Road trip Kaliforniasta Utahiin ja takaisin

Road trip Kaliforniasta Utahiin ja takaisin. Tässä kaksi eri reittiä Kiitospäivän matkaltamme ja pysähtymisen arvoiset paikat niiden varrelta.

Viime viikko vierähti niin nopeasti reissun päällä etten ehtinyt tänne blogin puolelle kirjoittelemaan mitään. Täällä Yhdysvalloissa vietettiin nimittäin Kiitospäivää ja lapsilla oli kokonainen viikko vapaata koulusta. Yleensä olemme viettäneet Kiitospäivän viikon jossakin reissun päällä. Viime vuonna lensimme Meksikoon mutta tällä kerralla päätimmekin tehdä road tripin sukulaisten luokse Utahiin. Ajomatka oli pitkä mutta matkalla riitti nähtävää. Loppujen lopuksi siitä tuli ihan kiva reissu!

Ajomatkaa tuli kokonaisuudessaan 1800 mailia, eli noin 2900 kilometriä.

Ja muuten, koittakaapas laskea tuon pääkuvan ”Welcome to Utah” -kyltistä kaikki luodinreiät… apua! Siinäpäs on taas ammuskeltu oikein Amerikan malliin.

Kaliforniasta NevadaN KAUTTA ja Utahiin

Ensimmäinen etappimme oli ajaa kotoa Kaliforniasta Nevadan keskivaiheille Winnemucca nimiseen kaupunkiin. Winnemucca on pieni, 8000 asukkaan kaupunki kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Ihan huitsin Nevadassa siis. Matkan varrella ylitetään Sierra Nevadan vuoret, jonne oli jo satanut ensilumi. Sen jälkeen tie onkin lähes pelkkää suoraa eikä kummallakaan puolella ollut muuta kuin autiomaata. Matka on maisemiltaan aika puuduttava mutta pääsimme perille ilman ylimääräisiä pysähdyksiä.

Seuraavana aamuna heräsimme kirpeään pakkasaamuun, ja aamupalan jälkeen matka jatkui Interstate 80 pitkin. Olemme aiemmin ajaneet tätä samaa tietä pitkin Salt Lake Cityyn saakka ohittaen matkalla muun muassa Bonnevillen suolatasangot. Nyt kuitenkin halusimme käydä katsastamassa Golden Spiken historiallisen puiston, joten käännyimme kohti pohjoista ja kiersimme Utahin suuren suolajärven, Great Salt Laken ympäri.

Golden Spike National Historic Park on paikka jossa ensimmäinen koko mantereen ylittävä rautatie aikoinaan kohtasi. Rautatien valmistumista juhlittiin vuonna 1869, ja sen kunniaksi viimeinen rautatiehen lyötävä piikki oli täyttä kultaa. Koko maan ylittävä junayhteys oli tietysti iso asia, joten oli ihan mielenkiintoista nähdä tämäkin paikka. Samalla pääsimme tutustumaan myös kahteen vanhaan höyryveturiin. Näistä kaikista lisää myöhemmin ihan omassa postauksessaan.

Matkan varrella tulee usein törmättyä yllättäviin paikkoihin joista ei ole koskaan kuullutkaan. Niin kävi nytkin. Lähellä Golden Spikea, lähes keskellä ei mitään, oli nimittäin Northrop Grumman Rocket Garden. Northrop Grumman on yksi Yhdysvaltojen rakettivalmistajista ja testaa tuotteitaan Utahissa juuri tällä alueella. Yrityksen edustalla oli ilmainen näyttely, jossa on esillä käytettyjä rakettien ja ohjusten osia. Pysähdyimme sinne hetkeksi ihmettelemään kaikkea näkemäämme ja lukemaan tietoja eri raketeista.

KIITOSPÄIVÄ UTAHISSA

Olimme Utahissa kokonaisuudessaan neljä yötä. Vietimme Kiitospäivää perinteisen kalkkuna-aterian kera sukulaisten luona, katsoimme elokuvia ja lapset pelasivat lautapelejä. Oli mukavaa pysähtyä hetkeksi ilman kiirettä minnekään ja vain olla. Yhtenä päivänä ajoimme Provon kanjoniin katsomaan siellä olevaa vesiputousta. Pakkasta oli sen verran, että Bridal Veil Falls olikin jäätynyt hienoiksi jääpuikoiksi.

Heti Kiitospäivän jälkeen amerikkalaiset yleensä kaivavat esiin jo joulukoristeet ja hakevat myös joulukuusen. Mekin pääsimme auttamaan kuusen koristelussa ja lapset saivat ensimmäiset joululahjat kotiin viemisiksi. Näin alkoi samalla siis joulun odotus.

AMERIKAN YKSINÄISIN TIE JA GREAT BASININ KANSALLISPUISTO

Kotimatkan ajoimme eri reittiä pitkin sillä halusimme piipahtaa Great Basinin kansallispuistossa. Highway 50 kulkee Nevadan läpi Utahista Kaliforniaan, ja se on ristitty Amerikan yksinäisimmäksi tieksi (The Loneliest Road in America). Ajomatka ei ainakaan näin juhlapyhän viikonloppuna tuntunut kovin yksinäiseltä, mutta varsinaista nähtävää ei tällä tiellä kyllä juurikaan ole. Suurin osa matkasta on ainakin tällaiselle pohjalaiselle niin tuttua aakeeta laakeeta ja ihan silmin kantamattomiin. Muutama pieni kylä tien varrella on, mutta nekin ovat sen verran harvakseltaan, että auto kannattaa tankata aina kun siihen tulee mahdollisuus.

Yövyimme ihan Utahin ja Nevadan rajalla sillä halusimme olla mahdollisimman lähellä Great Basinin kansallispuistoa. Pikkuruisessa Borderin kaupungissa valinnan varaa majoittumiseen oli kokonaisen kahden motellin verran. Se oli kuitenkin sijainniltaan ihanteellinen yöpaikka, sillä meillä oli varattuna opastettu kierros Lehmannin tippukiviluoliin aamuksi. Luolavierailut myydään aina todella nopeasti loppuun emmekä viime visiitillä sellaista onnistuneet samaan. Nyt kuitenkin onnisti mutta iltapäivän kierros oli jo täynnä. Luola oli kuitenkin melkoisen hieno ja aikaisen herätyksen arvoinen. Suosittelen siellä käymistä jos näillä suunnilla ajelee!

Koska osa päivästä kului kansallispuistossa olimme varanneet kotimatkalle toisenkin hotelliyön. Tällä kerralla se oli ihan Highway 50 loppupäässä Fallonin kaupungissa, juuri ennen Renoa. Se olikin ihan sopiva matka sillä pimeä alkoi tulla jo heti viiden jälkeen. Osalla Amerikan yksinäisintä tietä on lehmien vapaa laidunalue ja lehmät voivat tepastella silloin vaikka keskellä tietä. Voitte vain arvata kuinka pimeää autiomaassa on ja kuinka vaikeaa siellä on bongata tiellä seisova musta lehmä. Yhden lehmän näimme ihan tien reunassa popsimassa heinää ja vähän ehdimme jo säikähtää. Olin siis onnellinen kun saavuimme turvallisesti hotellille.

Viimeisenä päivänä ajelimme sitten vielä neljä tuntia kotia kohti. Ohitimme Renon kasinokaupungin, ylitimme Sierra Nevadan vuoriston ja pysähdyimme syömään Lodin viinialueelle. Viikko reissussa oli vierähtänyt nopeasti ja varsin mukavastikin, ilman erityisempiä kommelluksia.

TULIAISIKSI KORONA

Mutta niinhän siinä sitten kävi, että korona löysi sitten lopulta meidätkin. Pari päivää paluumme jälkeen minulta lähti ääni ja aloin yskiä. Ensin ajattelin sairastuneeni vain flunssaan sillä sitäkin on nyt runsaasti liikkeellä. Pienimmäinen neiti sairasti nimittäin influenssan juuri muutama viikko sitten. Koronatestit näyttivät minulle positiivista vasta useamman päivän päästä ja siinä vaiheessa meillä jo vanhempi tytärkin vähän yskähteli. Täälläpä me nyt sitten parantelemme itseämme ja katselemme, että sairastuuko koko perhe vai vain osa meistä.

Tuntuu, että nyt sairastetaan vähän joka puolella ja kaikenlaista virusta on liikkeellä. Apteekeista ovat loppuneet niin kurkkupastillit kuin lasten särkylääkkeetkin, ja antibiooteistakin on pulaa. Lähisairaalaan on jouduttu avaamaan ylimääräisiä tiloja sairastavia lapsia varten. Toistaseksi meillä oireet ovat olleet sieltä miedoimmasta päästä, joten toivotaan, että päästään tästä suhteellisen vähällä.

Pysykäähän terveenä ja ensi kerralla lisää käymistämme kohteista!