Viime viikonloppuna täällä Yhdysvalloissa vietettiin pitkää viikonloppua kun maanantaina oli Labor Day, eli työväenpäivä. Toisin sanoen siis paikallinen vappu. Me hyppäsimme autoon ja ajelimme Highway 1:stä, eli Kalifornian rantatietä vähän matkaa ylöspäin Fort Braggin pikkukaupunkiin.
Ensimmäinen pysäkkimme oli Bodega Bayssä, joka on tunnettu kauniista merenranta maisemistaan ja osterifarmeista. Emme lyhyellä pysähdyksellä ehtineet tutustua kaupunkiin kovin paljoa, mutta joka puolella näkyi kalastusveneitä, ja tien poskessa oli useampi houkuttelevan näköinen kalaravintola. Bodega Bayssä on myös useita rantoja. Me pysähdyimme jonnekin vähän Bodega Bayn jälkeen, että mukana oleva pikkuneiti sai leikkiä vähän hiekalla ja me verrytellä jalkoja autossa istumisen jälkeen.
Fort Braggin kaupunki on Mendocinon kunnassa, noin 15 minuutin päässä Mendocinon kaupungista. Koko Fort Bragg on rekisteröity Kalifornian historiallisten maamerkkien listaan, sillä sen historia kantaa aina pitkälle jopa aikaan ennen Yhdysvaltojen sisällissotaa. Nykyään, se on suosittu matkailualue, ja tarjoaa paljon mielenkiintoista tekemistä ja näkemistä.
Koska kerran olimme Fort Braggissä, halusimme nähdä yhden sen kuuluisimmista paikoista, Lasirannan. Se olikin vain viiden minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme, joten suuntasimme sinne heti aamulla aamupalan jälkeen. Tämä uniikki ranta oli aikoinaan kaatopaikka nimeltään ”The Dumps”, jonne heitettiin lähinnä lasia ja autoja, mutta myös muuta jätettä. Vuonna 1967 vihdoin ymmärrettiin ihmisen tekemä hurja vääryys alueella ja kaatopaikka suljettiin. Ympäristöä on sen jälkeen puhdistettu usean eri projektin voimin. Osa jätteestä oli kuitenkin huuhtoutunut mereen, ja tänään on nähtävissä se, miten luonto on muokannut ihmisen typeryydestä jotain todella kaunista ja erikoista. Aallot ovat hakanneet lasin pieniksi paloiksi, ja palat huuhtoutuvat rantaan hiekan tapaan. Ne päällystävät kokonaisen rannan. Auringon osuessa tähän merilasiin (sea glass), se kimaltelee maalla kuin pienet jalokivet.
Itseasiassa näitä lasirantoja on paikan päällä kolme, sillä kaatopaikkaa siirrettiin useamman kerran. Kun löydät parkkipaikan W Elm Streetin päässä, voit kävellä päällystettyä polkua pitkin rantaan jossa kyltit ohjaavat oikeaan paikkaan. Suosittelen valitsemaan vaikeaksi nimetyn polun (Difficult trail), sillä ranta on huomattavasti suurempi ja sillä enemmän lasia kuin muilla rannoilla. Polku ei todellakaan ollut kovin vaikea eikä pitkä. Vaikein osuus oli kavuta rappusia alas itse rannalle ja hypätä alimmalta rapulta alas. Helppo polku (Easy trail) vie sinut pienen pienelle rantakaistaleelle jossa lasia on reippaasti vähemmän. Me emme tienneet, että vielä pohjoisempana poluilla olisi ollut vielä kolmaskin pieni lasiranta.
Lasirannalle kannattaa mennä laskuveden aikaan ja mieluiten aamulla, kun uudet lasinpalat ovat yön aikana huuhtoutuneet maalle. Moni kerää rannoilta lasia, vaikka se on nykyään laitonta, joten illalla ranta voi olla aika lailla myllätty. Me näimme jonkun jopa lapioivan lasia pikkulapiolla kassiin. Lasin keräämisen kielto jakaa mielipiteitä, sillä tosi asiassahan se on jätettä. Mitä mieltä olet asiasta, pitäisikö lasi kerätä pois jätteenä vai pitäisikö sitä suojella?
Tällaisia lasirannat ovat erittäin harvinaisia, ja Yhdysvalloissa on vain kaksi muuta vastaavaa rantaa. Toinen on Kalifornian Beniciassa, aika lähellä missä asumme ja toinen Kauain saarella Havaijilla. Havaijin lasirannan nimi on Hanapepe. Me yritimme vierailla myös Benician lasirannalla mutta löysimme sen tarkasta sijainnista vain vähän tietoja, ja kuulimme, että se on vaikea löytää. Lasi siellä ei myöskään ole niin vanhaa kuin Fort Braggissä, eivätkä palaset ole näin pieniä ja kauniita. Ehkäpä jonain päivänä vierailemme sielläkin, siihen saakka ihmettelemme vain Fort Braggin lasirannalla ottamiamme kauniita kuvia.
onpas jännä mesta! Iso peukku luonnolle, sitäkin isompi miinus ihmiskunnalle. En vain tajua – kunhan jokainen vaivautuisi vain ne omat roskat viemään sinne, minne kuuluvatkin, se riittäisi.
Näin on. Vaikka tässä toki oli vähän isommasta asiasta kysymys eli kaatopaikasta. Mutta jos jatkaisimme viemällä omat roskat roskiin niin maapallo säästyisi paljolta.
Toisaalta upeaa kuinka luonto pystyy taistelemaan ihmisen typeryyttä vastaan ja luomaan tällaista – tosin, tällaista ei saisi tapahtua. Hyvä kuitenkin että ihmiskunta on päivä päivältä viisaampi. Olen aiemmin kuullut kyseisestä rannasta mutta en enempää rannan taustoista joten tästä oli mukava lukea lisää 🙂
Kiva jos tykkäsit 🙂 Toivotaan, ettei tällaista roskaamista enää tapahdu.
Poimin aina simpukoita rannoilta, mutta hioutunut lasi jää usein keräämättä. Yksittäinen lasinpala ei ole kovinkaan vaikuttava, varsinkin sen ollessa ihmisen jätettä, mutta suuressa massassa lasi näyttää todella kauniilta! Wau! On tosiaan uskomatonta, miten paljon roskaa meriimme päätyy ja on harmi, ettei sillä tunnu olevan mitään väliä. Onneksi luontoäiti osaa hoitaa ainakin lasin saralla asian hienosti – muovi onkin hieman eri juttu.
Se on ihan totta, että muoville ei olisi käynyt meressä yhtä hyvin. Onneksi noista ajoista on jo vähän viisastuttu, kun vain kaikki maat noudattaisivat samaa linjaa.
Tästä en ookkaan aiemmin kuullut. Onpa mielenkiintoinen postaus. Kiitos tästä! 🙂
Olkaapas hyvät 🙂 Kiva jos tykkäsit!
Wow aikamoista, luonto osaa kääntää virheemme kauniiksi 😀
Näin on.
Oi oi. Noita hioutuneita lasinpaloja on pienenä tullut kesäisin aina ihmeteltyä ja ihasteltua ulkomailla. Näin suurissa määrissähän en niitä tietenkään ole nähnyt. Surullista, miten luontoa on käytetty hyväksi.
Minä en muista nähneeni lasinpaloja ennen. Ehkä en ole vaan kiinnittänyt huomiota vaan olen keräillyt simpukoita ja muuta hömppää.
Tästä lasirannasta jostain nettiartikkelista luin ja haaveilin siellä käymisestä, mutta jouduimme valitettavasti tiputtamaan sen pois reitiltä keväisellä road tripillämme Washingtonista Kaliforniaan (ja sieltä vielä sisämaahan), sillä päädyimme lentämään Portlandista San Franciscoon, jotta ehtisimme rannikon lisäksi näkemään vielä Yosemiten, Sequioan, Las Vegasin ja Grand Canyonin. Mutta joku päivä minä vielä Kaliforniaan palaan ja käyn ihmettelemässä tuota ei luonnon vaan ihmisen tekemää oikkua 🙂
No sittenhän jäi vielä syitä tulla takaisinkin 🙂
Vesiin on heitetty ja heitetään yhä roskaa niin paljon ettei sitä voi käsittää. Tytär tykkää kerätä lasinpalasia rannoilta, olisi varmasti innoissaan tuollakin.
Varmasti olisi ollut. Oma tyttäreni etsii simpukankuoria.
Mielenkiintoinen tarina! Onhan tuo ristiriitaista pitäisikö ranta kokonaan putsata lasista vai ei, mutta mahtaako siitä enää olla haittaa kun lasissa ei enää ole teräviä kulmia tai vastaavia? 🙂
Sitä itsekin ajattelin, että lasit ovat nyt kuin pieniä kiviä joten tuskin ne siellä enää ketään haittaavat vaikka eivät varsinaisesti luontoon kuulukaan.
Tällaiset paikat saavat mut surullisiksi. Ihmisen välinpitämättömyys luontoa ja maapalloa kohtaan konkretisoituu, vaikka onneksi nykyaikana virheistä ollaankin opittu. Tosin monesti liian myöhään. Vastaavia, silti kovin erilaisia, paikkoja ovat mielestäni Islannin jäätikköjärvet. Kuin tuo ranta, myös ne ovat mielettömän kauniita paikkoja, mutta jäätikköjärviäkään ei olisi koskaan syntynyt, jos ilmastonmuutos ihmisten toiminnan vuoksi ei olisi puuttunut peliin… Lasirannoista en olekaan ennen kuullut, mutta voisin tilaisuuden tullen käydä ihmettelemässä.
En ole koskaan kuullut Islannin jäätikköjärvistä vaikka olen kyllä käynyt Islannissa. Täytyypäs ottaa selvää. Tosi surullista.
No, en minäkään ole tällaisesta koskaan kuullut. Ihmiset ovat olleet todella ajattelemattomia aikoinaan (ja löytyyhän näitä laiminlyöntejä vieläkin). Thaimaassa suututti kun teiden pientareilla oli roskaa. Teki mieli mennä keräämään ne pois. Jotain muovipussin kappaleita kiikutin roskiin. Argh, ärsyttää tuollainen roskaaminen. Minkähän takia niitä kiviä/lasia ei saa viedä pois? Jotenkin ristiriitaista..
No se on totta. Joissakin maissa ollaan vielä tänäkin päivänä todella kaukana luonnonsuojelusta. Täällä sentään edes yritetään.
Hmm. Tavallaan musta on ihana ajatella, että luonto sitten kuitenkin on ihmistä voikammaapi, ja tekee jopa jätteestä jotain tällaista. Mutta sitten se toinen puoli taas, eihän tällaista pitäisi tapahtua. Mihin se lasinkeräyskielto sitten oikein perustuu, ja mitä ne kerääjät sillä lasilla sitten tekevät? Heh, joo en minä tiedä, mutta ihan uutta tietoa oli tässä minullekin, joten kiitos siitä. :–)
heh, siis VOIMAKKAAMPI, ei voikammaapi :—-D !
Suurin osa lasinkerääjistä kai ottaa vain vähän lasia muistoksi mutta ajan mittaan siitä tulee suuri määrä. Sitten jotkut lasia taiteessa käyttävät harrastelijat keräävät ihan tolkuttomasti. Näimme aika monta kylttiä siellä täällä joissa luki "Art glass for sale" ja ei ollut vaikeaa arvata mistä nekin lasit on haettu.
Aika erikoinen paikka, enpä ollut ikinä ennen kuullut. Mielenkiintoista ja vaikea sanoa pitäisikö lasi kerätä pois vai ei…saako sitä edes kokonaan pois koskaan?
Oli minunkin mielestä aika erikoinen.
Me vierailtiin juurikin tuolla Kauain lasirannalla. En tiennytkään silloin, että tällaiset on niin harvinaisia. Kauain lasiranta oli aika pieni ja hiljainen, siellä ei itse asiassa ollut ketään muuta, eikä sinne ollut opasteita. Herätti kyllä vähän ristiriitaisia tunteita, mutta roskista on tullut taidetta, kai se on parempi kun ei mitään. 🙂
Mietinkin tätä kirjoittaessa, että kävitteköhän te kyseisellä rannalla sillä muistin, että olitte Kauailla. Kyllä se vähän aina hiljaiseksi vetää, että mitähän silloin on mahdettu oikein miettiä kun roskat on heitetty mereen.
Olen kuullut/lukenut tästä aiemmin jostakin, ehkä kirjoista tai telkkarista, mutta tämä on ensimmäinen bloggaus, jossa törmään aiheeseen. Tähän "ilmiöön" on jotenkin vaikea suhtautua. Onko hyvä vai huono juttu, että jätteistä on saatu tällainen ihme aikaan? Vai onko koko kysymys väärin aseteltu?
Herätti itsessänikin ristiriitaisia tunteita. Hienohan se ranta toki on, mutta pitäisikö siitä nyt sitten olla iloinen, että tämä alue on roskattu…
Ihan outo käsitteenäkin – siinä sen taas näkee miten maailmassa on nii..iin paljon kaikenlaista! Vähän kyllä ristiriitainen juttu, että pitäisikö tällaisia olla vai ei.
Kyllä, sitä koko ajan lukee ja oppii uusista paikoista joista ei ole koskaan kuullutkaan. Kummaa miten paljon näkemistä tähän maailmaan mahtuu. 🙂
Muistan joskus lukeneeni tuollaisesta rannasta, en tosin ole ihan varma oliko kysessää juuri joku näistä rannoista. Vai mahtaako samankaltaisia lasirantoja olla muualla maailmassa? Jännä paikka kyseessä joka tapauksessa. Tuo lasin kerääminen rannalta on aika ristiriitaine juttu, toisaalta se on jätettä, mutta toisaalta lasiranta tuo varmasti turisteja alueelle.
En ole varma onko muualla maailmassa, tarkistin vain Yhdysvaltojen osalta. Oli kyllä mielenkiintoinen paikka.
Alkoi hirvittää kun näki tuon aalloista varoittavan kyltin. Hui, hyi. Tollaisia toivoisi pystytettävän enemmänkin, ettei vaan vahingossa käy hullusti. Yleensä kun olettaa sen rataveden olevan turvallista, mutta ei se taidakaan olla niin.
Aika jännännäköinen ranta. Välillä noita pyöreitä lasinpalasia löytyy hiekan seasta, mutta enpä ole koskaan nähnyt tuollaista rantaa, mikä on about kokonaan lasia.
Näillä Pohjois-Kalifornian rannoilla on usein aika kovat aallokot ja merivirrat, ja tällä rannalla vieläpä tuollainen pudotus jonka aallot on hakanneet. Varovainen saa olla vaikka eipä nyt tule juurikaan uitua, sillä vesikään ei ole niin lämmintä kuin etelämpänä.
Siis tuo lasi on jätettä? Ehkä ei niin kiva asia tai miten on? Me ihmiset muovaamme luontoa….Hienosti meri on ajansaatossa muovannut lasia pyöreäksi. Jostain olen näistä rannoista lukenut aiemmin tai nähnyt kuvia.
Kyllä, valitettavasti se on jätettä, vaikka se nyt niin kaunista onkin. Meri on todella tehnyt tehtävänsä.
Spriteliitiksi vanha kultaseppäopettajamme tuota merilasia kutsui vitsillä jalokiviopin tunnilla. 🙂 Mutta enpäs tosiaan tiennyt, että tuollaisia paikkoja on olemassa, jossa lasia on noin paljon. Vähän on kahtiajakoiset fiilikset tuosta. Onhan se kaunista, vaikka tosiasiassa jätettä onkin. Meri on kyllä hienosti suoriutunut tehtävästään lasinhiojana, eikä noista taida olla enää vaaraa ihmisille tai eläimille mitä haavoihin tulee. Enemmän taitaa kaikki nykyinen muovijäte merille ja rannoille pahaa tehdä…
En minäkään ole kovin kauaa tiennyt. Kuulemma lasia on ennen ollut paljon, paljon enemmän, mutta se on vähentynyt vuosien saatossa keräämisen vuoksi.
En minäkään, niin kuin ei moni muukaan kommentoija, ollut kuullut koskaan aiemmin tällaisesta kummallisuudesta. Kiitos kun jaoit tämän kimmeltävän rantakokemuksesi :).
Kiva kun poikkesit lukemaan.
Olipa jännä paikka, kiva lukea tällaisista erikoisuuksista! Ja erikoinen tuo lasinkeräyskieltokin..
On kyllä omasta mielestänikin aika erikoinen paikka. Joku aika sitten en ollut vielä kuullutkaan vastaavasta.
Nuo varmaan kimaltelee hienosti auringonvalossa, vau! Erikoinen paikka todellakin!
Kyllä ne kimalteli hienosti varsinkin kun olivat märkiä. Ihan hienon näköinen oli.
No enpä ole tuollaisesta kuullut. Olisin ajatellut noiden olevan ihan vain kiviä. Tuo lasien keräämiskielto on kyllä sinänsä hassu, kun se ei oikeasti luontoon kuulu.
Niin se on vähän kaksi piippuinen juttu. Toisaalta lasi rannalla on todella kaunista ja varmaan tuo kaupunkiin jonkun verran turismia, mutta se ei todellakaan kuulu tuonne luontoon eikä mereen. En oikein osaa päättää kummalle kannalle kallistuisin.
Voi hitsi! Me oltiin ihan tuolla lähistöllä vastikään, mutta mä en tiennytkään tällaisesta ja jäi siis näkemättä. Höh, olisi ollut kyllä hienoa nähdä tuo 🙂
Mun sydämestä löytyy muutenkin ihan erityinen paikka tuollaisella meren silottamalle lasille, sillä se muistuttaa mua aina edesmenneestä isoäidistäni. Hän oli joltain maailmanmatkaltaan kerännyt aikoinaan muutaman palasen, ja ne olivat mun mielestä lapsena ehkä hienoimpia esineitä mitä olin nähnyt. Muistan ihailleeni moneen kertaan noita smaragrdinvihreitä sileitä kiviä 🙂
No harmillista, mutta kun jää jotain näkemättä, on aina hyvää syy tulla takaisin 😉