Golden Spike National Historical Park Utahissa oli mielenkiintoinen katsaus rautateiden historiaan ja höyryveturien maailmaan. Ehdottomasti pysähtymisen arvoinen puisto jos näillä suunnilla liikkuu!
Postaus saattaa sisältää kumppanuuslinkkejä. Niiden kautta ostaminen ei maksa sinulle ekstraa, mutta me saamme pienen provision. Mainokset ja linkit mahdollistavat sen, että voimme jatkossakin matkustaa ja jakaa ilmaisia matkavinkkejä.
Ennen joulua tekemällämme road tripillä ajoimme Kaliforniasta Nevadan kautta aina Utahiin saakka ja takaisin. Matkan varrella ei ole kovin paljoa nähtävää, joten päätimme tehdä pienen mutkan Golden Spike National Historical Parkiin.
Golden Spike historiallinen puisto, jossa pääsee tutustumaan rautatien syntyyn Yhdysvalloissa. Se sijaitsee Utahin pohjoisosassa, ihan Ison Suolajärven (Great Salt Lake) lähellä.
Lähimmät kaupungit Golden Spikelle ovat Corinne, Brigham City ja Ogden. Salt Lake Citystä ajomatkaa Golden Spikelle on vajaa puolitoista tuntia.
Koko puisto tuntui olevan vähän keskellä ei mitään, melkoisen kummallisessa paikassa. Matkan varrella, State Route 83:lla on muun muassa ATK Rocket Garden jossa kannattaa pysähtyä ihmettelemään erilaisia rakettien ja ohjusten osia. Se on lyhyt ja ilmainen pieni pysähdys ennen Golden Spikelle saapumista.
Golden Spike National Historical Park
Golden Spike National Historical Park on perustettu suojelemaan paikkaa jossa aikanaan koko maan halkaiseva rautatie ensimmäisen kerran kohtasi.
Rautatietä rakennettiin sekä lännestä että idästä, ja koko maan ylittävän raiteen saaminen oli Yhdysvalloissa todella suuri juttu. Sen myötä voitiin kuljettaa sekä matkustajia että tavaroita rannikolta toiselle nopeasti, turvallisesti ja edullisesti.
Ennen rautatietä esimerkiksi postia kuljetettiin ratsain kuuluisan Pony Expressin toimesta. Me olemme joskus pysähtyneet Pony Expressin pisteille Nevadan osavaltiossa kun ajoimme Amerikan yksinäisimpää tietä pitkin kotiin Kaliforniaan.
Rautatietä rakensivat sekä Union Pacific Railroad että Central Pacific Railroad, ja se valmistui lopulta vuonna vuonna 1869. Rata kulki siis Nebraskasta, Omahan kaupungista aina Kalifornian Sacramentoon saakka. Myöhemmin sitä jatkettiin vielä San Franciscon lahden alueelle, San Josen kaupunkiin. Tällä viimeisellä välillä mekin olemme olleet vanhan joulujunan kyydissä.
Työmiehiä rautatiellä tarvittiin paljon ja heitä oli monenlaisista eri taustoista. Viimeiset raiteiden puitteet idästä päin olivat kiinalaisten rakentamia ja lännestä päin sitä rakensivat irlantilaiset. He kohtasivat toisensa maaliskuun 10. päivä Promontoryn alueen laella, Utahissa.
Rautatiehen lyödyt viimeiset piikit (spikes) olivat kultaisia, jonka mukaan puistokin on saanut nimensä. Rautatien viimeisen piikin lyömisen kunniaksi järjestettiin massiivinen mediatapahtuma jota seurattiin ympäri maata. Viimeisten kultaisen piikkien lyöjänä oli kalifornialainen poliitikko; kuvernööri ja senaattori Leland Stanford.
Hän on myös maailmankuulun Stanfordin yliopiston perustaja, jonka kampuksella olevassa Cantor Art Centerissä toinen kultainen piikki on nykyään nähtävillä. Toinen piikeistä taas on esillä Kalifornian pääkaupungissa, Sacramentossa olevassa rautatiemuseossa nimeltä California State Railroad Museum.
Alueesta tehtiin vuonna 1957 Golden Spike National Historic Site jotta se saataisiin suojeltua. Vuonna 1965 se siirtyi valtion omistukseen ja samalla kansallispuistojen alaiseksi kohteeksi.
Lopulta vuonna 2019 siitä tehtiin puisto, eli Golden Spike National Historical Park, jonka myötä myös lähialueita ja niillä olevia rakennuksia liitettiin suojelukohteiksi.
Puistossa ei muuten ole mitään kahvilaa eikä siellä myydä ruokaa, eli kannattaa syödä ennen vierailua tai tuoda mukana jotakin evästä.
Talviaikaan vierailijoita kehotetaan myös tarkistamaan sääolosuhteet sillä lumisateen sattuessa puistoon johtava tie saattaa välillä olla kiinni. Meidän vierailumme aikana aurinko paistoi vaikka maassa olikin vähän lunta. Lämpimille vaatteille oli tarvetta.
Vierailu Golden Spikelle
Me aloitimme vierailumme Golden Spikelle sen Visitor Centeristä. Sen sisällä oli pieni museo jossa kerrottiin alueen historiasta ja rautatien rakentamisen kulusta.
Rakennuksen takapihalla on paikka, jossa viimeisen piikin lyömisseremonia pidettiin, ja jossa voi nähdä osia rautatiestä.
Vaikka alkuperäiset ratakiskot hylättiin jo vuonna 1904 ja poistettiin sittemmin kokonaan vuonna 1942, paikalla on nyt jäljitelmä joka on tehty mahdollisimman tarkasti alkuperäistä kopioiden. Jopa viimeisen piikin paikka on merkitty ihan oikealle kohdalleen.
Kesäaikana kiskoille ajetaan päivittäin näytille myös kaksi höyryveturin replikaa. Alkuperäiset veturit, nimeltään Jupiter ja No. 119, kohtasivat toisensa maaliskuun 10. vuonna 1869 rautatienvalmistumisseremoniassa.
Nyt talvella veturien jäljitelmät olivat nähtävillä omassa tallissaan jonne pääsi rangerin johtamalla kierroksella. Ajoimme veturitallille puistonvartijan perässä, ja hän kertoi meille niiden historiasta ja alkuperäisistä vetureista.
Sattuipa vielä niin, että kyseisenä päivänä olimme ainoat kierrokselle osallistuvat vieraat ja toinen vetureista ajettiin tallista ulos korjaustöitä varten. Saimme siis ihan yksityisnäytöksen ja pääsimme vieläpä istumaan sisälle toiseen vetureista.
Lapset saivat vierailun alussa täytettävikseen Junior Ranger -kirjat, joten palasimme vielä Visitor Centerille näyttämään niitä puistonvartijoille ja hakemaan Junior Ranger -pinssit. Siitä jatkoimme sitten matkaa vielä katsomaan puiston muita nähtävyyksiä.
Visitor Centerin luota lähtee kaksi autoreittiä joilla voi nähdä alueita missä rautatietä rakennettiin. Lyhyempi reiteistä on kaksi mailia (noin 3,2 km) pitkä ja sen varrella voi nähdä muun muassa siltarumpuja ja täytteitä.
Tie oli hyvin kapeaa soratietä ja sitä ajettiin vain yhteen suuntaan, joten kun matkaan lähtee se on ajettava loppuun saakka. Pidempi autoreitti oli ollut 7 mailia, eli noin 11 kilometriä pitkä.
Autoreittien aukiolot kannattaa tarkistaa Visitor Centeriltä sillä talviaikana ne saattavat olla suljettuina.
Puistossa on myös patikkapolku nimeltä Big Fill Loop Trail. Se on 1,5 mailia (2,4 kilometriä) pitkä ympyräreitti, jolla pääsee näkemään muun muassa miten rautatietä varten jouduttiin täyttämään mäkien pohjaa.
”Big Fill” oli yksi sellainen alue jolle jouduttiin tukemaan täyttömaata erilaisten pukkien ja pilarien avulla. Kokonaiset 250 hevosta ja 500 miestä paiski hommia kaksi kuukautta saadakseen sen täytettyä.
Hyvät kengät tulevat tarpeeseen kivikkoisella polulla, ja heti reitin alussa varoitellaan myös hyttysistä ja punkeista. Kyltin mukaan myös kalkkarokäärmeillä on puistossa etuajo-oikeus. Onneksemme emme sellaisiin törmänneet. Meidän perheen vinkkejä lasten kanssa patikoimiseen löytyy täältä.
🚂🚂🚂
Yövyimme Ogdenissa olevassa Hilton Inn -hotellissa, joka oli onneksi ihan lyhyen ajomatkan päässä. Oli ihanaa päästä hotellille lepäämään ja syömään pitkän päivän jälkeen.
Meidän matka jatkui Golden Spikelta sukulaisille ja myöhemmin eteläisempää reittiä pitkin takaisin, jolla pysähdyimme muun muassa Great Basinin kansallispuistoon. Tulomatkan olikin tähän verrattuna tosi tylsä, matkalla ei ollut Golden Spiken lisäksi muuta nähtävää kuin Bonnevillen suolatasangot.
Puisto oli ihan mielenkiintoinen paikka ja etenkin lapset tykkäsivät höyryvetureista. Ihan kiva pysähdys!
🇺🇸 SUOSITUKSET USA:N MATKOILLE 🇺🇸
Oletko lähdössä matkalle Yhdysvaltoihin? Tässä tietoa yrityksistä joita itse käytämme täällä reissatessa. Lue myös shoppailuoppaamme Yhdysvaltoihin ja vinkkimme tippaamiseen matkoilla.
🗝 Majoitus: Parhaat diilit löytyvät yleensä tämän varaussivuston kautta tai täältä.
Isommat huoneistot varaamme VRBO:n kautta.
🚗 Vuokra-autot: Vertaamme hintoja aina DiscoverCarsin kautta.
🗺 Retket: Varaamme kaikenlaiset retket joko Viatorilta tai GetYourGuidelta,
riippuen kummalla on meille sopivampi retki tarjolla.
✈️ Lennot: Selailemme lentohintoja aina VPN:n avulla. Se suojaa myös nettiyhteydet matkoilla.
🎫 Konsertti- ja peliliput: Ticketmaster on luotettava taho eri lippujen ostamiseen.
📞 Datapaketit: Suosittelemme vieraillemme aina eSIM:ä Yesimiltä puheluja ja dataa varten.
Se toimii hyvin, ja on edullinen.
Lisää kuvia ja videoita tästäkin paikasta löydät Instagramistamme @paulagaston
Olenkohan koskaan kulkenut millään junalla Yhdysvalloissa, enpä ole. Sen sijaan suosittelen Jamestownia. Jamestownin veturit ovat niin kuuluisia, että aikoinaan tuli vahdattua länkkäreitä, että onkohan kuvattu tutuissa maisemissa. No, Back to the Future III oli kuvattu siellä.
Ikävä, että menivät purkamaan sen alkuperäisen aikoinaan pois. Panee kyllä miettimään, mikähän Jamestownissa on alkuperäistä ja mikä on replikaa.
Minä olen kyllä kulkenut mutta en varsinaisesti mitään pidempää matkaa. Sellainenkin kokemus voisi olla täällä ihan hauska.
Tossa maassa olisi kyllä valtavasti nähtävää. Meidän reissu jäi mielestäni pahasti kesken ja niin paljon olisi vielä halunnut kokea ja nähdä…Ehkä joskus vielä päästään vähän eri paikkaan.
No näin on! Tämä on valtavan kokoinen maa ja ihan vaan yhdessä osavaltiossa jo on niin paljon nähtävää, ettei siihen mitkään lomat riitä. Toivottavasti tulette joskus takaisin!
Olipa mielenkiintoinen nähtävyys tämäkin! Kerta toisensa jälkeen osaan hämmästyä, kuinka paljon mielenkiintoisia paikkoja tuolla päin onkaan! Voin kuvitella, kuinka iso juttu tuo on aikoinaan tuolla ollut. Lapset oli varmaan innoissaan tuosta kultaisesta piikistä 🙂
Lapset on aina eniten innoissaan noista Junior Ranger puuhakirjoista 😆 Ne on samalla myös tosi opettavaisia, ja lopuksi vannotaan Junior Ranger vala ja saa pinssin. Mutta veturit ja piikki oli kyllä kanssa jänniä.
Täytyypä katsoa, jos tämäkin voisi osua reitillemme. Vaikuttaa ilman muuta mielenkiintoiselta. En ollut itse tällaisesta kuullutkaan. Voin hyvin kuvitella, kuinka suuri asia tämä aikoinaan onkaan ollut, kun koko maan halkaiseva rautatie saatiin valmiiksi.
Veikkaisin, että tämä voi osua reitille ainoastaan kun sen laittaa osumaan. Oli nimittäin vähän koukkausta isommilta teiltä keskelle ihan ei mitään. Mutta oli ihan mielenkiintoinen paikka.
Rautatie- ja muut kulkuneuvomuseot ovat kyllä kiehtovia! Sattumoisin meilläkin on just työn alla juttu aiheesta Serbiasta.
Onko tuo lyhyt patikkapolku muuten ainoa, jonka voi kulkea kävellen vai voiko myös noita autoreittejä pitkin vaeltaa?
Oikeastaan tuosta rautatiestä olen tutustunut historiaan vain Las Vegasin synnyn osalta. Joka tapauksessa tämäkin olisi erittäin mielenkiintoinen vierailukohde läheisine luontopolkuineen.
Mielenkiintoista! En ole varma mikä rautatie Las Vegasin halki on kulkenut tai kulkee. Täytyy varmaan kurkata.
Hmm… hyvä kysymys tuo. Me ei ajettu sitä pitkää reittiä että sen osalta en osaa sanoa mutta se lyhyempi oli sellaista soratietä, että kyllä sen varmaan voisi kävellä. Kovin kuumalla ei kannata kuitenkaan lähteä käppäilemään sillä siellä ei ollut mitään varjoja.