McWay Falls on hieno, mereen laskeva vesiputous Kalifornian kuuluisalla Pacific Coast Highwayllä. Lue tästä miten löydät putoukselle.
Postaus saattaa sisältää kumppanuuslinkkejä. Niiden kautta ostaminen ei maksa sinulle ekstraa, mutta me saamme pienen provision. Mainokset ja linkit mahdollistavat sen, että voimme jatkossakin matkustaa ja jakaa ilmaisia matkavinkkejä.
Tänä talvena ajelimme jälleen kerran kuuluisalla Pacific Coast Highwayllä Kaliforniassa. Tie tunnetaan myös nimellä Highway 1, ja se seuraa Tyynen valtameren rantaviivaa 1056 kilometriä.
Tällä matkalla myös sää oli puolellamme ja saimme nauttia aurinkoisesta, mutta aika tuulisesta rannikosta. Pysähdyimme useammassa paikassa ja yksi niistä oli upea McWay Falls.
McWay Falls on erikoinen ja harvinainen vesiputous, jonka vesi valuu suoraan rannalle. Sellaisia on maailmassa vain kourallinen. Ihan tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta jokusen lähteen mukaan ympärivuotisia mereen valuvia vesiputouksia olisi vain 19.
JULIA PFEIFFER BURNS STATE PARK
Kun etsii kuvia Pacific Coast Highwayltä, niin ensimmäisenä usein tulee vastaan otoksia McWay Fallsilta. Vesiputous 24 metriä korkea, ja sijaitsee Big Surin alueella, Julia Pfeiffer Burns State Parkissa.
Putous on 24 metriä korkea ja se on , sillä se laskee kallioilta suoraan hiekkarannalle. Alunperin sen vesi laski suoraan mereen mutta vuoden 1983 maanvyörymä teki sen alle rannan.
Valitettavasti tälle kauniille rannalle ei ole pääsyä, eli putousta täytyy ihailla vain ylhäältä käsin. Alas kiipeäminen on sekä vaarallista, että laitonta. Eroosion heikentämät kallionseinämät siellä nyt nähneenä, ei tulisi kyllä mieleenkään lähteä kiipeilemään niitä alas.
Puisto on nimetty sen entisen asukkaan, Julia Pfeiffer Burnsin mukaan. Hän kasvatti 1920-luvulla alueella lehmiä. Burnsit rakensivat talonsa niin, että näkivät sen ikkunoista sekä rannan, että vesiputouksen.
Burnsien talo tunnettiin nimellä McWay Waterfall House ja sen pihalla oli kaunis puutarha. Perhe antoi sekä farmin, että siellä olleen talon Kalifornian osavaltiolle vuonna 1962.
Ehtona lahjoituksessa oli, että puisto nimetään Julian mukaan, ja että talosta tehdään museo. Museo ei valitettavasti koskaan toteutunut ja talosta onkin enää jäljellä enää vain rauniot. Mutta itse alue on nyt State Park ja sen myötä suojeltu.
Talon raunioille ei nyt päässyt käymään eroosion heikentämän polun vuoksi, mutta ne sijaitsevat ihan vesiputousta vastapäätä.
Puiston muissa osissa on useita patikkareittejä. Polut risteilevät upeissa merimaisemissa sekä punapuumetsissä.
Yksi suosittu reitti on patikoida Tin Houselle. Tin House oli Burnsien alueelle rakentama toinen talo, jossa he eivät sitten lopulta päätyneetkään asumaan.
Puiston vetonauloja ovat myös sen kaksi camping -aluetta joilta on upeat näkymät merelle.
Vierailu McWay Fallsille
McWay Falls on vähän erillinen alue muusta Julia Pfeiffer Burns -puistosta, joten sillä on myös oma parkki-alueensa. Parkkipaikka on aika pieni ja tulee täyteen nopeasti.
Aamut ovat varmastikin kaikista hiljaisinta aikaa, sillä suurimmalle osaa Pacific Coast Highwaytä ajeleville McWay Falls on suunnilleen puolessa välissä. Jos taas yöpyy Big Surin alueella, on mahdollista olla paikalla jo aikaisemmin.
Polku katsomaan vesiputousta ei ole mikään kovin pitkä, eikä sen varrella ole juurikaan muuta näkemistä, joten ihmiset tulevat ja lähtevät nopeasti. Vaihtuvuus parkkipaikalla on kova ja mekin löysimme parkkipaikan ihan helposti.
Meilläkään ei tähän pysähdykseen mennyt tuntia kauempaa. Palasimme putoukselta suoraan parkkipaikalle ja jatkoimme sitten matkaa kohti kotia.
Parkkipaikan luona oleva lipunmyyntikoju ei ollut auki, vaan vierailijoiden piti rekisteröityä jättämällä pääsymaksu kirjekuoressa lukolliseen laatikkoon. Kirjekuoressa ollut kuitti jätettiin sitten autonikkunaan.
Maksulaatikko löytyi ihan Waterfall Overlook Trailin alusta, vessojen luota, ja mietin vähän että kuinkahan monella se jäi itse asiassa huomaamatta. No, me emme halunneet sakkolappua ikkunaan, joten maksoimme kiltisti oman osuutemme. Kannattaa siis varata käteistä mukaan.
Polku McWay Fallsille lähtee ihan parkkipaikan luota ja se on vain 800 metriä pitkä. Matkalla alitetaan Pacific Coast Highway kulkemalla pienen tunnelin läpi.
Itse overlook, eli näköalapaikka ei ole suuren suuri ja harmillisesti osa siitä on suljettu eroosion aiheuttaman vaaran vuoksi. Näin ollen Burnsien talon edustallekaan ei ollut pääsyä. Näkymät olivat silti upeat ja oli kiva vihdoin päästä näkemään tämä kuuluisa vesiputous.
Polku on helppokulkuinen ja sopii myös lastenrattaille. Sen reunoilla tosin näytti olevan jotakin Poison Ivyn näköistä kasvia ja aika paljon nokkosia. Ei siis kannata hirveästi poiketa polulta tai kosketella kasveja joita ei tunnista. Poison Ivyn myrkky polttaa ihoa ja aiheuttaa erittäin kivuliasta ihottumaa, paljon pahempaa kuin nokkosten.
McWay Fallsin parkkipaikalta lähtee toinenkin patikkareitti mutta sille ei juuri nyt ollut pääsyä. Monet puiston poluista on jouduttu sulkemaan joko eroosion tai maastopalojen aiheuttamien tuhojen vuoksi. Ne varmasti aukeavat uudelleen korjaustöiden jälkeen.
Lista avoinna olevista reiteistä löytyy puiston omilta nettisivuilta.
Olimme kuitenkin iloisia, että pääsimme näkemään McWay Fallsin ja sinne vievä polku oli avoinna.
HUOM! Highway 1 on ollut useita kertoja SULJETTUNA liikenteeltä viime vuosina erilaisten maanvyörymien vuoksi. Ennen sinne suuntaamista kannattaa tarkistaa tien sen hetkinen tilanne.
Missä kannattaa yöpyä Pacific Coast Highwayllä?
Pacific Coast Highwayn ajamiseen kannattaa varata reilusti ylimääräistä aikaa, sillä siellä tulee pysähdeltyä rantakaupunkeihin, rannoille ja puistoihin. Muutenkin ajaminen mutkaista rantatietä on aika hidasta, eli kannattaa varata matkaan ainakin yksi, mieluiten useampiakin yöpymisiä.
Kun me olemme ajaneet San Franciscon lahden alueelta etelään, olemme usein yöpyneet joko San Simeonnissa tai Morro Bayssä. Niissä meidän suosikeiksi ovat nousseet Quality Inn near Hearts Castle ja Hampton Inn Morro Bay.
Toiseen suuntaan ajellessa suosittelemme yleensä majoittumaan Montereyssä tai Carmel-by-the-Seassä. Molemmat niistä kannattaa joka tapauksessa laittaa pysähdyslistalle vaikkei niissä yöpyisikään.
Montereyssä on paljon nähtävää ja tekemistä myös lasten kanssa, yhtenä niistä upea Montereyn akvaario. Se on myös paras paikka hypätä valasristeilylle.
Monterey on tunnettu sen kodikkaista Bed&Breakfast -paikoistaan, jotka usein ovat vanhoissa viktoriaanisissa taloissa. Sellaisia ovat esimerkiksi Victorian Inn ja The Jabberwock Bed & Breakfast. Tavallisia hotelleja taas ovat Monterey Bay Inn ja Monterey Plaza Hotel & Spa, joilla molemmilla on huoneita merinäköalalla. Pienemmällä budjetilla suosittelen Holiday Inn Express at Monterey Baytä.
Carmel-by-the-Seassä olemme yöpyneet Hofsas House Hotellissa joka on todella idyllinen perheyritys. Se on kävelymatkan päässä keskustasta ja rannasta.
🐚🐚🐚
Pacific Coast Highwayllä on todella paljon näkemistä ja McWay Falls on vain yksi monista paikoista joita suosittelen. Kannattaa suunnitella etukäteen missä haluaa pysähtyä ja mitä nähdä, tai muuten saattaa vahingossa ajaa jonkun hyvän paikan ohi tai sinne ei muuten ole pääsyä.
Jos esimerkiksi haluat vierailla Hearstin linnassa, niin se yksistään vie lähes koko päivän ja liput on varattava hyvissä ajoin. Tai ehkä haluat tehdä pienen koukkauksen idylliseen tanskalaiskylään, Solvangiin tai maistella viiniä Paso Roblesin viinialueella.
Toinenkin tällainen rannalle valuva vesiputous Kaliforniasta löytyy, nimittäin Alamere Falls. Ja yksi on Havaijin Big Islandilla. Kaliforniassa on monia upeita vesiputouksia kuten esimerkiksi kuuluista Yosemiten putoukset, Crystal Creek Falls ja meidän suosikki; Burney Falls.
Mutta Pacific Coast Highway on todella näkemisen arvoinen ja niin on myös McWay Falls!
🇺🇸 SUOSITUKSET USA:N MATKOILLE 🇺🇸
Oletko lähdössä matkalle Yhdysvaltoihin? Tässä tietoa yrityksistä joita itse käytämme täällä reissatessa. Lue myös shoppailuoppaamme Yhdysvaltoihin ja vinkkimme tippaamiseen matkoilla.
🗝 Majoitus: Parhaat diilit löytyvät yleensä tämän varaussivuston kautta tai täältä.
Isommat huoneistot varaamme VRBO:n kautta.
🚗 Vuokra-autot: Vertaamme hintoja aina DiscoverCarsin kautta.
🗺 Retket: Varaamme kaikenlaiset retket joko Viatorilta tai GetYourGuidelta,
riippuen kummalla on meille sopivampi retki tarjolla.
✈️ Lennot: Selailemme lentohintoja aina VPN:n avulla. Se suojaa myös nettiyhteydet matkoilla.
🎫 Konsertti- ja peliliput: Ticketmaster on luotettava taho eri lippujen ostamiseen.
📞 Datapaketit: Suosittelemme vieraillemme aina eSIM:ä Yesimiltä puheluja ja dataa varten.
Se toimii hyvin, ja on edullinen.
Oletko ajellut Kalifornian Pacific Coast Highwayllä tai onko se haaveissasi? Tai kenties käynyt McWay Fallsilla?
Hienon näköinen paikka ja hyvät ohjeet, vaikka alas ei pääsekään 🙂 Pacific Coast Highwaylla olisi mahtavaa roadtrippailla joskus!
Kiitos Johanna! PCH on kyllä näkemisen arvoinen paikka!
Oii onpa upea paikka! Milloinkohan tuonne pääsisi ajelemaan, haaveissa on ehdottomasti! Taitaa olla aika must-kohde tällaisille road trippien rakastajille.
Kiitos Anna! Laitahan tulevaisuuden reissulistalle tämä.
Tuo Pacific Coast Road kiinnostaa kovasti, toivottavasti joku päivä sinne vielä pääsen! Hauska tuo vesiputous ja kivat maisemat, harmi että putouksen lähelle ei pääse. Tuolla olisi kiva patikoida. Jäin miettimään, että onpa erikoinen paikka lehmätilalle.
No kyllä kuule ihan samaa mietin. Mutta siinä tien varressa on kyllä useita muitakin vehreitä paikkoja joissa lehmiä on. Varsinkin kun täällä on muualla niin kuivaa. Mutta tämä kuitenkin käytännössä punapuumetsässä, että aika jänskä paikka farmille.
Pacific Coast Highway on tuttu vain pienen pätkän osalta kun vierailimme Los Angelesissa. Sen mitä ehdimme näkemään, niin olihan ne maisemat ihan mielettömän upeat, joten olisi hienoa päästä jatkamaan road trippiä Losista pohjoiseen.
Hieno putous ja ihanaa, että se on säilytetty juuri noin, luonnon ehdoilla. Jännä tuo kirjekuorimaksu 🙂
Toivottavasti pääsette joskus ajelemaan pitemmän pätkän. On kyllä niin upeita paikkoja. Nämä meidän puistot (state ja national) on valitettavasti niin alirahoitettuja, että joutuvat tekemään tällaisia ratkaisuja kun ei ole varaa palkata henkilökuntaa tarpeeksi.
Upealta näyttää ja hyvä ilma oli teille sattunut. Tuonne olisi todellakin kiva päästä ja kiinnostavaa kuulla noista myrkkykasveista, oli ihan uusi tieto itselle.
Kiitos Sandra. Poison Ivy ja Poison Oak on aika yleisiä kasveja täällä. Yleensä ne kasvavat vihreillä alueilla, esimerkiksi metsissä. Ei siis kovin kuivissa heinikoissa. Niihin saattaa törmätä joskus patikoidessa tai esimerkiksi telttaillessa. Niiden takia ei kannata metsässä liikkumista lopettaa mutta on ihan hyvä tietää, että sellaisiakin on.
Hieno paikka, vahinko, että eroosio vaivasi kallioita. Pasific Coast Highway taitaa olla ainainen sekä saavuttamaton unelmani.
Miksi saavuttamaton? Ei muuta kuin reissua suunnittelemaan. 😉
Taas katselin näitä jo Instagramin puolella, kun olitte tuolla käymässä. Näyttää kyllä niin upealta paikalta. Tulee taas ihan älyttömän iso matkakuume näitä lukiessa 🙂
Kiitos Teija. Kiva jos olet seurannut mukana. Nyt vihdoin tuntuu, että jospa matkustaminen pyörähtäisi kunnolla käyntiin ja olisi taas turvallista. Saa matkakuumeeseen vähän parannusta.
Upea putous. Voin kuvitella, että jos putoksen alle pääsisi ”suihkukuvia” ottamaan, niin sinne olisi sadan metrin jono koko valoisan ajan. Ehkä hyvä näin.
Näin minäkin luulen. Mieluummin otan kuvia sieltä ylhäältä ilman ihmisiä. Ja pysyypähän ranta muutenkin luonnonkauniina kun sinne alas ei pääse.
On tullut ajettua Kalifornian Pacific Coast Highway ja onhan se kieltämättä hieno reitti. McWay Fallsilla tuli tuolloin myös käytyä. Viimeksi Kaliforniassa ollessamme ajelimme 101-tietä pitkin, kun sen verran hidasta tuon rannikkoreitin ajaminen on. Seuraavaksi varmaan tulisi taas ajettua rannikkoa pitkin. 🙂
Piti vähän googlettaa Poison Ivya. En ollut kuullutkaan, mutta ei kuulosta sellaiselta, jonka kanssa haluan kosketuksiin.
Me ajettiin 101 alaspäin ja tultiin sitten takaisin rantatietä. Juurikin sen takia, että se on todella hidasta hommaa. Varsinkin kun pitää pysähdellä välillä ottamaan kuvia tai kiertelemään luontopolkuja. 😀
Poison Ivya löytyy täältä aika monien polkujen varrelta. Yleensä näillä suosituimmilla puistoissa olevilla poluilla on kyllä varoituskyltit mutta täällä en sellaista nähnyt. Se ei tosiaan ole mikään kiva kohtaaminen.