Valamon luostarissa sadetta pitelemässä

Ensimmäinen pysähdyksemme kesän Suomen road tripillä oli Valamon luostari Heinävedellä. Olen jo pidemmän aikaa halunnut käydä Valamossa pienellä kierroksella. Pahaksi onneksemme juuri kun kurvasimme luostarin parkkipaikalle alkoi satamaan vettä. Samaan aikaan kello löi myös viisi iltapäivällä, jolloin osa luostarin alueen rakennuksista menee kiinni. Meille Valamon oli tarkoituksena olla muutenkin vain vähän lyhyempi pysähdys, joten emme näistä seikoista häiriintyneet. Sen sijaan kaivoimme auton peräkontista reissuamme varten hankitut sateenvarjot ja lähdimme kohti luostaria. 

Uusi-Valamo on Suomen ortodoksisen kirkon luostari. Luostari sijaitsi alunperin Laatokan järvessä Valamon saaristossa mutta se evakuoitiin Suomeen toisen maailman sodan jälkeen. Vuonna 1940 Vanhan Valamon luostari tuhoutui täysin vieden mukanaan arvokkaan kirjaston irtaimiston. Osa itse luostarin esineistöstä oli kuitenkin jo viety toisaalle. Uusi luostari perustettiin Heinävedelle jonne siirtyi Laatokan Valamosta 150 munkkia. Heinävedelle rakennettiin kirkko ja toiminta jatkui. Pikku hiljaa munkkien määrä väheni ja luostari pääsi rappeutumaan. Myöhemmin Valamoon muutti kuitenkin uusia asukkaita jotka vihkiytyivät munkeiksi, ja alkoivat kohentamaan luostaria. Uusi kirkko valmistui vuonna 1976 ja se vihittiin käyttöön vuonna 1977. Nykypäivänä luostarin toiminta on omavaraista. Sen tiluksilla on muun muassa kulttuurikeskus, hotelli, kahvila ja matkamuistomyymälä. Matkailun lisäksi Valamon luostarin tulonlähteinä toimii viskin valmistus.

Myös vanhan Valamon paikalle Laatokan saaristoon on kohonnut uusi Valamon luostari. Luostari toiminta alkoi siellä uudelleen vuonna 1989 mutta toisin kuin Heinäveden luostari, tämä paikka kuuluu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. 

Me emme siis päässeet kurkistamaan kultturikeskukseen sillä se oli juuri sulkenut ovensa. Keskuksessa on esillä historiallinen näyttely, sekä ajoittain vaihtuvia muita näyttelyitä. Lisäksi siellä järjestetään kokouksia ja erilaisia tilaisuuksia. Myös pääkirkko oli juuri sulkenut ovensa mutta meidät toivotettiin tervetulleeksi sisään tunnin päästä, jolloin ehtoopalvelus alkaisi. Valamon veljestö toivottaa kaikki vieraat vakaumuksesta huolimatta tervetulleeksi tutustumaan sekä kirkkoihin että jumalanpalveluksiin. Me aloitimme kierroksen Ravintola Trapesasta sillä kahvihammasta jomotti jo aikalailla, ja vauvakin piti syöttää. Kivaksi yllätykseksi, kahvilasta löytyi myös oikein siisti perhehuone jossa vaipan vaihto onnistui ongelmitta. 

Miestäni kiinnostivat luostarin viinit ja viskit, joten pistäydyimme sekä Viinimyymälässä ja matkamuistomyymälä Tuohuksessa. Viinit jäivät kuitenkin hyllyyn siinä vaiheessa kun mieheni ymmärsi, että Suomessa tuotetut viinit ovat marjaviinejä. Itse ihastuin käsin maalattuihin puisiin koriste-esineisiin. 

Vaikka vierailumme Valamoon oli aika lyhykäinen, voin hyvin nähdä, että sinne tullaan hiljentymään ja rauhoittumaan. Oli mielenkiintoista päästä käymään paikassa, josta jo kouluaikoina kuulin paljon. Valamolla on ehdottomasti paikka Suomen historiassa ja varmasti myös tärkeä rooli Suomen ortodoksikirkossa.