| |

Maailman kuumin paikka; Kuolemanlaakso

Blogger Paula walking in the lake formed by rain at Badwater Basin in Death Valley

Kalifornian Kuolemanlaakso on maailman kuumimman paikan lisäksi myös upea kansallispuisto, jossa on paljon nähtävää. Tällaista siellä oli.

Postaus saattaa sisältää kumppanuuslinkkejä. Niiden kautta ostaminen ei maksa sinulle ekstraa, mutta me saamme pienen provision. Mainokset ja linkit mahdollistavat sen, että voimme jatkossakin matkustaa ja jakaa ilmaisia matkavinkkejä.

Tänä keväänä suuntasimme pienelle road tripille aavikkomaisemiin Kalifornian itäiselle reunalle. Tarkoitus oli ajaa Sierra Nevadan vuoriston toiselle puolelle ja vierailla maailman kuumimmassa paikassa; Kuolemanlaaksossa.

Olemme käyneet Kuolemanlaakson kansallispuistossa ennenkin, mutta tällä kertaa pääsimme liikkeelle näin alkukeväästä. Se on hyvää aikaa aavikkoseikkailulle, sillä silloin ei ole vielä liian kuuma ja luonto heräilee juuri talviunilta. Ne vähäiset kukat mitä aavikolla yleensä on, puhkeavat silloin kukkaan ja pensaat vihertävät. Viime talven ennätyssateiden jälkeen Kuolemanlaaksossa uutisoitiinkin olevan oikea ”super bloom”, eli super kukinta.

Meidän reissulle tosin sattui harmittavasti vuoden ensimmäinen ”heath wave”, eli kuuma aalto. Mittari hipoi kotonakin jo kolmeakymppiä, joten voinette arvata miten kuumaa silloin oli aavikolla. Paras kukkien kukinta taisi olla jo ohitse, mutta pääsimme kuitenkin näkemään harvinaisen suolatasangolle syntyneen järven.

Tällaiset kuumat ajanjaksot ovat Kaliforniassa normaaleja mutta ne alkavat yleensä vasta paljon myöhemmin keväällä. Meillä oli kuitenkin onnistunut vierailu sekä Kuolemanlaaksoon että pariin muuhun luonnonpuistoon lähistöllä.

Mikä on Kuolemanlaakso

Kuolemanlaakso, (Death Valley) on aavikkolaakso Sierra Nevadan vuoriston vieressä lähellä Nevadan osavaltion rajaa, ja osittain myös Nevadan puolella. Se tunnetaan sekä koko maailman kuumimpana paikkana että Pohjois-Amerikan matalinpana kohtana. Alueella on mitattu koko maapallon lämpöennätys vuonna 1913, joka oli 56,7 ˚C.

Kesäkuukausina lämpötilat pysyvät laaksossa järestään 40-50 Celsiuksessa kun taas talvella saattaa öisin olla jopa pakkasta. Joskus talvikuukausien vesisateet aiheuttavat myös tulvia. Olosuhteet ovat siis kaikin puolin haastavat.

Kuolemanlaakso onkin saanut nimensä Kultakuumeen aikana, kun useat kullanetsijät ja muut matkalaiset yrittivät kulkea laakson läpi pääsemättä koskaan perille.

Alue liitettiin Yhdysvaltain kansallispuistoihin vuonna 1994, ja kulkee siis myös nimellä Death Valley National Park.

Mitä Kuolemanlaaksossa kannattaa nähdä

Furnace Creek

Furnace Creek on pieni kylä ihan Death Valleyn kansallispuiston sydämessä. Siellä kannattaa piipahtaa ihan ensimmäisenä Visitor Centerissä, jossa puistonvartijat antavat vinkkejä vierailulle ja josta voi ostaa matkamuistoja. Esillä on myös mielenkiintoinen näyttely erämaan eläimistä ja kasveista.

Visitor Centerin edestä löytyy myös monista kuvista tuttu lämpömittari, joka kesäaikaan näyttää lähes vakituisesti yli 40 Celsiusta.

Furnace Creekin alueella on muun muassa hotelli, ravintola, golfkenttä ja bensa-asema. Siellä asuu vakituisesti 136 ihmistä, joista suurin on Timbisha intiaaneja. Heimo on asuttanut Kuolemanlaaksoa jo yli tuhat vuotta.

Furnace Creekin Vistor Center Kuolemanlaaksossa Kaliforniassa ja lämpömittari sen edessä.

Etsitkö majoitusta alueelta? Tämä on Kuolleenlaakson paras hotelli!

Badwater Basin

Badwater Basin on koko Pohjois-Amerikan matalin kohta ja kenties koko Kuolemanlaakson tunnetuin alue. Se sijaitsee 86 metriä merenpinnan alapuolella. Kyseessä on iso tasanko, jonka pinnalla on suolaa ja muita mineraaleja, ja jonka reunalla on pieni suolavettä pulppuava lähde.

Erään tarinan mukaan Badwater Basin on saanut nimensä siitä, että yhden maanmittaajan muuli ei suostunut juomaan sen lähteestä vettä, koska se oli niin pahaa. Makuun lienee vaikuttanut veden suolaisuus.

Yleensä noin kerran kymmenessä vuodessa alueella sataa talven aikana niin paljon vettä, että suolatasangolle syntyy upean näköinen järvi, Lake Manly. Me olimme tällä kertaa niin onnekkaita, että pääsimme tätä erikoisuutta ihmettelemään.

Suolatasangoilla voi normaalisti käydä kävelemässä vajaan parin kilometrin mittaisen lenkin joka alkaa pitkospuilta. Me emme kävelleet ihan niin pitkästi koska olimme järvessä avojaloin, ja karkeat suolanokareet alkoivat pian saattua jalkapohjissa. Oli kuitenkin hieno elämys nähdä upea Lake Manly auringonpaisteessa.

Bloggaaja Paula Bad Waterbasinille syntyneessä järvessä Kuolemanlaaksossa, Kaliforniassa.
Badwater Basin kyltti suolatasangolla Kalifornian Kuolemanlaaksossa.
Bloggaaja Paulan jalat suolavedessä Badwater Basinillä Kuolemanlaaksossa.

Artist’s Drive ja Palette

Kuolemanlaakson Artist’s Drive on kiva, noin 14,5 kilometriä pitkä maisemareitti, jolle kannattaa varata 30-45 minuuttia aikaa. Pieni, yhteen suuntaan kulkeva tie mutkittelee värikkäiden kukkuloiden väleissä. Maasto on saanut värinsä erilaisista vulkaanisista kiviaineksista.

Muutamassa kohdassa, esimerkiksi Artist’s Paletten kohdalla, kannattaa pysähtyä ja tulla ulos autosta katselemaan maisemia lähempää. Star Wars fanit saattavat tunnistaa tämän paikan Star Wars Episode IV: A New Hope elokuvasta.

Artist's Paletten värikkäitä rinteitä Kuolemanlaaksossa Kaliforniassa.

Paholaisen golfkenttä (Devil’s Golf Course)

Ihan Badwater Basinin lähellä on alue, jossa voi nähdä erilaisia suolamuodostelmia ja kristalleja. Se on röpöläisen pintansa vuoksi saanut nimen Paholaisen golfkenttä.

Alueella ei voi varsinaisesti patikoida, sillä muodostelmat ovat kovia ja niiden reunat todella teräviä. Vierailijoita kehotetaan varovaisuuteen, sillä kaatuminen täällä aiheuttaisi todennäiköisesti pahoja haavoja.

Lämpimänä päivänä alueella voi jopa kuulla suolakristallien poksahtelevan rikki.

Bloggaaja Paula seisomassa paholaisen golfkentällä Kuolemanlaaksossa.
Suolamuodostelmia paholaisen golfkentällä Kuolemanlaaksossa.

Salt Creek ja sen kalat

Kuolemanlaaksossa elää useampia endeemisiä eläinlajeja, ja niistä yksi on Death Valley pupfish -kala. Kaloja on viittä eri lajiketta, ja niitä näkee helpoiten Salt Creekissä, jossa voi tehdä kierroksen puron päälle tehdyllä kävelysillalla.

Salt creek on Amargosa joen haara, joka virtaa pääasiassa maan alla, mutta tässä kohtaa on näkyvissä myös maan pinnalla. Parhaiten kaloja näkee Salt Creekillä keväisin, helmikuusta huhtikuuhun.

Salt Creek pupfishin uskotaan olevan jäämistöä suuremmasta kalakannasta, joka eli ennen Lake Manlyssä. Kalat ovat selvinneet Kuolemanlaakson rankoissa olosuhteissa, ja sopeutuneet muun muassa puron suolaiseen veteen ja vaihtelevaan lämpötilaan. Vesi saattaa lämmetä kesällä jopa +47 Celsiukseen ja talvella taas hivellä 0 Celsiusta.

Muut Death Valleyn pupfish lajit elävät Amargosa joessa, Cottonball Marshissa, Saratoga Springsissä ja Devil’s Holessa.

Death Valley pupfish kaloja uimassa Salt Creekissä Kalifornian Kuolemanlaaksossa.

Harmony Borax Works

Vuosien 1883 ja 1889 välillä Kuolemanlaaksossa louhittiin booraksia. Booraksi on veteen liukeneva suola, jota käytetään muun muassa kotien puhtaanapitoon, pyykkiaineissa, homeenestossa ja hyönteiskarkotteissa.

Harmony Borax Works on paikka, jossa voi nähdä vanhan booraksin louhintapaikan koneineen ja booraksia kuljettaneet vaunut. Vaunuissa oli kaksi osaa itse booraksin kuljettamiseen ja kolmas, jossa oli vettä. Lastissa olleiden vaunujen liikuttamiseen tarvittiin 20 muulia.

Harmony Borax Worksin voi nähdä lyhyellä ja helpolla kävelyreitillä.

Harmony Borax Works alueen raunioita ja muulivaunut Kuolemanlaaksossa Kaliforniassa.

Mesquite Flatin hiekkadyynit

Vaikka Kuolemanlaaksossa on paljon hiekkaa useissa paikoissa, tarvitaan ihan erityiset olosuhteet, että alueelle syntyy hiekkadyynejä. Mesquite Flatin hiekkadyynit ovat syntyneet sen vierellä olevien vuorten eroosion seurauksena.

Dyynit ovat saaneet nimensä siellä kasvavista mesquite -puista, jotka kiemurtelevat hiekan päällä jotteivat joutuisi haudatuksi sen alle. Talviaikaan niissä ei ole lehtiä mutta keväällä esiin tulee nuppuja ja jopa pieniä kukkia.

Dyyneillä on kiva käydä käveleskelemässä ja monet tulevat sinne iltaisin katselemaan tähtiä. Jotkut taas laskivat dyynien päältä alas muovipusseilla. Meidän lapset tykkäsivät leikkiä hiekassa ja seurasimme hetken myös blue death-feigning beetle -kuoriaisia, jotka tekivät hiekkaan hauskoja jälkiä. Niiden nimi tulee siitä, että ne leikkivät kuollutta jos niihin koskee.

Mesquite Flatin hiekkadyynit Kuolemanlaaksossa, Kaliforniassa.
Bloggaaja Paula mesquite puun alla istumassa Mesquite hiekkadyyneillä Kalifornian Kuolemanlaaksossa.
Blue death-feigning beetle -kuoriainen Mesquite hiekkadyyneillä Kalifornian Kuolemanlaaksossa.

Father Crowley Vista Point – Rainbow Canyon

Kuolemanlaakso on toiminut armeijan harjoittelupaikkana jo toisesta maailmansodasta saakka. Laakson länsireunalla on Rainbow Canyon, jossa hävittäjälentäjät harjoittelevat vaarallista matalalentoa, ja Father Crowley Vista Point, josta koneiden lentoa voi seurata. Se on yksi maailman ainoista paikoista Englannissa olevan Mach Loopin lisäksi, jossa voi nähdä hävittäjälentäjät lentämässä itsensä alapuolella.

Me näimme hävittäjiä jo heti kun saavuimme Kuolemanlaaksoon emmekä itse asiassa muistaneet, että siellä tällaisia harjoituksia tehdään. Majapaikkamme ravintolassa tarjoilija kertoi sitten meille, että varsinaiset matalalennot tapahtuvat juurikin Rainbow Canyonilla ja Panamint Valleyssä, mutta puiston suosituimmissa paikoissa hävittäjät pysyttelevät korkeammalla. Hän kertoi myös, että nyt Yhdysvaltojen hyökättyä Iraniin, harjoituslennot ovat lisääntyneet huimasti.

Rainbow Canyon on sen vulkaanisen kiven ja värityksen vuoksi saanut myös lempinimen Star Wars Canyon. Siellä onkin kuvattu osia Star Wars -elokuviin. Sen lisäksi siellä on kuvattu useita kohtauksia niin Top Gun -elokuvaan kuin sen jatko-osaankin, Top Gun: Maverick. Mehän kiersimme aikoinaan Top Gunin kuvauspaikkoja San Diegossa, joten siksikin oli hauska käydä myös täällä.

Koneiden bongaamisen lisäksi Vista Pointilta avautuu todella hieno maisema Panamint Valleyhin. Parkkipaikalta lähtee lyhyehkö hiekkatie kanjonin toiselle reunalle, jonka voi joko kävellä tai ajaa autolla. Tien varrella on hyviä paikkoja katsella kanjonissa lentäviä hävittäjiä ja helikoptereita.

Hävittäjälentoharjoituksista kertova kyltti Rainbow Canyonilla Kalifornian Kuolemanlaaksossa.
Harjoituslennoista kertova taulu näyttää mitkä kaikki hävittäjät kanjonissa ovat lentäneet. Oikealla video harjoituslennosta.

skorpionit

Niitä, jotka ovat kiinnostuneita eläimistä, kehottaisin ottamaan mukaan ultraviolettilampun, sillä sen avulla voi illalla nähdä liikkeelle lähtevät skorpionit. Ne hohtavat pimeällä sinisenä lampun valon osuessa niihin.

Skorpionit liikkuvat etenkin lämpiminä kuukausina, ja ehkäpä juuri siksi emme nyt onnistuneet näkemään yhtään ainutta. Yleensä ne tulevat ulos piiloistaan vasta pimeällä, joten päivällä niitä on hankalampi löytää.

Kuolemanlaaksossa elävä Giant desert hairy scorpion (Hadrurus arizonensis) ei ole ihmiselle vaarallinen, toisin kuin esimerkiksi Grand Canyonilla asustava Arizona bark scorpion. Niillä on kuitenkin myrkkyä ja niiden pisto voi olla kivulias, joten bongausmatkalla kannattaa katsella, ettei astu skorpionin päälle eikä niihin kannata koskea.

Niihin voi törmätä myös Mojave National Preservellä.

Tähtitaivas

Puistossa yöpyjille manittakoon myös, että se on todella ihanteellinen paikka tähtien katseluun, sillä illalla Kuolemanlaaksossa on täydellisen pimeää. Jos hotellilla tai camping -alueella on valoa, ei tarvitse ajaa kuin pieni matka eteenpäin löytääkseen pimeän nurkan.

⭐️⭐️⭐️

Death Valleyn kansallispuisto on kooltaan valtava ja siellä on todella paljon muutakin nähtävää kuin nämä. Hyviä patikkapolkuja vähän viilemmille ilmoille ovat esimerksi Natural Bridge Canyon, Zabriskie Point ja Golden Canyon Loop. Mekin joudumme siis vielä palata Kuolemanlaaksoon kiertämään ainakin nämä.

Olisimme halunneet myös ajaa katsomaan erikoisia, itsekseen liikkuvia kiviä The Racetrackillä, mutta ajomatka sinne on yli kolme tuntia suuntaansa. Paikalle mennessä tarvitaan muuten nelivetoauto, sillä tie sinne on todella kivinen. Me päätimme lopulta jättää tämänkin paikan viileämmälle ilmalle vaikka tulimmekin tätä varten paikalle mieheni pickup truckilla.

Paras aika Kuolemanlaaksossa käymiseen

Parasta aikaa Kuolemanlaakson vierailulle ovat ehdottomasti talvikuukaudet ja alkukevät. Kesäkuukausia kannattaa välttää, sillä silloin laaksossa on vaarallisen kuumaa, ja patikoiminen on lähes mahdotonta.

Talvikuukausina ilma on Kuolemanlaaksossa viileämpää ja siellä on miellyttävämpää ulkoilla. Silloinkin kannattaa kuitenkin seurata säätiedotuksia ja puiston omia varoituksia, sillä vesisateet saattavat aiheuttaa alueella tulvia tai muita vaaratilanteita.

Alkukevät on parasta aikaa aavikolla vierailuun sillä silloin ei ole vielä liian kuuma mutta luonto alkaa heräilemään talven jäljiltä. Keväällä on myös mahdollista nähdä aavikkokukkia ja monia eläimiä, jotka tulevat etsimään itselleen kumppania.

Keltaisia luonnonkukkia Kalifornian Kuolleessalaaksossa.
Liloja kevätkukkia Kuolleessalaaksossa Kaliforniassa.

Ympäri vuoden kannattaa varautua hyvin tuomalla mukana reilusti vettä ja aurinkorasvaa, sekä hattu ja hyvät kengät. Sen lisäksi auto kannattaa tankata juuri ennen aavikolle menoa, sillä bensa on puistossa kalliimpaa.

Meidän perhe Death Valley National Park kyltin edessä Kaliforniassa.

Missä kannattaa yöpyä

Kuolemanlaaksossa, eli Death Valleyn kansallispuistossa, on vain kolme hotellia. Ne ovat hinnaltaan arvokkaita mutta hyvä tasoisia, ja ehdottomasti hintansa arvoisia. Puisto on todella laaja ja lähikaupunkeihin on useamman tunnin ajomatkat. Siksi on on järkevää majoittua joko puiston sisälle tai sen laitamilla oleville alueille.

Puiston suosituimmat hotellit ovat ihan Visitor Centerin lähellä olevat The Ranch At Death Valley ja The Inn at Death Valley. Niiden aluetta kutsutaan nimellä The Oasis of Death Valley, ja sellaiselta se näyttääkin vihreine palmuineen keskellä hiekka-aavikkoa. Sieltä on helppoa lähteä liikkeelle tutkimaan puistoa, ja molemmissa hotelleissa on myös ravintolat ja uima-altaat.

Puiston kolmas hotelli on nimeltään Stovepipe Wells Village. Silläkin on oma ravintola, ja myös sen asiakkaat pääsevät nauttimaan uima-altaasta. Stovepipe Wells Village sijaitsee ihan keskeisellä paikalla, päätien varrella.

Me yövyimme tällä kertaa ihan puiston toisella reunalla, sillä kaikki hotellit olivat jo täynnä super bloomista johtuen. Panamint Springs Motel & Tents tarjoaa mökkejä, telttoja ja motellihuoneita. Mökit ja teltat ovat tasoltaan ihan ok, mutta motelli on aika vaatimaton. Sen sijaan sijainti ja motellin vieressä oleva ravintola ovat erittäin hyvät.

Näiden lisäksi puistossa on useita camping -alueita.

🦂🦂🦂

Vierailu Kuolemanlaaksoon on helppoa yhdistää esimerkiksi Las Vegasin matkaan, jos on ajamassa sinne Kaliforniasta. Osia kansallispuistosta onkin Nevadan osavaltion puolella.

Kuolemanlaaksosta on helppoa jatkaa myös matkaa ylös Sierra Nevadan vuorijonoa seuraten, ja käydä Mammoth Lakella olevalla Devil’s Potspilellä, erikoisella Mono Lakella tai Bodien kummituskaupungissa. Ja jos vuoren yli kulkevat tiet ovat avoinna, voi käydä samalla vaikka Yosemiten kansallispuistossa.

Lähellä puistoa ovat myös Red Rock Canyon State Park, jossa me kävimme tällä samaisella reissulla, sekä Manzanar, joka ollut ennen keskitysleiri.

Kalifornian aavikoille mahtuu siis paljon nähtävää. Oletko käynyt jossakin näistä?

🇺🇸 SUOSITUKSET USA:N MATKOILLE 🇺🇸
Oletko lähdössä matkalle Yhdysvaltoihin? Tässä tietoa yrityksistä joita itse käytämme täällä reissatessa. Lue myös shoppailuoppaamme Yhdysvaltoihin ja vinkkimme tippaamiseen matkoilla.

🗝 Majoitus: Parhaat diilit löytyvät yleensä tämän varaussivuston kautta tai täältä.
Isommat huoneistot varaamme VRBO:n kautta.
🚗 Vuokra-autot: Vertaamme hintoja aina DiscoverCarsin kautta.
🗺 Retket: Varaamme kaikenlaiset retket joko Viatorilta tai GetYourGuidelta,
riippuen kummalla on meille sopivampi retki tarjolla.
✈️ Lennot: Selailemme lentohintoja aina VPN:n avulla. Se suojaa myös nettiyhteydet matkoilla.
🎫 Konsertti- ja peliliput: Ticketmaster on luotettava taho eri lippujen ostamiseen.
📞 Datapaketit: Suosittelemme vieraillemme aina eSIM:ä Yesimiltä puheluja ja dataa varten.
Se toimii hyvin, ja on edullinen.

Lisää kuvia ja videoita tästäkin paikasta löydät Instagramistamme @paulagaston

You Might Also Like

14 Kommenttia

  1. Hieno järvikuva! Olemme käyneet vain USA:n itäranikolla serkkuani tapaamassa. NY:n jälkeen tuo Kuolemanlaakso maisemineen näytti jos ei nyt houkuttelevalta kaikkine vaaranpaikkoineen , niin ainakin yleissivistykseen kuuluvana tietämyksenä. Juha

  2. Ihan mielettömän upean näköinen tuo suolajärvi, ja muutenkin Kuolemanlaakso vaikuttaa todella kiehtovalta ja erikoiselta kohteelta! Tämäkin pitää lisätä siihen loputtomaan listaan paikkoja missä käydä jos/kun jossain vaiheessa vietetään pidempään aikaan Pohjois-Amerikassa.

  3. Ei ollut yllätys, että olette käyneet tuolla(kin) useamman kerran! Me olemme myös käyneet Kuolemanlaaksossa kaksi kertaa, kerran keskikesällä (nopea visiitti) ja kerran helmikuussa, jolloin vaelsimme pienelle vesiputoukselle ja yövyimme autossa (silloin oli vähän kylmä 😊). Tuttuja paikkoja, oli kiva lukea tämä postaus!

    1. Kyllä juuri näin. Sen takia mekin mentiin nyt Kuolemanlaaksoon mutta se paras kukinta oli jo ehtinyt mennä ohi. Nähtiin kuitenkin jotain kukkia, yleensähän siellä ei niitä juuri ole.

  4. Death Valley on kyllä yksi ikimuistoisimmista pysähdyspaikoista mun 40-vee matkalla! Juuri tuolla samassa Badwater Basinissa pysähdyimme ihmettelemässä loputonta hiekka-aavikkoa. Näimme matkalla myös kojootin, joka ihmetteli meitä ihan tien vierestä, aivan huikeaa!

    Toi kansikuva on kyllä niin hieno! <3

  5. Death Valley on upea paikka. Tykättiin siitä kovasti. Me olimme nimenomaan kesällä ja täytyy sanoa, että oli kyllä kuuma. Patikoinnin sanottiin olevan kiellettyä kuumuuden vuoksi, mutta kierrettiin silti Gower Gulch Loop, huh. Iltapäivällä mittari näytti jo 119 astetta, mutta oli patikoinninkin aikaan jo yli 100 astetta.

    Boliviassa pääsimme muuten itsekin kokemaan tuollaisen suolajärven, Salar de Uyunissa. Se oli hieno kokemus.

    1. Huh huh, itse en pysty sellaisessa kuumuudessa patikoimaan yhtään. 😀 Mekin lähdettiin siksi nyt keväällä, että olisi pitänyt olla hyvät patikointokelit, mutta sitten sattuikin tämmöinen harvinainen kuumajakso juuri siihen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *