä matkustamaan <3 Huh, kylläpä oli kuuma, nyt saitte kokea oikein kunnon aavikon kuumuuden. Mut kiva idea pitää näyttely ulkona ja itse näyttely näytti kivalta ja mielenkiintoiselta! 🙂
Kiitos Elina! Kyllä meilläkin matkajalkaa jo vipattaa. Silloin kun varattiin tämä reissu niin ei ollut ihan näin kuumaa Palm Springissä vielä. Tästä viikosta jotenkin alkoi helteet siellä mutta kummasti siihenkin sitten tottui.
Asuin aikoinaan siinä Palm Springsin kupeessa ja teki mieli muuttaa sinne kokonaan, mutta eipä ollut rahaa siihen. Kirjailija Douglas Coupland on kirjoittanut Palm Springsistä ja aavikon hökkeleistä kirjassaan "Tuntematon Sukupolvi". Palm Springsissä kävin lähinnä kaktuspuutarhassa. Tykkäsin kaupungin liberaalista ilmapiiristä, mutta ikävä kyllä sellaiset paikat ovat pahasti gentrifikoituneita.
Olisipas mielenkiintoista lukea tuo mainitsemasi teos. Kiitos vinkistä. Jollakin tavalla tämä oli kivaa aluetta mutta aivan liian kuumaa minulle. 😄
Kiinnostavaa, kantaaottavaa ja näyttävää taidetta! Ei ole tuossa mittakaavassa koskaan tullut vastaan ulkoilmataidenäyttelyä, jotain pienempiä kyllä muistuu mieleen, mutta lähinnä kuvataidetta tai valokuvanäyttelyitä. Sinänsä harmillista että nuo välimatkat teosten välillä on niin pitkiä, että jos haluaisi kiertää ne kaikki, pitäisi varata melkoisesti aikaa.
No se on ihan totta mitä sanoit tuosta välimatkasta. Me nimittäin oltiin suunniteltu, että tottahan me käymme katsomassa ne kaikki mutta ei ollenkaan ymmärretty aluksi sitä, kuinka kaukana ne on toisistaan. Samalle viikolle oli paljon muitakin suunnitelmia, niin oli sitten jätettävä osa taideteoksista käymättä.
Nämä ovatkin vähän näyttävämpiä kuin Suomessa tätä nykyä jossain määrin muodissa, ilmeisesti, olevat purkutalojen käyttäminen isojen graffitien tekoon ennen talon purkua. Viimeisimpänä Espoossa sellainen avattiin purettaviin varastohalleihin Keran asemalla, mutta, ymmärrettävästi, osa töistä vaikutti melko hutaisten tehdyiltä, sillä nehän tuhoutuvat kuitenkin kohta. Mutta niinhän nämäkin, mutta kuviesi perusteella näihin on kyllä panostettu upeasti!
Kiitos kommentista Pirkko. Tuosta purkutalo -taiteesta olen muuten lukenut jostain. Se voisi olla ihan mielenkiintoista joskus nähdä. Niin, kyllä nämäkin puretaan sitten pois suurelta osin. Joku helposti siirrettävä ehkä saatetaan siirtää johon uuteen paikkaan luulen.
No eipä olla käyty enkä oikeastaan ole kuullutkaan vastaavista. Jos tulisi vastaan, niin kiinnostaisi kyllä. Women’s Qualities näyttää omaankin silmään näyttävimmiltä, mutta tuo Never Forget laittaa kyllä miettimään.
Oltiin joitain vuosia sitten muuten Roomassa kesäaikaan. Siellä lämpötila oli päivisin vajaat 40 astetta. Se oli jo omasta mielestäni aivan käsittämättömän kuuma, joten +40, huhhuh.
Kiitos kommentista Mikko! Jollakin tavalla oli myös erilainen ilmasto kuin meillä täällä pohjoisemmassa, paljon kuivempi. Jotenkin se kuiva kuumuus tuntui vievän voimat äkkiä.