Tokyo Hotel on entinen gansterihotelli Chicagossa, Yhdysvalloissa. Siellä yöpyminen on melkoinen kokemus joka ei hetkessä unohdu.
Postaus saattaa sisältää kumppanuuslinkkejä. Niiden kautta ostaminen ei maksa sinulle ekstraa, mutta me saamme pienen provision. Mainokset ja linkit mahdollistavat sen, että voimme jatkossakin matkustaa ja jakaa ilmaisia matkavinkkejä.
Viime viikkoina olen lukenut useamman tarinan huonoista hotellikokemuksista. Inspiroiduin niistä niin, että aloin miettimään mikähän mahtaa oma vastaava kertomukseni.
Hetken mietinnän jälkeen muistin viikonlopun Chicagossa nuoruusvuosiltani. Siis silloin kun tehdään kaikkea päätöntä ja hullua, ja joka käänteessä yritetään säästää rahaa.
Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että olemme majoittuneet järjestäytyneen rikollisuuden mekassa, mafiapomojen entisessä pääpaikassa ja prostituoitujen kotihotellissa.
Yöpyminen Tokyo Hotellissa
Olin siis vuosia sitten suomalaisnuorten kanssa Work & Travel -viisumilla töissä Wisconsinissa. Koska kuuluisaan Chicagon kaupunkiin Illinoisissa ei ollut kuin muutaman tunnin ajomatka, oli tietenkin luonnollista, että halusimme käydä siellä vierailulla.
Vierailua varten saimme muilta suomalaisilta työntekijöiltä vinkkejä edullisesta majoituksesta ihan kaupungin keskustassa. Täydellistä! Majoittuminen ihan keskustassa on tosi kallista, ja tältä hotellilta olisi kävelymatka paikkoihin joita halusimme nähdä. Sinne siis!
Ajoimme Wisconsinista Chicagoon ja löysimme perille Tokyo Hotelliin osoitteeseen 19 E. Ohio Street. Astuessamme sisään hotellin aulaan, tajusimme heti, että se oli kuin suoraan elokuvista, vanha ja ränsistynyt.
Vastaanottovirkailijat olivat kuitenkin oikein ystävällisiä, ja näyttivät ilahtuvan kun kerroimme olevamme Suomesta. He muistivat heti, että heillä on ollut ennenkin suomalaisia nuoria majoittumassa, ja saimme siitä syystä ”hyvän huoneen” ihan hotellin ylimmästä kerroksesta.
Huone saattoikin olla tämän hotellin mittapuulla hyvä, mutta todellisuudessa se oli varsin karsea.
Päästäksemme ylimpään kerrokseen, jouduimme hyppäämään vanhimpaan hissiin mitä olin koskaan nähnyt. Se oli käsin operoitavissa, eli hississä oli siis aina töissä hissipoika. Eikä ihan mikä tahansa poika, vaan vanha huonohampainen mies, jolla oli lasisilmä ja gangsterihattu päässä. ”Tervetuloa suoraan Kummisetä -elokuvaan!” ajattelin.
Hissi nitisi ja natisi mennessään ylös, ja mietin kuumeisesti, tuleeko meidän antaa tippiä miehelle, josta haluan seisoa mahdollisimman kaukana, ja jonka kanssa on pakko jutella koko hissimatkan ajan. Vippasimme hänelle dollarin ja menimme katsastamaan huoneemme.
Huone oli kuin suoraan vuosikymmenien takaa. Olihan siellä siis parisänky ja kylpyhuone, jotka huoneessa tarvitaan. Mutta en koko aikana iljennyt ottaa sandaaleja pois jalasta, en edes suihkussa.
Ovessa oli lukko, perinteinen turvaketju ja lisänä puinen pönkä, jotta ovi varmasti pysyisi kiinni. En ollut ennen moista hotellissa nähnyt, ja tuntui hiukan erikoiselle, ettei pelkkä lukko riittäisi oven kiinni pitämiseen.
Myöhemmin olen lukenut, että oven lukkojen vieressä oli usein niin sanottu ”peep hole” eli reikä, josta pystyi kurkistelemaan sisälle huoneeseen. Emme ainakaan omassa huoneessamme sellaista huomanneet. Sen sijaan vanhanaikainen puhelin pyöritettävällä numerotaululla nauratti meitä aikalailla.
Jostain syystä, en tule koskaan unohtamaan sitä turkoosin väristä kokolattiamattoa ja sängyn vieressä matossa olevaa isoa punaista tahraa. Silloin naureskelin pelleillen, että se on varmaan verta. Näin jälkikäteen voin vain sanoa, että mitäs muutakaan se olisi ollut.
Koska olimme rakennuksen 15:sta kerroksessa keskellä kesää, eikä huoneessa ollut ilmastointia, oli meillä melkein yhtä kuuma kuin saunassa. Yritimme pitää ikkunaa auki, mutta sen ylöspäin nouseva alaosa rämähti aina takaisin alas. Lopulta pönkäsimme sen ylös vanhalla puhelinluettelolla.
Ikkuna auki oli kuitenkin vaikeaa nukkua öisin, koska keskustassa ajoi jatkuvasti hälytysajoneuvoja pillit huutaen. Olen jostain myöhemmin lukenut, että hotellin katolle olisi voinut mennä vilvoittelemaan ja katselemaan kaupungin valoja. No, ehkä parempi ettemme tienneet siitä, eihän sitä tiedä mihin gangsteriin olisimme törmänneet.
Jos haluat nähdä millaisia huoneita Tokyo Hotellissa todella on luodinreikineen kaikkineen, erään matkailijakaksikon hauska video löytyy alta. Tosin aika kultaa muistot, tai sitten käynnistämme on niin kauan, että paikka näyttää vielä ränsistyneemmältä kuin silloin.
Hotellista huolimatta me vietimme hauskan viikonlopun Chicagossa. Chicago on upea kaupunki ja siellä on todella paljon nähtävää.
Muutaman viikon päästä toinen suomalaisporukka lähti käymään samaisessa paikassa, ja yöpyi myöskin Tokyo Hotellissa. Ryhmän koosta johtuen he saivat käyttöönsä sviitin jossa oli enemmän tilaa.
Ainoana miinuksena oli sviittiin jo majoittunut pulu, joka oli rakentanut sinne myös pesänsä. Mistähän lie reiästä oli lintu edes päässyt sisälle huoneeseen.
En usko, että tämäkään ryhmä todellisuudessa ymmärsi millaisessa hotellissa he yöpyivät. Minullekin asia alkoi valkenemaan vasta, kun kerroin töissä eräälle chicagolaiselle asiakkaalle missä olimme olleet. Hän ei uskonut minua, vaan sanoi sen olevan täynnä maksullisia naisia.
Tokyo Hotellin historia
Myöhemmin olen lukenut useita tarinoita tästä legendaarisesta hotellista, josta on useita mainintoja sen kyseenalaisen maineen vuoksi. Sen elämästä on myös kirjoitettu kirja.
Rakennuksen on alunperin suunnitellut Ralph C. Harris, joka on suunnitellut myös useita muita rakennuksia Chicagon keskustassa. Omana aikanaan, ne olivat kaupungin suurimpia.
Ihan alkuaikoina, hotellin nimi oli Devonshire Hotel. Se avattiin jo vuonna 1927. Muun muassa Jimmy ”The Monk” Allegretti ja muut mafiapomot sanelivat mitä rakennuksessa tapahtui, ja ketä sinne pääsi sisään.
Tästä, ja Ohio Streetin rankasta elämästä, kertoo muun muassa Mobwriter omassa blogissaan.
Hotellin loppuaikana sitä käyttivät enemmänkin vähävaraiset pitkäaikaisasumiseen kuin normaalit hotellien käyttäjät.
Tokyo Hotel oli toiminnassa vuosina 1927-2013. Sen jälkeen se myytiin ja remontoitiin, ja nyt rakennuksessa toimii hyvä tasoinen hostelli, Freehand Chicago.
Tokyo Hotellin kyltti jätettiin kuitenkin oven yläpuolelle muistoksi sen monista vuosista Chicagon katukuvassa. Hotellin seinät pitävät nimittäin sisällään monta tarinaa Chicagon värikkäästä historiasta ja gangsterien elämästä.
🗝🗝🗝
Vuosien aikana olemme syystä tai toisesta sattuneet erilaisiin murjuihin tai vaatimattomampiin majoituksiin, mutta mikään niistä ei kyllä yllä lähellekkään tätä kokemusta.
Ja nykyään meillä on onneksi enemmän hyviä kokemuksia tasokkaammista hotelleista. Tykkäämme välillä kokeilla myös erikoisempia majoitusvaihtoehtoja, joista parhaiten mieleen ovat jääneet glamping -teltta, linnunpönttö ja 50-luvun wigwam.
Millainen on sinun pahin hotellikokemuksesi?
🇺🇸 SUOSITUKSET USA:N MATKOILLE 🇺🇸
Oletko lähdössä matkalle Yhdysvaltoihin? Tässä tietoa yrityksistä joita itse käytämme täällä reissatessa. Lue myös shoppailuoppaamme Yhdysvaltoihin ja vinkkimme tippaamiseen matkoilla.
🗝 Majoitus: Parhaat diilit löytyvät yleensä tämän varaussivuston kautta tai täältä.
Isommat huoneistot varaamme VRBO:n kautta.
🚗 Vuokra-autot: Vertaamme hintoja aina DiscoverCarsin kautta.
🗺 Retket: Varaamme kaikenlaiset retket joko Viatorilta tai GetYourGuidelta,
riippuen kummalla on meille sopivampi retki tarjolla.
✈️ Lennot: Selailemme lentohintoja aina VPN:n avulla. Se suojaa myös nettiyhteydet matkoilla.
🎫 Konsertti- ja peliliput: Ticketmaster on luotettava taho eri lippujen ostamiseen.
📞 Datapaketit: Suosittelemme vieraillemme aina eSIM:ä Yesimiltä puheluja ja dataa varten.
Se toimii hyvin, ja on edullinen.
Joo, ei houkuttele. Mulla ehkä mielenkiintoisin kokemus on ollut sademetsämajassa, missä torakat ja muut tulivat huoneeseen oven alta. Oli pakko nukkua valot päällä ja oli aika heikosti nukuttu yö 😀
Hui, sademetsässä voi kyllä tosiaan olla kaikenlaisia ääniä ja ötököitä. 🙂
Hauska stoori näin jälkikäteen 🙂
Näin on, nyt naurattaa mutta ei naurattanut silloin.
Oh my… onneksi vasta myöhemmin täysin ymmärsit, missä sitä todella olitkaan yöpynyt. Jo hisspoika kuulostaa niin karmivalta, että huh. Itsellänikin on nuorena ollut jotain kammotushotellikokemuksia, muttei sentäs veriläikkätyyliin…
On sitä kyllä tullut tosiaan yövyttyä vaikka missä mutta tämä oli pahin riman alitus.
Mä olin aikoinaan fiksuna tyttönä varannut ennen reissua hotellin etukäteen jostain varaussivustolta läheltä keskustaa meren rannalta. Taksikuskin ilme lentokentällä olisi pitänyt saada ikuistettua, hän kieltäytyi viemästä mua perille, koska kyseessä oli kuulemma tuntihotelli 😀 No, kuskin kanssa käytiin tarkastamassa huone etukäteen, lakanat oli siistit ja puhtaat, suihkukin ok kunnossa. Käski soittaa jos tulee jotain ongelmia. No kaikki meni loppupeleissä hyvin, aamupalalla mä olin ainoa ja keittiöstä kysyttiin miten haluan aamupalani ja mitä haluan. Mitään siellä ei ollut valmiina vaan kaikki tehtiin tilauksesta. Ja ei toi muistaakseen montaa kymppiä ollut kolmelta yöltä, jotka nekin sai rauhassa nukkua 😀
Olipas melkoisen kiva taksikuski sinulla. 🙂 Hän taisi oikeasti olla vähän huolissaan. Hyvä että kaikki meni hyvin!
Hui kauheeta! Kaikenlaisissa luolissa toki joskus itsekin yöpynyt, mutta mikään ei kyllä vedä vertoja tuolle! Mutta täytyy sanoa, että vaikka kokemus ei ehkä ollut se miellyttävin, niin hemmetin hyvän tarinan olet siitä saanut kerrottavaksi. Meillä on ollut joskus myös linnunpesä huoneessa, joskus ei ole ollut suihkua ollenkaan vaan pelkkä sanko ja hana, mutta tosiaan mitään noin järkkyä ei ole kyllä tullut vastaan.
No se on totta, että tämän muistaa ikuisesti. Tosin ei ollut jostain syystä tullut mieleen, että tästä voisi vaikka kirjoittaakin blogiin. Sanko ja hana on kyllä aika hyvä combo 😀 Meillä oli kerran Bulgariassa vessan ovessa reikä jota ihmeteltiin kovasti. Sitten tajuttiin, että reikä oli sitä varten, että mahtuu istumaan pöntöllä kun se oli niin lähellä ovea, että jalat ei mahtuneet sisään.
Itselle on vuosien varrella osunut muutama todellinen pommi hotelliksi – pari Amsterdamissa ja sitten voiton vievä Durbanissa. Durbanin hostelissa oli sellaisia järjettömän isoja torakoita pitkin lattiaa ja hostelin keskellä oli aukko, missä oli mm. iso uima-allas. Vettä satoi kuin esterin sanonko mistä ja vesi valui tietysti myös pitkin uima-altaan vierustoja. Vaikka tuossa hostelissa en ollut kuin yhden yön, niin riittää hotellipainajaisten sijalle nro 1. Ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin vetää parin tunnin pikakännit, että uskalsi nukkua kuusi tuntia ennen matkan jatkumista eteenpäin. Nukuin oman pussilakanani sisässä toivoen, että torakat ei kiipeä sinne.
Itsellä oli muuten vuonna 1994 Coast to Coast retkellä melkoisia majapaikkoja Jenkeissä, kun yritettiin aika edullisia yösijoja löytää. Tuollaista ei kyllä sentään osunut matkanvarrelle 🙂
Hyi hemmetti! Torakat on sellanen juttu, että en pystyis varmaan niiden kanssa nukkumaan. Jos tässä huoneessa olisi ollut vielä torakoita niin se olisi ollut kaiken huippu. Toivottavasti pikakännit auttoi unen saantiin. 😀
Wou. Chicago on ihana kaupunki, mutta hotelli kuulosti kylla ihan kau-he-al-ta! Hyva, etta olitte sen verran rentoja etta pystyitte kuitenkin nauttimaan reissusta, ei olisi varmasti kaikilta onnistunut!
No ehkä en silloin tajunnut tilannetta niin osasin nauttia ainakin niistä hetkistä kun ei oltu hotellilla.
Aikamoinen hotelli ollut kyseessä! Jotenki mua alkoi heti kiinnostamaan, mutta en kyllä tuolla olisi halunnut yöpyä 😀 Katsoin vähän tota videota ja näytti kyllä aika murjulta.
On kyllä aikamoinen läävä. Meidän huone ei näyttänyt ihan yhtä pahalta kuin tuo tuossa videossa.
Huh. Aikamoinen hotelli! Nuorempana sitä on jotenkin niin sinisilmäinen, että ei edes kuvittele punaisen läikän olevan oikeasti veritahra, vaikka se mieleen sinulla on tullutkin. Ehkä sitä nyt kääntyisi ovelta ja buukkaisi toisen hotellin. Enpä muista noin kaameaa hotellimuistoa kokeneeni.
Nimenomaan, ei sitä vaan jotenkin nuorena osannut edes ajatella kuinka vaarallista jossakin voi oikeasti olla. Ei tulisi mieleenkään enää yöpyä tuollaisessa läävässä.
Otan todellakin osaa, paskaan hotelliin tai muuhun majapaikkaan päätyminen kyrsii joka kerta. Omaan kamalimpaan kokemukseen liittyivät homekasvustoinen kylpyhuone, lääppivät nelikymppiset pilvenpolttajat ja avonainen ikkuna. Hyi, hyi, hyi ja hyi.
Kuulostaa aika inhottavalle. Varsinkin nyt lapsen kanssa, en jaksaisi yhtään häiriötekijöitä.
Hui minkälainen hotelli. Katsoin videon ja pohdin, että enpä tiedä sukeltaisinko noihin lakanoihin. Onneksi ette joutuneet keskelle kähinöitä. No nuorena sitä ei osaa edes pelätä ja tulee tehtyä kaikkea.
Niin juuri, vaikka muistelen kyllä, että minua taisi kyllä aika lailla hirvittää jo silloin varsinkin kun vielä kuultiin ne kaupungin ulvovat poliisiautot, niin tunnelma oli taattu.
Näähän on niitä parhaita kokemuksia, hehe. Mitä sitä ei parin dollarin säästön takia tekisi. On tullut itsekin yövytty aika räkäisissä paikoissa, pahin oli varmaan Pattayan halvin hotelli… Siinä vasta hooker-hotellia kerrakseen. 😀
Voin vain kuvitella mitä ne pahimmillaan voi Pattayalla olla. Huh!
Ei herranen aika, mikä paikka! Katsoin tuon tanskalaiskaksikon videon, enkä ymmärrä miten he ovat voineet edes vitsailla tuosta läävästä! Enkä ymmärrä, miten te olette voineet yöpyä tuolla 😀 No, olihan se varmasti ikimuistoinen kokemus… 🙂
No en ymmärrä minäkään miten me ollaan tuolla voitu olla, mutta kuten sanottu, en muista, että se olisi ollut ihan noin karsea silloin. Tästä on kuitenkin yli 15 vuotta aikaa. Enää en kyllä menisi millään. 🙂
Ai kauheeta mikä paikka! Katsoin myös tuon videon, voi olla ettei ehkä nukuttaisi tuossa hotellissa! Varmasti silti nyt aikojen päästä hauskakin muisto tuolla yöpyminen!
Muistaakseni en tainnut kovin paljoa nukkua 🙂 Mutta onneksi en sentään tiennyt ihan koko tarinaa tuolloin.
Voi ei, kävin kurkkaammassa videon Tokyo Hotelin sisätiloista, ja hyi kamala 🙁 En ihmettele yhtään, ettet halunnut ottaa kenkiä pois jalasta koko visiitin aikana! Onneksi näistä ikävistä majoituskokemuksista tulee jälkikäteen hyviä tarinoita, vaikkei se tietysti majoitushetkellä lohdutakaan 😀
Meidän kokemuksesta on jo niin paljon aikaa, että jotenkin en muista sen ollaan niin noin kauhea mitä videolla näkyy. Mutta karsea se oli silloinkin. Näin jälkikäteen koko homma tuntuu aika hauskalta seikkailulta.