Matkamme Utahissa jatkui pääsiäisen jälkeen. Vietimme siis pääsiäistä perheen kesken, sillä kokoonnuimme sukulaisten kanssa Snow Canyon State Parkiin sirottelemaan isoisomummin tuhkat vuorille. Se oli tämän road trippimme perimmäinen tarkoitus. Seuraavana päivänä söimme porukalla pääsiäisbrunssin The Fish Rock Grille At The Ledges -ravintolassa, joka sijaitsee St. Georgen kaupungissa. Pääsiäispupukin oli sinne eksynyt ilahduttamaan lapsia. Harvemmin tulee nähtyä niin isoa kööriä sukulaisia kerralla, ja lapsilla oli tietenkin hauskaa leikkiessään serkkujen kanssa. Harvemmin tulee myös kompuroitua ja tiputtua kallion kielekkeeltä alas, kuten minä myöhemmin tein.
Brunssin jälkeen sukulaisten oli aika erkaantua omiin suuntiinsa, ja mekin lähdimme kohti Hurricane nimistä kaupunkia. Yövyimme siellä ennen päiväämme kuuluisassa Zionin kansallispuistossa. Käynti Zionissa oli meille jo toinen, joten osa puistosta oli meillä jo nähtynä. Molemmilla kerroilla olemme kuitenkin olleet liikkeellä lasten kanssa, joten ne kaikista vaativimmat (ja kuuluisimmat) patikkareitit, kuten Narrows ja Angels Landing on jätetty suosiolla myöhemmälle.
ZION NATIONAL PARK JA PARKKIPAIKKA NIGHTMARE
Zion on Yhdysvaltojen kolmanneksi vierailluin kansallispuisto. Itse edelleen liputan Bryce Canyonin kansallispuiston puolesta ennen Zionia, mutta näen kyllä mistä tämä suosio johtuu. Zionilla on tarjota puiston alueella niin monenlaista erilaista maisemaa ja patikkapolkua, että niiden kaikkien koluamiseen saisi varmaan kulumaan useita viikkoja. Yksi asia, jota olen aina inhonnut näissä suosituissa kansallispuistoissa, on shuttle bussilla ajeleminen ympäriinsä. Vaikka ymmärränkin oikein hyvin miksi näin on tehtävä, en siitä silti tykkää. Se nimittäin aina hidastaa pääsyä patikoimaan ja sieltä pois, ja on hankalaa varsinkin ihan pienten lasten kanssa. Ja Zionissa voi parhaimmillaan joutua menemään bussilla kahteenkin otteeseen; ensin lähikaupungista itse puistoon, ja siitä sitten vielä patikkapoluille laaksoon. Kannattaa siis saapua paikalle hyvin aikaisin aamulla, niin kuin me teimme, niin saattaa saada auton vielä puiston sisäpuolelle parkkiin.
Shuttle bussit lähtevät Visitor Centerin pihasta alas Zionin laaksoon. Matkan varrella on muun muassa museo, ja muitakin palveluita. Parhaat patikkapolut ovat ehdottomasti laaksossa, kuten Narrows, Emerald Pools ja monet muut. Me kävimme sekä Lower että Upper Emerald Poolsin reitin viime kerralla, ja Narrows oli runsaiden sateiden vuoksi suljettuna. Myrskytuhoista johtuen myös Emerald Poolsin reitti oli suljettu.
WATCHMAN TRAIL JA KOHTALOKAS KAATUMINEN
Koska olimme jo edellisellä kerralla käyneet Zionin laaksossa, päätimme tällä kertaa lähteä patikoimaan suoraan Visitor Centeriltä jossa automme oli parkissa. Polkuja oli kaksi; helppo Pa’rus Trail ja keskivaikea Watchman Trail. Me valitsimme niistä jälkimmäisen. Polku mutkitteli vuoren rinnettä ylös näköalatasanteelle, jossa söimme eväät, ja sitten alas samaa reittiä. Tämä reitti on lähes viisi kilometriä pitkä ja sopii lapsille. Ainakin meidän 6-vuotias jaksoi matkan ihan hyvin ja pienempi neiti tuli tietysti kantorinkassa. Ylhäällä sitten levähdimme, söimme eväitä ja päästimme pienimmäisenkin jalottelemaan.
Täytyy kuitenkin sanoa, että Watchman Trail ei kyllä näköaloiltaan ole sitä Zionin parasta antia. Näin voi sanoa, kun tietää mitä muutakin siellä on tarjolla. Näköalat ylhäältä olivat toki kivat, mutta eivät mitenkään henkeäsalpaavat. Polku on varsin kivinen, ja se kulkee muutamassa kohdassa ihan kielekkeen reunaa, eli lapsia on hyvä pitää silmällä. Ja varmaan aikuisiakin! Onnistuin nimittäin alastullessa astumaan irtokiven päälle jolloin ja jalkani lipesi, jolloin kaaduin useamman kiviportaan verran alaspäin. Ja suoraan vastaantulijoiden edessä, tottakai! Siinä rytäkässä peukaloni vääntyi aika kipeästi, ja nyt olen sitten viikon verran tuskaillut niin sanottua “hiihtäjän peukaloa”. Toivotaan, että se paranee itsekseen eikä lääkäriä tarvita. Ainakin turvotus on hävinnyt eikä kipuakaan enää ole kuin sormea vääntäessä. Tilannetta helpotti se, että sain lioteltua sormea jääkylmässä joessa kun pääsimme alas polulta, ja lopulta sain Visitor Centeristä myös jääpussin. Ja onneksi perheen pienimmäinen oli sentään miehellä kantorinkassa, eikä minulla.
VIIME KERRAN PATIKKAREITIT – EMERLAD POOLS, CHECKERBOARD MESA JA MANY POOLS
Viime kerralla me saavuimme Zioniin toista kautta ja ajoimme sen läpi. Siinä matkalla näki monenlaista maisemaa. Tälläkin kerralla oli tarkoitus poistua tuota toista sisäänkäyntiä käyttäen, mutta tie olikin suljettu toistaiseksi tietöiden vuoksi. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä ajelemassa puistossa ihmettelemässä upeita kivimuodostelmia. Tien varresta lähtee myös useita pienempiä ja vähemmän tunnettuja patikkareittejä. Me esimerkiksi löysimme kivan pikkupolun jonka varresta löytyi useita sadeveden täyttämiä kallioon muotoutuneita altailta. Myöhemmin luin, että tuota aluetta paikalliset kutsuvat nimellä “Many Pools”.
Myös Checkerboard Mesa on mielenkiintoinen luonnon muovaava nähtävyys. Tuuli ja eroosio ovat tehneet tähän hiekkakiviseen kallioon ikään kuin shakkilautakuvion, ihan kuin Snow Canyonillakin näimme. Checkerboard Mesan näkee ihan vaikka pysähtymällä näköalapaikalle, tai voi tehdä lyhyen patikoinnin katsomaan sitä lähempää.
Emerald Pools lienee yksi Zionin tunnetuimpia reittejä. Vuoren rinteelle on muodostunut kaksi kirkasta allasta johon sadevesi laskee kallioiden seinämiä pitkin. Niiden luokse on aika jyrkkä kiipeäminen, mutta me kävimme katsomassa molemmat; ylemmän ja alemman poolin.
Patikoinnin jälkeen tapasimme vielä mieheni enon vaimoineen parkkipaikalla. He olivat olleet myös patikoimassa ja suuntasivat nyt Bryce Canyonille. Me olimme suunnitelleet päivälle myös toista patikkaretkeä, mutta loukkaantumisestani johtuen päätimmekin lähteä puistosta aikaisemmin kuin oli suunniteltu. Seuraavaksi yöksi suuntasimme itäänpäin, Kanabin kaupunkiin. Suunnitelmissa oli ajella Arizonaan, pysähdellä patikoimaan ja vierailla kansallispuistoissa. Pääsimmepä maistamaan kalkkarokäärmeburgeriakin, mutta siitä lisää ensi kerralla. Siiihen saakka morjensta!
SAATTAISIT KIINNOSTUA MYÖS NÄISTÄ…
Auts tuo kaatuminen ja peukalo! Onneksi ei sentään käynyt pahemmin. Irtokivet patikkapolulla on kyllä petollisia.
Mielenkiintoisia nämä seudut, olisi aivan mahtava tuollaisissa maisemissa joskus patikoida.
Kiitos Virpi! Maisemat on kyllä niin upeat tuolla, että ei ihan meinaa ymmärtääkkään.
Lapsille tuli demonstroitua nyt, mitä tapahtuu, mikäli ei katso jalkoihinsa koko ajan.
Kiinnostavia maisemia. Minusta Utah on kiinnostava osavaltio, koska siellä on psykoottinen FLDS-kultti ja ehkä muitakin kultteja ja tietysti huikaisevan paljon luontoa.
Upeat lätäköt. Toivottavasti edes niistä saa nauttia suhteellisen rauhassa.
No just näin! Toivottavasti meni edes perille.. ha ha! Utah on kyllä mielenkiintoinen, ja monta tarinaa on näistäkin kulteista kuultu miehen perheeltä jotka asuvat siellä.
Ihania kuvia ja todella komeita maisemia! Harmittaa, kun en itse nyt parhaillaan kaynnissa olevalle Kalifornian matkalle saanut ohjelmaan ujutettua luonnonpuistoja, mutta onneksi kaavailemme jo seuraavaa matkaa ja silloin olisi tarkoitus niitakin paasta nakemaan. 🙂 Toivottavasti sormi paranee nopeasti eika tulisi tohtorille tarvetta!
Kiitos Tiina Johanna! Kaikkeahan ei voi änkeä yhteen matkaan, varsinkin kun täällä tätä näkemistä riittää. Ei muuta kuin uutta reissua kehiin. Kansallispuistot ja muut on ihan parasta!
Taas huokailen täällä ihastuksesta. Zion on jo pitkään ollut toivelistan ihan kärkipäässä. Noihin punertaviin ja vehreisiin maisemiin olisi ihana päästä vaeltelemaan.
Paranemisia peukalolle! Toivottavasti se ei mennyt pahemmin vinksalleen.
Kiitos! Nyt näyttää ihan hyvälle peukalon suhteen. Nuo punaiset kalliot ja kivimuodostelmat on ihan mielettömiä, varsinkin ensimmäisellä kerralla nähtynä.
Auts, toivottavasti käsi paranee hyvin!
Ihme ja kumma että mulle ei vielä oo isommin sattunut vaativimmillakaan reiteillä, vaikka oon normaalistikin aika kömpelö ja aina mustelmilla kun telon itteäni millon mihinkäkin.
Zion on kyllä upea, mutta en tiennyt että on kolmanneksi vierailluin luonnonpuisto! Se laakson alue on kuitenkin suhteellisen pieni, niin jotenkin hämääntyy kuvittelemaan että se vaan tuntuu siltä että on paljon porukkaa kun kaikki on niin pienellä alueella.
Vuoden päästä päästään tuonnekin taas takaisin, suunnitelmissa sekä Angel´s Landing (toistamiseen) että myös Narrows!
Kiitos Katja! Nyt tuntuu siltä, että tästä vielä voi sormi tulla. Toivotaan ainakin, ja toivotaan, ettei sinulle satu mitään vastaavaa. 🙂
Laakson alue on suht pieni, mutta sittenhän sitä puistoa on siinä ympärillä muutenkin. Ja sitä populaa on niin paljon tulossa sisään, että suurin osa joutuu jättämään auton lähikaupunkiin parkkiin. Kyllä sitä helposti hämääntyy kun ne kaikki ihmiset katoaa sinne jonnekin luontoon ja hajaantuu.
Hienot suunnitelmat teillä! Toivottavasti tulee upea matka! Ehkä mekin joskus päästään vielä tekemään Narrows kun lapset on isompia.
Me ajoimme aikoinaan vuonna miekka ja kirves Zionin läpi autolla ja kävimme bussilla katsastamassa osan paikoista. Aika on kullannut muistoja, mutta mielikuvani on, että pysäköimme vain "johonkin" ja teimme siitä sitten kävelyitä ympäriinsä.
Tuosta kompastumista tuli mieleen parikin kaatumista. Bosniassa kaaduin tullessani hiekkaista mäkeä alas ja löin ristiluun kankustani. Parantelin sitä vuosia! Nyt vuodenvaihteessa loukkasin käteni Thaimaassa ja edelleen olkapää vihoittelee. Itse tuumaan niin, että aika hoitaa huolet, eli en kummastakaan rytäkästä lääkärillä käynyt. Toivottavasti menee sulla ohi levolla.
Näin mekin teimme ensimmäisellä kerralla siinä päätien varrella. Mutta silloin jo oli shuttle kyyditys jos halusi alas laaksoon saakka. No ompas sinullekin vahinkoja sattunut! Toivottavasti olkapää paranee.